perintö/omistus yms asiaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiiderka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tiiderka

Vieras
Olemme mieheni kanssa aviossa ja meillä on 2 yhteistä lasta sekä minun lapsi ed liitosta. Asumme talossa joka on mieheni nimissä, samoin asuntolaina. Meillä on myös maatila joka on vain mieheni nimissä. Samoin auto jota maksetaan osamaksulla. Miten omaisuuden käy jos mieheni kuolee? Etenkin askarruttaa/huolettaa maatilan laita, pellot ja tukien maksu. Pitäiskö mun alkaa vaatia että omaisuus siirretään yhteisomistukseen?
 
Sinuna ottaisin yhteyttä vaikkapa pankkisi laki-ihmiseen tai palveluneuvojaan.

Ymmärsinkö oikein ettei sinun nimissäsi ole oikeastaan muuta kuin lapset!
Toki perit lakiosuutesi kuoleman sattuessa, kuitenkin saattaa on parasta mennä neuvottelemaan asioista...
 
Jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi kuolee, kuuluu sinulle puolet (et siis peri)puolet pesän omaisuudesta aviooikeuden perusteella. Aviopuolisolla ei ole oikeutta lakiosaan, se kuuluu rintaperillisille. Noin yksinkertaistaen.
Varatkaa aika juristen pakeilta ja hoitakaa asiat yhdessä kuntoon.
 
Neuvoa kannattaa kysyä pankista.

Siinä voi käydä niinkin, että joudutte maksamaan lahjaveron, jos tekin haluatte omistusoikeuden.

No perväthän ne teidän lapset sitten isänsä, ettei se maatila silti ihan kenellevaan ainakaan joudu.
 
Jos ei avioehtoa ole, kuuluu sinulle puolet omaisuudesta. Jos mies kuolee saat sinä puolet joka on sinun osuutesi ja lapset perivät isänsä, eli sen jäljelle jäävän puolikkaan. Ihan sama kenen nimissä mikäkin kauha tai auto on. Lapsi joka ei ole miehesi, ei miestä peri. Jos molemmat kuolette, perivät yhteiset lapset miehen osuuden keskenään ja tämä sinun lapsi ja kaksi yheistä sinun puolikkaasi kolmeen osaan.
 
Kyllä jos aletaan olla yhdessä,nämä perintöasiat pitää ottaa esille.Toista kohtaan on toisaalta loukkaus kun varakas puoliso vaatii avoiehdon.Toisaalta,järkevä asia.Perintöasia aika moniselitteinen.Testamentti on todellinen riidanaiheuttaja.Sillä saadaan aikaan vaikka mitä.Olen sen nyt saanut kokea omakohtaisesti.Rauha hänen sielulleen,maadu rauhassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sivhos:
Toista kohtaan on toisaalta loukkaus kun varakas puoliso vaatii avoiehdon.Toisaalta,järkevä asia.

Kerro, miten se on loukkaus, jos sovitaan, että se, mikä ennen avioliittoa on ollut omaa omaisuutta on sitä jatkossakin, samoin, se minkä perinnöksi saa. Se, mikä yhteiseksi hankitaan on sitten yhteistä.
Omaisuuden käytöstä avioliiton aikana voidaan yhdessä vapaasti sopia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysynvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja sivhos:
Toista kohtaan on toisaalta loukkaus kun varakas puoliso vaatii avoiehdon.Toisaalta,järkevä asia.

Kerro, miten se on loukkaus, jos sovitaan, että se, mikä ennen avioliittoa on ollut omaa omaisuutta on sitä jatkossakin, samoin, se minkä perinnöksi saa. Se, mikä yhteiseksi hankitaan on sitten yhteistä.
Omaisuuden käytöstä avioliiton aikana voidaan yhdessä vapaasti sopia.

Tietenkin niin, että tämä on epäluottamus lause. Etkö tosiaan tätä ymmärtänyt?
 
Minusta miehelläsi on sen verran omaisuutta (todennäköisesti myös velkaa), että kannattaisi jo hyvissä ajoin selvittää jollakin lakimiehellä nämä kuviot selväksi. Usein pankilla on oma lakimies, joka osaa näitä kuvioita. Pahimmassa tapauksessa sinä joudut isoon pulaan, kun mies kuolee esim. lasten perintöverojen vuoksi. Se voi tarkoittaa sitä, että joudut laittamaan myyntiin jotakin sellaista, jota et haluaisi myydä.

