Pelottaa että tästä elämästä ei tuu enää mitään hyvää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hukassa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hukassa"

Vieras
Tiedän että on niitä joilla on asiat vielä huonommin. Olen toki kiitollinen siitä että meillä on katto pään päällä, ruokaa ja terveyttä.

Silti on todella hirveä ja ahdistava olo.

Työttömyys on saanu mut tuntemaan mitä ihmeellisempiä tuntemuksia mm arvottomuutta.

Parisuhteessa kaikki tökkii. Olen myös kadottanut kaikki seksi halut. Mikä on aika erikoista koska normaalisti pidän seksistä.

Tuntuu että tein mä niin tai näin lopputulos on aina huono...

Kamala tilanne.. Haluaisin löytää sen mielenrauhan ja onnellisuuden...
 
Noh, jos nyt tilastollisesti ajatellaan niin sulla on mahdollisesti oletettavasti vielä aika monta vuosikymmentä jäljellä, joten todennäköisyys ettei mikään parane, on jopa aika pieni. Mutta vaatiihan se itseltäkin. Jos vaan odottaa että asiat tapahtuu, saa todennäköisesti odottaa todella kauan. Ja pettyä.
 
Keskusteluapu voisi auttaa, terveyskeskuslääkäriltä saa ajan tai numeron mistä voit varata ajan. Työttömyys on kuitenkin sellainen asia joka voi aiheuttaa jopa masennuksen.
 
En ole odottanut minähän olen yrittänyt toimia ja tehdä jotain asioitten eteen. Mutta olen saanut asiat vaan pahemmaksi tai sitten mitään muutosta ei ole tapahtunut.
 
Älä stressaa. Minäkin olen työttömänä ja työkkärissä kerrottiin minulle, että voin alkaa tuntea kuvailemaasi olotilaa ja arvottumuutta mutta siitä ei pidä hikeentyä koska se on melko yleistä. Itse opiskelen aikuislukiossa samalla kun odotan että saisin jalan työpaikan ovenväliin.

Ota sinäkin rennosti! Ajattele työttömyyttä eräänlaisena sapaattivapaana, niin minäkin ;)
 
mä vaan en osaa ottaa rennosti. ärsyttää kaikkien jatkuva taivastelu siitä miksei oo vieläkään töitä löytynyt. kotosalla ei oo mitään muuta kun ne ainaiset samat kotihommat. rahaa ei oo mihinkään ylimääräiseen. opiskelun minäkin aloitin sivutoimisena sen verran kun työkkäri sallii mutta en tiedä oliko sekään sitten fiksua tuntuu ettei tää opiskelu ollukaan mun juttu. etenkin kun oppilaitokseen on matkaa 60km vaikka lähiopetusta onkin vain kerran viikossa illalla silti tuntuu jotenkin stressaavalta tuo välimatka, etenkin kun en oo kovin tottunut kulkemaan tuollaisia matkoja autolla ja vielä takaisin tullessa on pimeä. sitten vielä joka kerta pitää yrittää keksiä miten ja kuka lapsia hoitaa. aina se tuntuu olevan miehelle niin kauhean vaikeaa. aina muka joku meno sillä... jouduinkin nyt sitten jättää yhden kansalaisopiston kurssinkin käymättä koska miehellä sattuu olemaan just sillä viikonloppuna hirvenmetsästys... huoh :(
 
Tsemppiä, varmasti löydät oman tiesi kun jaksat yrittää! Näin kävi mullekin mutta otin työttömyysajan niin että funtsin mitä minä oikeasti haluan elämältä.
 
Olen tuo kirjoittaja, joka aloitti tekstin: "Älä stressaa...".

