Parisuhteessa ja abortti?

Johan kymmenen käskyissäkin lukee että, ÄLÄ TAPA!

 

Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Turha selitellä että ei ole vielä lapsi tms. Voihan lapsen synnyttää ja antaa adoptoitavaksi jos ei halua itse pitää, mies ei ole "oikea" haluaa vielä "elää" tms.
Mielestäni aborttien saantia pitäisi kiristää huomattavasti. Suomessakin moni ottaisi lapsen ja kasvattaisi rakkaudella kun itse ei saa.
Jos äiti ajattelee ettei pysty antamaan lastaan pois, miten sitten pystyy tappamaan sen? Eikö se ole julmempaa ja itsekkäämpää?

 

Toivottavasti ylläpito poistaa nuo jonkun hörhön aamuyöllä kirjoittamat sairaat viestit!

 

Sitäpaitsi Jumala kostaa lapsen murhaajille aivan varmasti jossain elämän vaiheessa.

mutta kuitenkin kostava Jumala antaa miljoonien lasten kuolla nälkään, puutteeseen ja rikollisten käsiin. Puhumattakaan taudeista, jotka vievät vanhemmat (aids).

 

Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Turha selitellä että ei ole vielä lapsi tms. Voihan lapsen synnyttää ja antaa adoptoitavaksi jos ei halua itse pitää, mies ei ole "oikea" haluaa vielä "elää" tms.
Mielestäni aborttien saantia pitäisi kiristää huomattavasti. Suomessakin moni ottaisi lapsen ja kasvattaisi rakkaudella kun itse ei saa.
Jos äiti ajattelee ettei pysty antamaan lastaan pois, miten sitten pystyy tappamaan sen? Eikö se ole julmempaa ja itsekkäämpää?

Mites sitten jos nyt nainen tulisi raskaaksi ja ei tekisi aborttia vaan päättäisi pitää lapsen. Lapsi syntyy ja nainen ei tunne lasta kohtaan mitään.. Lapsi kasvaa ja nainen vaan ei tunne sitä äitirakkautta lasta kohtaan. onko tällä lapsella sitten hyvä elämä??
Entäs kaikki huumeiden käyttäjät ja alkoholistit?? Tai raiskausten uhrit?? Millaisen elämän lapsi saa jos saa syntyä?

 

Sitäpaitsi Jumala kostaa lapsen murhaajille aivan varmasti jossain elämän vaiheessa.

Kristittyjen Jumala ei ainakaan kosta. Raamatussa sanotaan että hän on armon Jumala. Raamatussa sanotaan myös että älä tapa, MUTTA kuitenkin Jumala antaa anteeksi, ei kosta.
Islamin käsitys on että Jumala kostaa pahat teot.

Alkuperäiselle sanoisin sen verran, että koska sanoit tykkääväsi kovasti lapsista ja haluavasi lapsia jossain vaiheessa elämää...entä jos tämä on se vaihe elämää, kun lapsen kuuluukin tulla? Kannattaa miettiä tarkkaan. Toisille tulee psyykkisiä oireita, toisille ei. En osaa sanoa miten sulle käy. Enkä myöskään sitä miten mulle olis käynyt.
Mitä muuten teet miehen kanssa, jolle et kuitenkaan haluaisi lasta tehdä? Ajanhukkaa...se oikea voi mennä ohi väärää katsellessa

 

Mitä muuten teet miehen kanssa, jolle et kuitenkaan haluaisi lasta tehdä?

Ei kaikki halua lapsia, oli isä (tai äiti) kuka tahansa.

 

Mitä muuten teet miehen kanssa, jolle et kuitenkaan haluaisi lasta tehdä?

Ei kaikki halua lapsia, oli isä (tai äiti) kuka tahansa.

alkuperäinen on kyllä ilmoittanut moneen kertaan haluavansa lapsia,ei vaan tän miehen kanssa. tiaroks vaan sulle. Lue ketju läpi

 

entäs: Sitähän me emme kukaan voi koskaan tietää millaisen elämän lapsi saa. "Hyvässä "perheessä kasvanut voi sortua huumeisiin tms. Tai juopon lapsi selviää elämässä kohtalaisesta tai jopa hyvin. Mutta onko abortti hyväksytympi jos äiti ei halua lasta.

Ajatukseni olikin se, että lapsella on oikeus syntyä mutta äidillä (ja isällä) on mahdollisuus antaa lapsi adoptioon. mutta se ei ole helppoa mutta kuitenkin mitä suurinta rakkautta lasta kohtaan jos kokee ettei itse voi kasvattaa syystä tai toisesta.
Tänä itsekkyyden aikan harvalta löytyy siihen kuitenkaan rohkeutta.
Itselle on helpompaa kun lasta ei enää ole, vaan se imutetaan pois. Minusta se on väärin.

