H
heidi
Vieras
Olemme nuoria, hitusen alle 25 molemmat. Yhdessä ollaan elelty ja melkein asuttukin 6 vuotta. Olen tuntenut viimeiset puolitoista vuotta kaipuuta yksinelämiseen, ilman miestäni. Tämän vuoksi muutin vuosi sitten toiselle paikkakunnalle viikoiksi opiskelemaan, saatiin hieman etäisyyttä. Raha tai sen vähyys kuitenkin ajoi minut takaisin asumaan saman katon alle.
Itse olen siis opiskelija (2,5 vuotta jäljellä opintoja), miehellä vakituinen kohtuu hyväpalkkainen työ. Taloudellisti tullaan ihan hyvin toimeen. Mutta olen aina äkäinen, haluan olla pois kotoota, haluan että mies on pois jos minä olen kotona. Kumpikaan ei ryyppää eikä rellestä vaan viihdytään kotona. Sängyssä menee vaihtelevasti, säännöllisesti lakanat heiluu.
Mutta silti haluan pois, edelleenkin. En tunne että haluaisin elää loppuelämääni tämän miehen kanssa. Mitään kummempia vikoja hänessä ei ole. Tuntuu vain että ollaan kasvettu erillemme, ollaan kuin riitelevät kämppikset jotka nukkuu samassa sängyssä, eri peiton alla tosin.
Nyt ystäväni kertoi että hänen vanhempansa aikovat vuokrata nykyisen asuntonsa ja etsivät mielellään ennastaan tuttua asukasta joka pitää talon kunnossa. Asunto on osa kolmen huoneiston kiinteistöä, jossa yksi on liiketila, yksi asuinhuoneisto jossa asuu ystäväni, ja keskellä tämä hieman pienempi kuitenkin n.90neliön kolmio (tai kaksio plus pieni työhuone). Vuokraa 500e.
Houkuttaisi niin muuttaa tuohon vuokralle, huomaan ajattelevani sitä jatkuvasti. Todella iso raha yksinäiselle opiskelijalle, mutta opintolainalla ja koulumatkatuella (joka maksetaan suoraan tilille) olisi tuokin maksettavissa. Asunto itse on lähes täydellinen ja sijainti vielä parempi.
Mutta muutos pelottaa. Mielipiteitä tuosta asunnosta tai parisuhteesta?
Itse olen siis opiskelija (2,5 vuotta jäljellä opintoja), miehellä vakituinen kohtuu hyväpalkkainen työ. Taloudellisti tullaan ihan hyvin toimeen. Mutta olen aina äkäinen, haluan olla pois kotoota, haluan että mies on pois jos minä olen kotona. Kumpikaan ei ryyppää eikä rellestä vaan viihdytään kotona. Sängyssä menee vaihtelevasti, säännöllisesti lakanat heiluu.
Mutta silti haluan pois, edelleenkin. En tunne että haluaisin elää loppuelämääni tämän miehen kanssa. Mitään kummempia vikoja hänessä ei ole. Tuntuu vain että ollaan kasvettu erillemme, ollaan kuin riitelevät kämppikset jotka nukkuu samassa sängyssä, eri peiton alla tosin.
Nyt ystäväni kertoi että hänen vanhempansa aikovat vuokrata nykyisen asuntonsa ja etsivät mielellään ennastaan tuttua asukasta joka pitää talon kunnossa. Asunto on osa kolmen huoneiston kiinteistöä, jossa yksi on liiketila, yksi asuinhuoneisto jossa asuu ystäväni, ja keskellä tämä hieman pienempi kuitenkin n.90neliön kolmio (tai kaksio plus pieni työhuone). Vuokraa 500e.
Houkuttaisi niin muuttaa tuohon vuokralle, huomaan ajattelevani sitä jatkuvasti. Todella iso raha yksinäiselle opiskelijalle, mutta opintolainalla ja koulumatkatuella (joka maksetaan suoraan tilille) olisi tuokin maksettavissa. Asunto itse on lähes täydellinen ja sijainti vielä parempi.
Mutta muutos pelottaa. Mielipiteitä tuosta asunnosta tai parisuhteesta?