Perheet jossa useampi lapsi...milloin pyydätte ulkopuolista apua?

[vieras]

Tuli mieleen tälläinen asia kun mulla neljä pientä lasta ja mies reissuhommissa ja on tullut nyt kesällä usein tilanteita et on ollu pakko pyytää sukulaisia apuun lapsien hoidossa..on ollut lääkäreissä käyntejä mulla itsellä(mm. labrajuttuja, allergia selvityksiä ym), sekä lapsilla(ikätarkastuksia neuvoloissa ym)..sitten ihan vaan "isoja"ostosreissuja ym ...ja tulee itselle aina sellainen olo kun pyytää jonkun vaikka edes tunniksi apuun et päässyt itse esim. verotoimistoon niin miten se on niin vaikeaa..kun kysyy niin kuulee monta selitystä et on sitä ja tätä itselläkin mutta voi tulla jahkailun jälkeen ja sitten kun kiireesti tuun kotiin niin ollaan jo laukku ovella menossa....tulee sellainen olo et hitto ei tee mieli pyytää ketään enää apuun..ja vielä näitä ketä olen joutunut apuun pyytämään niin heillä ei enää itsellä pieniä lapsia(vaan lähes täysikäisiä) tai sitten omat jo pois kotoa..eikö sitä enää halua sitten auttaa ja on tavallaan tullut niin itsekkääksi vai mitä se on..voi niitä onnellisia kenellä on kunnon sosiaalinen tukiverkko, saa olla kyllä onnellinen...

Tuli mieleen et te kenellä on useampi lapsi ja olette lasten kanssa kotona niin millaisissa tilanteissa pyydätte jonkun vaikka auttamaan..mulla jo niin huono omatunto kun oo joutunut nyt usein pyytämään kun mies poissa usein kotoa et pyydänkö ihan liian helposti apua vaan pitäiskö vaan raahata kaikki neljä aina mukaan oli paikka mikä hyvänsä...

Mielipiteitä ois kiva kuulla..

 

[2n äiti]

Eipä ole sukulaisia samalla paikkakunnalla.
Tällä lapsimäärällä onneksi pärjätään omin avuin.

 

[EllaRo82]

Niin vähän kun vaan on mahdollista..Kun on se avun antaminen niin piukassa niin olkoon sitten..
Meillä on 3 lasta. Esikoinen 3v4kk ja nuorin 2kk.

 

[mimmu]

noh, mä olen ottanut mukaan kaikkiin muihin paikkoihin paitsi sisätutkimukseen. Järjestelen asiat niin, että miehen kotona ollessa teen sitten sellaiset keikat jotka voin siirtää.

 

[vieras]

Vuoroin vieraissa, olen aikoinani siskojeni lapsia sen verran paljon hoitanut että heillä ei ole varaa kieltäytyä ellei ole oikeasti syytä. Itse olen lapseni tehnyt vähän vanhempana, joten heidän lapset on jo isoja. Ja anoppi tulee jos pyytää myös. Ai millon pyydän, juurikin jos on jokin meno johon en halua ottaa lapsia mukaan.

 

[vieras]

En pyydä ikinä. Neljä lasta on. Riippuu varmaan lastn luonteestakin, miten niiden kanssa selviää. Meillä on yksi superhaastava, eikä onneksi muita.

 

[3*äiti]

meillä 3 lasta ja kyllä tosi usein pyydetään joku hoitamaan jos mies töissä. esim.lääkärin vuoksi, en todellakaan raahaa kaikkia sinne mukanani, olen myös joskus pyytänyt jonkun kauppareissun ajaksi pääsee ite paljon nopeemmin. ym.. meillä onneks sukulaiset ja kaverit lähellä ni tulee mielellään hoitamaan vaikka olisi itelläkin lapsia. lapset sit saavat sen ajan leikkiä keskenään enkä pode huonoa omaa tuntoa jos en halua ottaa kaikkia mukaan asioille.

 

[neljänäippä]

Enpä juurikaan pyytele apua...suurin syy, ettei ole sukulaisia lähellä. Kerran oli kaksi pienintä mummolassa yön yli, kun jouduin itse sairaalaan, mies oli koululaisten kanssa kotona!
Kauppareissut, asioilla käynnit yms on vaan hoidettava mukuloiden kanssa.
Kaveriperheillä ittellään pieniä lapsia, joten ainakaan kaikkia ei useinkaan voi/kehtaa niillekkään jättää

Olkaa onnellisia te, joilla isovanhemmat tai muuta tukiverkostoa lähellä!

