Perheväkivallasta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avuton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Avuton

Vieras
Tuttuni, pienten lasten äiti kertoi että hänen miehensä oli suuttunut turhasta, ja lyönyt häntä kasvoihin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tuttuni oli iloinen siitä että lapset olivat jo nukkumassa ja mies ei hakannut häntä kunnolla.. Mies on arabi, ja alistaa tuttuani kaikessa minkä kerkee.
Tiedän että tuttuni luona käy välillä joku perhetyöntekijä tai vastaava auttamassa, mutta mitä voin tehdä, auttaa että hän ei jäisi tähän alistettuun suhteeseen. Olen yrittänyt pyytää häntä lähtemään turvakotiin, eroamaan miehestään yms. Mitä voin tehdä että hänen silmänsä aukeavat, ja hän ei jää pilaamaan elämäänsä tähän suhteeseen?!
 
Ei sitä oikein voi tehdä mitään jos ystävä ei tajua. Eikä minun mielestäni pidäkään.

Soitahan Naisten Linjalle (googleta) ja kysele. Heillä on usein hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Itse olen kärsinyt väkivallasta suhteessa (ihan kristitty akateeminen valkoinen mies) ja olen iloinen etten eronnut. Mies sai apua Lyömättömästä Linjasta ja minä itse mielenterveystoimistosta ja myöhemmin pääsimme perheterapiaan. Ero olisi ollut kyllä edessä ilman ulkopuolista apua. Onneksi mies oli yhteistyöhaluinen!
 
Etpä sinä voi muuta tehdä kuin olla tukena silloin kun tarvii ja koittaa sopivassa saumassa yrittää kertoa tälle ystävälle et ei oo terve suhde tuollainen.
Ja tietty jos vaikuttaa siltä, et lapset on mukana noissa tilanteissa voit tehdä lastensuojeluilmon se joskus herättää ihmiset tuollaisesta tilanteesta. Koska vaikka lapset olis "nukkumassa" ne silti tietää ja kärsii perheväkivallasta. Ihmiset usein kuvittelee ettei lapset tajua, mutta kyllä ne tajuaa jo uskomattoman pienetki.
 
Hänen päätöksensähän se on, etkä mahda oikeastaan muuta kuin että voit toivoa parasta. :/ Tietysti voit yrittää vedota lapsiin, siihen, miten heihin vaikuttaa kun he joskus näkevät kun äitiä lyödään, tai että mies jopa lyö lapsia.

Minun äitini sieti väkivaltaa, kunnes isäni tönäisi minut tieltään, kun parivuotiaana yritin asettua siihen väliin äidin turvaksi. Vasta se, että isä kävi käsiksi minuun herätti äidin. Onneksi edes se.
 
Mitäs jos muistuttaisit lasten tilanteesta. Jos antaa itseään hakata, niin mikäs siinä, mutta pienten lasten ei pidä joutua kokemaan kotonaan väkivaltaa. Lyökö mies lapsia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Avuton:
Mitä voin tehdä että hänen silmänsä aukeavat, ja hän ei jää pilaamaan elämäänsä tähän suhteeseen?!

Et mitään. Hän aukaisee silmänsä ihan itse sitten joskus, jos aukaisee.

Kaikki muu on tuulimyllyjä vastaan taistelemista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja asdf:
Ei sitä oikein voi tehdä mitään jos ystävä ei tajua. Eikä minun mielestäni pidäkään.

Soitahan Naisten Linjalle (googleta) ja kysele. Heillä on usein hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Itse olen kärsinyt väkivallasta suhteessa (ihan kristitty akateeminen valkoinen mies) ja olen iloinen etten eronnut. Mies sai apua Lyömättömästä Linjasta ja minä itse mielenterveystoimistosta ja myöhemmin pääsimme perheterapiaan. Ero olisi ollut kyllä edessä ilman ulkopuolista apua. Onneksi mies oli yhteistyöhaluinen!

Mielkiintoista lukea tällaisesta kokemuksesta, että terapia yms. on todella auttanut hyvin ja nyt jälkeenpäin ajattelee, että onneksi ei erottu. Mies löysi uusia tapoja käsitellä tunteitaan ja sinä näit väkivallan syynä tämän aiemman kyvyttömyyden? Tai mitä kautta on pystynyt menemään noin rakentavasti eteenpäin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja x:
ja sit sanotaan ettei saa yleistää mutta miten on tunne että usein ulkomaalaistausta liittyy naisen alistamiseen?
On se tilastollisestikin yleisempää maahanmuuttajaperheissä. Mutta ei ihan hirveän paljon yleisempää.

(Ero suomalaisten ja monien muiden Euroopan maiden välillä on isompi... eli ei suomalaisenakaan voi kovasti kehuskella...)

Me tosiaan saatiin sitä apua, mutta usein se väkivalta vaan pahenee ajan kanssa.

Itse olisin hiukan varovainen siinä että laitat sen äidin vastuuseen myös lasten hyvinvoinnista. Äiti on varmaan muutenkin jo stressaantunut tilanteesta ja jos hänen pitää vielä kantaa syyllisyyttä lapsistakin... kyllä hän varmasti sitä jo itsekin miettii.

Hyvä joka tapauksessa että hän kertoo sinulle asiasta. Se on merkki siitä että hän punnitsee asioita.