Anna niiden lähiomaistesi päivitellä ihan rauhassa tuota "miten ei muka vieläkään ole töitä". Tarkemmin ohjeistettuna älä jaksa ottaa enää kantaa koko asiaan. Minun tuttavani ovat nyt pikkuhiljaa käsittäneet olla puuttumatta tähän työllisyystilanteeseeni kun itse en heidän ihmettelyihinsä enää kommentoinut mitään.....ja mitäpä sitä samasta asiasta montaa kertaa vouhkoamaan kun eihän se minun työllistymistäni yhtään eteen vie.

Kuulepas, jätä se sivutoiminen opiskelu pois jos se sinua stressaa. Eihän ole tarkoitus tehdä tästä työttömyysjaksostasi mitään tylsää ajanjaksoa tai käyttää opiskelua rangaistuksena työttömyyteesi. Niin tai sitten yritä etsiä jotain sellaista kurssia, jonka voisit kokonaan hoitaa tietokoneen kautta (jos siis innostaa).

Minkä ikäisiä lapsia teillä on ja millaista teidän parisuhde on?
 
Ap, tuli vielä mielen sellainen asia, että oletko yrittänyt etsiä vaikkapa netistä sellaisia ystäviä, jotka ovat myös työttömiä?

Itselläni on yksi työtön ystävä löytynyt netin kautta ja täytyy sanoa, että on kyllä erittäin mukava kuttua hänet käymään joskus vaikkapa aamukymmeneltä ja lähteä käymään lenkillä tai jotain muuta yhtä ennenkuulumatonta. Jännä miten vapaa sitä oikein onkaan tulemaan ja menemään kun ei ole töitä :D

Facebookissa oli tänään melko osuva tekstinpätkä: "Ennen oli rahaa, muttei aikaa tehdä tai suunnitella mitään. Nyt kun on aikaa suunnitella ja tehdä kaikkea, ei ole rahaa toteuttaa niitä" <-- kjeh, tuolle todella naureskelin keskenäni sillä tilanteeni on juuri tuo tällä hetkellä :DD
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtön minäkin;29054420:
Olen tuo kirjoittaja, joka aloitti tekstin: "Älä stressaa...".

Anna niiden lähiomaistesi päivitellä ihan rauhassa tuota "miten ei muka vieläkään ole töitä". Tarkemmin ohjeistettuna älä jaksa ottaa enää kantaa koko asiaan. Minun tuttavani ovat nyt pikkuhiljaa käsittäneet olla puuttumatta tähän työllisyystilanteeseeni kun itse en heidän ihmettelyihinsä enää kommentoinut mitään.....ja mitäpä sitä samasta asiasta montaa kertaa vouhkoamaan kun eihän se minun työllistymistäni yhtään eteen vie.

Kuulepas, jätä se sivutoiminen opiskelu pois jos se sinua stressaa. Eihän ole tarkoitus tehdä tästä työttömyysjaksostasi mitään tylsää ajanjaksoa tai käyttää opiskelua rangaistuksena työttömyyteesi. Niin tai sitten yritä etsiä jotain sellaista kurssia, jonka voisit kokonaan hoitaa tietokoneen kautta (jos siis innostaa).

Minkä ikäisiä lapsia teillä on ja millaista teidän parisuhde on?

lapset 9v ja nuorin pian 5v. parisuhde.. no tuntuu siltä kun mitään parisuhdetta ei oliskaan olemassa...
 
Ainoa tapa saada työtä on vaihtaa alaa. Siksi tuo sivutoiminen opiskelu. mutta ajattelin kyllä hakea keväällä johonkin opiskelemaan joka olisi tässä omalla paikkakunnalla. toisaalta eipä täällä oo juuri mitään mistä valita. kauhea tilanne jotenkin. usko itseensä puuttuu täysin eikä pää tunnu toimivan silti mä haluaisin olla jotain. tunnen olevani mitätön ja alistettu mieheni rinnalla ja siksi haluaisin erota vaikka jossain syvällä mulla onkin tunteita vielä paljon.
 
