Pelottaa...

Olen menossa tapaamaan ihmistä, jonka kanssa olen ensimmäisen kerran ollut menossa treffeille kolmisen kymmentä vuotta sitten, mutta joka peruttiin, koska olimme molemmat sitoutuneita toisiin. Noin kaksikymmentä vuotta sitten meillä oli suhde. Silloin minä olin vapaa ja hän varattu. Kaikkiin moniin käänteisiin suhteemme loppui miehen eron tietämissä. Sen jälkeen olemme nähneet satunnaisesti ystävien juhlissa - ja kyllä minä tiedän, että välillämme on kihelmöinyt aina. Nyt olemme molemmat sitoutuneita ja silti olemme sopineet treffit täksi päiväksi. Minun aloitteestani.

Minua pelottaa ihan suunnattomasti!

Hän saa minut tuntemaan oloni lähellään aina varmaksi. Pystyisin hänen läheltään ihan mihin vaan. Hänen läheltään voisin ponnistaa kuuhun! Hän saa vaan ilmoittaa minulle treffipaikan ja muuttaa mieltään enkä reagoi kuin helpotuksen tunteella siitä, ettei minun tarvitse.

Minua pelottaa ihan suunnattomasti!

 

Olen menossa tapaamaan ihmistä, jonka kanssa olen ensimmäisen kerran ollut menossa treffeille kolmisen kymmentä vuotta sitten, mutta joka peruttiin, koska olimme molemmat sitoutuneita toisiin. Noin kaksikymmentä vuotta sitten meillä oli suhde. Silloin minä olin vapaa ja hän varattu. Kaikkiin moniin käänteisiin suhteemme loppui miehen eron tietämissä. Sen jälkeen olemme nähneet satunnaisesti ystävien juhlissa - ja kyllä minä tiedän, että välillämme on kihelmöinyt aina. Nyt olemme molemmat sitoutuneita ja silti olemme sopineet treffit täksi päiväksi. Minun aloitteestani.

Minua pelottaa ihan suunnattomasti!

Hän saa minut tuntemaan oloni lähellään aina varmaksi. Pystyisin hänen läheltään ihan mihin vaan. Hänen läheltään voisin ponnistaa kuuhun! Hän saa vaan ilmoittaa minulle treffipaikan ja muuttaa mieltään enkä reagoi kuin helpotuksen tunteella siitä, ettei minun tarvitse.

Minua pelottaa ihan suunnattomasti!

Miksi roikotat nykyistä äijääsi mukana kuvioissa? Meinaatko, että se voittaa sinkkuden, ellet saa tuota ihastustasi? Aika halpamaista mielestäni.

 

Joo on kyllä aika säälittävää jos 30 vuotta on kipinöinyt ja silti on aina pitänyt etsiä joku toinen. Jos oikeasti haluaisitte olla yhdessä, niin ettei kai te olisi muita ottaneet risteiksenne.

 

Joo on kyllä aika säälittävää jos 30 vuotta on kipinöinyt ja silti on aina pitänyt etsiä joku toinen. Jos oikeasti haluaisitte olla yhdessä, niin ettei kai te olisi muita ottaneet risteiksenne.

Jos elämä olisikin noin yksinkertaista. Tai edes minun elämäni. Mutta sotkin elämäni silloin 20 vuotta sitten sekasotkuun. Ja eilen kävi selväksi, ettemme ole kumpikaan koskaan kokonaan päässeet irti toisistamme. Minä kuvittelin, että, kun tapaan hänet nyt kahden kesken, juttu on siinä eikä minua kiinnosta enempää. Toisin kuitenkin kävi.

Koko juttu on ihan kuin jostain typerästä elokuvasta. Vaikka "Hiljaisista silloista". Sillä erotuksella vaan, että olemme molemmat vielä elossa ja jopa alle 5-kymppisiä.

Minun tilanteeni on hankalampi, sillä perheeseemme kuuluu alaikäisiä lapsia, joita taas hänen perheeseensä ei enää kuulu.

