Petetyksi tuleminen muuttaa ihmistä?

[-Petetty-]

Yli 10 vuoden jälkeen kun kuulee että mies on viimeisen 4 vuoden aikana pettänyt useasti harkittuja sovittuja panoja eri naisten kanssa. Se jonka vihoviimeisenä maailmassa olisi uskonut sen tekevän, joka on aina alusta lähtien inhonnut myös pettäjiä.
Se hetki kun koko elämä tuntuu vajoavan pirstaleiksi. Ei unelmia vanhuudesta yhdestä, ei uskoa tulevaan... lapset joiden ei halua joutua maksamaan isänsä teoista.

Miten tuon läpikäyminen voikin muuttaa ihmistä. Minusta tuli osaltaan joku muu. En ole vaimo, en tyttöystävä, elän määrittelemättömässä, "jossakin ihmissuhteessa". Maailma ympärillä pysyi samana, vain minun elämäni muuttui, ei lasten, ei miehen. Jokin minussa kuoli, esimerkiksi olin romatikko, mutta en enää haaveile mistään enkä voi sietää rakkaustarinoita.

Onko petetyksi tuleminen muuttanut teitä?

 

[hyytikyppynen]

Kyllähän se muuttaa. Exän kans mulle tuli se etten sietäny ennää kenenkään koskevan minnuun. Mitenkään. Ihan tosissaan ärsytti ja suututti jos joku halasi tai jotaki... Läheisyys muutenki ihmisten kans oli semmosta että kihisin sisimmissäni ja halusin vaan työntää ihmisen pois, riitti että joku istu viereen.
Exästä ko pääsin eroon nii se ongelmaki katosi.

 

[pops]

muuttaa se.pitkäksikin ajaksi jos ihminen oli oikeasti rakas ja teko satutti...mutta toisaalta se on tavllaan suojakeino,vähnkuin shokkitila tai kooma,kun ei uskalla antaa itsensä rakastua uudelleen keneenkään,ei voi joutua satutetuksi. ajan kanssa se helpottaa ja uskaltaa taas luottaa(joko pettäjään,harvinaista,tai johonkuhun muuhun mieheen) . pidä pää pystyssä ja muista että et ole tuommoisen arvoinen,sua ei saa polkee kasaan.

 

["vieras"]

En voi sanoo, että olis muuttanut mua. Monenlaiset tunteet piti tietysti läpi käydä, mut usko rakkauteen on aina säilynyt.

 

["vieras"]

Kyllä aikuiseksi kasvaminen muuttaa ihmistä vähän. Lähinnä parempaan suuntaan.

 

["..."]

Ite en oo joutunut petetyksi, mutta mieheni aiemmista suhteista on. Eli sillä on mua ennen ollut 2 tyttöystää ja molemmat on sitä pettäny. Sen takia siitä tuli mun kohdalla sit vainoharhanen,sairaalloisen mustasukkanen ja läheisyysriippuvainen. Sillä oli kans tosi huono itsetunto. Se epäili mua joka asiasta ja oli varma, että mä petän sitä kohta. Ei päästäny mua mihinkää yksin yms... Vois jatkaa vaa tuota listaa,mutta en nyt jaksa mutta joskus 1 vuoden yhdessä olon jälkeen se alko helpottaa. Koko ajan se luotti enemmän muhun ja anto mun mennä yksin jonnekkin. Nyt ollaan oltu 4 vuotta yhessä ja mies on todella harvoin mustasukkainen. Vain silloin, ku pitäs mennä baariin ilman sitä mutta en oo ees miestäni pettänyt, vaikka hän sitä niin pelkäs.

 

[kyllä]

Mua ainakin muutti.
Tiedän itsekin olevani täysin eri ihminen, kuin ennen petetyksi tulemista.
Olen nykyään erittäin skeptinen. Viihaan kaikkia kauniita naisia ja onnellisia ihmisiä, enkä osaa iloita mistään kenenkään puolesta. Epäilen kaikkea ja kaikkia. Olen muuttunut inhottavaksi kaikille ja kaikesta naljailevaksi. Vihaan pettäjiä, ja sitä mitä nämä pettäjät tekevät ihmiselle, jota pettävät. Ja silti internet on täynnä sivustoja, joissa naimisissa/ parisuhteessa olevat ihmiset avoimesti etsivät itselleen seuraa!
Hävetkää säälittävät huoraajat

 

[nöppönen]

muuttihan se, kuitenkin parempaan suuntaan. ensin meni aikaa, että uskalsin antaa kenenkään koskea minua, saati, että olisin koskenut itseäni. luottaminen muihin piti rakentaa alusta. ajan ja ajatusten kanssa löysin kuitenkin itseni, olen vapaampi monin tavoin enkä enää odottanut niin vaaleanpunaista unelmaa kuin silloin nuorempana. realistisemmat odotukset ja se, etten ole enää valmis elämään vain toiselle on kasvattanut kovasti ja sitten löysinkin hänet joka sai pyyhkäistyä jalat alta. ja luottamisen kanssa ei ole ongelmia, vaikka silloin aikoinaan uskoinkin, etten enää koskaan luota. voin rehellisesti sanoa, että olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan ennen ja suureksi osaksi siksi, että muutuin ja kasvoin ihmisenä tuon kokemuksen, avioeron ym myötä. nautin erilaisista asioista ihan erilailla.