Pelottaa...

Mistä hitosta sä uskot, että olet kirjailija ja kaikki täällä ovat iloisia pakkosyötöstä. Kirjoita samalla nikillä edes, niin osaa väistellä.

Nyt en ole varma kummalle vastasit, minulle vai nikille "mihinkä kuluu?".

Omasta puolestani vastaan, etten usko olevani kirjailija, kirjoittelen huvikseni ja ajatuksiani selkiinnyttääkseni.

Kukaan ei voi pakkosyöttää sinulle yhtään mitään. Kai? Vai voiko? Oletko aikuinen etkä ole holhouksen alainen?

Näillä palstoilla jokaisella on oikeus roikkua, kenenkään ei niin ole kuitenkaan pakko tehdä.

Kirjoitathan sinäkin aina samalla nikillä?

Jatkan kohta alkuperäistä tarinaani. Muista olla avaamatta ketjuani enää!!!

 

Vietämme aina välillä teemailtoja ystäväporukassa. Nyt teemana oli sarjakuvat ja pukeduin - pakko myöntää - hiukan provokatiivisesti Modesty Blaiseksi. Salasuhteeni tuijotti minua koko illan ja yön ja seuraavan aamun ja tervetuliaishalauksen yhteydessä kuiskasi korvaani jotain kaipuustaan. Muuten emme juuri puhuneet emmekä ole tapailleet muutoinkaan kahden kesken viime aikoina enää.

Jostain syystä myös vaimonsa tuijotti minua kiinteästi ja sen verran mun oli pakko kysyä nopeasti salasuhteeltani, että onko hän kertonut jotain vaimolleen meistä. Ei kuulemma ollut. Aavistiko nainen jotain? Leijuuko tällainen tunne välillämme niin, että sen ikään kuin aistii? Pelkkää kuvitelmaani tuijotus ei ainakaan ollut. Sitäkin jo ehdin miettiä, mutta nainen vain tuijottaa... Niin ja toinen juttu, joka kiinnitti huomioni oli vaimon hyvin tungetteleva ja hyökkäävä tunkeutuminen minun ja mieheni seuraan. Ja melko piikikkäät kommentit ja sellainen "kaiveleva" tyyli tonkia asioitamme. Aiemmin en juuri ole naisen seurassa viihtynyt - eikä hänkään minun, nytkään en olisi kaivannut hänen seuraansa, mutta hän tuntui kaipaavan minun ja mieheni seuraa....

 

Nyt en ole varma kummalle vastasit, minulle vai nikille "mihinkä kuluu?".

Omasta puolestani vastaan, etten usko olevani kirjailija, kirjoittelen huvikseni ja ajatuksiani selkiinnyttääkseni.

Kukaan ei voi pakkosyöttää sinulle yhtään mitään. Kai? Vai voiko? Oletko aikuinen etkä ole holhouksen alainen?

Näillä palstoilla jokaisella on oikeus roikkua, kenenkään ei niin ole kuitenkaan pakko tehdä.

Kirjoitathan sinäkin aina samalla nikillä?

Jatkan kohta alkuperäistä tarinaani. Muista olla avaamatta ketjuani enää!!!

Minäkin aloin harkita Cesilia tyyppisen hahmon elämästä kirjoittamista. Mikä pakko täällä elleissä on kertoa elämästään yks yhteen. Mielikuvitusta saa käyttää.

Olen aina tykännyt Modesty B. sarjakuvasta.

 

Mikä pakko täällä elleissä on kertoa elämästään yks yhteen. Mielikuvitusta saa käyttää.

Minä olen kirjoittanut koko ajan elämästäni ja salasuhteestani niin kuin se on. Itse asiaan kun pureutuu, se ei välttämättä ole se paras juttu. Näin tää vaan on menny. Paskoineen päivineen.

 

Jostain syystä myös vaimonsa tuijotti minua kiinteästi ja sen verran mun oli pakko kysyä nopeasti salasuhteeltani, että onko hän kertonut jotain vaimolleen meistä. Ei kuulemma ollut. Aavistiko nainen jotain? Leijuuko tällainen tunne välillämme niin, että sen ikään kuin aistii? Pelkkää kuvitelmaani tuijotus ei ainakaan ollut. Sitäkin jo ehdin miettiä, mutta nainen vain tuijottaa...

Luultavasti hänen miehensä, eli sinun salasuhteesi, on tapapettäjä. Vaimo tietää, että mies lähtee helposti naisen kuin naisen matkaan.

