Partisuhde ja ikuinen puute

Olen naimisissa oleva 45-vuotias nainen. Mies on samaa ikäluokkaa. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja seurustelleet rippikouluikäisistä. Koko yhdessäolomme ajan kuvio on ollut samanlainen: seksiä satunnaisesti, silloin kun mies haluaa (tavallisesti kerran kuussa, jos onnistaa niin kaksi kertaa). Mieheni ei petä, mutta hänelle tämä riittää. Joissakin elämänvaiheissa; esimerkiksi, kun lapset olivat pieniä; tämä sopi minullekin hyvin. Nuorena protestoin kovasti vastaan. Tein halutessani aloitteenkin, mutta ne kerrat päättyivät potenssiongelmiin. Mieheni teki selväksi, että hän ei pysty rakastelemaan, jos hän ei halua, ja hän kyllä tekee aloitteen, jos hän haluaa.

Olen tietysti jo hyväksynyt tilanteen. Huono puoli on se, että koska en tunne itseäni haluttavaksi, laiminlyön itseäni, mikä vähentää tietysti mieheni halukkuutta entisestään (ja sen hän myös ilmaisee selvästi). Vaikka mieheni ei halua minua, minun tulee olla huoliteltu, hyväkroppainen ja haluttava 24 tuntia päivässä. Jatkuva puute tekee minusta myös ärtyisän, mikä alentaa taas haluttavuutta. Tilanne on siis kääntynyt niin, että minun huolimaton olemukseni ja ärtyisyyteni on syy siihen, ettei mieheni halua minua kuin äärimmäisessä tarpeessaan.

Tällaisessa kierteessä siis ollaan. Onko tilanne kenellekään tuttu? Mitä ratkaisuja olette tehneet ja millä tuloksella?
Totean vielä, että nämä harvoin tapahtuvat rakastelut ovat nopeita toimituksia. (Mieheni ei todellakaan petä minua.) Mieheni pitää itseään melkoisena rakastajana, koska pystyy tyydyttämään minut. Annan hänen pitää tämän illuusion, mutta todellisuudessa olen niin seksinnälkäinen, ettei mieheltä kummoista suoritusta vaadita.

 

Kannattaa ihan vaan puhua asiasta ääneen miehelle ja miehen läsnäollessa. Kannattaa kertoa miehellesi, että olet ollut jatkuvassa seksuaalisessa tyhjiössä suhteenne alun jälkeen. Voit esimerkiksi kertoa, miten miehen passiivisuus ja turhautumisesi ovat vaikuttaneet käsityksiisi itsestäsi ja miehestäsi.

Koetko enää itseäsi naiselliseksi ja seksikkääksi? Miehesi on kanssasi yhtä lailla osallinen tilanteeseenne - jos hän uskaltaa olla rehellinen itselleen, hän myöntää että ongelmat eivät johdu sinun tekemisistäsi tai ulkomuodostasi.

Jos miehesi on passiivinen, voiko hän kuvitella avointa suhdetta? Aivan oikeutettu kysymys, jos aiotte pysyä vuosikymmeniä yhdessä. Vai ajattelitko pysyä mukavana ihmisenä, jos kärsit seksuaalisesta deprivaatiosta vuosikymmenten ajan? Onko tänä päivänä kituutettava suhteessa, joka estää kehittymisen seksuaalisuuden alueella täysin? Vain toisen vähäisemmistä luontaisista haluista johtuen?

 

Miehesi voisi hankkia sinisiä taikapillereitä lääkäriltä. Jospa sitten hanat aukeisivat.

 

Jos miehellä oli jo nuorena kollina heikko libido, niin epäilen sen enää mihinkään muuttuvan. Kurja tilanne sinuille. Toisaalta olet itse kaivanut omaa kuoppaasi, pitämällä yllä miehen luuloa mahtisonnista.

