passiivinen mies

  • Viestiketjun aloittaja Naarastiikeri
  • Ensimmäinen viesti
Naarastiikeri
Kärsittekö te kanssasisaret miehen passiivisuudesta? Itse tämän nykyisen kumppanin kanssa olen todella väsynyt kun melkein joka asiassa tarvitaan persuksille potkimista tai rautalankaa(mies on akateemisesti koulutettu) kun aloitekyky on nolllassa. Eikä vähiten seksuaalisesti!!!

Olen lopen uupunut. Olen yrittänyt saada suhtetta myös katkolle mutta sittenpä tuo vasta aktivoituukin. Muutamaksi tunniksi tai yhdeksi päiväksi. Kunnes sama laahustaminen jatkuu.

Meillä on seksiä nykyään kaksi kertaa kuukaudessa ja se on minulle ehdottomasti liian vähän. Olen tehnyt kaikkeni. Pukeudun naisellisesti ja sillä tavalla miten tiedän hänen tykkäävän(mm. nahkabuutsit ja nahkahame jne), laitan hyvää ruokaa ja luon romanttista ilmapiiriä jne. Mutta miestä ei oikein mikään sytytä, hän se vaan pohtii säätiloja ja mannerten muutoksia ja Kimi Räikkösen saavutuksia jne. ...keles sentään!

En haluaisi lähteä vieraisiin koska olen ehdottomasti sen sortin nainen joka viihtyy yhdessä suhteessa. Mutta suoraan sanoen elän kauheassa ""puutteessa"". Nyt juuri kun ikää tullut sen verran että nuoruuden estot ovat poissa ja olen viimeiset vuodet nauttinut kaikenlaisesta jännästä erotiikan saralla, olenkin jysähtänyt täysin latteaan parisuhteeseen. Voi elämän kevät! Mitä ihmettä tälle asialle voisi tehdä?

 
ongelma!
Yksi asia on varmaa, äijäsi ei tuosta muutu milloinkaan! Jos vetelyys on perusluonteessa, niin sieltähän sitä ei hävitä mikään (paitsi hetkeksi silloin kun uhkaat lähdöllä).

Vaihtoehtosi ovat tässä: a) jätät vetelyksen tai b) totuttelet ajatukseen seksistä kaksi kertaa kuukaudessa.

Otan osaa.....
 
Poronsarvijauhe
Vaihda miehesi parikymppiseen. Intoa ja kykyä riittää loputtomiin. Henkisellä puolella ja seksitaidoissa voi olla vähän hiomista, mutta aika korjaa nekin puutteet. Kysehän on vain siitä mikä sinulle on tärkeää ja nyt etusijalla tuntuu olevan tuo miehen viriliteetti.
 
valinta
siis miten voi olla NIIIIN vaikeaa. Eihän ole kuin kaksi vaihtoehtoa joista valita (niinkuin yleensäkin)

A) pidät miehen ja hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on.

B) jätät miehen ja... ???

Valinta on sinun. Ja kun olet valinnan tehnyt, on vastuu elämästäsi sinun, koska sinä itse valitset.

Tietysti asioista voi aina keskustella, mutta et voi vaatia toista muuttumaan. Vain itse voit muuttua (vaihtoehto A), tai lähteä (vaihetoehto B).

Kerro sit meillekin kumman valitsit...

 
Enniina
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon!!
Minkä ikäinen muuten olet? itse olen pian kolmenkymmenen, naimissa 3:tta vuotta.
Miten ihmeessä tästä selviää kunnialla, katseet ja ajatuksetkin alkaa harhailla muualla, vaikka en tahtoisikaan!!
 
Naarastiikeri
No hyvä että edes joku löytyi(Enniina) joka on kokee samaa. Tai ei se hyvä ole. . . :(

Tämä on erittäin turhauttavaa. Se on se oikea sana! Ja surullistakin, koska olen alkanut katsella miestä kuin miestä ""sillä silmällä"" vaikka ei muuten ole mitään intoa seikkailla tai olla uskoton.

