Pelottaako naimisiinmeno?

[ei-morsian]

Mies (tai lapseni isä, miesystäväni, avomies mikä noista hän sitten onkaan ) haluaa naimisiin mutta mua pelottaa. En oikeastaan tiedä miksi. Yhdessä ollaan oltu jo pian 8 vuotta ja lapsikin on. Jotenkin pelkään, että naimisiinmeno muuttaa kaiken ja nimenomaan huonompaan suuntaan. Omat vanhemmat ovat eronneet samoin monet ystävistäni. Pelkään, että toista pitää sitten niin itsestäänselvänä ettei jakseta enää panostaa suhteeseen. Tai jotain. Tuon miehen kanssa haluan kuitenkin olla loppuelämäni mutta pelkkä ajatus avioliitosta ahdistaa ja pelottaa. Miehelle se olisi kuitenkin tärkeä asia ja monet riidat ollaan tästä saatu aikaiseksi. Monta kertaa olen luvannut, että mennään vaan mutta kun pitää aloittaa järjestelyt ja miettiä edes päivämäärää niin perun koko homman. Mä taidan olla vaan tyhmä :/

 

[leijona76]

Pelotti, vaan tässä sitä ollaan edelleen saman katon alla. Mikään ei sinällään muuttunut elämän suhteen.

 

[Chick]

Ei pelottanut. Miksi olisi pelottanut, eipä elämä siinä mitenkään muuttunut, sukunimi vaan vaihtui.

 

[mutzi81]

Ei pelota. Elokuussa mennään naimisiin. :heart:

 

[aapee]

Kaikki muut vaan tuntuu olevani aina niin onnellisia ja innoissaan kun häistään tai naimisiinmenosta puhuvat. Eikö heitä pelota jos tuleekin ero? Jos mies tai itse muuttuu niin paljon ettei yhteisestä elämästä tulekaan enää mitään? En tiedä miksi se on minulle niin ahdistava ajatus.

 

[LisaMarie]

No mun mielestä se ero ei ole vähemmän tuskallinen, jos ei ole naimisissa ja se naimisiinmeno kertoo virallisesti sen, että ollaan tosissaan.
Eli ei pelottanu, vaan oli mule tärkeä juttu.

 

[leijona76]

Ei sitä kannata alkaa miettiä ja jossitella mitä elämä tuo. Meidän tuttavapiirissä ja suvussa ei juuri eronneita ole. Me mentiin sillä asenteella että halutaan elää yhdessä tuli mitä tuli, kukaan ei tiedä tulevasta.

 

[Sprite]

Ei pelota.
Eihän siinä naimisiin mennessä muutu kun mun sukunimi.
Jos mies on muuttuakseen, niin se muuttuu sitten jokatapauksessa, oltiin naimisissa tai ei. Jos ero tulee, niin sitten se tulee, yhtä kova isku se on huolimatta siitä ollaanko naimisissa vai ei, jos menettää sen kenen kanssa haluaisi loppuelämänsä viettää..

 

[Ruttunokka]

Ei pelota, kun en mene koskaan naimisiin! :kieh:

 

[Nannanapa]

Näkisin asian pikemminkin niin, että jos on naimisissa, tulee kauemmin taisteltua suhteen puolesta.
Oon itte ollu kerran naimisissa (lapseni isä) ja ilman avioliittoa ero olisi tullut huomattavasti aiemmin...
Mun kommennti taitaa olla aika ristiriitainen, mutta toivottavasti käsität mitä yritän selostaa

Teillä nyt kuitenkin on jo yhteinen lapsi, ei se naimisiin meneminen muuta enää muuta kuin siviilisäädyn. Samalla se tuo turvaa esim. ero-tilanteeseen tai jomman kumman kuolemantapauksen sattuessa.

Voittehan ratkaista ongelman siten, että käytte vaan maistraatissa laittamassa nimet paperiin. Mun kaksi kaveria olivat ottaneet aikaa ja tilaisuuden kesto oli molemmilla noin 2 minuuttia. Silloin se ei ehkä tuntuisi susta niin pelottavalta.

