Perhepeti ja uusi vauva

["jojo"]

Miten olette toimineet, jos nukutte edelleen perhepedissä ja taloon tulee uusi vauva?

Meillä 1v 3kk ikäinen nukkuu täyttä häkää perhepedissä, eikä tunnu olevan ollenkaan sillä mielellä, että voisimme edes ajatella hänelle omaa sänkyä. Toinen vauva syntyy, kun esikoinen on vähän alle kaksivuotias. Mietityttää tuo nukkumiskysymys. Lähinnä siis se, että jos itse nukun sikiunta ja isompi tulee mustasukkaiseksi tms. ja päättää tehdä jotakin ilkeyttä vauvalle. Miten semmoinen vältetään?

Ainahan on tietysti se vaihtoehto, että nuorempi opetetaan alun pitäen nukkumaan pinnerissä, mutta ei se kovin reilun tuntuinen ajatus ole... Toisaalta mieheni kyllä kaipaa enemmän tilaa petiin, hän pakenee usein muualle nukkumaan vaikka minusta vuoteessa on hyvin tilaa. Lisäsänky perisängyn vieressä ei varmaankaan olisi pahitteeksi, mutta polttavin kysymys on tosiaan tuo mahdollinen mustasukkaisuus.

Kokemuksia?

 

[Anatolia]

Meidän perhepedissä nukkui minä, vauva ja 2-vuotias. Useimmiten myös lasten isä eli aviomieheni, muttei aina (opiskeli ja teki kahta työtä = todellakin tarvitsi keskeytymättömiä yöunia aika ajoin).

Isompi ei yrittänyt tehdä vauvalle pahaa, ja siirtyi oma-aloitteisesti omaan huoneeseensa nukkumaan kun vauva oli 6 kk.

 

[Oisku]

Miksi ette siirrä esikoista jo ennen vauvan syntymää omaan petiin? Nyt olisi vielä aikaa opettaa. Ei toikaan ihan järkevältä kuulosta että vauva omaan sänkyyn ja isompi jatkaa teidän vieressä.

 

["an-nikki"]

Meillä isompi lapsi nukkuu "isossa sängyssä" mun ja seinän välissä ja pienempi pinniksessä sivuvaunussa mun toisella puolella. Tavallaan ollaan kaikki samassa sängyssä kun pinniksen pohja samalla tasolla kuin isompikin sänky. Ja taatusti herään jos isompi lähtisi mun yli kampeamaan vauvan sänkyä kohti.

 

[näin se menee]

Esikoinen omaan sänkyyn ja vauva viekkuun!

 

[Monski]

Tyttäreni on nukkunut kanssani perhepedissä melkein 4v. saakka. Nyt on uusi vauva tulossa ja tyttö on siirtynyt omaan sänkyyn nukkumaan. Sovin hänen kanssaan, että jos on hätä tai herää, voi huutaa äitiä. Silloin tulen paijaamaan hänen tukkaansa ja suukottamaan. Nukahtaa yleensä heti uudestaan. En uskaltanut ottaa riskiä, että esikoinen kierähtää unissaan vauvan päälle. Ekat yöt oli hankalampia, tyttö heräsi n. 7 kertaa yössä.. Muutaman yön jälkeen rauhoittui aika kivasti. Nyt on nukkunut omassa sängyssä 2,5 viikkoa ja heräilee enää n. 2 kertaa yössä.. Hoidan omat raskausajan yölliset vessakäynnit samalla Aamulla saa tulla sitten halimaan ja köllöttelemään äidin viereen. Odottaa sängyssään minua tai ilmoitusta, että saa tulla viereen, äiti laittaa yövalon päälle.

 

[zizilisko]

Meillä ei ikinä isompi ole yöllä yrittänyt tehdä vauvalle mitään, vaikka muuten todella mustasukkainen onkin. Ei varmaan ole ikinä edes herännyt meidän huomaamatta.
Vauva nukkuu ensimmäisen unipätkän pinniksessä ja loppuyön minun vieressä. Kun vauva oli ihan pieni, eikä vielä kääntynyt, niin hän nukkui reunan puolella. Nyt on 4kk ja jo sen verran iso, että uskallan sängyn puolella nukuttaa. Eniten siis pelkäsin välillä levottomasti nukkuvaa taaperoa, että huitoo unissaan vauvaa. Joskus jos tuntuu ahtaalta, niin siirryn aamuyöstä vauvan kanssa jalkopäähän nukkumaan

 

["jojo"]

Tuo vanhempi pitäisi saada sinne omaan sänkyyn sitten kohdakkoin, jos aikoo sen tehdä ennen vauvan syntymää. Se herättää takuulla närää, jos esikoinen nakataan omaan sänkyyn samalla, kun uusi vauva pääsee entiselle paikalle äidin kainaloon nukkumaan.

Tuo tapa, etä laittaisin tälle vanhemmalle lastensängyn meidän sängyn ja seinän väliin on vallan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Parhaimmillaan silloin saisi kaksi aikuista lasten väliin eikä meiltä aikuisiltakaan vähenisi tila.

Anatolian kohdalla kiinnostaa, että miten esikoisen oma-aloitteinen muutto omaan huoneeseen käytännössä tapahtui? Pohjustitteko asiaa jotenkin?

 

["jojo"]

Niin, ja vielä tuosta heräämisasiasta sen verran, että usein olen itse viimeinen, joka tässä hushollissa saa silmät auki. Johtuu varmaan raskauden aiheuttamasta väsymyksestä, mutta muksu on usein jo ihan jalkeilla ja kukkumassa sängyssä, kun itse alan heräillä. Vauvan synnyttyä olen tuskin sen virkeämpi, kunnes yösyötöistä päästään.

