pelottaa ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "possu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"possu"

Vieras
Nyt asumme mukavalla alueella ja lapsilla kavereita. En tiedä voimmeko asua siellä jos eroamme (lapset+minä). Minulla masennusta ja myös miehellä, tosin hän ei suostu hoitoon eikä myönnä masennusta. Meillä vakavia ongelmia suhteessa. Olen itse pettänyt aiemmin ja ihastun helposti. Itse käyn juttelemassa. En tiedä olenko vain liian perfektionisti tai sitten tämä suhde tekee minut masentuneeksi.
Pariterapia olisi loistava meille mutta miestä siihen ei saa ja yksin jos käy niin tulee vaan minun puoleni asioista. Lapsetkin huolettaa miten he eroon suhtautuvat ja pärjäävät sen jälkeen elämässä. Mutta tämä eron jokapäiväinen mietintä minun puoleltani ei ole oikein. Tai tyytymättömyys tilanteeseen.
 
Masentunut ihminen etsii yleensä rinnalleen samankaltaisen. Henkilön, joka suitsii masennusta jatkumaan. Eroa ja etsi uusi elämä. Turha sinnitellä suhteessa, josta ajattelet monta vuotta, että joko tää loppuis. Lapsille tilanne on tosin hankala. On rankkaa menettää ystävät ja vielä rankempaa koittaa tutustua uusiin kavereihin ja ystävystyä.
 
Niin isekin ajattelen että masennusta ehkä ruokkii tämä suhde. Lapsien takia itkettää ja surettaa. On niin paljon ollut heilläkin muuttoja että miten selviää. Toinen vielä todella ujo ja epävarma tutustumaan. =( Voiko tätä pelastaa? Vielä sekin että päivästä toiseen mielipiteet vaihtuu.
 
tosiasiahan on, että harva oikeasti pääsee yli. Itse petin miestäni alkusuhteen aikana monta kertaa. Ei halunnut erota, mutta ei niistä koskaan yli päässyt, enkä lainkaan asiaa ihmettele. Kauan oltiin yhdessä ja minä sain vielä parinkymmenen vuoden jälkeen kuulla vanhoista asioista. Ihan oikeutettua, mutta yhdessäolon kannalta ei järkevää. Olisi pitänyt erota jo silloin alussa.

Jos suhteessa on aina vaan huono olla ja se ahdistaa, niin tottakai ero on paras vaihtoehto. Itsellä ollut eron jälkeen pari suhdetta, jotka tuottaneet valtavaa ahdistusta. Tiedän siihen syyn ja lopulta lopetin molemmat suhteet, vaikka kirpaisisikin.
 
tosiasiahan on, että harva oikeasti pääsee yli. Itse petin miestäni alkusuhteen aikana monta kertaa. Ei halunnut erota, mutta ei niistä koskaan yli päässyt, enkä lainkaan asiaa ihmettele. Kauan oltiin yhdessä ja minä sain vielä parinkymmenen vuoden jälkeen kuulla vanhoista asioista. Ihan oikeutettua, mutta yhdessäolon kannalta ei järkevää. Olisi pitänyt erota jo silloin alussa.

Jos suhteessa on aina vaan huono olla ja se ahdistaa, niin tottakai ero on paras vaihtoehto. Itsellä ollut eron jälkeen pari suhdetta, jotka tuottaneet valtavaa ahdistusta. Tiedän siihen syyn ja lopulta lopetin molemmat suhteet, vaikka kirpaisisikin.

Saako kysyä mikä niissä ahdisti? Vielä mietityttää tekeekö sitä oikean ratkaisun.
 

Yhteistyössä