 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mielkiintoista lukea tällaisesta kokemuksesta, että terapia yms. on todella auttanut hyvin ja nyt jälkeenpäin ajattelee, että onneksi ei erottu. Mies löysi uusia tapoja käsitellä tunteitaan ja sinä näit väkivallan syynä tämän aiemman kyvyttömyyden? Tai mitä kautta on pystynyt menemään noin rakentavasti eteenpäin?
Varmaan koska mies on vastuuntuntoinen :) Mies vaan otti sen asian todesta, ja otti ne Lyömättömän Linjan opit myös tosissaan. Meillä varmaan auttoi se ettei tilanne päässyt ihan mahdottomaksi, väkivalta pysyi lievänä.

En minäkään ole mitenkään puhtoinen pulmunen, kun mies aloitti väkivallan niin kyllä minäkin aika tehokkaasti osasin fyysisesti pistää vastaan. Ja itse olen aiemmissa suhteissani ollut väkivaltainen myös. Joten ei minulla ollut tarvetta etsiä "selitystä" väkivaltaisuudelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja asdf:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mielkiintoista lukea tällaisesta kokemuksesta, että terapia yms. on todella auttanut hyvin ja nyt jälkeenpäin ajattelee, että onneksi ei erottu. Mies löysi uusia tapoja käsitellä tunteitaan ja sinä näit väkivallan syynä tämän aiemman kyvyttömyyden? Tai mitä kautta on pystynyt menemään noin rakentavasti eteenpäin?
Varmaan koska mies on vastuuntuntoinen :) Mies vaan otti sen asian todesta, ja otti ne Lyömättömän Linjan opit myös tosissaan. Meillä varmaan auttoi se ettei tilanne päässyt ihan mahdottomaksi, väkivalta pysyi lievänä.

En minäkään ole mitenkään puhtoinen pulmunen, kun mies aloitti väkivallan niin kyllä minäkin aika tehokkaasti osasin fyysisesti pistää vastaan. Ja itse olen aiemmissa suhteissani ollut väkivaltainen myös. Joten ei minulla ollut tarvetta etsiä "selitystä" väkivaltaisuudelle.

Ok, ajattelin vaan, että jotenkin kokonaiskuva miehestä ei ole värittynyt tuolla väkivaltaisuudella, vaan sen on pystynyt jotenkin erottelemaan yhdeksi osaksi hänen toimintaansa, johon hän on saanut paremmat välineet Lyömättömän Linjan yms. kautta. Pohdin vaan siis, että millaisia ajatuskulkuja sinulla on ollut, että olet päässyt tuosta eteenpäin. Mutta kiva siis kuulla tällaisesta tapauksesta, vaikka muistaakin samalla, että useimmiten väkivalta vain pahenee ja muutosta ei kannata jäädä vain odottelemaan taivaalta tipahtavaksi, vaan se vaatii väkivallantekijältä juuri tuollaista vastuuntuntoista asennetta ja halua muutokseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja asdf:
Ei sitä oikein voi tehdä mitään jos ystävä ei tajua. Eikä minun mielestäni pidäkään.

Soitahan Naisten Linjalle (googleta) ja kysele. Heillä on usein hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Itse olen kärsinyt väkivallasta suhteessa (ihan kristitty akateeminen valkoinen mies) ja olen iloinen etten eronnut. Mies sai apua Lyömättömästä Linjasta ja minä itse mielenterveystoimistosta ja myöhemmin pääsimme perheterapiaan. Ero olisi ollut kyllä edessä ilman ulkopuolista apua. Onneksi mies oli yhteistyöhaluinen!

Kiitos tästä vinkistä, kävin lukemassa sieltä tuon oppaan perheväkivaltaa kokevien läheisille, sielä oli tärkeää infoa..
 
mullaki mies sanoi et on yhteistyöhaluinen mut eipä voi juomiselleen keksiä kultaista keskitietä . miten terapia on auttanu miehiä? entä väkivaltaa kokenutta ? pääseekö yli? kaikki itellä ihan alussa ja tuntuu et hajoan ja rasitan ystäviä vaikka pyrin kysyy ja kuuntelee heidänki aisoista
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ok, ajattelin vaan, että jotenkin kokonaiskuva miehestä ei ole värittynyt tuolla väkivaltaisuudella, vaan sen on pystynyt jotenkin erottelemaan yhdeksi osaksi hänen toimintaansa, johon hän on saanut paremmat välineet Lyömättömän Linjan yms. kautta. Pohdin vaan siis, että millaisia ajatuskulkuja sinulla on ollut, että olet päässyt tuosta eteenpäin. Mutta kiva siis kuulla tällaisesta tapauksesta, vaikka muistaakin samalla, että useimmiten väkivalta vain pahenee ja muutosta ei kannata jäädä vain odottelemaan taivaalta tipahtavaksi, vaan se vaatii väkivallantekijältä juuri tuollaista vastuuntuntoista asennetta ja halua muutokseen.
No se oli kyllä just sillä hilkulla ettei väkivallasta tullut sellainen suhteessa koko ajan taustalla vainoava mörkö. Taidettiin just ajoissa saada apua. Yllättävän vähän siihen tarvitaan että se pelko alkaa tuntua tuolla selkärangassa koko ajan, että kaikki miehen yllättävät eleet ja leikkimieliset tönäisyt tai tiukat halaukset alkavat muistuttaa väkivallasta.

Se oli siinä ja siinä ettei meillä mennyt tuohon asti.

Aiemmin lopetin yhden suhteen koska mies ei ottanut väkivaltaisuuttaan todesta, ei ottanut siitä vastuuta.

(Tää kuulostaa nyt siltä että mä valitsen jotenkin riskikäyttäytyviä miehiä, mutta täytyy sanoa että olen aina ollut pikemminkin nörttilinjalla. Ei se vaan katso koulutusta tai tulotasoa....)
 

Yhteistyössä