Jos teillä ei ole avioehtoa, niin ero- tai kuolemantapaustilanteessa puolisoiden omaisuudet laitetaan yhteen ja niistä puolet kuuluu leskelle (jos sinä kuolisit ensimmäisenä, niin varakkaamman puolison eli miehesi ei kuitenkaan tarvitse laittaa omia rahojaan tasinkona). Toinen puolisko menee kuolleen perillisille eli lapsille. Leskenä sinulla on asumisoikeus yhteiseen asuntoonne koko elämäsi ajan, mutta esimerkiksi jos yhteinen kotinne on maatalo, niin voi olla, että sinulla ei olisi varaa asua siinä, vaikka oikeus siihen olisikin.
 
Mikäli teillä ei ole avioehtoa ja olette avioliitossa, on kaikki omaisuutenne yhteistä, oli se merkitty sitten kumman nimiin hyvänsä. Miehesi kuoltua sinulle jää oma osasi, eli puolet pesästä. Toinen puoli jaetaan perillisille.
Tämän takia puolisoiden kannattaa tehdä hallintaoikeustestamentti, jolloin puolisolle siirtyy hallintaoikeus koko pesän omaisuuteen.

Muista myös että sinun omaisuutesi on samalla tavoin yhteistä. Mikäli sitä on enemmän kuin miehelläsi (omaisuus - velat), joudut suorittamaan tasinkoa pesälle, eli et saa pitää edes kaikkea aiemmin omistamaasi. Monella on sellainen harhakäsitys, että hän perii puolet vainajan omaisuudesta.

Avioehto ja keskinäinen hallintaoikeustestamentti ovat OK. Riitoja ei tule, eikä kukaan jaa pesää ennen kuin molemmat ovat kuolleet.
Kummankaan tekemiseen ei tarvita tuomaria, mutta papereille kannattaa hankkia vaikka tallelokero.
 
Mikäli teillä ei ole avioehtoa ja olette avioliitossa, on kaikki omaisuutenne yhteistä, oli se merkitty sitten kumman nimiin hyvänsä. Miehesi kuoltua sinulle jää oma osasi, eli puolet pesästä. Toinen puoli jaetaan perillisille.
Tämän takia puolisoiden kannattaa tehdä hallintaoikeustestamentti, jolloin puolisolle siirtyy hallintaoikeus koko pesän omaisuuteen.

Muista myös että sinun omaisuutesi on samalla tavoin yhteistä. Mikäli sitä on enemmän kuin miehelläsi (omaisuus - velat), joudut suorittamaan tasinkoa pesälle, eli et saa pitää edes kaikkea aiemmin omistamaasi. Monella on sellainen harhakäsitys, että hän perii puolet vainajan omaisuudesta.

Avioehto ja keskinäinen hallintaoikeustestamentti ovat OK. Riitoja ei tule, eikä kukaan jaa pesää ennen kuin molemmat ovat kuolleet.
Kummankaan tekemiseen ei tarvita tuomaria, mutta papereille kannattaa hankkia vaikka tallelokero.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Paljonkohan tuokin paperi oikein maksaa?

Miksi laki ei alunperinkin voisi taata tuota hallintaoikeutta?

Tulee mieleen ajattelemattomat lainlaatijat.

Ei asiat ole ihan noin mustavalkoisia. Kyllä joku perillisistä voi haluta, että pesä jaetaan ennen lesken kuolemaa. Voipi käydä esim. niin, että leski elää satavuotiaaksi ja perilliset kuolevat ennen; vanhus istuu perinnön päällä, ja yksi sukupolvi ohitetaan.

 
En sitä epäilekään etteikö perilliset noin voisi haluta.

Silti ajattelen, että leskellä pitäisi olla automaattisesti oikeus omaisuuteensa.

Voihan sitä leski jakaa halutessaan pois jos omaisuutta liikaa on.

Jos sillä hallintaoikeustestamentilla asian voi hoitaa, niin miksi se ei voi olla lailla suoraan määriteltynä tuollalailla, kun sillä testamentilla määritellään.
Maksaa sen laatiminen jotakin kuitenkin. Eikä monikaan tule tuota ajatelleeksi eläessään, että se pitäisi tehdä.

Ei meilläkään sitä ole.
Onko teillä kaikilla muilla?
 
