pelottaa ja ahdistaa, jaksanko vaikka tätä halusin

[toinen tulossa]

Olen raskaana, toinen lapsi tulossa. Pelottaa synnytys ja se että jaksanko kahden lapsen kanssa, miehellä pitkät työpäivät. Ahdistaa ja melkein toivon, etten oliskaan raskaana vaikka tätä halusinkin ja ihan suunniteltu oli. esikoinen on villiviikari ja pahimmassa uhmiksessa. Synnytys pelottaa myös, ensimmäisen kohdalla ei kaikki mennyt ihan nappiin. itkettää vaan ja pelkään tulevaa.

 

[vi]

myöhästä katua :hug:

Kyllä se siitä

 

[Eka tulossa]

Mulla on ihan samat fiilikset. Odotan ensimmäistä. Lapsi on todella suunniteltu ja toivottu, ja sitä on myös jouduttu yrittämään kauan. Pelkään nyt, ettei minusta sittenkään ole äidiksi ja että menetän kaiken oman elämän, kun lapsi syntyy. Meillä on todella heikot tukivarkostot, asutaan kaukana kaikista niistä vähistäkin sukulaisista, joita on. Yritän lohduttautua odotuskirjasta lukemallani ajatuksella, että tälaiset tunteet on raskausaikana täysin normaaleja ja ne vain valmistavat äitiä lapsen tuloon. Tsemppiä sulle, yritä jaksaa!

 

[Lumo]

Kannattaapi varmaan neuvolassa ottaa puheeksi :hug:

 

[Matami-Mutkula]

Kyllä se siitä, minnuukii pelotti. Ja pelotti se miten me pärjätään, miten hoituu ulosmenot ja kaikki. Kyllä ne sujuu usko pois, nyt minnuu mietityttää miten pärjään 3 kanssa sitten

 

[ap]

Mulla on ihan samat fiilikset. Odotan ensimmäistä. Lapsi on todella suunniteltu ja toivottu, ja sitä on myös jouduttu yrittämään kauan. Pelkään nyt, ettei minusta sittenkään ole äidiksi ja että menetän kaiken oman elämän, kun lapsi syntyy. Meillä on todella heikot tukivarkostot, asutaan kaukana kaikista niistä vähistäkin sukulaisista, joita on. Yritän lohduttautua odotuskirjasta lukemallani ajatuksella, että tälaiset tunteet on raskausaikana täysin normaaleja ja ne vain valmistavat äitiä lapsen tuloon. Tsemppiä sulle, yritä jaksaa!

Kiitos, tsemppiä myös itsellesi!

 

[sisar puoliQ]

kyllä muakin toisinaan sieppaa mahan pohjasta kun mietin mihin sitä on taas tullut ryhdyttyä.toisaalta se, että oon selvinnyt tähän asti ton esikonkin kanssa valaa jonkin sortin uskoa että selviän tästäkin.ja vaikka poitsun uhma oli vertaansa vailla, eikä vauva-aikakaan helppoa ollut, on kyllä todella vaivansa arvoinen ollut! :heart:

 

[feger]

Eiköhän nuo tuntemukset ole aika lailla normaaleja tuossa vaiheessa.

 

[vieras]

Minulla kaksi lasta, toinen on nyt 1v ja toinen vanhempi. Tällä hetkellä kaduttaa ihan hirveästi, että päätettiin tämä toinen tehdä. Lapsi on ollut ihan alusta asti erittäin vaativa ja on edelleen, esim tänään ollut taukoamatta kiinni minussa ja jos en ole koko ajan kantanut sylissä niin seuraa minua ja huutaa! Ja todellakin se on sellaista kiljuntaa, ettei pää kestä! Olen aivan poikki, väsynyt ja uuvuksissa. Tuntuu ettei minulla ole enää mitään elämää, sillä tuo pienempi vie minun 100% ajan, huomion ja energian. Esikoinenkin jää paljonsta paitsi, vaikka yritän häntäkin ehtiä huomioimaan tuon kaiken huudon ja itkun keskellä. Esikoinen on helppo ja ihana lapsi, tämä toinen tietysti rakas myös, mutta.. välillä tuntuu, että ymmärrän täysin äitejä, jotka pahoipitelevät tai tappavat lapsensa. Jos tämän olisin tiennyt, en olisi toista ikimaailmassa tehnyt!
Jokakin päivänä helpottaa, mutta tuntuu ettei tätä vain jaksa enää päivääkään! Voimia ja jaksamista sinulle, eihän niitä valintojen seurauksia voi tietää etukäteen. Teillä voi mennä todella hienosti tai sitten ei. Jonakin päivänä kuitenkin ihan aatusti helpottaa. Toivottavasti.

 

[kokon]

Minulla kaksi lasta, toinen on nyt 1v ja toinen vanhempi. Tällä hetkellä kaduttaa ihan hirveästi, että päätettiin tämä toinen tehdä. Lapsi on ollut ihan alusta asti erittäin vaativa ja on edelleen, esim tänään ollut taukoamatta kiinni minussa ja jos en ole koko ajan kantanut sylissä niin seuraa minua ja huutaa! Ja todellakin se on sellaista kiljuntaa, ettei pää kestä! Olen aivan poikki, väsynyt ja uuvuksissa. Tuntuu ettei minulla ole enää mitään elämää, sillä tuo pienempi vie minun 100% ajan, huomion ja energian. Esikoinenkin jää paljonsta paitsi, vaikka yritän häntäkin ehtiä huomioimaan tuon kaiken huudon ja itkun keskellä. Esikoinen on helppo ja ihana lapsi, tämä toinen tietysti rakas myös, mutta.. välillä tuntuu, että ymmärrän täysin äitejä, jotka pahoipitelevät tai tappavat lapsensa. Jos tämän olisin tiennyt, en olisi toista ikimaailmassa tehnyt!
Jokakin päivänä helpottaa, mutta tuntuu ettei tätä vain jaksa enää päivääkään! Voimia ja jaksamista sinulle, eihän niitä valintojen seurauksia voi tietää etukäteen. Teillä voi mennä todella hienosti tai sitten ei. Jonakin päivänä kuitenkin ihan aatusti helpottaa. Toivottavasti.

Kuulostaa siltä, että kaipaisitte kipeästi apua. :hug: Ei kannata odottaa vain, että jonakin päivänä helpottaa, vaan pyytää apua esim. neuvolan kautta.