Tuosta suhteen lopettamisesta. Ei se koskaan ole niin helppoa, vaikka neuvoja satelee 'jätä mies'. Oma miesystäväni on kuitenkin erittäin fiksu ja kiltti ja jos näin voin sanoa, hän sietää meikäläistä aika hyvin. ;) En ole varmasti helppo ihminen vaan olen täynnä ""tulta ja tappuraa"". Mies on tuttu ja turvalline, hänen kanssaan on monelta osin niin hyvä olla. Hänelle vaan tuo seksi ei näytä olevan niin tärkeä juttu kuin minulle. Meillä on kai ihan eri sfääreissä liikkuvat hormoonitasot!

Auttaisikohan jos mies napsisi jotain testosteronipillereitä? Luin tuosta joskus jostain. Alhainen testosteronitaso miehellä vaikuttaa juuri seksuaaliaktiviteettiin.

Tsemppiä Enniina sinulle! Kysyit ikääni. Olen nelikymppinen tällä erää. Lapset jo isoja ja paljon omilla teillään, siinäkin mielessä olisi nyt oiva tilaisuus vähän elää eroottisempaa elämää.
 
Hmm
Tuntuu, ettei noi tarpeet aina kohtaa toisiaan. Miksi ihmeessä ajautuu yhteen nainen joka pihtaa miehen kanssa joka olis mielellään aktiivinen ja mies joka tyytyy vähään silloin tällöin naisen kanssa jolla olis haluja enempään. Hassua. Miks luonto ei vois hoitaa niin, että aktiiviset ja vähempään tyytyväiset kohtais toisensa ja kaikki olis onnellisia. Seksuaalista vireyttä kun ei oikeesti pysty paljon muokkaamaan, ilman että joku on aina onnetton. Joko se jolta vaaditaan enemmän ku haluais ite tai se joka elää puutteessa kun kumppani ei halua.
 
pakko
Onkohan niin, että oma ylikäyvä temperamenttisi on saanut miehen tuntemaan, että hänen oma-aloitteisuutensa ja aktiivisuutensa on sinun mielestäsi aivan riittämätöntä, ja siksi se on entisestään hiipunut. Jos miehelle satelee usein pyyntöjä/ toivomuksia jopa vaatimuksia niin paljon, että hänen aikansa menee niiden toisen ihmisen asettamien käskyjen toteuttamiseen joskus varmasti vastahakoisesti, niin ei hänelle jää henkistä tilaa rentoutua ja toimia niin kuin hänestä hyvältä tuntuu (niinhän sinä itsekin haluat tehdä!) ja tehdä suunnitelmia, joita hän tarvitsee voidakseen toimia oma-aloitteisesti. Olet varmaan kuullut sanonnan: 'hyvin suunniteltu on puoliksi tehty'. Jos ihmistä ei yritetä pakottaa hänen luonteensa vastaiseen 'hötkyilyyn', alkaa hän tuntea itsensä hyväksytyksi rauhallisesti harkitsevana itsenään. ja se oma-aloitteisuuskin voi vähitellen palata niin arkipuuhissa kuin keskinäisessä kanssakäymisessäkin.
Kynnet tassujen sisään, naarastiikeri, ja malttia ja hellyyttä!
 
Netta
Onko miehen käytöksessä tapahtunut muutosta huonompaan? Voiko olla että mies on esim. työssä uupunut ja ei siksi jaksa olla kiinnostunut? Vai onko tämä ollut aina näin eli että miehen libido vaan ei ole kovin suuri.

Itsellä oli myös vähän aikaa sellainen mies, joka oli kummallisen passiivinen kun olin tottunut vähän toiseen. Hänen tuntui olevan hirveän vaikea saada erektiota pysymään. Juttu vaikutti olevan korvien välissä pitkälti. Itse olen aika aktiivinen ja sekin tuntui ikään kuin miestä häiritsevän.