Tai ehkä pitäis vaan hyväksyä tämä kohtalo. Oon tyhmä ku saapas. Tulen olemaan työtön vuosia. Köyhyys senkun jatkuu. Alemmuuden tunne syvenee ja jossaki vaiheessa varmaan masennun ja avoero häämöttää...

Olenpas mä positiivisella tuulella :D
 
Sinun pitäisi jostain yrittää googlata lisää itsevarmuutta ja sellaista positiivisuutta omaan elämääsi. Ymmärrän kyllä miltä tuntuu, kun tuntee, että kaikki muut ovat itseä parempia ja menestyneempiä yms. Ajattele asia kuitenkin niin, että on myös niitä ihmisiä, jotka vaihtaisivat hyvin mieluusti osia kanssasi.

Ja sinun ongelmasihan on nimenomaan se, mitä itse tunnet pääsi sisällä. Ei tuo sinun tilanteesi itsessään mikä ongelma ole; on asunto, on lapset, on katto pään päällä ja ruokaa mitä syödä ja mieskin. Parisuhde nyt vaan toisinaan on vähän näivettyneempää settiä, mutta mitäs sitten. Niin ja jos sinua harmittaa ja vituttaa tuo oma tilanteesi niin tuskinta säteilet positiivisuutta siinä kotiympäristössäsikään, vai mitä? Miestäsikin varmasti stressaa tuo tilanteenne ja vaikka hän moukkamainen käytöksellään näyttää olevan (kun ei suosiolla sinua kouluunkaan meinaa päästää) niin ainakin hän on päättänyt rämpiä rinnnallasi =)

Ja vaikuttaako sinun itseäsi kohtaan olla tyytymätön? Ajattele, että olethan sentään yrittänyt saada töitä ja lähtenyt jopa omatoimisesti opiskelemaankin. Ja jos uutta ammattia mielit saada niin onhan sinulla kuitenkin hyvältä kuulostava suunta, mitä kohti lähteä kulkemaan. Ajattele, että tilanne totta totisesti voisi olla sellainenkin, että sinua ei kiinnostaisi miettiä mitään tulevaa. Hmmm, tai voihan asia olla niinkin, että juuri tuo itsekritiikki itseäsi kohtaan potkii sinua persuksille ja suuntautumaan kohti uusia vaihtoehtoja elämässä. :)

Mielestäni sinun pitäisi nyt vain istahtaa ja miettiä, että mitä sinä elämältäsi oikein haluatkaan. Tee tulevaisuudensuunnitelma ja järkeviä päätöksiä koskien sitä. Usko tai älä mutta tämänhetkinen elämäsi on seurausta ratkaisuista, jotka olet tehnyt kauan tai vähän aikaa sitten. Jos tuolla samalla tavalla ajatellaan niin viiden vuoden kuluttua tulet elämään niiden ratkaisujen kanssa, joita teet juuri tällä hetkellä. Senpä takia neuvoinkin sinua tekemään järkeviä ratkaisuja, jottei myöhemmin kaduta. Uskon, että sinulla on viiden vuoden kuluttua uusi ammatti ja uusi työ. Tuon seurauksena vitutuskäyräkään ei varmaan ole niin korkea kuin nyt. ;)
 
niin ja oikeastihan on vielä se vaihtoehto, että aina kaikki voi muuttua vielä huonommaksi. Yritä siksi saada parisuhde edes kuntoon, koska yksin on tosi paljon raskaampaa.
 
[QUOTE="vieras";29058528]niin ja oikeastihan on vielä se vaihtoehto, että aina kaikki voi muuttua vielä huonommaksi. Yritä siksi saada parisuhde edes kuntoon, koska yksin on tosi paljon raskaampaa.[/QUOTE]

parisuhde ei voi muuttua hyväksi niin kauan kun minä tunnen itseni tällaiseksi "olemattomaksi"...me ei vaan olla samalla tasolla yhtään missään.
 

Yhteistyössä