Perse tuota ukkoa!

[vihanen vaimo]

Joo, hyvä ettei mitään ollukaan sattunu, mutta sais opetella pitämään puhelinta mukana tai edes käymään sitä vilasemassa vaikka 30min välein!!

Oottelin miestä töistä kotiin ja soittelin tuossa ennen seitsemää, et missähän mahtaa olla tulossa, kun laskujen mukaan piti olla jo kotona. Ei vastaa. Soitin muutaman minuutin välein useamman kerran. Ei vastaa. Katoin hälytykset netistä. Ei onneksi mitään, mikä olisi sattunut täällä päin. Soitin taas useamman kerran. Ei vastaa. Aikaa oli mennyt jo tunti. Ei vastaa.

Lopulta olin varma, et on mennyt hallille tekemään kuormaa ja loukannut siellä pahasti itsensä ja on yksin tajuttomana ja ja ja.. Päätin, että jos ei vastaa kahdeksaltakaan, niin lähden poikien kanssa ajamaan tuon 50km matkan hallille katsomaan, et onko hengissä.

Sitten vastaakin puhelimeen ja nauraa, et juteltiin tuossa työkaverin kanssa ja puhelin oli autossa. Ei ymmärrä yhtään, et miksi olin vihainen.

Huhhuijakkaa. Kyllä oli taaaaas niin ajattelematonta tuolta ukolta. Ei voinu ilmottaa, et jäänpä nyt suusta kiinni 1,5tunniksi ja tuun millon sattuu töistä.

 

[-]

No en mäkään tajua, että tuosta vihainen olet.

 

[vadelma ballerina]

joo tuo on todella ärsyttävää. ymmärrän sua täysin, mä vedän kilarit jo huomattavasti lyhyemmässä puhelimeen vastaamattomuus ajassa :kieh:

 

[ccc]

kertoo vain sen että välität miehestäsi.

 

[-]

Sulle ei ole _ikinä_ käynyt niin, että puhelin olisi muualla kuin ulottuvillasi? Uskomatonta.

 

[ap]

Niin. Itku pääsi pelkästä helpotuksesta, kun viimein vastasi puhelimeen. Aina saa olla sydän kurkussa, kun ei oikeesti tiedä mitä tuolla tienpäällä sattuu, kun paljon ja pitkiä matkoja ajaa..

 

[Molleri]

En nyt tajunnu miten paha vahinko tässä on käyny... Oisko sen pitäny kesken juttelun soittaa sulle et "Hei, mä tässä hetken juttelen kaverin kanssa että ethän suutu?"

Tollanenhan vois käydä sulle itelleski, jos pitkästä aikaa näät tuttavan jossain.

 

[ap]

Sulle ei ole _ikinä_ käynyt niin, että puhelin olisi muualla kuin ulottuvillasi? Uskomatonta.

Joo, mutta mies tienpäällä usein ja pelko on, et millon jotakin sattuu. Varsinkin, kun pitäis olla jo kotona, mutta ei näy reilun tunnin päästäkään.

 

[Piika-äiti]

Tuo on juuri niitä asioita, joita mies ei ymmärrä.

Itse ajattelin sen jo joskus aikoja sitten niin niin, että koska en jaksa olla huolissani koko ajan, niin minun on muutettava ajattelutapaani ja vaan lakattava huolehtimasta turhaan miehestäni, joka on luotettava ja joka ei ota turhia riskejä.

Yritän oppia asiaa muumiperheeltä, tiedäthän, he rakastivat toisiaan niin paljon, että eivät huolehtineet ja murehtineet toistensa menoista, vaan odottivat toisiaan ja luottivat, että kyllä se jokus tulee.

Nyt joudun soveltamaan samaa teinipoikiin, jotka eivät välitä lähestyä tekstarein eivätkä kohteliain sanankääntein mammaansa maailmalla matkatessaan. On todella hyvä, että olen joutunut oppimaan asiaa jo miehen kanssa.

 

[ooo]

Sulle ei ole _ikinä_ käynyt niin, että puhelin olisi muualla kuin ulottuvillasi? Uskomatonta.

Joo, mutta mies tienpäällä usein ja pelko on, et millon jotakin sattuu. Varsinkin, kun pitäis olla jo kotona, mutta ei näy reilun tunnin päästäkään.

