Pelkosektioon - niin se taitaa olla

["K.K"]

Olen koko raskauden ajan miettinyt miten selviän synnytyksestä. Kaksi ihanaa alatiesynnytystä on takana ja mielelläni olisin synnyttänyt tämänkin, mutta nyt traumaattiset muistot lapsuuden hyväksikäytöstä ovat nousseet pintaan ja olen ollut aivan hermona synnytyksen suhteen. Takaumia tulee herkästi ja voimakkaina ja alatiesynnytyksessä paljon laukaisevia tekijöitä tarjolla. Pahimmillaan jonkinlainen psyykkinen romahdus tarjolla, uudelleen traumatisoituminen. Traumojen käsittely täysin auki ja puhutaan sellaisesta ajasta, että synnytys tulee aivan liian nopeaa. Pelkopolilla sektio luvattu, mutta ajatuksena ollut ensin yrittää alakautta. Sektio ollut ajatuksena itselle suuri pettymys, mutta tänään ajattelin, että pitääkö minun todella pelätä ja hermoilla koko loppuraskaus tätä asiaa. Jos antaisin periksi itselleni ja hyväksyisin tilanteen ja saisin ehkä nauttiakin tästä raskaudesta vielä.

Olo ollut helpompi nyt kun olen löysännyt vaadetta itseltä selvitä alateitse. Kun ei kerran ole pakko. Moraalisaarnoja en kaipaa. Minulla on vauva ja pienet lapset ja heille olisi kova paikka minun romahdukseni. Sektion riskit tiedän. Ennen tätä posttraumaattista oireilua en olisi koskaan ilman pakkoa sektiota halunnut. Nyt näen alatiesynnytyksen suurempana riskinä, ehdottomasti.

 

["vieras"]

Varmaankin hyvä päätös. Tsemppiä ja voimia loppuodotukseen

 

[leijona76]

Minusta se menee kuten sulle ap on paras. Ei se väkisin tehty alasynnytyskään välttämättä oo hyvä vaihtoehto. Eiköpähän oo pääasia että vaavi syntyy.

 

[aapp]

Kiitos tsemppiviesteistä!