Puhutteko muuten avoimesti seksistä, katsotteko pornoleffoja, käytättekö leluja, yms? voisiko miehellä olla jokin fetismi, mitä hän ei kehtaa sinulle kertoa? Eiköhän nyt olisi korkea aika heittää kortit pöydälle ja olla avoin. Tunnettu tosiasiahan on, että monella naisella seksuaalisuus herää huippuunsa juuri 4-kympin hujakoilla.

Käytännössä sinulla on siis kolme vaihtoehtoa, -rakastaja, ero tai tyytyminen nykytilanteeseen (ehkä maustamalla sitä omilla jutuilla,l. leluilla).

 

Käytännössä sinulla on siis kolme vaihtoehtoa, -rakastaja, ero tai tyytyminen nykytilanteeseen (ehkä maustamalla sitä omilla jutuilla,l. leluilla).

ihanaa ap:lle, että joku on niin ihana, että antaa kolme vaihtoehtoa, yleensä saa esittää vain yhden toivomuksen...

 

ihanaa ap:lle, että joku on niin ihana, että antaa kolme vaihtoehtoa, yleensä saa esittää vain yhden toivomuksen...

En odottanut mitään yllättävää kaiken muuttavaa ratkaisuehdotusta. Olenhan itse miettinyt ongelmaa vuosikausia löytämättä yhtään käypää vaihtoehtoa (ja siksi käivistelen edelleen).

Minusta oli tärkeää saada kielennettyä ongelmani. Asiaa selkiinnyttää myös se, että tiedän jonkun ajattelevan inhimillisen kanssasisareni lukevan ongelmastani. Olin todella ilahtunut siitä, että sain asiallisia kommentteja viestiini.

Vaihtoehdot ovat aina samat: jäädä vai lähteä. Jääminen on helpompaa: jos lähden, en saa sitä kuukausittaistakaan seksiä. Seksilelut tai avoin liitto eivät tule kuuloonkaan, sillä mieheni on kaikin puolin hyvin konservatiivinen.

 

En odottanut mitään yllättävää kaiken muuttavaa ratkaisuehdotusta. Olenhan itse miettinyt ongelmaa vuosikausia löytämättä yhtään käypää vaihtoehtoa (ja siksi käivistelen edelleen).

Minusta oli tärkeää saada kielennettyä ongelmani. Asiaa selkiinnyttää myös se, että tiedän jonkun ajattelevan inhimillisen kanssasisareni lukevan ongelmastani. Olin todella ilahtunut siitä, että sain asiallisia kommentteja viestiini.

Vaihtoehdot ovat aina samat: jäädä vai lähteä. Jääminen on helpompaa: jos lähden, en saa sitä kuukausittaistakaan seksiä. Seksilelut tai avoin liitto eivät tule kuuloonkaan, sillä mieheni on kaikin puolin hyvin konservatiivinen.

Olin samassa tilanteessa ja sinua vanhempi. Kuitenkin tein ratkaisuni ja ulkoistin miehen. No meillä ei ollut yhteisiä lapsia, joten käytännön syitä ei yhdessäolon jatkamiselle ollut.

Järki sanoi ettei ole paljon miesrintamalla enää odotettavaa ja niinhän se on, että mitä alemmaksi markkina-arvo laskee sitä vaativammaksi itse käy.

Mutta, mutta. Kun makaa yksin parivuoteessaan tietää miksi sitä lämpöä ja läheisyyttä ja seksiä ei saa keneltäkään kun sen sijaan vieressä selin mahdollisimman etäällä nukkuva mies teki mielen todella pahaksi. Ja ihminen, jota rakastaa ja haluaa aiheuttaa ainaisen fyysisen ja henkisen kaipauksen. Menee siis elämä kärvistelyksi. Yksin seksin ajattelu jää taka-alalle ja milloin mieleen muljahtaa niin onhan omat konstit.

Totta kai toivon sinulle vielä inhimillistä lämpöä ja seksielämää, kyllä tuolla skrubussa saa sitten yksikseen maata.