Kyllä mä sen huolen ymmärrän, mutta en sitä, että tuosta suuttuu.

 

[Potslojo]

No minä taasen en ole koskaan niin tasan katsellut kellosta kenenkään aikuisen kotiintuloaikoja töitten jälkeen, tai muutenkaan.
Ei mulle tulisi mieleenkään katsella mitään hälytyssivuja.
-Siinähän tulisi vallan hysteeriseksi ja kuvittelisi nimenomaan vaikka mitä. :/

 

[ap]

En nyt tajunnu miten paha vahinko tässä on käyny... Oisko sen pitäny kesken juttelun soittaa sulle et "Hei, mä tässä hetken juttelen kaverin kanssa että ethän suutu?"

Tollanenhan vois käydä sulle itelleski, jos pitkästä aikaa näät tuttavan jossain.

Niin, en kait sais olla vihainen, mutta olin puolikuolleena huolesta.
En olisi suuttunut yhtään, jos olisin tuon tiennyt.

 

[vieras]

tämähän se on sitä nykyaikaa... ymmärrän kyllä huolesi ja vastaavanlaisiin tilanteisiin lähinnä lasteni kohdalla olen joutunut, mutta... kun se känny voi oikeasti jäädä "vähäksi" aikaa jonnekin, akkukin voi loppua, känny voi mennä rikki vaikka tippumisesta, jne jne

 

[kaisis]

No hulluksi ainaki ite tulisin jos joku vaatisi että pitäisi jatkuvasti olla tavoitettavissa tai vilkuilla puhelinta jatkuvasti. Puhelin ei ole mun ruumiinosa eikä kehon jatke. En aio olla enkä tulla riippuvaiseksi siitä.

Jos jotain tapahtuu niin tapahtuu, ja jos puhelin pelastaa niin hyvä, jos ei niin se on sitten elämää. Minusta vähän ylireagoit.

 

[u]

Sulle ei ole _ikinä_ käynyt niin, että puhelin olisi muualla kuin ulottuvillasi? Uskomatonta.

Joo, mutta mies tienpäällä usein ja pelko on, et millon jotakin sattuu. Varsinkin, kun pitäis olla jo kotona, mutta ei näy reilun tunnin päästäkään.

Milloin jotain sattuu? Ihan yhtä lailla jotain voi sattua kotonakin.

 

[...]

Kuulostat lähinnä joltain neurootikolta....

 

[ap]

No minä taasen en ole koskaan niin tasan katsellut kellosta kenenkään aikuisen kotiintuloaikoja töitten jälkeen, tai muutenkaan.
Ei mulle tulisi mieleenkään katsella mitään hälytyssivuja.
-Siinähän tulisi vallan hysteeriseksi ja kuvittelisi nimenomaan vaikka mitä. :/

En minäkään, mutta mies soitti viiden aikoihin, et vajaa pari tuntia menee matkaan, et on kotona. Tein ruuan siihen, kun piti olla suunnilleen kotona. Meillä aina niin, et mies soittaa, kun on tulossa, et osaan vähän tuon ruuan kanssa pelata, kun ei ole tosiaankaan mitkään säännölliset työajat.

Kyllä mä kuule huolestun, jos ei näykään, ja kun ei edes vastaa puhelimeen. Ja aikaa meni reilusti yli tunti sitten, kun sain lopulta kiinni.

 

[katariina00]

kuulostaa niin tutulta... :ashamed:

 

[ap]

No okei, koitan olla huolestumatta vastaisuudessa.

 

[Lillu]

Milläs ihmeellä sitä ennestään pärjättiin kun ei kännyä ollut...

 

[o]

Mulla oli ihan samanlainen vaihe yhdessä vaiheessa, että suunnilleen itkua väänsin kotona jos en saanut heti yhteyttä ja kerrankin soitin kymmeniä puheluja peräkkäin ennen kuin vastasi. Nyt olen jo päässyt yli ja en enää panikoidu vaikka kotiintulo kestäisikin ja en saa yhteyttä. Tuo paniikkivaihe johtui siitä, että miehen veli kuoli äkillisesti auto-onnettomuudessa ja tajusin ettei se olekaan niin, että kaikki tuollaiset ikävät jutut tapahtuvat vain muille. Ne voivat osua myös omalle kohdalle.. :'(