T
toivotonta
Vieras
Ihmettelen aina vaan, miten emme sisarusteni kanssa onnistu saamaan pienintä meistä pois äidiltään. Olemme muut jo aikaa sitten kotoa pois muuttaneita ja isän luona silloinkin asuneita.
Äiti joi raskausaikana, pikkusiskoni (varmaan 13-vuotiaasta asti) huolehti vauvasta aina kun ryyppyputki painoi päälle. Kaksi vuotta sitten tuli raja jaksamisessa lopulta vastaan ja aloimme pyytää kunnalta esim. huostaanottopäätöstä, kun äiti joi aina vaan useammin ja lapsi oli milloin minnekin hoitoon tyrkätty. Soskussa vaan hyssyteltiin että "ihan hyvin niillä menee" ja kirjoiteltiin rahaa viinan ostoon.
Mikään ei ole auttanut, ei neuvottelut, sopimukset, ei mikään. Mitään ei tapahdu. Välillä on poliisit hakeneet äidin pois kun on riehunut ja vaatinut kännissä lasta mukaansa.
Nyt lapsi jo 9 vuotias ja selvisi että on ollut yksin ainakin pari päivää kotona, kulkenut kylillä ja syönyt kaapista leipää. Äiti ehkä käynyt kännissä yöllä kotona piipahtamassa. Välillä tuonut humalaisia miehiä mukanaan ja sitten on ollut liveshowta mikä ei lapsen silmille sovi. Tästäkin ilmoitettu soskuun nyt kun se tuli tietoon. Mitä siitä seuraa? "Neuvotellaan" taas ja sovitaan, ettei niin saa tehdä. Ja kaikki jatkuu ja jatkuu...koska haluaisimme lapsen sijoitukseen, on äiti ilmoittanut ettei kukaan sisaruksista ainakaan tule häntä saamaan.
Miksi äidin oikeus lapseen menee lapsen edun edelle? Miksi sillä ei ole väliä, että lapsi pelkää kännisiä miehiä joita kotona pyörii? Kaksi vuotta sitten kun pyysimme soskua ryhtymään toimiin, mukana oli myös lapsen ja itsensä tappamisuhkailuja. Niihin riitti kuittaukseksi se, kun äiti sanoi että ei sitä oikeasti ole tarkoittanut. Silloin sovittiin, että seuraavasta retkahduksesta seuraa huostaanotto. Siitä on kaksi vuotta ja meno on jatkunut samana.
Surullisinta on ollut se, että välillä toivoo äidin kuolemaa jotta tämä loppuisi.
Äiti joi raskausaikana, pikkusiskoni (varmaan 13-vuotiaasta asti) huolehti vauvasta aina kun ryyppyputki painoi päälle. Kaksi vuotta sitten tuli raja jaksamisessa lopulta vastaan ja aloimme pyytää kunnalta esim. huostaanottopäätöstä, kun äiti joi aina vaan useammin ja lapsi oli milloin minnekin hoitoon tyrkätty. Soskussa vaan hyssyteltiin että "ihan hyvin niillä menee" ja kirjoiteltiin rahaa viinan ostoon.
Mikään ei ole auttanut, ei neuvottelut, sopimukset, ei mikään. Mitään ei tapahdu. Välillä on poliisit hakeneet äidin pois kun on riehunut ja vaatinut kännissä lasta mukaansa.
Nyt lapsi jo 9 vuotias ja selvisi että on ollut yksin ainakin pari päivää kotona, kulkenut kylillä ja syönyt kaapista leipää. Äiti ehkä käynyt kännissä yöllä kotona piipahtamassa. Välillä tuonut humalaisia miehiä mukanaan ja sitten on ollut liveshowta mikä ei lapsen silmille sovi. Tästäkin ilmoitettu soskuun nyt kun se tuli tietoon. Mitä siitä seuraa? "Neuvotellaan" taas ja sovitaan, ettei niin saa tehdä. Ja kaikki jatkuu ja jatkuu...koska haluaisimme lapsen sijoitukseen, on äiti ilmoittanut ettei kukaan sisaruksista ainakaan tule häntä saamaan.
Miksi äidin oikeus lapseen menee lapsen edun edelle? Miksi sillä ei ole väliä, että lapsi pelkää kännisiä miehiä joita kotona pyörii? Kaksi vuotta sitten kun pyysimme soskua ryhtymään toimiin, mukana oli myös lapsen ja itsensä tappamisuhkailuja. Niihin riitti kuittaukseksi se, kun äiti sanoi että ei sitä oikeasti ole tarkoittanut. Silloin sovittiin, että seuraavasta retkahduksesta seuraa huostaanotto. Siitä on kaksi vuotta ja meno on jatkunut samana.
Surullisinta on ollut se, että välillä toivoo äidin kuolemaa jotta tämä loppuisi.