 

[Nannanapa]

Ei pelota.
Eihän siinä naimisiin mennessä muutu kun mun sukunimi.
Jos mies on muuttuakseen, niin se muuttuu sitten jokatapauksessa, oltiin naimisissa tai ei. Jos ero tulee, niin sitten se tulee, yhtä kova isku se on huolimatta siitä ollaanko naimisissa vai ei, jos menettää sen kenen kanssa haluaisi loppuelämänsä viettää..

Samaa mieltä ^^

 

[Emiilia]

Menin ensimmäistä kertaa naimisiin -99. Ei ollut lapsia, niitä vasta toivottiin, talo oli. Se liitto karahti kiville nopeasti. 2002 astui ero voimaan. Aloitin taipaleeni tämän nykyisen kanssa 2001 kesällä ja kesällä 2006 meidät vihittiin ja yhtään ei pelottanut. Olihan meillä jo lapsia ja kaikki hyvin. Monet ystäväni kummastelivat, että miten uskallat mennä naimisiin, kun edellisestä liitosta niiiiiiiin huonoja kokemuksia. Tämä liitto vaan tuntuu hyvältä. Lasten takia jo pelkästää joudumme olemaan lopun ikämme tekemisissä ja kuitenkin tuota miestä rakastan yli kaiken muun, vaikka parisuhde myrskyääkin. Tottakai ero palottaa, mutta toisaalta ei mikään pidä väkisin yhdessä. Ihan yhtä hyvin ja paljon helpommin se ero voi tulla ilman avioliittoa.

:/

 

[Silmukka-]

Olen samanlainen. Enkä osaa ihan tarkalleen itsekään sanoa miksi naimisiinmeno tuntuu niin kauhean hankalalta asialta.

Meillä on todella hyvä suhde jossa on edelleen kipinää. Naimisiinmeno ei ainakaan toisi mitään "uutta" hyvää suhteeseen mutta jotenkin tuntuu(tyhmää tiedän) että se veisi mukanaan tietynlaisen tunteen siitä ettei kaikki ole tässä ja nyt, elämä eletty.

Ollaan nuoresta iästä huolimatta jo saatu perusasiat kuntoon;on ammatit, lapset, oma koti...ehkä me voitais edes jotain säästää tulevaisuuteen. Jos vaikka viiskymppisten kunniaksi sitten täräytetään naimisiin ja kierretään maapallo ympäri =)

Ja kyllä ihmiset muuttuvat paljonkin vielä kahden- ja kolmenkympin pyörteissä. Että ei tosiaan voi sanoa että itse tai puoliso on samanlainen ihmisenä nyt kuin kymmenen vuoden päästä. Kyllä niitä eroja vaan tulee vaikka aivan varmasti hääpäivänä ei usko voivansa edes elää ilman toista, Suomessa mennään vielä euroopan kärkipäässä joten en näe mitään pahaa siinä että odottelee ja empii. Mutta en myöskään siinä että ihmiset menee naimisiin, pitää elää kuten oma sydän ja järki sanoo.

 

[aapee]

Ei sitä kannata alkaa miettiä ja jossitella mitä elämä tuo. Meidän tuttavapiirissä ja suvussa ei juuri eronneita ole. Me mentiin sillä asenteella että halutaan elää yhdessä tuli mitä tuli, kukaan ei tiedä tulevasta.

Näinhän se on. Monta kertaa ollaan jo oltu paikkaa varaamassa mutta heti on alkanut ahdistamaan ja mies ärsyttämään ja ajatuksissa vaan pyörii mahdollinen ero ja elämäni suurimman virheen tekeminen. En tiedä pitäisikö suostua, väkisin, mieheni vuoksi tai yrittää puhua häntä ympäri jatkamaan näin. Ehkä se olisi parempi ratkaisu lapsen, ja toivottavasti tulevien, takia. Ahdistaa nytkin kun yritän katsoa netistä hääpaikkoja tai -pukuja. Mikä mua vaivaa?!

 

[vieras]

Minua pelotti avoliitossa olo. Jotenkin avioliitto tuntui sitoutuneemmalta, vaikka toki ymmärrän, ettei se nykyään niin enää ehkä ole. Siinä oli varmaankin se henkinen puoli (lupaus ihmisten ja korkeimman edessä, vaikken mikään srk-aktiivi olekaan) ja taloudellinen turvallisuus äkkikuoleman tms. kohdatessa. Oli kuitenkin se rakkaus ja halu elää yhdessä aina. Kerran olen eronnut enkä toista kertaa kestäisi, joten satsattava on parisuhteeseen joka tapauksessa.

