perheidylli isovanhempien suhteen - kaikillako?

[rankkaa on]

Jotenkin aina tuntuu että kaikilla on ihanat ja rakastavan lämpimät suhteet omiin vanhempiinsa (ja miksei myös appivanhempiin) ja tunnen itse aina huonoa omaatuntoa siitä että omat välini lasteni isovanhempiini ovat jokseenkin jäiset. Aina sanotaan että pitäisi alkaa lämmittämään välejä ohan omien lasteni takia, mutta en vain kertakaikkiaan voi unohtaa sitä kaikkea kauheutta mitä omaan lapsuuteeni kuului: alkoholismia, väkivaltaa, erityisesti henkistä alistamista ja nujertamista ja sen päähän iskostamista miten huono, tyhmä ja arvoton lapsi olin erityisesti siksi koska sukupuoleni oli tyttö. Alkkis-isäni olisi halunnut poikia mutta sai "vain" 3 tytärtä joihin on sitten ylläolevia kasvatusmetodeja käytetty rankalla kädellä.

En halua omien lasteni olevan vanhempieni vaikutuspiirissä sillä isälläni sama meno (alkoholin kanssa ja ilmankin) jatkuu kuin viimeiset vuosikymmenet on jatkunut. Tapaamiset ovat ehkä kerran vuodessa yhden päivän mittaisia jossa jaksetaan hampaita kiristellen teeskennellä ystävällisiä välejä. Alkoholisti ei suostu ikinä myöntämään tehneensä mitään väärää, vaan syy ongelmiin ja kylmiin suhteisiimme on siinä että tyttäret ovat niin huonoja lapsia, typeriä ja saamattomia eivätkä ymmärrä miellyttää isäänsä.

Miten teillä muilla, onko elo aina auvoista yhdessäoloa vai onko muillakin vaikeaa? Miten olette toimineet? Aina ulkopuolisten kommenteista tulee paha mieli kun sanotaan että minun pitäisi puhua isäni kanssa (ei onnistu, kokeiltu on) minun pitäisi taipua ja pyytää anteeksi (mitä? sukupuoltani? kiittämättömyyttäni) ja minun pitäisi lämmittää välit kuntoon (eikö toisella osapuolella ole siihen myös osuutta?). En vain jotenkin jaksa enkä halua... ja siitäkin sitten saa tuntea huonoa omaatuntoa. Kohtalotovereiden vertaistukea kaivataan!

 

[määsevaan]

kohtalotoverin, ei meillä ihan väkivaltaa tai alkoholismia ollut. Puhumattomuutta, välinpitämättömyyttä, ym. henkistä väkivaltaa ajoittain sen sijaan. Painajaismaista sekin, mutta ei mitään tuollasta kuin sulla.

Sen tulin vaan sanomaan, että vaikka muiden neuvot voivat olla hyviä ja harkinnan arvoisia, turha niitä ottaa aina liian vakavasti. kaikenlaista neuvojaa on, jotka ei kuitenkaan tunne tilannetta. Oma isäni lähti kotoa, kun olin aika pieni eikä pitänyt yhteyttä enää. Sanotaan mullekin, että pitää MINUN ottaa yhteyttä häneen nyt vielä. Mutta vaikka kuinka mietin, en halua. Tajuan kyllä täysin, miksi se VOISI kannattaa, mutta se ei muuta mieltäni. Olen oppinut tulemaan toimeen ilman isää. En anna hänen hylätä minua toista kertaa enkä halua hänen terapeutikseen välejä korjaamaan.

Näin siis meillä. Sinä teet kuten itse parhaaksi näet. Muilta osin olen yrittänyt pitää välit isovanhempiin kunnossa, vaikka se välillä vaatii minulta myönnytyksiä. Ajattelen, että se on kaikesta huolimatta paras ratkaisu. En halua tehdä muille samaa kuin minulle on tehty, siis katkoa välejä perheeseen. Lisäksi haluan lapselleni mahdollisimman paljon turvaverkkoa. Ei heistä se isompaa vahinkoa liene, vaikka oma lapsuus ei kaikkein lämpimin olekaan ja vieläkin maailmankuvat ovat todella kaukana toisistaan. Kovin pitkään en kyllä anna pikkuistani isovanhempien hoitoon, vaikutuksen alaiseksi... Kerskakulutus, epäekologisuus ja vanhankankea ajatustapa lastenkasvatuksessa ja yleensäkin lähinnä rajoittaa.

Tää nyt ei ollut oikein vertaistukea, myötätuntoa ja ajatuksia vaan Sitä mieltä siis olen, että isovanhemmatkaan eivät saa vahingoittaa lapsia millään tavoin, fyysisesti eikä henkisesti - selvähän se. Joten älä turhaan syyttele itseäsi, kun vika on muissa. Tiedät itse omasta kokemuskesta, miltä voit joutua suojelemaan pikkuisesi. Toivottavasti väkivallan kierteen saa katkeamaan, ettei se jatku sukupolvesta toiseen. Siihen toivotan sinulle onnea ja voimia. Lapset ensin!

 

[Liila]

En yhtään ihmettele, että kaiken kokemasi jälkeen välit vanhempiisi ovat viileät. Minä toimisin täsmälleen samoin kuin sinä. Älä turhaan pode huonoa omaatuntoa muiden neuvojen takia. Sinun asiasi eivät kuulu muille. Tärkeintä on toimia niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Teet aivan oikein, kun et altista lapsiasi noin huonoille vaikutteille.