Perunalaatikko

Mikä perunalaatu olisi paras imellettyyn perunalatikkoon? Mies osti Rosamundaa, en ole siitä ennen tehnyt, onnistuuko?

 

Onnistuu - Rosamunda on ehdottomasti paras.

 

Mun käsitykseni on, että jauhoisista perunoista tehty laatikko kestää kauemmin imeltyä, kuin yleisperuna, koska jauhoisessa ei ole niin paljon tärkkelystä. Tiedä sitten.. mutta varmasti onnistuu myös Rosamundasta.

 

Jauhoisessa perunassa tärkkelystä on enemmän, sen takia siitä tulee paras muusikin.

 

Niinhän se taitaa olla, kun asiaa äsken tutkiskelin.

 

Rosamunda, varmasti OK.
Itse teen Van Goghista tai Pito-perunasta, ovat sopivan jauhoisia.

Vaikka jauhoinen peruna kestää kauemmin imeltyä, lopputulos on parempi, se ns survoutuu tasaisemmin. Laita perunalaatikko imeltymään joko lämpimän hellan tai uunin päälle, aikaa menee 4-5 tuntia. Jauhot tietysti pitää olla tasaisesti sotkettuna sekaan.

Vinkki vain sähköuunin omistaville: itse teen imelletyn perunalaatikon puolivalmiiksi = uunia vaille valmis, pakastan valmiin "vellin", ja otan paistoa edellisenä päivänä sulamaan. Suoraan jääkaapista sula laatikko uuniin paistumaan, imeltyy vielä siinä vaiheessa. Lopputulos parempi, kuin että paistetaan suoraan imellytyksen jälkeen.

Tietysti paras lopputulos tulee miedosti lämmitetyssä vanhanaikaisessa leivinuunissa, silloin ei pakastustakaan tarvita etukäteen.

Hyvää joulunalusaikaa!

 

Meillä kotona oli tapana keittää perunat "imellykseen" kuorineen suolattomassa vedessä ja kuoria ja muussata mahdollisimman kuumina. En tiedä, onko siinä mitään taikaa, mutta niin tein itsekin ne harvat kerrat, kun olen perunalaatikkoa itse tehnyt.

Eri perunalajikkeet imeltyvät eri tavalla (jauhoiset parhaiten), ja ongelma on varmaankin se, ettei nykyaikaisen hellan kulmalla kehity sellaista sopivaa lämpöä kuin ennen puuhellan. Kannattaa varoiksi laittaa muusin sekaan vähän siirappia ennen kuin laittaa sen uuniin, ja uunissa paistaa hitaasti alhaisella lämmöllä.

 

Imelletty hämäläinen perinteinen perunalaatikko eli -tuuvinki

noin 2 kg jauhoisia perunoita (esim. Pito tai lähes vastaava, punaiseksi koodattu lajike)
4 rkl vehnäjauhoja
50 g voita tai rypsiöljyä
8 dl (täys)maitoa
2 tl suolaa


Keitä perunat kypsiksi kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat kuumina.

Survo ne (tai soseuta hyvin varovasti vaikka sähkövatkaimella) ja lisää jäähtyneeseen soseeseen vehnäjauhot. Jos survos on kovin kuiva, lisää joukkoon jäähtynyttä keitinvettä.

Anna survoksen imeltyä lämpimässä paikassa kannen alla vähintään 3-5 tuntia, mieluummin vaikka koko yön. Pidä huolta siitä, että seoksen lämpötila on koko imeltymisen ajan yli 50 astetta mutta alle 75 astetta.

Kun seos on löystynyt ja maistuu imelältä, lisää sulatettu voi tai rypsiöljy, maito ja suola. Seoksen sakeuden tulee olla löysän puuron ja tukevan vellin väliltä.

Kaada seos kahteen voideltuun 1,5 litran vuokaan. Kaada vuoat vain puolilleen, koska perunalaatikko kuohuu herkästi yli. Paista 150-175 asteessa 2-3 tuntia. Mikäli haluat pakastaa laatikon, tee se ennen kypsennystä ja paista vasta sulatuksen jälkeen.

Huomioitani useimpien muiden imelletyn perunalaatikon ohjeiden puutteista:

Suurin osa imelletyn perunalaatikon ohjeista on harhaanjohtavia tai suorastaan virheellisiä. Hämäläisen maalaistalon poikana pidän niiden esittämistä suorastaan vanhan ruokakulttuurin häväistyksenä, kun niissä on niin täydellisesti unohdettu perinteet ja pilataan imellyksen onnistumisen mahdollisuudet.

Vain harvoin kerrotaan, että imellyksen edellytys on oikeanlainen perunalajike, sen pitää olla jauhoinen eli tärkkelyspitoinen. Useissa kaupoissa on käytössä perunapussien värikoodi, ja niissä jauhoiset perunat ovat merkitty punaisella. Oikea lajikekaan ei kelpaa edes heti syksyllä perunannoston aikaan, vaan aikaisistaan vasta syystalvella. Kiinteistä perunoista saa taitavakin kokki usein aikaan vain liisteriä, joka ei imelly. Tätä sitten yritetään korjata lisäämällä sekaan siirappia, mutta silloin on jo ruoka menetetty.