 

[aapee]

Näkisin asian pikemminkin niin, että jos on naimisissa, tulee kauemmin taisteltua suhteen puolesta.
Oon itte ollu kerran naimisissa (lapseni isä) ja ilman avioliittoa ero olisi tullut huomattavasti aiemmin...
Mun kommennti taitaa olla aika ristiriitainen, mutta toivottavasti käsität mitä yritän selostaa

Teillä nyt kuitenkin on jo yhteinen lapsi, ei se naimisiin meneminen muuta enää muuta kuin siviilisäädyn. Samalla se tuo turvaa esim. ero-tilanteeseen tai jomman kumman kuolemantapauksen sattuessa.

Voittehan ratkaista ongelman siten, että käytte vaan maistraatissa laittamassa nimet paperiin. Mun kaksi kaveria olivat ottaneet aikaa ja tilaisuuden kesto oli molemmilla noin 2 minuuttia. Silloin se ei ehkä tuntuisi susta niin pelottavalta.

Suuria häitä ei missään nimessä tulisi jos naimisiin asti päästään. Hui! Ei kiitos Maistraatti olisi ihan hyvä vaihtoehto mutta mies haluaa jonkinlaiset juhlat pitää koska hänelle tämä olisi suuri, merkittävä ja juhlimisen arvoinen asia. Vaikeita erot on aina mutta pelkään, että olen jotenkin sitten jumissa naimisissa tai jotain. En oikein osaa sanoa. Nyt tuntuu siltä että ollaan yhdessä koska halutaan mutta ajatellen sen sitten niin että avioliitossa on "pakko" olla :/ Mä mietin tätä asiaa selvästi ihan liikaa...

 

[Nannanapa]

Se on oikein hyvä, että ylipäätään mietit tätä.
Ei kannata suinkaan syöksyä naimisiin vain juhlien ja lahjojen vuoksi (jotkut tuntuvat tekevän niin)...
Mutta harkitse rauhassa...

Elän kans tällä hetkellä suhteessa, emme asu yhdessä, mutta nukumme kaikki yöt yhdessä. Rakastamme hirmuisesti toisiamme, mutta emme ole ainakaan ihan vielä menossa kihloihin tai naimisiin. Tällä hetkellä riittää kun vaan tykätään toisistamme

Kerro jos joskus menette naimisiin =)

 

[Nannanapa]

Se on oikein hyvä, että ylipäätään mietit tätä.
Ei kannata suinkaan syöksyä naimisiin vain juhlien ja lahjojen vuoksi (jotkut tuntuvat tekevän niin)...
Mutta harkitse rauhassa...

Elän kans tällä hetkellä suhteessa, emme asu yhdessä, mutta nukumme kaikki yöt yhdessä. Rakastamme hirmuisesti toisiamme, mutta emme ole ainakaan ihan vielä menossa kihloihin tai naimisiin. Tällä hetkellä riittää kun vaan tykätään toisistamme

Kerro jos joskus menette naimisiin =)

 

[Nannanapa]

Ai niin, vielä lisäys.

Juridisesti avioliitto on huomattavasti järkevämpää kuin avoliitto, etenkin jos teillä on yhteisiä lapsia.

 

[vihreemamba]

miksi niin monet sitten eroaa mentyään naimisiin,vaikka olisivat olleet yhdessä ennen sitä jo vuosia?sitä oon joskus miettinyt.... :/

 

[aapee]

Mies esitteli eilen taas juhlapaikkoja ja nyt ahdistaa taas valtavasti!! Ongelma mulla on, ihan selvästi. Miehelle on suuri ja tärkeä asia, että mennään naimisiin mutta... Ja mahdollisimman pian, ei luota siihen että vielä vuoden päästä suostuisin. Kiukuttelin koko aamun miehelle ennen kun hän lähti töihin, oikein tahallaan ärsytin. Luopuisitko naimisiinmenosta jos se olisi miehellesi näin vaikeaa? Mies ei ymmärrä miksi mä ahdistun ajatuksesta enkä mä ymmärrä miksi olisi pakko mennä naimisiin. Ei kai sitä pidä ahdistuneena naimisiin mennä?!