 

Mitä alkuperäiselle nyt kuuluu?

 

terve, olen esimerkki naisesta, joka sai lapsen rikollisen ja psykopaatin kanssa, suunnittelematta. abortti ei tullut kysymykseenkään, vaikka minulle sitä ehdotettiin. olin masentunut ja allapäin raskaana ja vauvan alkumetrit. mutta selvisin, jaksoin vaan taistella. lapseni on kaunis, elämäni ankkuri, jonka syntymä on elämäni onnellisin päivä. hänen takiaan myös jätin huonon mieheni, nyt olen löytänyt parhaimman mahdollisen meille kahdelle. elämä ei jää junnaamaan samaan pisteeseen jos itse toimii.
terveisin, äitityden myötä itsensä enemmän naiseksi tunteva

 

[viesti moderoitu]

 

Abortti ongelmaa ei ole, eikä ei toivottuja lapsia tule kun huolehtii ehkäisystä ja menee sänkyyn vain sellaisen miehen kanssa jota rakastaa. Ja jos ehkäisy sattuisi silloin pettämään, niin se ei ainakaan haittaisi koska vauva olisi tulossa miehen kanssa jota rakastaa. Abortti ei ole ehkäisykeinoksi tarkoitettu. Sikiö on elävä,vaikka ei vielä täysikasvuinen ihminen, mutta elävä kuitenkin. Abortti ei ole pelkästään naisen asia.

 

Abortti ongelmaa ei ole, eikä ei toivottuja lapsia tule kun huolehtii ehkäisystä ja menee sänkyyn vain sellaisen miehen kanssa jota rakastaa. Ja jos ehkäisy sattuisi silloin pettämään, niin se ei ainakaan haittaisi koska vauva olisi tulossa miehen kanssa jota rakastaa. Abortti ei ole ehkäisykeinoksi tarkoitettu. Sikiö on elävä,vaikka ei vielä täysikasvuinen ihminen, mutta elävä kuitenkin. Abortti ei ole pelkästään naisen asia.

Mikään ehkäisykeino ei ole sataprosenttisen luotettava, joten vahinkoraskaus voi tapahtua, vaikka vastuullisesti käyttäytyisikin. Meitä vapaaehtoisesti lapsettomia on paljon olemassa, joten vahinkoraskaus elämänkumppaninkin kanssa olisi katastrofi ja ainakin minä todennäköisesti tekisin abortin.

 

Kylläpä olet kova ja itsekäs ihminen.Etkö voi ajatella että lapsesi on TARKOITUS syntyä tähän maailmaan ,jos niin kävisi että tulisit raskaaksi.Miten miehesikin voi rakastaa noin julmaa naista?Inhotat minua.

 

Kyllähän noi abortin tekijät on kaikki vähän luonnevikaisia ihmisiä, tunnenkin muutamia ja kyllä näin on.

 

Tuttavallani naisella on 3 lasta, vahinkoraskauden tultua hän päätyi aborttiin, hänessä ei kyllä mielestäni ole mitään luonnevikaista. Enemmän luonnevikaista on mielestäni ihmisten, usein täysin tuntemattomienkin ja heidän valintojensa tuomitseminen.

 

Tuttavallani naisella on 3 lasta, vahinkoraskauden tultua hän päätyi aborttiin, hänessä ei kyllä mielestäni ole mitään luonnevikaista. Enemmän luonnevikaista on mielestäni ihmisten, usein täysin tuntemattomienkin ja heidän valintojensa tuomitseminen.

vastuunsa pitää kantaa.
niin minäkin tein.
lapsi sai alkunsa ja vanhempi/vanhemmat velvollisia hänestä huolehtimaan.
ihmisen alku, jolla on kaikki kromosomit ja omat piirteet. vain yksi laatuaan.
monikaan ei pysty abortoimaan lastaan nähtyään sen liikkuvan ultrassa, sen vuoksi suosittelenkin menemistä ultraan alkuviikoista kaikille jotka ovat kahden vaiheilla.
kun katson ihanaa lastani nyt, tekee niin kipeää jos ajattelen, että hänet olisi abortoitu vain sen vuoksi, millainen isä on.
hän on aivan ihana ja empaattinen lapsi. joku edellä kritisoi sitä, että tunsin enemmän naiseutta tullakseni äidiksi. mihinkä siitä pääsisi, että kun on kokenut äitiyden on kokenut jotakin mitä lapseton ei ole kokenut...miksikäs minulla nämä rinnat ja kohtu on...
helppoa lapsen kasvattaminen ei ole, itse asiassa vaikein koulu missä olen ollut, .. mutta antoisampaa kuin mikään muu.
rakkaus jota tuntee omaa lastaan kohtaan hakee vertaistaan tunnetta.