 
Naarastiikeri
Kiva että vastailette! :)

Vaikka olen 'tulta ja tappuraa', en silti ole sellainen joka pakottaa miestä mihinkään. Itse nautin vapaudesta ja annan miehen mennä ja tulla ja olla. Ehkä liikaakin. Lähinnä toivon ja odotan. . . ja petyn hirvittävän usein. Ei edes upean aterian ja viinilasillisen jälkeen tapahtunut mitään, telkkarin ääreen se kömpi. :(

Ei jaksa enää näitä turhautumisen tunteita. Eilen tunsin olevani jopa äärimmäisen masentuntu ja itkseskelin yksikseni iltalenkillä. Yritin puhua miehelle meidän suhteestamme toissapäivänä, ja mikä oli miehen reaktio. EI MIKÄÄN! Hän ei edes kommentoinut!!! Ei sanonut mitään. Ajatteli kai että kohta menee tuo huonotuulisuus ohitse. Mutta mitään vastakaikua en saanut vaikka vaan keskustelin, en tosiaankaan raivonnut tai vaatinut tai muutakaan. Keskustelin siis yksi, esitin kysymyksiä joihin ei tullut vastauksia, puhuin toiveistani ja tyytymättömyydestäni, ei vastausta. Ikään kuin minua ei olisi ollutkaan.

No olen kai jo henkisesti niin kuollut että ei oikeesti ole olemassakaan enää mitään tässä suhteessa.... en jaksa enää yrittää ja rakentaa.

 
Milla
Niin kuin täällä on mainittu,ei miesystäväsi tuosta muutu.Ja tilanteesi on jo se että itkeskelet pahaa mieltäsi yksiksesi.Myöskään miehesi ei ole valmis tekemään asian eteen mitään vaikka ilmeisesti olet asiallisesti asiasta puhunut.

Voin kokemuksen rintaäänellä sanoa,että vaihda miestä!Minä tein niin ja nyt olen 5 vuotta ollut miehen kanssa (46.v minä 40v.) ja seksiä saa mennen tullen,ei tarvitse kuin ehdottaa niin jo on ping vaan kalu pystyssä!En oikeasti tiennyt että moisia miehiä on olemassakaan,enkä tosiaan aio hänestä luopua.

Olen sitä mieltä että hyvä seksi kruunaa suhteen kun kaikki muukin siinä sujuu hyvin, ja seksi varmasti auttaa että asiat kuin asiat parantuvat.Kyllähän sitä jaksaa kun on saanut kunnon kyydit illalla ;o)
 
James
Vaikuttaa aika turhanpäiväiseltä kaverilta tuo miehesi. Vai kiinnostaa herraa, miten Kimille käy tänä vuonna? Tuleeko mestaruus vai ei? Evvk! Ketä järkevää ihmistä voi Kimin kohtalo kiinnostaa. Ei Kimissä ole yhtään sankariainesta. Hän on turhanpäiväinen kaasupohjinta vainava piipittäjä. Höh!

Nekin ajat, mitä esimerkiksi työkaverini käyttävät formulakisan katsomiseen, meikäläinen käyttää vastaavasti lenkkeilyyn, käsipainojen nostamineen ja jumppaamiseen tai vaikkapa lasten kanssa touhuamiseen. Ja heti kun työkaverit alkavat kotkottamaan töissä siitä perhanan Kimistä, meikäläinen luo korvien väliin tuulitunnelin eli jutut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos.

Kyllä sulla on kumma mies, jos naiminen ei kiinnosta. Se ei ole varmaankaan ihan tervettä. Nimittäin mukavinta, mitä mies naisen kanssa voi touhuta, on naiminen. Sehän on aivan itsestään selvää.
 
