Perheelliset aikuiset NAISET!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tyttö"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tyttö"

Vieras
Tuntuuko teistä ikinä ette oma äiti lakkaa holhoamasta ja päästä napanuorasta irti?

Esimerkkitapauksena voin kertoa omani. Olen kahden lapsen äiti, naimisissa ollut pian viisi vuotta, omakotitalo, työ, mies reissutyössä. Minulla 14 vuotta vanhempi veli, itse olen 32v. Isäni kuoli ollessani 11v. Äidillä ei ole isäni kuoleman jälkeen ollut miestä, mutta laaja ystäväpiiri hänellä on.
Lähes poikkuksetta äitini meillä käydessä (käy usein koska asumme km päässä) huomauttaa milloin mistäkin. Milloin on vaatteet väärässä paikassa, milloin matto likainen, milloin en ole huolehtinut roskapussia ajoissa pihalle, tai sitten kukkamaat kaipaisi perkaamista. En muista onko kertaakaan ollut sanomatta MISTÄÄN. Tänään napisi mulle mieheni huolimattomuudesta jättää vaatteita keinutuoliin ja eilen oli miehelle sanonut ihan suoraan hänen pukeutumisestaan.
Tekisi mieli ärähtää, että aikani ei riitä paikkojen puunaamiseen ja huomioimaan onko jonkun shortsit keinutuolissa vai ei. Ja jos riittää, mielummin vietän aikani lasten kanssa ulkona. Ja lakkaisi miehelleni huomauttelemasta vaatetuksesta. Miehellä muutenkin stressi ja kovat paineet niin mitä hel***tiä tarvii nupista.
Mainitsinkin että minulla on veli. Hänellä kolme lasta, vaimo sairaanhoitaja ja voin sanoa että heillä on aina SEKAISTA ja jopa likaista! Siellä äiti ei avaa suutaan mistään. Vaikka aihetta kyllä olisi enemoi kuin meillä.
Onko tämä nyt vaan "tuomio" minulle kun olen tyttö?
 
Voi olla, että äitisi mielestä kotihommat ym. on naisen vastuu ja huomauttelee siksi sinulle, muttei veljellesi. Miniälleen ei myöskään ilmeisesti (luojan kiitos) viitsi huomauttaa.
 
ei. Ensinnäkään äitini ei uskaltaisi miehelleni mitään tuollaista sanoa. Mieheni on nimittäin aika ärhäkkä sanomaan takaisin, samoin mieheni puolustaa minua jos esim. anoppi tölväisee jotain asiatonta. Häneltä tulee useammin sammakoita kuin äidiltäni.
 
Mun äidillä on hieman läheisriippuvuutta ja tilannetta ei paranna se että siskoni on pistänyt välit kokonaan poikki äitiini. Äiti soittelee mulle monta kertaa päivässä, käyvät isäni kanssa usein ja aika paljon kyselee ja haluaa tietää kaiken elämästämme. Tukeutuu myös omissa huolissaan paljon minuun, mutta vastavuoroisesti auttaa ja tukee minua tarvittaessa myös.

Ei huomauttele mun lasten- tai kodinhoidosta mutta tarjoutuu aika usein tulemaan meillä auttamaan mua jossain hommassa (siitä siis huomaa että on pannut merkille jonkin rempallaan olevan paikan).

Hyvää hyvyyttään tekee kaiken ja rakastaa mua ja mun perhettä pyyteettömästi ja kovasti. Mutta tuo roikkuminen käy välillä hermoon, samoin kun tuo jatkuva avun, ruoan tai muun tuputtaminen. Rakastan kuitenkin äitiäni ja lapseni tykkäävät hänestä todella kamalasti joten vaikka välillä nyppii niin puren huulta, toisena päivänä jaksan taas paremmin. =)
 

Yhteistyössä