 

Miehesi on kanssasi yhtä lailla osallinen tilanteeseenne - jos hän uskaltaa olla rehellinen itselleen, hän myöntää että ongelmat eivät johdu sinun tekemisistäsi tai ulkomuodostasi.

Molemmat ovat 'syyllisiä', mutta toinen ei?

Molemmat ovat 'syyllisiä', mutta toinen on 'syyntakeeton'?

Ei oikein aukea…



Vähän asenteellista, vähän kaikissa teksteissä, koko ketjussa. Sen voi huomata kun vahtaa sukupuolet, eli oikeammin sukupuoliroolit.

 

Umpirakastunut ihminen sulattaa kaiken. Itse en ole ollut niin umpirakastunut, mutta tiedän , mitä olen menettänyt, alistuessani silloisen vaativan naisystäväni vaatimukseen.
Olisin halunnut olla omissani, ja tapailla häntä joskus silloin tällöin, mutta se ei hänelle sopinut.
Kyllä olin hölmö,alistuin hänen vaatimukseen hyvyyttäni, siis olin luuseri,en kuitenkaan ollut varma, halusinko hänen kanssa perustaa perheen. Hän ratkaisi asian puolestani, vaati minut naimisiin, ja sitten vuosien päästä vaati päästä minusta eroon.
Kolme upeeta lasta saatiin kuitenkin värkättyä.
V...tu noitten akkojen kanssa. Pelkkää harmia moisista.

 

Partisaanit harrastavat seksiä vain kerran kuussa, koska muu aika menee partisaanihommssa.

 

H. Aave;

"Molemmat ovat 'syyllisiä', mutta toinen ei?

Molemmat ovat 'syyllisiä', mutta toinen on 'syyntakeeton'?

Ei oikein aukea…

Vähän asenteellista, vähän kaikissa teksteissä, koko ketjussa. Sen voi huomata kun vahtaa sukupuolet, eli oikeammin sukupuoliroolit."

Eli yllä olevassa viestissä H.Aave väitti viestiäni asenteelliseksi, kun kehtasin sanoa, että molemmat ap:n pariskunnan osapuolet ovat vastuussa ja syyllisiä tilanteeseen. Ap:ghän on jo tehnyt kaikkensa ollakseen haluttava. Ja mies vaatii häntä olemaan tiptop koko ajan, vaikka ei halua tätä seksuaalisesti - ja sitten kun ei halua, niin syyttää siitä ap:tä.

Kaikki, jotka ovat vastaavaan törmänneet tajuavat, että kyse on miehen heikosta libidosta tai muista ongelmista, joita hänellä ei näytä olevan kykyä selvittää. Syyn vierittäminen naisen niskoille, kun tämä turhautuneena ei jaksa pynttäytyä, kertoo lähinnä keskenkasvuisuudesta. MIehille on niin vaikeaa myöntää, ettei niitä himoja vaan ole tarpeeksi, eikä aitoa kiinnostusta ja rakkautta seksiin ja toisen tyydyttämiseen. Surkeita vätyksiä siis.

 

Eli yllä olevassa viestissä

"kehtasin sanoa, että molemmat ap:n pariskunnan osapuolet ovat vastuussa ja syyllisiä tilanteeseen."
Kehtaa vaan, tämä on ok.

"Ap:ghän on jo tehnyt kaikkensa ollakseen haluttava."
Mielestäsi tyylikkään naisen on oltava haluttava, joten myönnät vastuuvapauden tältä osin.
Voin olla samaa mieltä, ettei syy löydy 24/7 -pynttäämisestä tai sen puuttumisesta.

Muutako syytä ei löydy? Tästä vaietaan. Onko nainen sittenkin syytön tai syyntakeeton?

Siksi ei aukea…



"väitti viestiäni asenteelliseksi,"
Aseteellisuus on sitä, että miehen käytökseen suhtaudutaan eri tavalla kuin samoin käyttäytyvään naiseen. Suhtautumistapa = asenne.