 

..mä kyllä miestäni rakastan enemmän kuin lastani...taidat olla hieman vajavainen ihminen, jos kykenet rakastamaan vain lapsia.

 

vastuunsa pitää kantaa.

Abortti on yksi tapa kantaa vastuuta. Vastuuttomampaa on olla tekemättä aborttia, koska "ei vaan saa aikaseksi mennä lääkäriin", ja olla sitten kelvoton vanhempi ja pilata lapsen koko elämä.
Sikiö ei osaa surra sitä, mitä menetti, vaikka se abortoitaisiin, joten päätös on tehtävä jo olemassa olevien, tuntevien ja ajattelevien ihmisten harkinnan perusteella.

 

..mä kyllä miestäni rakastan enemmän kuin lastani...taidat olla hieman vajavainen ihminen, jos kykenet rakastamaan vain lapsia.

no kantansa tuokin.
Mies voi lähteä lätkimään/tai voi laittaa menemään...
lapsi on aina sun lapsi. Vaikka menis välit poikki kokonaan, niin se on silti sun omaa lihaa ja verta eikä se siitä miksikään muutu.

 

Olin jo ikäänkuin eronnut silloisesta kihlatustani ja pitkäaikaisesta kumppanistani muuttanut erilleenkin, ikäni oli silloin 23v. Tottumuksesta kuitenkin puljattiin n. vuoden verran, ollakko vai eikö olla. Pamahdin paksuksi ehkäisystä huolimatta juuri niinä aikoina kun lopullinen ero oli varmistumassa, fyysinen yhteys vaan ei juuri silloin ottanut katketakseen. (henkistä yhteyttä en ikinä edes hänen kanssaan kokenut, nyt kun tiedän mitä se on) Kyllä, mies varmaan olisi ottanut isän velvollisuudet tosissaan, tosin yhteisessä elämässä olin huomannut että tulevaisuutta ei ollut ja hänellä oli elämässä sen verran erilaiset taustat ja mallit että ei olisi meistä mitään kuitenkaan tullut. (oma isänsä oli jättänyt poikansa ja äitinsä exäni ollessa pieni)

Järkytyin kuollakseni raskaudesta. Mutta VAIKKA AINA OLEN OLLUT SITÄ MIELTÄ ETTÄ LAPSEN JOSKUS HANKIN, hänen kanssa en sitä voinut tehdä. Vaikka olen herkkä ja tunteellinen ihminen, keskeytys oli minulle kuin olisi poistettu kasvain.. Aivan kamalaa mutta siltä se vaan tuntu. Tuosta jutusta on nyt pari vuotta aikaa enkä ole hetkeäkään katunut. Vuosi sitten löysin kumppanin, kenen kanssa olen löytänyt kaipaamani yhteyden ja elämme onnellista ikäistemme elämää. En voisi kuvitella mitenkään että tässä olisi lapsi pyörimässä, varsinkaan toisen miehen puhumattakaan että olisin exän kanssa yhdessä. Lapsien hankinnasta ollaan puhuttu ja olen kertonut hänelle tämän asian.

En tiedä mikä on tilanteesi jos luet tämän. Toivon kuitenkin vilpittömästi että teet oikean ratkaisun, oli se sitten millainen tahansa!

Minulla on alkanut raskausviikko 8 nyt, abortti tulisi parin viikon sisään eikä alkio ole vielä sitä 12-viikkoa (mielestäni silloin alkaa olla jo kyseenalaista abortoida).

Tämä on aivan järjetöntä, ymmärrän oikeastaan kaikkien kirjoittajien näkökannat tähän asiaan. Sepä se, kun tätä voi ajatella niin monella tavalla eikä ole yhtä ainoaa oikeaa. Tekisin sen oikean mukaan, jos sellaisen tietäisin. Olisi se miten hankalaa itsestä tahansa.