Taaperoa ei tee mieli päästää touhuamaan asunnossa yksin, kun minä nukun ja mies on töissä, joten meidän peti on melkoinen linnoitus tällä hetkellä, ettei pikkuinen vipellä minne lie aamuisin.

 

[Anatolia]

[QUOTE="jojo";22177753]
Anatolian kohdalla kiinnostaa, että miten esikoisen oma-aloitteinen muutto omaan huoneeseen käytännössä tapahtui? Pohjustitteko asiaa jotenkin?[/QUOTE]

Ei me pohjustettu. Ei esikoisen, eikä kuopuksenkaan kohdalla (kuopuskin siirtyi oma-aloitteisesti perhepedistä omaan sänkyyn noin 2½ v ikäisenä).

Lapset toki tiesi, että lastenhuoneessa on heille omat sängyt sitten kun he haluavat alkaa niissä nukkumaan, mutta ei me harjoiteltu tms. Esikoinen sanoi itse että on iso ja tahtoo omaan sänkyyn, kuopuksen kohdalla kysyin että haluaisiko hän nukkua omassa isojen poikien sängyssä ja sinne hän sitten meni.

 

["jojo"]

Vau, johan on sujunut hienosti Anatolian perheessä *ihmettelee*

Josko meilläkin joskus... Vitsit, kun menisikin noin kivuttomasti!

 

["kolmen äiti"]

Meillä myös lapset on itsestään siirtyneet omiin sänkyihinsä. Kuopus tosin nukkuu edelleen perhepedissä, mutta menee illalla omaan sänkyynsä ensin ja siitä siirtyy meidän sänkyyn. On siis hänen sänkynsä meidän sängyn vieressä.

Keskimmäinen nukkui vielä perhepedissä kun kuopus syntyi, mutta lakkasi tulemasta viereen melkein samantein. Itse vasta mietin, että mitenköhän saan loppumaan sen.

 

[4wgtrbf]

Kyllä sen vanhemman nyt jo voi laittaa omaan sänkyyn. Ette kai te anna 1 v 3 kk ikäisen taaperon pompotella itseänne? Mitäs sitten kun hän tuosta vielä kasvaa. Ei ole mitään selityksia, että "kun se on nii pieni ja ei se ihan niin mene", kun niin se ihan oikeasti menee. Kyllä tuosta asenteesta jo huomaa, mitä tulee käymään. Nyt vaan ryhtiä koko perheelle. Kyllä se lapsi saa rakkautta muutenkin, kuin nukkumalla samassa sängyssä kanssanne. Sehän sen nukkumisen tarkoitus onkin, että silloin nukutaan. Osoittakaa välittemisenne muulla tavoin muulloin. Se omaan sänkyynkin opettaminen on välittämistä ja lapsi oppii, että kyllä hänestä välitetään vaikkei samaan sänkyyn tarvitsekaan enää ahtautua.

 

["jojo"]

Kiitos kommenteista kaikille tasapuolisesti.

Nimimerkille 4wgt... sanon, että emme ole vielä edes kokeilleet lapsen nukuttamista omaan sänkyyn - semmoisessa pompottelutilanteessa emme ainakaan vielä ole, että minä yrittäisin lasta omaan petiin ja hän itsepintaisesti tuppaisi takaisin isoon petiin ja minä antaisin joka ilta periksi.

Voi toki olla, että olen hurmaantunut esikoisen suloisuudesta niin, että pitelen itse lujemmin kiinni vakiintuneesta tavasta kuin mitä lapsi pitäisi. Se on aivan mahdollista. Toisaalta esimerkiksi yösyöttöjen lopettamisen kohdalla kävi niin, että yritin kaksi kertaa melko aikaisin, mutta huomasin hyvin äkkiä, ettei aika ollut kypsä. Kolmas yritys osui sitten otolliseen aikaan ja vieroitus sujui kertarysäyksellä yhden ainokaisen yön aikana, jonka jälkeen ollaankin sitten nukuttu yöt läpeensä.

 

[Millenia]

Meillä tyttö sai 2-vuotislahjaksi oman sängyn, joka laitettiin ensin pinniksen tilalle meidän sängyn viereen. Siinä nukkui muutaman kuukauden on ja off, välillä meidän välissä, välillä omassa sängyssä. Sitten pari kuukautta ennen kakkosen laskettua aikaa tehtiin tytölle ihan oma huone ja kyllä sinne siirryttiin suht. kivuttomasti. Positiivisella asenteella eikä pakottaen, tietää että väliin saa tulla ja äiti tulee yöllä silittämään jos on tarvetta.

Tyttö oli siis 2,5v. kun vauva syntyi ja nukkuu nyt miltei kaikki yöt omassa huoneessaan. Silloin harvoin kun "täytyy" päästä väliin, nukutan vauvaa reunan puolella, että olen tytön ja vauvan välissä itse. Vauvakaan (3,5kk) ei tällä hetkellä nuku täysin perhepedissä, illalla laitan sen pinnikseen viereen ja otan yöllä sänkyyn sitten että ei tarvitse nousta ylös joka imetykselle. En osaa sanoa tuleeko tämä kuopus sitten valtaamaan meidän pedin myöhemmin vai siirtyykö kokonaan pinnikseen, saa nähdä miten menee ja miltä tuntuu.