Vonkaava mies: On hikinen rumilus, tai jos hän pitää itsensä tyylikkäänä, hän ei silti ole haluttava. Sika on sika tyylikkäänäkin. Penis (miekka) ohjaa ajattelua ja paha, liian vahva libido, saa haluamaan liikaa seksiä, lisäksi se saa miehen unohtamaan tunteet.

Vonkaava nainen: On hauras ja haavoittuva. Jos hän pitää itsensä tyylikäänä, ei ongelmia voi hänellä olla. Vagina (tuppi) ei ohjaa ajattelua, ja hän muistaa tunteet. Koska hänellä on hyvä libido, miehellä täytyy olla taas paha libido, nyt liian heikko.


On kiinnitettävä huomiota tiettyihin seikkoihin:

"en tunne itseäni haluttavaksi," (jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan)

"laiminlyön itseäni," (jokainen on itse vastuussa omista teoistaan)

"vähentää tietysti mieheni halukkuutta entisestään (ja sen hän myös ilmaisee selvästi)"
Jos tämä onkin totta, se ei suinkaan ole koko totuus.

"Vaikka mieheni ei halua minua, minun tulee olla huoliteltu, hyväkroppainen ja haluttava 24 tuntia päivässä."
Tämä menee minusta fantasian puolelle naisella. Yhtähyvin miehellä jos tätä vaatii. Vähemmänkin pitää riittää.

"Jatkuva puute tekee minusta myös ärtyisän, mikä alentaa taas haluttavuutta."
Sanoa näin: Naiselle sallittua, luonnollista! Miehelle kiellettyä, törkeää!

"Tilanne on siis kääntynyt niin, että minun huolimaton olemukseni"
Sallitumpaa on myös miehen ulkonäön ja käytöksen perusteeton arvosteleminen. Sohvalla löhävä kaljankittaaja, piereskelevä möhömaha.

"ärtyisyyteni on syy siihen, ettei mieheni halua minua kuin äärimmäisessä tarpeessaan."
Olisi varmaankin riskialtista edes epäillä hänen nalkuttavan, mikä miehiä inhottaa erityisesti. Kaikki viha on kaiketi täysin oikeutettua. Tunteethan ovat sallittuja, niihin on täysi oikeus, koska niitä ei rajoiteta mitenkään, eikä ole syytäkään.

Muistutan kuitenkin että: Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. Jos tunteen (syyn) seuraus on primitiivireaktio, eli jos (syyn) tunnereaktion seuraus on hillitsemätön teko, on siitä jokainen edelleen itse vastuussa. Jos hallitsemattoman (syyn) käyttäytymisen seuraus on haluttomuus, joutuu senkin kanssa elämään (siitäkin itselleen vastuuseen), vaikka seuraavasti:

"Totean vielä, että nämä harvoin tapahtuvat rakastelut ovat nopeita toimituksia."



"Mieheni pitää itseään melkoisena rakastajana, koska pystyy tyydyttämään minut. Annan hänen pitää tämän illuusion, mutta todellisuudessa olen niin seksinnälkäinen, ettei mieheltä kummoista suoritusta vaadita."
Ja päinvastoin, sillä miehellekin (naisellinen?) lahna kelpaa paremman puutteessa (älkää pliis olettako että oletan lahnoja, kun tämä oli vain esimerkki!)


"Mieheni teki selväksi, että hän ei pysty rakastelemaan, jos hän ei halua"
Tämän pitäisi olla selviö niin miehelle kuin naisellekin! Toistaiseksi ei vaikuta olevan.




"Kaikki, jotka ovat vastaavaan törmänneet tajuavat, että kyse on miehen heikosta libidosta tai muista ongelmista,"
Hyvä kun mainitsit muut ongelmat.

"joita hänellä ei näytä olevan kykyä selvittää."
Paha kun oletat ne miehen ongelmiksi etkä heidän yhteisiksi (asenne). Yksin on mahdotonta selvittää molempien ongelmaa.

"Syyn vierittäminen naisen niskoille,"
Tai miehen niskoille. Se on väärä asenne ja sitä asenteellisuutta!

