V
"vieras"
Vieras
Onko teillä kokemuksia perheneuvolasta siinä tilanteessa kun parisuhteessa toisen on niin paha olla, että miettii jatkuvasti eroa?
Rakastan miestäni, haluaisin olla hänen kanssaan ja haluaisin, että meillä olisi tulevaisuudessakin ehjä perhe. Mies kokee samoin, ei ole ikinä ollut pettämisiä tai muuta. Muuten elämäntilanne on vaikea tällä hetkellä, on tullut ikäviä tapahtumia vähän liikaa ja mies on joutunut aika koville sen takia. Ja minä tietysti siinä sivussa.
Mä olen joustanut ja lopunut paljosta jotta mies voisi paremmin järjestää asioita ja lopulta meidän perhe hyötyisi siitä, mutta mies ei enää tunnu välittävän lainkaan yhteisistä suunnitelmistamme ja ollaan päädytty siihen että eletään vain miehen ja miehen sukulaisten ehdoilla. Mulla ei ole enää mitään. Kaikki narsistin yleiset piirteet eivät ollenkaan sovi mieheeni, mutta mun elämä on sellaista kun narsistin uhrin elämäksi yleensä kuvaillaan.
Miehen kanssa ei pysty puhumaan, vastaa hiljaisuudella tai alkaa syyttelemään tai muuttaa puheenaihene johonkin ihan muuhun. Jos mä koitan puhua vaikka siitä, että mulla ei enää ole yhtään ystävää tai minkäänlaista miellyttävää ihmissuhdetta muihin kuin mieheeni, päädytään aina jotenkin puhumaan jostain miehen pikku ongelmasta. Koitettu on monin tavoin pitkän aikaa. Miehen mielestä meidän parisuhde on ihan hyvä ja elämä kivaa.
Musta tuntuu, että mun ei ole mitään hyötyä mennä yksin juttelemaan minnekään. Miehen kanssa ei huvita mennä, jos hän aikoo osoittaa samanlaista keskustelutaitoa kuin mun kanssa aina aikaisemmin. Haluaisin, että hän menisi ensin ainakin yksin jonnekin puhumaan, jos se olisi helpompaa hänelle, kun en olisi paikalla. Toisaalta en tiedä onko siitä apua, jos miehen mielestä ei ole mitään mistä pitäisi keskustella... Onko koko perheneuvoasta ylipäätään mitään apua? En haluaisi erota vaan koittaa ensin tehdä tälle jotain, mutta me ei selvitä tästä kahdestaan kun toinen ei suostu edes puhumaan.
Rakastan miestäni, haluaisin olla hänen kanssaan ja haluaisin, että meillä olisi tulevaisuudessakin ehjä perhe. Mies kokee samoin, ei ole ikinä ollut pettämisiä tai muuta. Muuten elämäntilanne on vaikea tällä hetkellä, on tullut ikäviä tapahtumia vähän liikaa ja mies on joutunut aika koville sen takia. Ja minä tietysti siinä sivussa.
Mä olen joustanut ja lopunut paljosta jotta mies voisi paremmin järjestää asioita ja lopulta meidän perhe hyötyisi siitä, mutta mies ei enää tunnu välittävän lainkaan yhteisistä suunnitelmistamme ja ollaan päädytty siihen että eletään vain miehen ja miehen sukulaisten ehdoilla. Mulla ei ole enää mitään. Kaikki narsistin yleiset piirteet eivät ollenkaan sovi mieheeni, mutta mun elämä on sellaista kun narsistin uhrin elämäksi yleensä kuvaillaan.
Miehen kanssa ei pysty puhumaan, vastaa hiljaisuudella tai alkaa syyttelemään tai muuttaa puheenaihene johonkin ihan muuhun. Jos mä koitan puhua vaikka siitä, että mulla ei enää ole yhtään ystävää tai minkäänlaista miellyttävää ihmissuhdetta muihin kuin mieheeni, päädytään aina jotenkin puhumaan jostain miehen pikku ongelmasta. Koitettu on monin tavoin pitkän aikaa. Miehen mielestä meidän parisuhde on ihan hyvä ja elämä kivaa.
Musta tuntuu, että mun ei ole mitään hyötyä mennä yksin juttelemaan minnekään. Miehen kanssa ei huvita mennä, jos hän aikoo osoittaa samanlaista keskustelutaitoa kuin mun kanssa aina aikaisemmin. Haluaisin, että hän menisi ensin ainakin yksin jonnekin puhumaan, jos se olisi helpompaa hänelle, kun en olisi paikalla. Toisaalta en tiedä onko siitä apua, jos miehen mielestä ei ole mitään mistä pitäisi keskustella... Onko koko perheneuvoasta ylipäätään mitään apua? En haluaisi erota vaan koittaa ensin tehdä tälle jotain, mutta me ei selvitä tästä kahdestaan kun toinen ei suostu edes puhumaan.