Eri perunalajikkeiden tärkkelyspitoisuus voi olla vaikka seuraava: Pito 19,9 %, Suvi 18,9 %, Puikula 18,5 %, Hertha 17,2 %, Sabina 17,2 %, Lady Claire 17,0 %, Kulta 17,0 %, Satu 16,9 %, Rekord 16,9 %, Van Gogh 16,8 %, Fontane 16,5 %, Felsina 16,5 %, Matilda 16,1 %, Redstar 16,0 %, Gloria 15,8 %, Sini 15,7 %, Rosamunda 15,7 % .... Viljelyolosuhteilla on kuitenkin suurta merkitystä tärkkelyspitoisuuteenkin.

Monissa ohjeissa neuvotaan lisäämään rasva jo soseutuksen aikaan. Tässä ei ole vähintäkään järkeä. Imeltyminen ei kaipaa rasvaa, ja rasva vaan hapettuu suotta lämpimässä soseessa.

Usein erittäin paha puute on imellyksen ohjeissa. Monesti sanotaan vain, että jätetään sose lämpimään paikkaan. Useimmat nykyihmiset kuvittelevan tuollaiset 30 astetta olevan lämpimän paikan, mutta siinä lämpötilassa sose ennemmin pilaantuu kuin imeltyy. Imeltymisessä perunan tärkkelys hajoaa sokereiksi, ja prosessissa tarvittava amylaasi -niminen entsyymi tulee soseeseen lisättävästä viljasta. Amylaasia on viljassa kahta muotoa. Amylaasin beta -muodon toiminnan optimilämpötila on noin 62 - 65 astetta ja alfa -muodon noin 72 – 75 astetta. Molemmat hajottavat tärkkelystä sokereiksi, mutta hiukan erilaisiksi, ja molempien toimintaa tarvitaan. Itse imellytän sosetta sähköhellan uunissa n. 55 asteen lämpötilassa ja valvon lisäksi soseen lämpötilaa sähköisellä kinkunpaistomittarilla. Sosetta on hyvä sekoittaa imeltymisen aikana ja jauhojakin voi lisätä. Imeltynyt sose löystyy hyvin huomattavasti ja maistuu imelältä.

Paistaminen on jo helppo juttu, pitkään ja miedolla lämmöllä, jolloin vellimäinen seos valmistuu herkulliseksi perunatuuvingiksi.

 

Teen imelletyn perunalaatikon ihan samoin kuin Keltavuokko. Kyllä tuo tapa on se joka tuo hyvän lopputuloksen, miksi, sitä en tiedä. meidän taloudessa eivät kaikki voi syödä imellettyä laatikkoa mutta silloin tällöin laitan kahta lajia. Hyvää se imelletty on mutta itse en voi sitä syödä. Paistaminen tapahtuu miedossa lämmössä. Kun seuraa resptiä, onnistuu varmasti ja kannattaa tehdä ns. pitkän kaavan mukaan, eikä mitään pikaversiota. Silloin ei tarvitse myöskään lisätä siirappia joka antaa taas oman "epämiellyttävän" maun.

 

Ei siirapilla tehdyssä laatikossa mitään vikaa ole. Meillä ei tuuvingin ohjeella pystyisikään tekemään, joten olen tehnyt aina siirapilla makeutettua perunalaatikkoa. Ihan makuasia kummasta tykkää. Minä pidän tuosta siirappisesta ennemmän kuin ilman siirappia tehdystä.

 

Kyllä siirappi pilaa perunalaatikon, se on mielipiteeni. Tulee ällömakeata. Siirappi on täysin turha juttu, pitkä imellys tuo hyvän tuloksen. Kokeiltu on. PISTE.
Minulla on myös makuaisti.

 

Niin on minullakin, mutta laatikko ei imelly ylempänä annetun ohjeen mukaan huoneen lämmössä eikä uuniani saa pienemmälle kuin 150, joten miksi edes yrittää muulla keinolla. Siirapin määrää säätelemällä saa juuri niin makeaa laatikoa, kuin itse haluaa.

 

Missä ihmeen ylempänä annetun ohjeen mukaan? Myös omaa päätä saa käyttää ruoanlaitossa ja pitääkni niin tedhä. Tarkoitan aivojen käyttöä.
Kun laittaa perunalaatikno imeltymään illalla lämpöiseen, vedottomaan paikkaan keittiössä, ihan taatusti se on imeltynyt jauhojen avulla seuraavaski päiväksi. Mitään makeita siirappeja ei tarvi. 150 astetta on hvyä uunin lämpö. kaikki ei pidä makeudesat kuten sinä ja siirappi on perunan kanssa täysin atrpeeton.
on näköjään kyse taidosta ja koemuksesta ja myös oppimishalusta. Kaikilta ei kaikki onnistu. Tee ihan niinkuin haluat, mutta kunnon taitavat kokit tekevät toisella tapaa. Älä yritä tyrkyttää tyhmiä oppejasi. Siirappia meillä ei ole kaapissa koskaan, sitä ei tarvita mihinkään.