"MIehille on niin vaikeaa myöntää, ettei niitä himoja vaan ole tarpeeksi, eikä aitoa kiinnostusta ja rakkautta seksiin ja toisen tyydyttämiseen. Surkeita vätyksiä siis."
Tätä en enää kommentoi mitenkään. Loppuslyyt!

 

"kehtasin sanoa, että molemmat ap:n pariskunnan osapuolet ovat vastuussa ja syyllisiä tilanteeseen."
Kehtaa vaan, tämä on ok.

"Ap:ghän on jo tehnyt kaikkensa ollakseen haluttava."
Mielestäsi tyylikkään naisen on oltava haluttava, joten myönnät vastuuvapauden tältä osin.
Voin olla samaa mieltä, ettei syy löydy 24/7 -pynttäämisestä tai sen puuttumisesta.

Muutako syytä ei löydy? Tästä vaietaan. Onko nainen sittenkin syytön tai syyntakeeton?

Siksi ei aukea…



"väitti viestiäni asenteelliseksi,"
Aseteellisuus on sitä, että miehen käytökseen suhtaudutaan eri tavalla kuin samoin käyttäytyvään naiseen. Suhtautumistapa = asenne.

Vonkaava mies: On hikinen rumilus, tai jos hän pitää itsensä tyylikkäänä, hän ei silti ole haluttava. Sika on sika tyylikkäänäkin. Penis (miekka) ohjaa ajattelua ja paha, liian vahva libido, saa haluamaan liikaa seksiä, lisäksi se saa miehen unohtamaan tunteet.

Vonkaava nainen: On hauras ja haavoittuva. Jos hän pitää itsensä tyylikäänä, ei ongelmia voi hänellä olla. Vagina (tuppi) ei ohjaa ajattelua, ja hän muistaa tunteet. Koska hänellä on hyvä libido, miehellä täytyy olla taas paha libido, nyt liian heikko.


On kiinnitettävä huomiota tiettyihin seikkoihin:

"en tunne itseäni haluttavaksi," (jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan)

"laiminlyön itseäni," (jokainen on itse vastuussa omista teoistaan)

"vähentää tietysti mieheni halukkuutta entisestään (ja sen hän myös ilmaisee selvästi)"
Jos tämä onkin totta, se ei suinkaan ole koko totuus.

"Vaikka mieheni ei halua minua, minun tulee olla huoliteltu, hyväkroppainen ja haluttava 24 tuntia päivässä."
Tämä menee minusta fantasian puolelle naisella. Yhtähyvin miehellä jos tätä vaatii. Vähemmänkin pitää riittää.

"Jatkuva puute tekee minusta myös ärtyisän, mikä alentaa taas haluttavuutta."
Sanoa näin: Naiselle sallittua, luonnollista! Miehelle kiellettyä, törkeää!

"Tilanne on siis kääntynyt niin, että minun huolimaton olemukseni"
Sallitumpaa on myös miehen ulkonäön ja käytöksen perusteeton arvosteleminen. Sohvalla löhävä kaljankittaaja, piereskelevä möhömaha.

"ärtyisyyteni on syy siihen, ettei mieheni halua minua kuin äärimmäisessä tarpeessaan."
Olisi varmaankin riskialtista edes epäillä hänen nalkuttavan, mikä miehiä inhottaa erityisesti. Kaikki viha on kaiketi täysin oikeutettua. Tunteethan ovat sallittuja, niihin on täysi oikeus, koska niitä ei rajoiteta mitenkään, eikä ole syytäkään.

Muistutan kuitenkin että: Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. Jos tunteen (syyn) seuraus on primitiivireaktio, eli jos (syyn) tunnereaktion seuraus on hillitsemätön teko, on siitä jokainen edelleen itse vastuussa. Jos hallitsemattoman (syyn) käyttäytymisen seuraus on haluttomuus, joutuu senkin kanssa elämään (siitäkin itselleen vastuuseen), vaikka seuraavasti:

"Totean vielä, että nämä harvoin tapahtuvat rakastelut ovat nopeita toimituksia."



