Parisuhteesta

[Kyselenpä vaan]

Olisin kysellyt mielipiteitänne seuraavaan: seurustelen toista vuotta miehen kanssa joka on aika menevää tyyppiä. Ellei hän ole töissä, hän istuu baarissa tai on muuten jossain menossa. Arkisin en juurikaan häntä näe, hänellä on oma kämppä ja usein viikot menevät siten että hän voi ehkä maanantain viettää luonani ja sitten loppuviikko menee pelkästään soitellessa "miten menee" tyyliin. Tuntuu että hänen tarvitsee saada tosi paljon omaa tilaa.

Minä kaipaisin enemmän yhdessäoloa, ihan sitä arkistakin puolta, että tulisi tunne että toinen on läsnä. Nyt tunnen oloni aika yksinäiseksi enkä tykkää esim. nukkua yksin, kaipaan toista siihen viereen. Aiemmissa vakavammissa seurustelusuhteissani olen viettänyt myös sitä tavallista arkea yhdessä eikä nukuttu eri osoitteissa ellei ollut jokin erittäin hyvä syy. Halusimme "elää" yhdessä ja nukkua samassa sängyssä.

Olen miettinyt olemmeko tosiaan niin erilaisia, että mies ei todella tunne tarvetta viettää kanssani aikaa kuin silloin tällöin työ-ja muiden kiireiden lomassa. Mutta entä jos siitä ei itse saa mitään vaikka kuinka koittaisi sopeutua miehen rytmiin? Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä että suhteemme etenee tavallaan miehen ehdoilla. Tavataan silloin kun hänellä on aikaa minulle ja lopun ajan odottelen taas koskas seuraavaksi sopii.

Kannattaako näin erilaisten tarpeiden varaan rakentaa mitään jos toinen haluaa yhdessäoloa ja toiselle on tärkeämpää mennä maailmalla omissa menoissaan? Enhän minä silti ole "nipo" jos en pysty elämään näin vaan toivon toisenlaista elämää, haluaisin että se toinen ihminen on vierellä niin arjessa kuin juhlassakin. Miten teillä muilla parisuhteessa olevilla menee ajankäytön kanssa ja toimiiko se teillä?

 

[elämää ei sen enempää]

Jos sinulle sopii tuollainen mies, mikäs siinä. Monet eivät sopeudu aina olemaan varalla miestä varten? Mutta ei näytä oikein siltä, että miehellä olisi kovin paljon tunteita sinua kohtaan? tai pitää sinua itsestään selvänä, joka ei vaadi mitään? Mitä sinä tästä kaikesta saat. Voisit kysyä mieheltä, millaisia tunteita on sinua kohtaan. Jos haluat muutosta parisuhteeseen, niin keskustelet näistä asioista miehen kanssa. Ja jos keskustelut eivät tuota tulosta ja vedät omat johtopäätökset ja toivottavasti alat elämään omilla ehdoillasi?

 

[Samanlainen mies]

Kokemusta on, jos "työ" vie miestä jo suhteen alkuaikoina, niin asia ei tule muuttumaan.
Kyse ei ole edes työstä, vaan sellainen mies pakenee ihmissuhteita. voit varautua siihen, että jos nyt nielet selityksen että "työ sitä tätä", mies tulee käyttämään sitä jatkossakin kun ei halua esim. puhua, sopia riitoja, joutua mihinkään tilanteisiin parisuhteessa jota hän ei koe voivansa hallita. Hän saattaa paeta jopa töihin sitä, että on sinun kanssa liian vähän,. Niin toimii työorientoituneen miehen mieli. Hän tulevaisuudessa jopa menee TÖIHIN MIETTIMÄÄN SITÄ MITEN OLLA SINUN KANSSA.

Eli siksi, koska hän ei halua ratkoa ja elää ihmissuhteita tässä ja nyt, asiat kasaantuvat, sinun tarpeesi kasaantuvat, ja hän "ratkoo" ne kaikki ongelmat olemalla töissä.