Odottelenko minä tunteen hälvenevän - tunteen, joka ei ole kokonaan poistunut 30 vuodessa? Vai elänkö tämän suhteen "pois"? Poiselämistä epäilen kovasti, sillä jokainen tapaaminen lisää keskinäisen kemiamme tuntua. Vai jätänkö tämänkin kerran odottelemaan seuraavaa kertaa? Käykö meille kuin "Hiljaisissa silloissa"?

 

Olen aina pitänyt ko. elokuvaa typeränä. Voiko joku ihminen samaistua noin sentimentaaliseen naishahmoon?

Ihminen muuttuu vuosien kuluessa. En lähtisi enää haahuilemaan nuoruudenrakkauksien perään.
En enää ole se sama hupakko. Olen omasta mielestä erittäin realisti ja jalat tukevasti maassa oleva tyyppi.

Ei minulle miehet soittele. Tänään sain puhelinsoiton. Nainen kyseli jotain putkimiestä.
Puhelinnumerossa oli ainakin yhden numeron heitto. Pyysin kertomaan putkimiehelle terveisiä.

 

En lähtisi enää haahuilemaan nuoruudenrakkauksien perään.

Tässä ei ole kyse sellaisesta tavanomaisesta nuoruudenrakkaudesta, luethan tekstini.

Olemme ihan sekaisin toisistamme j-ä-l-l-e-e-n. Kuten monta kertaa aikaisemminkin.

Tilanne on vaan aina niin hankala. Elämäntilanteet.

 

Tässä ei ole kyse sellaisesta tavanomaisesta nuoruudenrakkaudesta,
Olemme ihan sekaisin toisistamme j-ä-l-l-e-e-n. Kuten monta kertaa aikaisemminkin.

Kokemaanne tunnetta ei ehkä oikein osata hahmottaa. Nykyään painottuu irtautumisen helppous.

 

Törmäämme joka kerta samaan: Olemme erilaisia. Minä räjähdän heti ja sitten tuli hiipuu hiljakseen. Miehen sytytyslankakin on pitkä eikä paukku koskaan taida olla kovinkaan hyvin räjähtävä. Ellei jopa aina suutari.

Tarinamme kuitenkin jatkuu - ehkä. Tällä hetkellä tiedossa on ainakin kahden viikon tauko seuraavaan tapaamiseen. Mutta mielenkiintoista tämä on!

 

Törmäämme joka kerta samaan: Olemme erilaisia. Minä räjähdän heti ja sitten tuli hiipuu hiljakseen. Miehen sytytyslankakin on pitkä eikä paukku koskaan taida olla kovinkaan hyvin räjähtävä. Ellei jopa aina suutari.

Tarinamme kuitenkin jatkuu - ehkä. Tällä hetkellä tiedossa on ainakin kahden viikon tauko seuraavaan tapaamiseen. Mutta mielenkiintoista tämä on!

Olisiko mielenkiintoista, jos miehelläsi olisi salasuhde?

 

Olisiko mielenkiintoista, jos miehelläsi olisi salasuhde?

Tietysti olisi mielenkiintoista, koska miehen salasuhde vähentää syyllisyyttäni.

Ja tietysti jopa toivonkin sitä, koska hän tekisi inhottavan valinnan puolestani. Kilpeni kirkastuisi, voisin jopa sekoittaa aikajanan ja olla petoksen uhri.

 

Tietysti olisi mielenkiintoista, koska miehen salasuhde vähentää syyllisyyttäni.

Ja tietysti jopa toivonkin sitä, koska hän tekisi inhottavan valinnan puolestani. Kilpeni kirkastuisi, voisin jopa sekoittaa aikajanan ja olla petoksen uhri.

Jaa. Minä en itse ajattele koskaan noin. Enkä toimi noin. Kannan vastuun teoistani eikä minulla ole kilpeä, jota pitäisi kiillotella.

 

Jaa. Minä en itse ajattele koskaan noin. Enkä toimi noin. Kannan vastuun teoistani eikä minulla ole kilpeä, jota pitäisi kiillotella.

Sitten sinussa on varmaan myös naista kertoa miehellesi asiasta?