 

Kiireessä näköjään sählää eli painovirheitä tulee. Älkää hyppikö riemusta kuitenkaan!

 

Siis se sosehan paistuu tuossa 150 asteisessa uunissa eikä imelly. Tuolla ylempänä mainittiin yli 50 asteen lämpötilasta imellytyksessä ja sellaisia lämpötiloja on ainakin meillä vaikea saavuttaa. Jokainen tekee ruokansa kuten haluaa.

 

Itse imellytän sosetta sähköhellan uunissa n. 55 asteen lämpötilassa ja valvon lisäksi soseen lämpötilaa sähköisellä kinkunpaistomittarilla. Sosetta on hyvä sekoittaa imeltymisen aikana ja jauhojakin voi lisätä. Imeltynyt sose löystyy hyvin huomattavasti ja maistuu imelältä.


Tuo ylempi teksti lainaus kirjoituksesta johon viittaan. Noin pientä läpötilaa ei omasta uunistani löydy siksi käytän siirappia, kun olen sen tavan hyväksi havainnut.

 

Laatikko imelletään uunin ulkopuolella, esim. työpöydällä. Se on jo imeltynyt kun se laitetaan uuniin. Ei ihme jos noin huonoilla tiedoilla ja kokemuksella tekee ja joutuu läträämään siirapin kanssa! IMELLYS ennen uuniinlaitttoa, onko selvä?! Perunasose kuohuu kun se on imeltymässä.

 

No tee sinä kuten halua minä teen omalla tavallani tai olen jo tehnyt.

 

Kylläpäs täällä on taas komenneltu:"Laatikko imelletään uunin ulkopuolella..." Kaikuu kuuroille korville, sillä imellytän parhaillaan sosetta UUNISSA.
"Imellys ennen uuniinlaittoa, onko selvä!? Perunasose kuohuu kun se on ilmeltymässä". Varjelkoon, silloin se on alkanut käydä.

 

Höpö höpö, osat edes yksi kunnon keittokirja.
Kommentin annan tiedon ja kokemuksen pohjalta eli myös kotitalousopetusta saaneena! Ja aina asiassa onnistuneena.

 

Imellän perunalaatikon Aromipesässä, mikä on helppoa ja taloudellista. Ei siihen kaasu-uunia tarvita.

 

Mielenkiintoista. Olen vahan uusiavuton, olen aina tehnyt perunalaatikon siirapin kanssa, en tajua kenella on aikaa paimentaa perunalaatikkoa. Mulla ei ole aavistustakaan lampotiloista ennenkuin painelen uunin nappuloita. Mutta onhan asia niin etta toisilla on ihanat kokkaamisen lahjat, meikalainen yrittaa perassa.
Opin ainakin sen, etta valmiin perunalaatikon voi pakastaa. Vai ?

 

Mitä se Valmuskakin riehuu?! Koitappa nyt rauhoittua, kynsin hampain olet aina Jx:n kimpussa. Ei jaksaisi aina kiinnostua noista sinun provosoinneistasi, mutta alkaa jo käydä niin paljon hermon päälle lukea niitä joka viestiketjusta, että pyytäisin sinua lopettamaan.

Lisäksi asteri lienee saanut myös kotitalousopetusta, jos ei koulussa, niin kotona (missä sitä ennen annettiin ihan pienestä pitäen). Ei siinä sen ihmeellisempää. Ja kaikki eivät tarvitse tai käytä keittokirjoja, vaikka niitä hyllyssä sattuisikin istumaan.

Paljoa kiinnostaa, kuka on asiassa aina onnistunut, ja kuka ei. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, ja omaansa voi puolustaa vaikka henkihieveriin asti, mutta tuo fakta ei siitä muutu. Keskittyisitte mieluummin kaikessa osaamisessanne neuvomaan niitä, jotka neuvoa ovat pyytäneet.

 

Kaasu-uunia?? Minulla on sellainen, ja yksi sen harvoista huonoista puolista on, että sitä on käyt.kats. mahdotonta lämmittää alle 100-asteiseksi. Lämpötilanvalitsimen alin lämpötila on muistaakseni 150, joten vaikeaksi tulee 50 asteen saavuttaminen. Ymmärtääkseni sähköuunissa se on edes hiukan helpompaa, jos ei kovin helppoa siinäkään, mutta kaasu-uunissa sula mahdottomuus. Ainakin tällaisessa parikymmentä vuotta vanhassa kuin minulla, uudemmista en tiedä.

 

Voi pakastaa itse olen pakastanut aina sillä viime hetkellä en laatikoitani väsää.