"Mieheni pitää itseään melkoisena rakastajana, koska pystyy tyydyttämään minut. Annan hänen pitää tämän illuusion, mutta todellisuudessa olen niin seksinnälkäinen, ettei mieheltä kummoista suoritusta vaadita."
Ja päinvastoin, sillä miehellekin (naisellinen?) lahna kelpaa paremman puutteessa (älkää pliis olettako että oletan lahnoja, kun tämä oli vain esimerkki!)


"Mieheni teki selväksi, että hän ei pysty rakastelemaan, jos hän ei halua"
Tämän pitäisi olla selviö niin miehelle kuin naisellekin! Toistaiseksi ei vaikuta olevan.




"Kaikki, jotka ovat vastaavaan törmänneet tajuavat, että kyse on miehen heikosta libidosta tai muista ongelmista,"
Hyvä kun mainitsit muut ongelmat.

"joita hänellä ei näytä olevan kykyä selvittää."
Paha kun oletat ne miehen ongelmiksi etkä heidän yhteisiksi (asenne). Yksin on mahdotonta selvittää molempien ongelmaa.

"Syyn vierittäminen naisen niskoille,"
Tai miehen niskoille. Se on väärä asenne ja sitä asenteellisuutta!

"MIehille on niin vaikeaa myöntää, ettei niitä himoja vaan ole tarpeeksi, eikä aitoa kiinnostusta ja rakkautta seksiin ja toisen tyydyttämiseen. Surkeita vätyksiä siis."
Tätä en enää kommentoi mitenkään. Loppuslyyt!

Tekstisi on raskasta luettavaa. Ei asia vaan tuo tapa jolla kirjoitat. Olet olevinasi fiini, vaan et ole.

 

homoseksuaali.

 

Tekstisi on raskasta luettavaa. Ei asia vaan tuo tapa jolla kirjoitat. Olet olevinasi fiini, vaan et ole.

Selväksi tuli se asia. Kiitoksia! On sitten lukemista sellaisenkin ystäville. Voithan kirjoittaa lisää sillä kevyemmällä tyylillä, jos sitä liian vähän tuntuu olevan, eli pitää diversiteettiä yllä. Ei siis aihetta toimenpiteisiin.

 

H. Aave minusta tekstisi oli mielenkiintoista luettavaa. Olet oikeassa siinä, että asenteita on paljon pelissä. Miksei olisi? Kuka pystyisi käsittelemään tällaisia asioita ulkopuolisen silmin pelkkiin tosiasioihin nojautuen? Kuka edes tietää, mikä on totuus?

Hyväksyin kyllä jo nuorena, että jos ei halua ei pysty. Tässä asiassa naiset ja miehet tosiaan eroavat toisistaan. En siis ole vongannut seksiä, vaan antanut mieheni päättää milloin.

Huolimaton olemus ja ärtymys ovat uusia puolia, jotka häiritsevät minua itseänikin, ja tiedostan kyllä vastuuni.

Ymmärsit varmaan, että tilanne ei ole mikään uusi. Olen aikaisemmin kohdistanut täysillä energiani kaikkeen muuhun (opiskeluun, juoksemiseen, lastenhoitoon, rakentamiseen...), koska tiedän, että ratkaisut ovat vähissä. Nyt elämä alkaa rauhoittua ja lapsetkin lähtevät yksi kerrallaan, ja on siis aikaa pysähtyä märehtimään sitä, mistä jää paitsi.

Nyt näyttää paremmalta, kun saimme kunnolla lunta. Kohta laitan sukset jalkaan ja puran paineita kunnon hiihtolenkillä.

 

Tuon ikäisenä hankin rakastajan, koska halusin seksiä enemmän kuin mieheni! Oli se ihanaa aikaa, kaikki hyvä kyllä loppui aikanaan.

