Petin viime viikonloppuna

[N 22]

Meinasin kirjoittaa tämän tonne "Miksi pettämään?"-topiciin. Tästä tuli kuitenkin näin pitkä. Pahoittelen mahdollisia teinimäisyyksiä ja kirjoitusvirheitä.

...

Oon asunut kundini kanssa yhdessä yhteensä 3,5 vuotta. Meille tuli tossa syksyllä ero, meni silloin huonosti. Kumpikin oli pettänyt tahollaan toista. Sovittiin asiat ja palattiin yhteen.

Viime viikonloppuna olin kaverilla käymässä. Lähdettiin illalla baariin ja hengattiin ulkopuolella pilkun jälkeen sellaisessa kolmen tytön ja kuuden kundin porukassa. Joku voi ihmetellä tätä touhua, mutta me ollaan tällaisia parikymppisiä ja tykätään hillua ulkona kesäyöt.

No niin, mulla tuli sitten juttua yhden kundin kanssa siinä. Se oli hyvännäköinen, hyväkroppainen ja vielä suhteellisen fiksukin. Joukolla lähdettiin huvin vuoksi öiselle kävelylle. Vähän matkaa koko porukka melus yhdessä, kunnes mä ja tää kundi ehdittiin muiden edelle. Kuunneltiin musaa mun mp3-soittimesta. Siinä vaiheessa arvasin miten tulee käymään. Mitään jarrua mä en silti polkenut. Käveltiin monta kilometriä, juteltiin ja halailtiin puistossa ja lopulta ajettiin taksilla kundin luokse. Olin koko illan melko selvinpäin ja viimeistään siinä aamusta kuuden maissa. Annoin tyypille ja jopa oman numeroni.

Ihmettelen miten mä voin tehdä näin. Mulla on melko hyvä parisuhde, hyvä mies yms. Meillä ei ole edes meneillään mitään kriisiä. Viime erossa mulle selvis joitain asioita, kuten miehen pettäminen (petin kyllä itsekin) ja se, että se oli salaa lukenut mun sähköpostia ja vahdannut kännykkää. Ei katunut vakoiluaan yhtään. Vielä kun se oli ensimmäisenä pettämässä mua puolen vuoden seurustelun jälkeen...kysyin myöhemmin miksi teit näin ja toinen sanoi: "No kaikki naiset pettää aina, halusin vain keretä ensin". Annoin silloin anteeksi, mutta en tiedä osasinko oikeasti antaa.

Alkuhuuma on samaten mennyt ajat sitten. Nyt on vain hellyys ja lässyttäminen jäljellä. Ärsyttää myös pikkutavat, se miten toinen syö räkää, maiskuttaa syödessään, ei ikinä luuttua lattiaa ja sitten valittaa kaikista mun pienistä tavoista, vaikka oon muuttunut reilun kolmen vuoden yhdessäasumisaikana parempaan suuntaan.

Aina myös jos ollaan miehen kanssa tulossa baarista, humalassa, se alkaa mossottaa kaikista mun vanhoista tekemisistä, pettämisistä, rahasta, kaikesta. Joskus oltiin porukalla bilettämässä. Siinä oli sen luokkakavereita ja minä. Mulle tuli sanaharkkaa sen yhden kaverin kanssa. Kaveri haukkui mua hulluksi. Mitä mies sanoi? "Se nyt on vain vähän tollanen hullu". Kundi ei myöskään tule toimeen mun kavereiden kanssa. Se on huoritellut yhtä ja tapellut toisen kanssa. Noikin jutut on annettu ajat sitten anteeksi, nuoriahan me ollaan.

Siis itse olen 22 kuten nimimerkkikin sanoo. Avo on 26.

Sepustuksesta ei varmaan saa mitään selvää, mutta mun täytyy nyt mennä, joten en kerkeä muokkaamaan.

 

[yokottaaaaaaaa!]

se miten toinen syö räkää"

??????

taitaa tyyppi olla vielä ihan vaippa- tasolla henkisesti ihan baby!! ;-D

ja sun edessä se istuu ja syö räkää nenästä?? Hyi! kuka nyt voi syödä räkää??????????????????

 

[kghdsagöah]

Kaduttaako edes..? Morkkis...? ei ainakaan välity moinen huono omatunto viestistäsi...

No, nuoriahan te olette... nuorillehan tuo on sallittu... joopa, ihan vapaasti voit se itsellesin noin perustella.

Ja teissä sit on meidän tulevaisuus... voihan räkä!