 

[lidia]

Varmastikin riippuu suuresti lasten ikäeroista ja kuinka pieniä lapset ovat..Itse en kyllä osannut pyytää apua missään vaiheessa, kun oli 1v4kk sekä vauva, ja isommat sisarukset 5, 8 ja 10.. En sitä apua olisi ehkä tarvinnutkaan varsinaisest arjen hommiin, vaan ainoastaan siihen, että olisin itse voinut hetken hengähtää.. Ajoista on jo lähes 10 vuotta, mutta jonkinlainen jatkuva "masennus" ja riittämättömyys on kyllä jäänyt..

 

[vieras]

Pyydän jos minulla on itselläni lääkäri, kampaaja tai kosmetologi eli suunnilleen kerran kuussa lapset ovat joko minun äidilläni, siskollani tai anopillani tästä syystä 1-2h hoidossa. Sitten ovat muuten vaan jos esim lapseton siskoni pyytää lapset luokseen tai vie heidät vaikka jonnekin huvipuistoon. Nyt kesällä molemmat mummit+vaarit on pyytäneet lapsia luokseen tiheään, ovat ihan huvikseen siellä hoidossa tai yökylässä ja me miehen kanssa saamme tehdä omia juttuja rauhassa, käydään vaikka leffassa tai kaupoilla. Pari kertaa vuodessa ollaan miehen kanssa kahdestaan hotellilomalla ja lapset jomman kumman vanhemmilla hoidossa.

 

[piina]

Mä en liikoja apua pyytele, vaan lapset ovat mukana lähes kaikkialla. Tosin meillä ei ole pieni-ikäero kuin kahdella vanhimmalla, joten nyt voi jo isommat katsoa pienempien perään esim. kaikkien kanssa menin ultraan ja lapset jäivät keskenään odotustilaan odottelemaan toimenpiteen ajaksi.

Joskus isovanhemmat ottavat muuten vain lapset (tai nykyään osan lapsista) luoksensa ihan ilman syytä (n. kerran vuodessa). Tai heidän luonaan kyläillessä voin käydä shoppailemassa pienimmän kanssa tai uimassa isojen kanssa yms. Lähinnä lapsenvahtia olemme pyytäneet, jos olemme meihen kanssa menneet kaksin johonkin juhliin tai halunneet kaksinkeskeistä aikaa.

 

[vieras]

Meillä on 6 lasta. Yleensä vien kaverille lapset jos on jotain menoa mihin ei voi kaikkia ottaa mukaan. Ja kaveri tuo sitten mulle omat lapsensa kun tarvii.
Toisaalta meillä jo helpottaa toisesta päästä kun voin nuo isommat jättää esim kauppareissun ajaksi kotiin.
Sukulaisista ei oikeastaan mitään apua. Joskus oon palkannu ulkopuolista apua esim sairaala reissun ajaksi.
Täällä on nykyään perhetyön tekijä jota voi pyytää (maksaa jonkin verran) jos on esim noita sairaala reissuja. Ja tiedän perheen jossa tuo perhetyöntekijä käy säännöllisesti kun lasta joutuu käyttämään viikoittain hoidoissa.
Ja nuo isommat kauppareissut yritän ajottaa niin et mies kotona. Yleensä käyn sen kerran viikossa kaupassa.

 

[Vattihattu]

Meillä lapset 4v 2kk, 1v 8kk ja 4kk....suurimmaks osaks yritän tietty hoitaa asiat niin, että ei ulkopuolista apua tarvittais. Mut onneks ollaan apua saatu oikeestaan aina, kun ollaan tarvittu....apuna ovat olleet niin isovanhemmat ku ystävätkin. Oon pyytäny jonkun vahtiin lapsia esim silloin, kun pienimmällä on neuvola juuri kakkosen päikkäriaikaan ja haluan, että sais nukkua unensa rauhassa. Sit on semmosia tilanteita, joissa minä ja mies tykätään kahdestaan lähtee käymään jossain esim illalla tai päästä tuulettumaan tai jos on ollu jotain asioita hoidettavana, esim pankkijuttuja, joissa tarvitaan molempia, muttei niinkään lapsia

 

[Brilliant]

Viimeksi eilen yritettiin saada hieman jeesaus apua lähinnä kahden vanhemman peräänkatsomiseen ja hiukan halonhakkuuseen anopintekeleeltä ja hänen miesystävältään - lomalla ja maisemissa kun olivat.Itse rymistelin marjapuskien kimpussa hiki hatussa urakkalla etteivät märkäne piloille ja mies yritti noidannuolen kera pilkkoa puita... Juu, ei tartte auttaa.

