Olen ollut pitkässä kymmeniä vuosia kestäneessä suhteessa patologisen valehtelijan kanssa. Nyt on ero haussa kun hän löysi toisen- voisin sanoa onneksi.
Ihmettelin vuosia tuota käytöstä, kunnes nyt toisen suhteen myötä tajusin hänen olevan patologinen valehtelija. Suusta ei kertakaikkiaan tule totuuden häivääkään. aivan tavallisista asioistakin piti valehdella. Vastuuta he eivät teoistaan todella ota. Ja tapahtui mitä tahansa, jonka he ovat tehneet, huomaat keskustellessasi asiasta hänen kanssaan, että oletkin muka itse se tekijä. Ainoa totuus on se jonka itse sanovat ja siihen he uskovat.
Jäävuoren huippu oli kun käski lapsiakin valehtelemaan minulle. Silloin mulla paloi totaalisesti päreet.
Kun asiat kääntyvät aivan päälleen ja pakotietä ei ole enää, saattavat he hetken aikaa puhua totta, että vakuuttavat kanssaihmisiään, mutta kääntävät kyllä käytöksensä hyvin pian entiseen.
Meillä on ollut aivan uskomattomia tilanteita eron myötä, että kyllä olen henkeäni haukkonut ja kuunnellut. Olen miettinyt miten en ole aiemmin tajunnut, vai nostiko kriisi tämän vielä enemmän esille. Pahimmillaan ajattelin tulevani hulluksi häntä kuunnellessani, niin kammottavia ne ovat innostuessaan. Ja kun sanoin, että etkö tajua valehtelevasi koko ajan kaiken, sai hän älyttömän raivarin.
Olen sitä mieltä myös, että näillä ihmisillä täytyy olla joku fyysinen eroavuus aivojen rakenteessa. Pahimmillaan he käyttäytyvät kuin mielisairaat. Tämä yksilö sai mielettömiä raivopuuskia ja tuli kimppuun, satuttaen fyysisesti. KOhtauksen jälkeen näytin jälkiä, niin tämäpä vastasi silmät kirkkaana, oletko sä hullu kun hakkaat ja revit itsesi tollai, älä vaan kerro kenellekkään tosta mitä itsellesi teit.
Luulin tulevani oikeasti hulluksi.
Sairaita he eivät myönnä olevansa, kaikki muut vain on.
Jos joku aikoo elää tälläisen mutantin kanssa, pidä pääsi kylmänä, älä lähde valehteluun mukaan ja hae tarvittaessa ammattiapua. Ja onnea matkaan, sillä sitä tulet tarvitsemaan!