Mä en nyt enää jaksa katsella tuota naapurien touhua. Meillä on kiva ja rauhallinen naapurusto pientaloalueella ja pääsääntöisesti täällä on järkeviä vanhempia jotka asettavat lapsilleen rajat. Paitsi yhdessä perheessä! 4-ja 5-vuotiaat pojat ovat jo vuosia liikkuneet pitkin aluetta yksin pitkin päivää ja iltaa. Kukaan ei koskaan hae syömään tai nukkumaan vaan surutta voivat palloilla yli 22 asti tuolla ympäriinsä. Tämä vanhempi oireilee muutenkin tosi pahasti, valehtelee ja manipuloi, hakee huomiota aivan järkyttävillä toilailluillaan kaikilta aikuisilta. Minä olen jo vuosia hoitanut näiden poikien asioita ja katsonut perään, pelastanut monesta pulasta ja neuvonut, ohjannut. Nyt en vaan enää jaksa. Itse olen semmoisessa työssä että työskentelen tiiviisti lastensuojelun parissa. En usko kuitenkaan että senkään puuttuminen rauhoittaisi asiaa. Vanhemmat kun ovat aika arvaamattomia, räyhäävät naapuruston lapsillekin vain sen vuoksi mitä omat lapset käyvät sisällä itkemässä (valehtelemassa). Koskaan muulloin heitä ei pihalla näy kuin silloin kun menevät "selvittelemään" eli huutamaan naapurin lapselle.
Ajattelin kysellä onko mulla kohtalotovereita, onko tämä miten yleistä? Mikä auttaisi noita vanhempia tajuamaan että heidän lapsensa ovat vaarassa heidän typeryytensä takia? He ovat aloittaneet jo 2-vuotiaina tuon yksin pörräämisen ja tuskin loppua tulee. Puhumiset vanhemmille eivät ole tuottaneet mitään tulosta...
Ajattelin kysellä onko mulla kohtalotovereita, onko tämä miten yleistä? Mikä auttaisi noita vanhempia tajuamaan että heidän lapsensa ovat vaarassa heidän typeryytensä takia? He ovat aloittaneet jo 2-vuotiaina tuon yksin pörräämisen ja tuskin loppua tulee. Puhumiset vanhemmille eivät ole tuottaneet mitään tulosta...