Ja juu, ei tartte myös meidänkään.

 

[ap]

Muillakin siis vähön samoja ajtuksia ja tavallaan samoja vaikeuksia pyytää/ saada apua...meillä vanhin 6 v eli pieniä ikäeroja on ja kyllä se tekee haasteelliskeis välillä nuo reissut..meillä vaan esim-. terkka on sanonut et jos tulis vaan sen yhden lapsen kanssa esim. ikätarkastuksiin et pääsee paremmin keskittymään ym ...ainahan se ei todellakaan oo mahdollista..

Mies kun käy kotona vaan kääntymässä niin omia harrastuksia ei ole..olis niin ihana joskus päästä vaikka salille tms mut siis sukulaisethan varmaan sais hepulin jos pyytäis sitä varten...se on vaan jännä kun nyt kesällä pyysin sukulaista et tulisko meidän lapsia katsomaan jos mentäis miehen kanssa käymään kesäterassilla, juotaisiin yhdet siiderit HUOM 6 vuoteen!! päästäisiin kahden edes kerran käymään lasillisella..niin huvittava vastaus tuli et ei ehkä pääse kun menee oman miehensä kanssa baariin kun pääsee itse niin harvoin =D..(siis käyvät lähes joka toinen viikko jossain ja pääsevät aina vaikka kun heidän lapset isoja) =) ,päätin et no kaikki aikanaan , en enää toiste viitsinyt pyytää...

äh tää on vaan purnausta kun ottaa kaikki välillä pähän, juu itsehän olen halunnut monta lasta ja nautinkin tästä ajasta mut välillä kun tulee niitä kiperiä tilanteita et apua ois kiva saada...

 

[Jonana]

Itsellä sukulaiset asuu 200-300km päässä. Kolmatta vuotta asutaan kaupungissa mistä ei ollut etukäteen tietoa. Helluntaiseurakunnan kautta ollaan tutustuttu eri ikäisiin ihmisiin, joista moni on tullut sanomaan että voisivat meidän lapsia hoitaa jos tarvitaan apua. Meillä tosin on vain kaksi alle neljä vuotiasta lasta, mutta täytynee sanoa vaikka uskovaisia yleensä haukutaan joka paikassa niin he ovat mun paras tukirinki! Auttavat ilman syytä. Soitan yleensä samana päivänä kun mulla on menoa ja aina jonkun saan hoitamaan lapsia. Ja oon siitä tosi kiitollinen!

 

[Sitruuna]

Ei oo ketään jotka auttavat, ei saada edes tunniksi lapsia hoitoon.
Vaikka sukulaiset asuvatkin aika lähellä, toiset noin 50km:n etäisyydellä ja ovat viimeksi meillä käyneet vasta 3vuotta sitten:O.Eivät ole edes itse pyytäneet päästä meille tms!!, (ollaan kysytty kyllä )
Toinen asuu lähenpänä, eikä ikinä tule käymään.
Lapsia 3.

 

[ei koskaan]

never pyydän apua. 3 lasta on. mun vanhemmista ei ole apua ja appivanhemmat hoitaa aina lastemme serkkuja. ei mahdu sinne.
muuta sukua ei ole käytttävissä, eikä kavereita.
en enää osaisi varmaan pyytääkään apuun ketään.

 

[Heffalump]

2 lasta on ja äidiltäni pyydän hoitoapua hänen työnsä puitteissa, jos mulla on lääkäri, hammaslääkäri, pakollisia luentoja, tentti... nämä niin ettei niitä saa sovitettua miehen töiden lomaan. Mielellään hoitaa onneksi. Oon kyllä joskus ollu lääkärissä niin että lapset oli mukana ja oli tosi rattosaa kun toinen huusi kaulassa roikkuen koko ajan :ashamed: Lapsella oli just ollu pari korvatulehdusta putkeen niin oli hiukka lääkärikammoa Niin ja ikää noilla on nyt 2v ja 3v. Muuten lapset kulkee aina mukana. Aina ei ole niin hauskaa kun asiota pitää hoitaa esim. lasten päikkäriaikaan, jolloin vähintään toinen huutaa väsyneenä, mut palvelu nopeutuu sillon kummasti