Menepä syyttämään miestä siitä, niin mies puolustautuu kuin hullu, koska kokee kuitenkin myös töissä ollessaan tekevänsä kaiken "teille yhteisesti" ja "sinun vuoksesi"

Lisäksi ne miehet jotka antavat kaiken elämänsä valua ohitse työn takia, työ usein menee myös selkeästi naisen edelle arvojärjestyksessä. Eli alapa joskus hankalaksi tai sano vastaan, mies suuttuu kuin kaheli että häntä syytetään, raskaan työn raatajaa.
Ei tuollaisen miehen kaaliin tule koskaan mahtumaan se, että hänen naiselleen elämä on "tässä ja nyt", eikä pankkitilillä, tai kuntoilussa, tai töissä.

Älä jumaliste ainakaan mene muuttamaan yhteen miehen kanssa; suurin kärsimys on katsoa miehen pakoilua kotosalla. Se että hän on kokonaan poissa silmistä etkä edes tiedä milloin hän tulee ja menee on paljon kivuttomampaa. Odotahan jos muutatte yhteen, niin joudut edelleen nukkumaan yksin mutta miehesi on fyysisesti samassa rakennuksessa. Se jos mikä kiukuttaa.

 

[Samanlainen mies]

..kaiken huippu on se kun eräänä päivänä kuulet miehen pettäneen. Hän silloinkin sanoo syyksi: TYÖ ja OMA TILA!
Vaikka en tajua kyllä kuinka se rakastajatar sitten ainakaa lisää miehen "omaa aikaa"

 

[-ap-]

Tämä suhde alkaa olla nyt loppusuoralla. Koitin keskustella asioista miehen kanssa mutta mikä oli hänen ratkaisunsa? Ei halunnut keskustella, ei jaksanut juuri silloin (eikä myöhemminkään) ja meni baariin vetämään kännit. Sitä känniä on nyt kulunut monta päivää, ei ole selvinnyt välillä kertaakaan. Viimeinen tikki oli eilen kun totesi puhelimessa että pitäisi varmaan keskustella ja sovittiin että illalla tavataan. Eipä näkynyt herraa, selvisi sitten illalla että oli koko päivän ryypännyt kavereiden kanssa ja siellä he grillailivat rattoisasti hänen luonaan. Minun arvoni? Sitä ei ole, eikä ole varmaan koskaan ollutkaan. Kiukuttaa itseäkin että olen antanut tuollaisen paskiaisen vedättää minua niin pitkään. Mitä tästä jäi itselle käteen?? Pelkkää paskaa, vihaa, katkeruutta, katkeruutta ja katkeruutta. Meni pari vuotta elämästä tässä sonnassa pe.kele.

 

[Parhaat vuodet...]

Noin juuri... Minullapa meni 4v. Kiitos kaikille, jotka kertoivat sen 4 vuoden jälkeen, että nähtiinhän me heti, että tyyppi on ihan *usipää. Kiitos vain tiedosta... Olisi toki ollut enemmän hyötyä, jos olisivat kertoneet 4 v ennenpää.

 

[Parhaat vuodet...]

...menivät siis kankkulan kaivoon.

 

[ööh]

Noin juuri... Minullapa meni 4v. Kiitos kaikille, jotka kertoivat sen 4 vuoden jälkeen, että nähtiinhän me heti, että tyyppi on ihan *usipää. Kiitos vain tiedosta... Olisi toki ollut enemmän hyötyä, jos olisivat kertoneet 4 v ennenpää.

Ja sinä olisit uskonut, vai?

 

[viestintuoja]

Noin juuri... Minullapa meni 4v. Kiitos kaikille, jotka kertoivat sen 4 vuoden jälkeen, että nähtiinhän me heti, että tyyppi on ihan *usipää. Kiitos vain tiedosta... Olisi toki ollut enemmän hyötyä, jos olisivat kertoneet 4 v ennenpää.

Ja sinä olisit uskonut, vai?