Nyt vanhana sitä joskus muistelen, enkä kadu. Oletko sinä Mila ikinä ajatellut hankkia rakastajaa? Jos et ole ikinä ollut hyvän rakastajan kanssa, et voi arvatakaan kuinka ihanalta se tuntuu, suosittelen.

Vaihtoehtona on itsetyydytys! Jotkut vanhoilliset eivät sellaista "pahetta" tee, hyihyi...oletko vanhoillinen?

 

paljon pelissä

Onhan se tietysti vapaata, millä asenteella kukin kirjoittaa, eikä se periaatteessa ole kapinan aihe. Lähinnä tylsää että yleensä miesjutut vinoutuvat ala-tyylisiksi ja naisjutut tuntuvat kelluvan jotenkin kunnollisuuden ja vähän viattomuudenkin merillä. Kun nyt näin kärjistän selvyyden vuoksi. Tyypillisesti miehestä leivotaan se laiminlyövä antisankari tai suhteeseen kykenemätön roisto. Nainen on monesti tilanteen keskellä aktiivisesti kokemassa, ei niinkään osallistumassa, jolle vain tapahtuu se parisuhde, ja mies on avustamassa sen tapahtumista. Jutuilla on taipumus tulla toistensa plagiaateiksi – 'se tavallinen tarina'.

Tätä ketjuilmiötä lähdin kommentoimaan, en ajamaan itse asiaa. Samalla tein lisäkysymyksen epäselvästä tekstin osasta.


"Kuka pystyisi käsittelemään tällaisia asioita ulkopuolisen silmin pelkkiin tosiasioihin nojautuen?"
Objektiivisuuteen voi pyrkiä, mutta todellisuus pysyy kaukana. Sitä ei paljonkaan kannata ruotia miten tämänhetkiseen on tultu. Tulevahan on se kiinnostava käsiteltävä ja se miten siihen päästään.

"Kuka edes tietää, mikä on totuus?"
Se ei ole niin tärkeä kuin kysymys, miten tästä eteenpäin? Kunhan taustalta löytyy suunnilleen käyttökelpoinen mielikuva siitä, mitä toimivaa on ja mitä ei. Ehkä jotain yksityiskohtia ym.


Vonkaamisella tarkoitin miehen karikatyyrin vertaamista naisrooliin. Sitäkin että jos mies olisi kirjoittanut tämäntyyllisen aloituksen, häntä pidettäisiin todennäköisesti tyhmänä vonkarina, ja saisi ehkä 'kuulla kunniansakin'. Niitä esimerkkejä täällä on ollut.


"Hyväksyin kyllä jo nuorena, että jos ei halua ei pysty. Tässä asiassa naiset ja miehet tosiaan eroavat toisistaan."
En ajattele että eroavat. Sillä ei ole minulle merkitystä että fyysinen sukupuolielimen sijoittelu on mahdollista. Hyvin voin sanoa että haluton mies tarvitsee hellää esileikkiä, aivan kuin vuosikymmenet on naisesta paukutettu päähän. Sanoisin myös että siinä tilanteessa on naisilla pallo hieman hukassa ja hämmentävä tunnelma alkaa estää halua. Osa naisista ajattelee muutenkin aika mekaanisesti miehen seksaalisuudesta, eikä noteeraa mitenkään kiinnostavaksi muuta kuin pornomaisen erektion (kuten osa miehistäkin). Se ero tietysti on että miehen sanotaan äkkiä olevan impotentti, eikä mitään ole tehtävissä, mutta naiselle osataan neuvoa sitä esileikkiä. Asenne-ero perusasiaan on melkoinen.


Ymmärsin että pitkäänhän olette tottuneet tähän ongelmaan. On niinkuin eilisen ihmetys olisi tämän päivän fakta. Ajan myötä siihen on sopeuduttu. Voi tuntua omituiselta edes ottaa asiaa enää puheeksikaan. Et ole keksinyt mitään kokeilemisen arvoista ja mies on tyytynyt oikeastaan vain varmistamaan, ettei joudu myöhemmin kiusallisiin tilanteisiin.