 

[vieras]

apua pyydän aina kun tarvitsen, tosin meillä auttamassa ihanat naapurit jotka ovat mielissään kun apua kelpaa ja heillä jotain tekemistä,saatan pyytää siksi aikaa että käyn kaupassa (3lasta)

 

[vieras]

Itse käytän mll:n palveluja tarvittaessa. Välillä saan sukulaislta apua, tosin lähimmät sukulaiset asuu yli 100km päässä, joten mitään pikaista apua heiltä ei voi pyytää.

 

[vieras]

Päivisin en ole pyytänyt varmaan koskaan hoitoapua. Onneksi miehellä on joustava työ, joten pääsee tulemaan avuksi lasten hammastarkistuksiin yms. jos on ihan pakko, eli vaikka joku lapsista sairaana ja toisella meno. Yleensä kyllä menen kaikkien lasten kanssa jotka kotona ovat, ovat iso apu kauppareissulla myös

Näin kesäaikaan kun koululaisetkin ovat kotona, en ole järjestänyt mitään tärkeitä menoja vaan siirtänyt ne suosiolla syksylle. Onneksi akuuttihätää ei ole tullut, mutta luotan naapureihin jos sellainen hätä tulisi. Se on varakortti, jota en halua käyttää kuin tositarpeessa.

4 lasta meilläkin, 1-8 v.

 

[Mrs Bean]

Nyt meillä jo helpompaa kun kolme isointa lasta on jo isompia, vain yksi alle kouluikänen enää. Sillon kun isoimmat oli pieniä ( pienellä ikäerolla ovat ) niin kyllä ne kulki mun mukana joka paikassa. Kavereiden lapsia oon ottanu meille mielellään hoitoon ja leikkimään. Poikkeuksena on yhden kaverin lapset jotka on kovin väsyttäviä, ei aina jaksa ottaa. Sekä eräs naapurin lapsi jota ei tulla hakemaan niinkuin on sovittu, vaan se on hoidossa sitten pitkiä aikoja.

 

[tällästä meillä]

kyllä mä pyytäisin välillä mm. äitiäni mutta se on kans usein laukun kanssa ovella odottamassa ja tulee ittelle tosi huono olo siitä että kun piti ees pyytää.
valittaa että haluaa että hänellä on omakin elämä (no tottakai on!) jne. ei ole lapsenvahteja muita, ei mll hoitajia, ei mitään. naapurissa on 15v tyttö jota ajattelin tässä syksyllä pyytää lapsia katsomaan, mutta ensin pitää tietty kysyä tykkääkö se ylipäätään lapsista ja haluaako edes tulla.
ei olla ikinä oltu missää vielä miehen kaa kahen,esikoinen 4 ja puoli. pienemmäs 2,5v ja 10kk.

 

[vieras]

Tähän on helppo vastata. Ei ole isovanhempia tms. ketä pyytää apuun, pärjätään ilman. Välillä tulee kateuden pistos kun katsoo, miten helpolla jotkut perheet pääsevät kun on joka viikko mummoa ja pappaa apuna ihan pikkumenojenkin ajan (ja sitten muristaan jos isovanhemmille ei joskus käykään), mutta ei jaksa jäädä murehtimaan.

Yhteinen aika ja irtiotto arjesta ovat kestovitsejä, olisi huippua jos edes hätätilanteita varten olisi hoitaja.

Hoitajia nopealla varoituksella täältä ei saa ja esikoisella oli monta vuotta terveydellisiä ongelmia, jolloin hoitaja olisi tarvinnut kunnon perehdytyksen ennen kuin olisi voinut tulla hoitamaan.

Lapset otetaan neuvolaan, lääkäriin jne. mukaan, sillähän siitä selvitään. Kiitettävästi ovatkin oppineet odottamaan, käyttäytymään eri paikoissa jne. jos asiasta jotain hyvää etsii. Mies on poissa töistä kaikenlaisilla järjestelyillä jos on joku tilanne, ettei lapsia voi ottaa mukaan (esim. oma tutkimus).

Liikkuminen on välillä haasteellista. Joskus on menty taksilla päivystykseen tms. Kaikkein vaikein ajanjakso oli, kun olin vaikeammin sairaana itse.