Niinpä, tuossa tilanteessa on alettu ampumaan viestintuojaa, syy on ollut kaikissa muissa paitsi siinä omassa kullassa. Omassa lähipiirissäni seurasin viitisen vuotta vastaavanlaista tilannetta. Tosin pariskunta ehti perheenkin perustaa. Erohan siinä tuli, ja se oli nähtävissä jo alkumetreiltä asti. Varovasti suhteen alkupuolella varoittelin ystävääni hätiköimästä. Minulle siinä suututtiin. En kuulemma kestä toisten onnea. No, pidin sitten mölyt mahassani loppuajan ja lopputulos, niin kuin koko suhde, oli juuri sitä mistä ystävääni varoittelin. Että kovasti epäilen oliskitko sinäkään ystäviäsi vielä siinä vaiheessa uskonut.

 

[-ap-]

Niin, en usko että alkuhuumassa minä ainakaan olisin kuunnellut jonkun varoituksia. Kyllä se on mennyt niin että kantapään kautta on opittu ja sehän se paras oppi onkin. En enää takuulla sorru samanlaiseen tyyppiin. Oikeasti jos olisin kuunnellut järjen ääntä jo alussa, en olisi kahta vuotta tuhlannut tuhoon tuomittuun suhteeseen.

Ihminen vain on siitä kummallinen että ei halua aina katsoa totuutta silmiin. Minullakin oli hirveä kiire parisuhteeseen eikä siinä paljon katsottu alussa onko se kumppaniehdokas paras mahdollinen. Aika pienin kriteerein se lähti liikkeelle. Tietysti tunteet kasvoivat siinä yhdessä ollessa vaikka vaikeaa olikin alusta saakka. Kuvittelin jossain vaiheessa että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu kunhan mies saa aikaa sopeutua. Juu, ei muuttunut iloksi kylläkään...

Olen tullut siihen tulokseen että harvoin ihminen muuttuu ainakaan parempaan suuntaan. Kun se pieni alkuhuuma oli ohi, alkoi miehessä ilmetä enemmän ja enemmän sellaisia piirteitä että en edes tajunnut jonkun voivan olla sellainen. Itse en voi ymmärtää että muka rakastaa toista ja silti voi käyttäytyä täysin käsittämättömästi. Eli kahden vuoden aikana menimme vain pahempaan suuntaan, pelottaa ajatellakin että olisi perustettu perhe tms. huh huh! Siinä olisin könöttänyt kotona yksin muksujen kanssa kun mies olisi viis välittänyt.

 

[ajoissa.]

Onneksi huomasit miehen syvimmän olemuksen ajoissa. Nyt sitten vain parantelet sydänsuruja. Onneksi kokemuksista voi oppia ja tiedät jatkossa, mitä et ainakaan halua. Älä vain ota mitään laastarisuhdetta, vaan sure rauhassa. Ikävää, että näin kävi nyt, mutta hän erossanne menetti hyvää (sinut), kun taas sinä pääsit p*skasta eroon!

 

[-ap-]

Onneksi huomasit miehen syvimmän olemuksen ajoissa. Nyt sitten vain parantelet sydänsuruja. Onneksi kokemuksista voi oppia ja tiedät jatkossa, mitä et ainakaan halua. Älä vain ota mitään laastarisuhdetta, vaan sure rauhassa. Ikävää, että näin kävi nyt, mutta hän erossanne menetti hyvää (sinut), kun taas sinä pääsit p*skasta eroon!

Kiitos tsemppauksesta! Jotenkin alkaa helpottaa kun on tehnyt päätöksen jatkaa elämäänsä ilman tätä miestä. Harmittaa kyllä tosi paljon kun tämä epäonnistui näin totaalisesti mutta toisaalta onni onnettomuudessa. Huonompaan jamaan olisin takuulla päätynyt jos tämä olisi vielä jatkunut. Nyt on mahdollista löytää kumppani jonka kanssa on alusta asti samalla aaltopituudella eikä tarvitse yksin ihmetellä miehen tempauksia. Totta, hän tässä menetti. Ehkä sen tajuaakin sitten joskus kun on jo liian myöhäistä.