 

Klikkaa mua tv-sarja on jo päättynyt. Ehkä saan elleistä uutta mielenkiintoista seurattavaa.
Ap:n tapaus muistuttaa nimimerkki Wiltsun karvakäsiepisodia. Ties vaikka sama mies pitää useampaa
tapailua yllä.

 

Sitten sinussa on varmaan myös naista kertoa miehellesi asiasta?

Ei ole mitään kerrottavaa.

 

Klikkaa mua tv-sarja on jo päättynyt. Ehkä saan elleistä uutta mielenkiintoista seurattavaa.

En katsele telkkaria, joten en tiedä yhtään mistä on kyse. Ehkä mun tarina hakkaa telkkarisarjat.

 

Ei ole mitään kerrottavaa.

Minusta sinulla on ollut paljonkin kerrottavaa.

 

Minusta sinulla on ollut paljonkin kerrottavaa.

(Tarkennus, ennen kuin vastaan: "Sitten sinussa on varmaan myös naista kertoa miehellesi asiasta?" Tämähän oli alkuperäinen ajatuksesi. Johon vastasin, ettei minulla ole mitään kerrottavaa.)

Sinusta. Mutta ei minusta. Eikä miehestäni. Miehelleni.

 

(Tarkennus, ennen kuin vastaan: "Sitten sinussa on varmaan myös naista kertoa miehellesi asiasta?" Tämähän oli alkuperäinen ajatuksesi. Johon vastasin, ettei minulla ole mitään kerrottavaa.)

Sinusta. Mutta ei minusta. Eikä miehestäni. Miehelleni.

Tarkoitinkin meille kerrottavaa.

 

Tarkoitinkin meille kerrottavaa.

Typerys!

Kiitos kommenteistasi.

 

Typerys!

Kiitos kommenteistasi.

Kiitos, ei sitten tainnutkaan pelottaa, kun noin määrätietoinen olet touhuissasi .

Hyvää Joulua sinullekin!

 

Emme ole tavanneet uudelleen - ei ole löytynyt sopivaa rakoa. Viestejä olemme vaihdelleet lähes päivittäin (joulun ajan rauhoitimme), mutta vain muutaman kerran puhuneet puhelimessa.

Olen hyvin itsenäinen ja hyvin valikoiva ja hyvin jämäkkä. Minua ei yksikään aikuinen ihminen aikuisikäni aikana ole pystynyt eikä saanut "pompotella" mielensä mukaan. Ja nyt olen ihan totaalisesti marionetti tämän miehen edessä. Ja mielelläni. Ja vielä kuumana. Mikä tässä hommassa oikein on?

Mies ei missään tapauksessa vastaa käsitystäni ulkoisesti seksikkäästä miehestä. Hän on lihava ja kalju. Älyllisesti hän on mielestäni seksikkäin mies, jonka koskaan olen tavannut. Kun sanon puolet aikomastani, hän osaa täydentää lauseeni. Hän lukee minua törkeän huolettomasti ja avoimesti.

Olen täysin ymmälläni ja melkoisessa tunteiden mylläkässä.

 

Jos elämä olisikin noin yksinkertaista. Tai edes minun elämäni. Mutta sotkin elämäni silloin 20 vuotta sitten sekasotkuun. Ja eilen kävi selväksi, ettemme ole kumpikaan koskaan kokonaan päässeet irti toisistamme. Minä kuvittelin, että, kun tapaan hänet nyt kahden kesken, juttu on siinä eikä minua kiinnosta enempää. Toisin kuitenkin kävi.

Koko juttu on ihan kuin jostain typerästä elokuvasta. Vaikka "Hiljaisista silloista". Sillä erotuksella vaan, että olemme molemmat vielä elossa ja jopa alle 5-kymppisiä.

Minun tilanteeni on hankalampi, sillä perheeseemme kuuluu alaikäisiä lapsia, joita taas hänen perheeseensä ei enää kuulu.