 

[peilaaja]

Et sinä miehen vikoja luettelemalla saa sen puhtaampaa omatuntoa. Jos panostaisit oikeasti arisuhteeseesi et edes luettelisi noita miehen vikoja täällä.
ps. Siinä hyväkroppaisessakin voi olla joitain vikoja.

Niin, ja nyt et ainakaan edesauta sitä, että avokkisi ei kännissä muistelisi tekemiäsi pahoja juttuja, kun teit taas yhden lisää.

Ehkäpä avokkisi pitäisi tehdä sama, ja moittia sitten sinua täällä kaikista pikkuvioistasi perusteluksi teoilleen.

 

[Ugg]

älä vaan mee tunnustaa

 

[ikäloppu täti-ihminen]

Olen sinua hyvin hyvin hyvin paljon vanhempi ja haluan vain oman elämänkokemukseni pohjalta kysyä miksi haluat sitoutua niin nuorena? Jos tykkäät juhlia, tavata uusia ihmisiä ja koet avokkisi elintavat vastenmielisiksi nosta hyvä nuori nainen kytkintä päästäkseni elämään elämääsi. Minä en olisi sinun iässäsi missään nimessä suostunut asumaan yhdenkään kaksilahkeisen kanssa, koska oli aivan liikaa asioita joita oli päästävä tekemään ja kokemaan. Enkä kadu yhtäkään päivää, vaikka mahdoton olinkin ja mistä lie maailman kolkkaa itseni löysinkään.

Uskottomuus, joksi siis nimität aivan luonnollista nuoren ihmisen viettiäsi ja energiaa, on teko jonka suhteen olisin huolissani vasta jos jaloissa pyörisi lauma kersoja, pankkiin tarttis maksaa asuntolainaa ja takana monta arjen täyttämään vuotta ilman yhtäkään kivaa hetkeä puolison kanssa. Silloin miettisin olenko tehnyt oikeita ratkaisuja, olenko rehellinen itselleni tai muille ja pitäisikö minun muuttaa asenteitani. Mutta sinuna minä hankkisin ikioman elämän!

Mukavaa kesää ja anna palaa. Jätä se räkää imeskelevä hellusi ja nauti suurella ilolla muistakin hyväkroppaisista. Tulee aika, jolloin sinä vain tiiraat heitä DD

 

[Kröhöm...]

Minäkin olen paljon vanhempi ja olen sitä mieltä, että te olette aivan hyvä pari keskenänne.

 

[minä tässä]

Olen parikymmentä vuotta vanhempi "täti". Itselläni on ikäisesi poika (oletan, että olet parikymppinen), joten aika paljon ikäistesi maailmaa seuranneena tiedän mistä puhun.
Kiinnitin heti huomion lauseeseesi, meillä on MELKO HYVÄ parisuhde?! Poikafrendisi vaikuttaa TOSI lapselliselta...
Oksetti tuo, syö räkää... Hyi yök!
Olette nuoria ja elämä edessä, katsokaa ympärillenne ja eläkää, nauttikaa kesästä ja tavatkaa muita nuoria, kumpikin omillanne ilman sitoutumista. Tsemppiä!

 

[mummeli.]

Minä olen jo mummoihminen, ja oma kuopukseni on parikymppinen. Onneksi hän ei hypi sängystä sänkyyn kaiken maailman tauteja ja kokemuksia kerätäkseen. Se maine kun ei häviä sitten iän myötä, kun haluaa sitoutua.

 

[N 22]

Syksyllä on edessä muutto toiselle puolelle Suomea opiskelemaan, joten mä lähden sinne keräämään tauteja ja kokemuksia. "Mummelille" sellainen kysymys, että mitä tiedät kuopuksen tekemisistä? Mullakin on oikein hyvä ja kiva maine sukulaistätien keskuudessa. Olen täydellisen viaton ja söpö tyttönen, aina saanut asiat näyttämään siltä miltä haluan.

Taudit ei mihinkään leviä jos käyttää ehkäisyä. Joku kondomi jos sitä on oppinut käyttämään ja itse olen, ei noin vain rikkoudu seksin aikana. Tiedän kyllä, että kondomi vähentää tuntoherkkyyttä. Niinpä pari mun ystävääni ei vaadi partrenia sellaista käyttämään. Tämän toisen kaverin lapsen ristiäisissä kävin viikonloppuna, oikein suloinen pikku tytskä.