James
Voi sua reppanaa! Mitä ihmeen ohjelmaa sieltä telkkarista edes tulee, mikä niin jaksaa miestäsi kiinnostaa. Eikö eilenkin ollut tv:n ohjelmatarjonta aivan surkeaa. Mä painuin pehkuihin jo klo 22.20. Tänään tosin löysin kirppikseltä Aerosmithin ja AC/DC:n videokasetin, joten tänään tulee meidän telkusta pitkästä aikaa jotain katsomisen arvoista. Tulee raju ilta. Tosin, kyllä harmittaa, kun miehesi ei ole koskaan oikein energisellä tuulella. Minullahan tuota energiaa tuntuu löytyvän usein aivan liiaksikin asti. Kuvittele, meille syntyy ensi viikolla jo kuudes lapsi. Mä olen 35-vuotias ja energinen sellainen, kuten voit päätellä.
 
James
""...ei tarvitse kuin ehdottaa niin jo on ping vaan kalu pystyssä!En oikeasti tiennyt että moisia miehiä on olemassakaan..""

Täällä on muuten yksi samanlainen. On kiva kuulla, että en ole erektioasiassa ainoa laatuani. Millan mieshän on kuin minä. Nyt ei ole niin yksinäinen ja orpo olo. Kiva!
 
ABC
Kiva että vastailette! :)

Vaikka olen 'tulta ja tappuraa', en silti ole sellainen joka pakottaa miestä mihinkään. Itse nautin vapaudesta ja annan miehen mennä ja tulla ja olla. Ehkä liikaakin. Lähinnä toivon ja odotan. . . ja petyn hirvittävän usein. Ei edes upean aterian ja viinilasillisen jälkeen tapahtunut mitään, telkkarin ääreen se kömpi. :(

Ei jaksa enää näitä turhautumisen tunteita. Eilen tunsin olevani jopa äärimmäisen masentuntu ja itkseskelin yksikseni iltalenkillä. Yritin puhua miehelle meidän suhteestamme toissapäivänä, ja mikä oli miehen reaktio. EI MIKÄÄN! Hän ei edes kommentoinut!!! Ei sanonut mitään. Ajatteli kai että kohta menee tuo huonotuulisuus ohitse. Mutta mitään vastakaikua en saanut vaikka vaan keskustelin, en tosiaankaan raivonnut tai vaatinut tai muutakaan. Keskustelin siis yksi, esitin kysymyksiä joihin ei tullut vastauksia, puhuin toiveistani ja tyytymättömyydestäni, ei vastausta. Ikään kuin minua ei olisi ollutkaan.

No olen kai jo henkisesti niin kuollut että ei oikeesti ole olemassakaan enää mitään tässä suhteessa.... en jaksa enää yrittää ja rakentaa.


Voi luoja Nainen! Tänne avautuminen ei muuta miestäsi mihinkään. Lähde, kun vielä voit. Nelikymppisenä voi vielä löytää uuden miehen. Kun olet 50-v. valikoima on selvästi kapeampi. Et voi kuvitellakaan, miten vapauttava tunne on kun teet ratkaisusi ja alat toimia sen mukaisesti. Tsemppiä.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Yritin puhua miehelle meidän suhteestamme toissapäivänä, ja mikä oli miehen reaktio. EI MIKÄÄN! Hän ei edes kommentoinut!!! Ei sanonut mitään. Ajatteli kai että kohta menee tuo huonotuulisuus ohitse. Mutta mitään vastakaikua en saanut vaikka vaan keskustelin, en tosiaankaan raivonnut tai vaatinut tai muutakaan. Keskustelin siis yksi, esitin kysymyksiä joihin ei tullut vastauksia, puhuin toiveistani ja tyytymättömyydestäni, ei vastausta. Ikään kuin minua ei olisi ollutkaan.

Tämä kuulostaa niinkuin puhuisit minun miehestä... ei kai vaan ole kyse samasta miehestä :)
 

Yhteistyössä