Todella hyvin ainakin osa on käsittänyt tilanteeni. En pelkää äitiyttä itsessään, osaisin varmasti hoitaa lapsen hyvin. Mutta epävarmuuteni johtuu elämäntilanteestani. En haluaisi lasta tähän ja nyt, vaan aivan toisenlaiselle pohjalle syntyväksi. En edes asu vielä yhdessä lapsen isän kanssa, mutta jos teemme lapsen niin ehdottomasti muutamme yhteen. Jos pidän tämän lapsen, niin panostan suhteeseen tämän miehen kanssa. Mies olisi lapselle varmaan ihan ok ja rakastava isä, mutta kumppaniksi minulle.. luulen ettei tyydytä minua pidemmän päälle. Mutta yh:ksi en halua heti jäädä ja rankan pikkulapsiajan olisi parempi jos vastuuta jakaisi kaksi henkilöä saman kodin sisällä. Meillä voisi olla ihan mukavaakin, ihan perusmenoa... Vaan kauanko se riittäisi. Olen ollut määrätietoinen ja tietyllä tavalla kunnianhimoinen (en mikään pyrkyri missään nimessä) elämässäni aina, nyt sitten jämähtäisin "ihan ok menoon". Se surettaa valtavasti.

 

vastuunsa pitää kantaa.

Abortti on yksi tapa kantaa vastuuta. Vastuuttomampaa on olla tekemättä aborttia, koska "ei vaan saa aikaseksi mennä lääkäriin", ja olla sitten kelvoton vanhempi ja pilata lapsen koko elämä.
Sikiö ei osaa surra sitä, mitä menetti, vaikka se abortoitaisiin, joten päätös on tehtävä jo olemassa olevien, tuntevien ja ajattelevien ihmisten harkinnan perusteella.

Abortti on tapa päästä eroon epämiellyttävästä vastuusta.
Lapsen elämä on hänen omansa, ei sinun.
mInun lapsellani on nyt uusi isä ja vaikka häntäkään ei olisi tullut elämäämme, olisimme olleet onnellisia lapseni kanssa. Meidän tapauksessamme on tärkeä asia se, että lapsen vanhemmista toinien on terve ja vastuullinen. Jos molemmat olisivat rikollisia ja luonnehäiriöisiä, lapsi päätyisi todennäköisesti huostaan.
jOs itse tietää olevansa kelvoton vanhempi, steriloikoon itsensä.
itse tiedän olevani kelpo äiti.
rakastan muuten miestäni ja lastani yhtä paljon, rakakus vain on erilaista.

 

Abortti on tapa päästä eroon epämiellyttävästä vastuusta.

Abortti ei siis mielestäsi ole lainkaan epämiellyttävä?

Lapsen elämä on hänen omansa, ei sinun.

Kuten todettua, sikiö ei osaa surra sitä, ettei saanut kasvaa ihmiseksi, koska ei edes tiedä olleensa olemassa. Tällöin on ihan OK punnita asiat sen mukaan, mitä abortti tai raskauden jatkaminen merkitsevät _jo_olemassa_oleville_, ajatteleville ja tunteville ihmisille.

jOs itse tietää olevansa kelvoton vanhempi, steriloikoon itsensä.

Kiitos, on jo steriloitu Sekään ei tosin valitettavasti ole 100% varma ehkäisykeino.

 

Abortti on tapa päästä eroon epämiellyttävästä vastuusta.

Abortti ei siis mielestäsi ole lainkaan epämiellyttävä?

Lapsen elämä on hänen omansa, ei sinun.

Kuten todettua, sikiö ei osaa surra sitä, ettei saanut kasvaa ihmiseksi, koska ei edes tiedä olleensa olemassa. Tällöin on ihan OK punnita asiat sen mukaan, mitä abortti tai raskauden jatkaminen merkitsevät _jo_olemassa_oleville_, ajatteleville ja tunteville ihmisille.

jOs itse tietää olevansa kelvoton vanhempi, steriloikoon itsensä.

Kiitos, on jo steriloitu Sekään ei tosin valitettavasti ole 100% varma ehkäisykeino.

Abortti on murha.

Alkio tuntee kipua varhaisessa vaiheessa. Sanot, ettei hän osaa surra sitä. Etkö ymmärrä, että et voi ottaa toisen elämää omiin käsiisi? Tai voit, mutta että miten pystyisit siihen?

Kertoisitko minulle, mistä lähtien ihminen alkaa olla olemassa oleva, ajatteleva ja tunteva.

Minusta ihminen on olemassa siitä lähtien kun hänelle on muodostunut omat kromosomit, kehittyvä ja kasvava vartalo, aivot, eli hedelmöityksestä lähtien. Kivun/tunteiden alkamisrajaa et voi vetää, silä et voi palata itse takaisiin kohtuun sitä kokemaan.

Suhtaudut pieneen ihmisenalkuun todella kylmästi.
ITse en vain pysty - elämä on lahja. Niin minä ajattelen.