Tai sitten sinä et pystynyt pitämään silmiäsi irti hänen miehestään ja vaimo huomasi tämän. Kyllähän sitä jokainen vaimo vähän ihmettelee, että miksi yksi nainen kuolaa aviomiehen perään.

 

Niin ja toinen juttu, joka kiinnitti huomioni oli vaimon hyvin tungetteleva ja hyökkäävä tunkeutuminen minun ja mieheni seuraan. Ja melko piikikkäät kommentit ja sellainen "kaiveleva" tyyli tonkia asioitamme. Aiemmin en juuri ole naisen seurassa viihtynyt - eikä hänkään minun, nytkään en olisi kaivannut hänen seuraansa, mutta hän tuntui kaipaavan minun ja mieheni seuraa....

Ehkä tällä naisella ja sinun miehelläsi on suhde?

 

Minä olen kirjoittanut koko ajan elämästäni ja salasuhteestani niin kuin se on. Itse asiaan kun pureutuu, se ei välttämättä ole se paras juttu. Näin tää vaan on menny. Paskoineen päivineen.

ELLA FITZGERALD - CRY ME A RIVER LYRICS

Luen parhaillaan yhtä kirjaa ja kirjassa mainittiin Cry me a river biisi.

Elämässä sattuu kurjia juttuja. Täytyy vain sinnitellä.

 

Luin jostain tutkimuksesta, että ihmisellä on keskimäärin 2-3 romanttista rakkautta koko elinikänään.

 

Luin jostain tutkimuksesta, että ihmisellä on keskimäärin 2-3 romanttista rakkautta koko elinikänään.

Riippuu varmaan siitäkin että miten kauan elää.

 

Tai siitä huolimatta.

 

""Cesilia": Luin jostain tutkimuksesta, että ihmisellä on keskimäärin 2-3 romanttista rakkautta koko elinikänään."

""bbbbbbbbb": Riippuu varmaan siitäkin että miten kauan elää."

""ccccdddd": Tai siitä huolimatta."

Däääm.

 

""Cesilia": Luin jostain tutkimuksesta, että ihmisellä on keskimäärin 2-3 romanttista rakkautta koko elinikänään."

""bbbbbbbbb": Riippuu varmaan siitäkin että miten kauan elää."

""ccccdddd": Tai siitä huolimatta."

Däääm.

Tyhmää kirjoitella kahdella nikillä, vai oliko tuo wiltsu-nikin käyttö tässä ketjussa vahinko? Muutenkin, eikös tuo romanssi jo kuivunut kasaan, eli ketjua on turha ylläpitää teennäisin lausein.
Älä sinäkään, no, jaksa enää nostella karvakätenä ketjua.

 

...eikös tuo romanssi jo kuivunut kasaan, eli ketjua on turha ylläpitää teennäisin lausein.

Kuten alunperinkin jo kerroin, romanssimme ei ole koskaan "kuivunut kasaan", ei 30 vuodessa eikä puolessa vuodessa.

Ja juuri siksi mietiskelin tuota ihmisiän kahta kolmea romanttista rakkautta. Jos tämä mies on minun yksi niistä, mitkä on ne yksi kaksi muuta. Ja loppuuko ne kaksi kolme romanttista rakkautta lopullisesti koskaan? Olen lukenut monta tarinaa ihmisistä, jotka palaavat - esimerkiksi puolison kuoleman jälkeen - yhteen ensirakkautensa kanssa.

Tarkoitukseni ei ollut pitää ketjua yllä keinotekoisin lausein. Olin vain utelias kuulemaan ajatuksia tästä aiheesta.

 

Mielestäni puolison kuoltua voi syntyä uusi romanttinenrakkaus.

Ensirakkauden herääminen voi olla yksi vaihtoehto, jos hänkin on vapaa.
Onhan heillä jo yhteisiä muistoja, joten siki se olisi luontevaa.

 

Tuttava- ja ystäväpiirissäni on monia (useimmat heistä), jotka ovat ensirakkauden jälkeen menneet sen toisen tapaamansa ihmisen kanssa naimisiin ja eronneet kerran lasten ollessa melko pieniä, löytäneet sen kolmannen rakkauden ja pysyneet heidän kanssaan yhdessä nyt jo lähes 20 vuotta. Eli eivät ole eronneet enää. Ja vakaasti nyt näyttää siltä, että niissä liitoissaan pysyvät, kunnes kuolema heidät erottaa...