Odottelenko minä tunteen hälvenevän - tunteen, joka ei ole kokonaan poistunut 30 vuodessa? Vai elänkö tämän suhteen "pois"? Poiselämistä epäilen kovasti, sillä jokainen tapaaminen lisää keskinäisen kemiamme tuntua. Vai jätänkö tämänkin kerran odottelemaan seuraavaa kertaa? Käykö meille kuin "Hiljaisissa silloissa"?

Tilanteesi on kieletämättä vaikea. Päätit sitten miten tahansa niin johonkin sattuu. Tuli mieleen kun sanoit teidän lapsista, että tuonkohan takia tulee niin paljon eroja kun lapset lentävät pesästä. Että ollaan oltu yhdessä vain lasten takia. Minä en ainakaan haluaisi kuulla äitini sanovan minulle että oli isäni kanssa yhdessä vain lasten takia....

 

Se, että hän lukee minua törkeän huolettomasti, saa minut lähes raivon valtaan. Ja se, että hän pitää minua marionettinaan, pelottaa, kiehtoo ja kiihottaa minua.

 

Kokemuksesta voin sanoa, pidä vain yhteyttä ja tapaa häntä. Jos et tapaa, myöhemmin mietit häntä jatkuvasti. Kun aikaa kuluu, tulet huomaamaan, että hänessäkin on vikansa! Ja lisää vain löytyy...

Mutta huomioi perheesi, vaikka olisit kuinka "kiimassa". Ennemmin tai myöhemmin tämä suhteesi paljastuu, kuten yleensä käy! Oletko ajatellut miten perheesi sitten kärsii? Itselleni kävi näin, huomasin jo sitä ennen että tämä salamies ei ole oikeasti täydellinen, en vain osannut lopettaa suhdetta, kaipasin aina vain sitä kuulua "rakastumisen tunnetta", kun harvoin nähtiin, se tunne säilyi. Olen koko elämäni halunnut olla siinä tunteessa, silloin olen energisin, iloisin ja tunnen onnellisuutta, kohde vain vaihtuu välillä. Tällä hetkellä ei ole ketään muuta kuin oma mies, joskus tuntuu masentavalta, mutta sattuneesta syystä en enää jaksa uutta salamiestä, ehkä heihinkin kyllästyy.

 

Kokemuksesta voin sanoa, pidä vain yhteyttä ja tapaa häntä. Jos et tapaa, myöhemmin mietit häntä jatkuvasti. Kun aikaa kuluu, tulet huomaamaan, että hänessäkin on vikansa! Ja lisää vain löytyy...

Mutta huomioi perheesi, vaikka olisit kuinka "kiimassa". Ennemmin tai myöhemmin tämä suhteesi paljastuu, kuten yleensä käy! Oletko ajatellut miten perheesi sitten kärsii? Itselleni kävi näin, huomasin jo sitä ennen että tämä salamies ei ole oikeasti täydellinen, en vain osannut lopettaa suhdetta, kaipasin aina vain sitä kuulua "rakastumisen tunnetta", kun harvoin nähtiin, se tunne säilyi. Olen koko elämäni halunnut olla siinä tunteessa, silloin olen energisin, iloisin ja tunnen onnellisuutta, kohde vain vaihtuu välillä. Tällä hetkellä ei ole ketään muuta kuin oma mies, joskus tuntuu masentavalta, mutta sattuneesta syystä en enää jaksa uutta salamiestä, ehkä heihinkin kyllästyy.

Olen miettinyt nyt häntä lähes 30 vuotta. Silloin tällöin. Hänessä on paljonkin vikoja. Tunnen hänet melko hyvin.

Minulla ei ole mitään suhdetta, joka voisi paljastua. Lisäksi minulla on mieheni kanssa sopimus, että, jos on pakko pettää, siitä ei kerrota toiselle. Siihen tilanteeseenkaan en edes ole vielä ajautunut.

Minulla ei koskaan ole ollut "salamiestä". En ole koskaan voinut elää kaksoiselämää; kunhan nyt selviäisin tästä yhdestäkin.

Ja juuri siksi tilanne on hämmentävä.

Olen melkein 50-vuotias ja ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa joudun miettimään kahta suhdetta päällekkäin.