Hankala asetelma. Ei tässäkään pelkästä suoritusseksistä ole kysymys, vaikka se sellaiseksi olisikin vakiintunut. Suhteen muusta tunneilmapiiristä, nähdäkseni riippuu mitä seksiasialle mahdollisesti voisi tehdä.



Kaunis kiitos palautteestasi!

 

Tuon ikäisenä hankin rakastajan, koska halusin seksiä enemmän kuin mieheni! Oli se ihanaa aikaa, kaikki hyvä kyllä loppui aikanaan.

Nyt vanhana sitä joskus muistelen, enkä kadu. Oletko sinä Mila ikinä ajatellut hankkia rakastajaa? Jos et ole ikinä ollut hyvän rakastajan kanssa, et voi arvatakaan kuinka ihanalta se tuntuu, suosittelen.

Vaihtoehtona on itsetyydytys! Jotkut vanhoilliset eivät sellaista "pahetta" tee, hyihyi...oletko vanhoillinen?

En ole ollenkaan vanhoillinen, vaikka mieheni onkin konservatiivinen.

Joulumuorin tavoin olen harkinnut rakastajaa. Aikaisemmin matkustin työni vuoksi paljon. Tiimissäni oli ihan varteenotettavia vaihtoehtoja, joiden kanssa olisi ollut helppo hakeutua samaan hotellihuoneeseen. Jostain syystä peruutin aina viime hetkellä. Nyt en peruuttelisi, mutta eipä ole tilaisuuttakaan. Kuka olisi kiinnostunut puutteessa olevasta rouvasta, kun tarjolla on paljon hehkeitä vapaita naisia.

Itsetyydytystäkin olen harrastanut, mutta jotenkin tyhjältä ja surulliselta se nautinto tuntuu.

 

Olen naimisissa oleva 45-vuotias nainen. Mies on samaa ikäluokkaa. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja seurustelleet rippikouluikäisistä. Koko yhdessäolomme ajan kuvio on ollut samanlainen: seksiä satunnaisesti, silloin kun mies haluaa (tavallisesti kerran kuussa, jos onnistaa niin kaksi kertaa). Mieheni ei petä, mutta hänelle tämä riittää. Joissakin elämänvaiheissa; esimerkiksi, kun lapset olivat pieniä; tämä sopi minullekin hyvin. Nuorena protestoin kovasti vastaan. Tein halutessani aloitteenkin, mutta ne kerrat päättyivät potenssiongelmiin. Mieheni teki selväksi, että hän ei pysty rakastelemaan, jos hän ei halua, ja hän kyllä tekee aloitteen, jos hän haluaa.

Olen tietysti jo hyväksynyt tilanteen. Huono puoli on se, että koska en tunne itseäni haluttavaksi, laiminlyön itseäni, mikä vähentää tietysti mieheni halukkuutta entisestään (ja sen hän myös ilmaisee selvästi). Vaikka mieheni ei halua minua, minun tulee olla huoliteltu, hyväkroppainen ja haluttava 24 tuntia päivässä. Jatkuva puute tekee minusta myös ärtyisän, mikä alentaa taas haluttavuutta. Tilanne on siis kääntynyt niin, että minun huolimaton olemukseni ja ärtyisyyteni on syy siihen, ettei mieheni halua minua kuin äärimmäisessä tarpeessaan.

Tällaisessa kierteessä siis ollaan. Onko tilanne kenellekään tuttu? Mitä ratkaisuja olette tehneet ja millä tuloksella?
Totean vielä, että nämä harvoin tapahtuvat rakastelut ovat nopeita toimituksia. (Mieheni ei todellakaan petä minua.) Mieheni pitää itseään melkoisena rakastajana, koska pystyy tyydyttämään minut. Annan hänen pitää tämän illuusion, mutta todellisuudessa olen niin seksinnälkäinen, ettei mieheltä kummoista suoritusta vaadita.

Miehesi on kaappihomo.