Onko se "toinen tapaus" ollut edes rakkautta, vaan vain korvike ensirakkaudelle? Pakko-perustaa-perhe-syndrooma?

Tuleeko sitten sen ensirakkauden jälkeen tämä toinen varsinainen romanttinen rakkaus vasta sitten, kun tajuaa, ettei ole enää pakko perustaa perhettä (eron ja lasten jälkeen)? Ja kolmas rakkaus mahdollisesti, kun se romanttisen rakkauden puoliso on jo kuollut? Tai toinen, jos palaakin ensirakkauden kanssa yhteen?

 

Katsoin äsken youtubesta Andy Williamsin esittämän biisin Love Story.

Mietin tässä itsekin mistä alkaisin tämän kertomuksen vanhan totuuden, joka alkoi aiemmin kuin meri sininen.

Miksi turhaan laittaa rakkauksiaan numerojärjestykseen. Ei elämä ole kronologinen numerosarja.

Katsoin Tervetuloa - Katsomo sivulta ohjemat 11 tapaa jättää nainen.
Ehkä seuraava ohjelmaidea voisi olla 11 tapaa jättää rakkausjuttujen vatvominen.
Hämmästelin miten kuuluisa psykologikin on eronnut puolisostaan.

Aurinko paistaa ja ulkona hieman tuulee. Kaunis sää tänään. Saman tähtitaivaan alla me kaikki elämme ja aurinko paistaa risukasaankin. Mitä suotta ap. murehdit rakkaushuolia.
Se vie vain turhaan energiaa. Painan nyt lähetä-palkkia ja toivon ettei jäänyt yhtään kirjoitusvirhettä.

 

Palasin tällekin saarekkeelle kertoakseni tarinaani jatkoa.

Hain avioeroa.

Harkitsin lain määrämät kuus kuukautta. Veivasin kaikkia vaihtoehtoja mielessäni ja miehenikin oli jo valmis eroamaan veivaamisteni seurauksena.

Mutta. On kertynyt liikaa sellaista, jota ei halua menettää. Meillä on viisi lasta ja niiden elämä. Meillä on tulevaisuus.

Ei. Joo ei. Elämämme ei ole romanttista hekumaa. Eikä ei, elämäämme ei sovi jokapäiväinen seksuaalinen läsnäolo.

Lupaan ja vannon, että teen perheeni elämästä hyvää.

Rakastan sitä tunnetta, että voin tehdä, mitä haluan ja olla, mitä haluan. Ja että voin mennä nukkumaan tietäen, että kaikki on hyvin. Minulla ja läheisilläni.

 

Palasin tällekin saarekkeelle kertoakseni tarinaani jatkoa.

Hain avioeroa.

Harkitsin lain määrämät kuus kuukautta. Veivasin kaikkia vaihtoehtoja mielessäni ja miehenikin oli jo valmis eroamaan veivaamisteni seurauksena.

Mutta. On kertynyt liikaa sellaista, jota ei halua menettää. Meillä on viisi lasta ja niiden elämä. Meillä on tulevaisuus.

Ei. Joo ei. Elämämme ei ole romanttista hekumaa. Eikä ei, elämäämme ei sovi jokapäiväinen seksuaalinen läsnäolo.

Lupaan ja vannon, että teen perheeni elämästä hyvää.

Rakastan sitä tunnetta, että voin tehdä, mitä haluan ja olla, mitä haluan. Ja että voin mennä nukkumaan tietäen, että kaikki on hyvin. Minulla ja läheisilläni.

Voi vitun-vitun-vittu!

Joko taas "Vanha von Noita" alkaa korostaa itseään?
Menepäs takaisin sinne "ritarihuoneelle" oman sukusi aatelisvaakunan alle nyyhkimään rahvaan tyhmyyttä.

 

oli huomattavasti helpompaa nähdä virheet sivusta, valitettavaa, että itse voi olla noin sokea. Se on myös inhottavaa, että ihminen kantaa lapsuuden taakkaa ja lähinnä sitä, että oma sukupuolisuus ei ole päässyt kehittymään oikein. Sitten niitä seurauksia kantaa iso joukko viattomia ihmisiä. Kirppu on tunnetusti vaikea paimentaa ja pyhäkoulupuheissaan hän kyllä lupaa pitää huolta perheestään.