Ei asia ole noin vakava. Leskelle jää hallintaoikeus automaattisesti iäkseen omaan asuntoonsa ja se on kyllä usein riittävä. En ymmärrä miksi esim. 70v. lesken pitäisi hallita täysin muiden perintöä.
 
Jos noin on, niin miksi sitten se hallintaoikeustestamentti pitäisi tehdä?

Silloinhan se ihan varmasti toimii, jos oman asunnon lisäksi on muuta omaisuutta vähintään tuon asunnon verran. Mutta jos se asunto onkin se valtaosa omaisuudesta, niin mistä silloin jaetaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin:
Mikäli teillä ei ole avioehtoa ja olette avioliitossa, on kaikki omaisuutenne yhteistä, oli se merkitty sitten kumman nimiin hyvänsä. Miehesi kuoltua sinulle jää oma osasi, eli puolet pesästä. Toinen puoli jaetaan perillisille.
Tämän takia puolisoiden kannattaa tehdä hallintaoikeustestamentti, jolloin puolisolle siirtyy hallintaoikeus koko pesän omaisuuteen.

Muista myös että sinun omaisuutesi on samalla tavoin yhteistä. Mikäli sitä on enemmän kuin miehelläsi (omaisuus - velat), joudut suorittamaan tasinkoa pesälle, eli et saa pitää edes kaikkea aiemmin omistamaasi. Monella on sellainen harhakäsitys, että hän perii puolet vainajan omaisuudesta.

Avioehto ja keskinäinen hallintaoikeustestamentti ovat OK. Riitoja ei tule, eikä kukaan jaa pesää ennen kuin molemmat ovat kuolleet.
Kummankaan tekemiseen ei tarvita tuomaria, mutta papereille kannattaa hankkia vaikka tallelokero.

Tässä viestissäon kaikki se oleellinen mikä tulee tietää.
Ja tuo tallelokero on todella asiallinen ja tarpeellinenkin. Maksaa ainakin minulla 1,70 euroa kuukaudessa. Siellä on kaikki tärkeät paperit. Todella halpa hinta sille että ne myös löytyvät silloin kun tarvetta löytyy.
 
Kannattaa myös huomata se seikka, että kun isä tai äiti kuolee, niin lapsi joutuu joka tapauksessa maksamaan perintöveronsa. Kuitenkin on mahdollista, että ei "raaski" vaatia leskeltä omaa osuuttaan, vaan leski istuu edelleen omaisuuden vartijana. Monella kun ei ole paljon rahaa, vaan omaisuus on kiinni juuri asunnossa.

Itselleni kävi juuri siten, että äiti kuoli ja isä jäi hoitamaan omaisuutta. Hän löysi itselleen nuoren naisen ja pelkään, että he menevät naimisiin. Tällöin jos isäni kuolisi, niin asunto menisi uudelle vaimolle, joten todennäköisesti me lapset (= perilliset) emme pääsisi ikinä perintöön käsiksi. Oma äitimme kun kuitenkin aina sanoi, että ei teillä ole hätää, kun peritte sitten aikanaan heidän asunnon jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja varo näitä neuvojia:
Jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi kuolee, kuuluu sinulle puolet (et siis peri)puolet pesän omaisuudesta aviooikeuden perusteella. Aviopuolisolla ei ole oikeutta lakiosaan, se kuuluu rintaperillisille. Noin yksinkertaistaen.
Varatkaa aika juristen pakeilta ja hoitakaa asiat yhdessä kuntoon.

Ei se mene noin. Miehesi lapset perivät miehesi omistaman omaisuuden. Sinä omistat sen mitä omistat etkä peri mitään. Tässä sekoitetaan nyt avioero ja perintö. Avioerossa sinulla on oikeus puoleen, paitsi maatilan kohdalla asia on eri, jos miehelläsi oli tila jo ennen avioitumista et saa siitäkään mitään jos ero tulee.
Tämä on yleinen ajatteluvirhe. Siis: lapset perivät vanhempansa, puoliso ei peri toista puolisoa. Pitää olla testamentti jolloin lapset saavat vain lakiosansa. Puolisolla on kyllä asumisoikeus kotiinsa elämän loppuun asti, sitä ei voi myydä paitsi jos perilliset osoittavat sopivan asunnon.
Nyt juristin pakeille ja nopeasti.
 

Yhteistyössä