Taidan olla eniten samaa mieltä "ikälopun täti-ihmisen" kanssa. Tiedän, että voisin olla ihmisiksi ja pelastaa parisuhteen, mutta motivaatiota siihen ei ole - ja se johtuu juuri siitä, että haluaisin vielä katsoa ympärilleni. En aio avolle sanoa mitään tästä hairahduksesta. Turhaan pahoittaa toisen mielen ja jos joku rangaistus pitää näistä tempuista saada niin sitten olen ansainnut sen. Joku kuvitteli ettei mulla tuntunu temppu missään. Päinvastoin. Koko ajan se on mielessä. Samaten tää ihminen, jonka kanssa hairahdin. Pitäisi tajuta, että mitään pelejä ei ikinä pitäis olla oman tyyppisten kundien kanssa. Niihin aina ihastuu ja siinä sitä sit ollaan. Niin ja ne "hyväkroppaiset" on jonain päivänä saavuttamattomissa. Jep jep, tiedostan tänkin. Ja myös sen, että ne hyväkroppaisetkin voi piereskellä ja syödä räkää, lyödä nenän toiselle poskelle kun Vakioveikkaukset meni p***eelleen ja muita hirveyksiä, joita ei kukaan päälle päin näe.

Ärsyttää muutenkin tää yksiavioisuusihanne. Kuka sitä ikinä saavuttaa? Mä en ole nähnyt yhtäkään ihannetta vastaavaa parisuhdetta tähän päivään mennessä. Milloin on toinen käyny lahden yli huorissa ja milloin paljastunu, että maailmalta löytyy teini-ikäisiä siskopuolia. Ottaisin mielelläni vaikka viisi aviomiestä ja kolme jalkamiestä jos voisin. Komeimmalle ja älykkäimmälle noista tekisin lapset, hehe.

 

[ikäloppu täti-ihminen]

Jos nyt olen sinut tyyppinä ymmärtänyt(?), niin osaat kyllä kantaa vastuusi mitä teet tai olet tekemättä. Yleensä sitä silloin rankaisee jo itse itseään ihan tarpeeksi. Joskus huono teko voi olla seurausta elämäntilanteesta, jossa on pakko uskaltaa tehdä uusia päätöksiä joita on pitkään vältellyt ja huono teko madaltaa kynnystä ryhtyä toimeen.

Ikäloppuna täti-ihmisenä voin luvata, ettei ihmisten moralisointi lopu ikinä jos ei elä kuten yleisesti soveliasta olisi. Minä kun en ole ikinä siihen oppinut niin arvaappa vaan miten paljon kauheampaa on olla ikäloppu, joka ei ole "oppinut miten sivistyneen ihmisen pitäisi olla".Mua kasvattavat jo paljon nuoremmatkin ja alan olemaan huolissani mihin meitin nuoriso on suuntaamassa, jos kellään ei enää riitä kunnon seikkailumieltä.

Edelleenkin mukavaa kesää ja ala painua elämään

 

[mummeli.]

En tietenkään varmuudella tiedä kuopukseni elämäntavoista,mutta paljon hänen kanssaan elämstä keskustelleena luulen tietäväni enemmän kuin haluaisinkaan.
Omasta elämänkokemuksestani käsin vain sanon että maine minkä itselleen hankkii on ja pysyy silloinkin kun elämässä on jo sitouduttu. Ihmiset eivät unohda, ja miehet puhuvat paljon keskenään, enemmän kuin arvaattekaan.
Kondomi suojaa kyllä suurimmalta osalta sukupuolitauteja, mainetta sillä ei pelasteta kuitenkaan. Eikä se kondomikaan nyt ihan niin 100% varma ole.

Mutta niin makaa kuin petaa. Myös seikkailunhalun ymmärrän, jotkut todella seikkailevat koko ikänsä, jos eivät ole muuta sisältöä elämälleen saaneet.

 

[Marenki-milli]

Ärsyttää muutenkin tää yksiavioisuusihanne. Kuka sitä ikinä saavuttaa? Mä en ole nähnyt yhtäkään ihannetta vastaavaa parisuhdetta tähän päivään mennessä.

Et sinä mitenkään omituinen ole, haluinesi. Mutta irrottaudu parisuhteesta, sillä ei ole syytä tehdä erosta rumaa. Nyt voit vielä pelastaa tilanteen selittämällä, että et ole valmis. Ihan turha ruveta tunnustamaan pettämisiä, kuten totesit.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa kanssasi. Ajatus oli lähestulkoon "niin paljon miehiä, niin vähän aikaa!" Sitä tuli katseltua maailmaa puolen vuosikymmentä. Sitten tuli mies, jolle haluan olla uskollinen ja hän minulle. Välillä tämä vaatii yritystä eikä ole helppoa, mutta hän on Se Oikea.

Luulin aiemmin useinkin, että olen rakastunut. Mutta kyllä sen vaan tietää kun oikeasti rakastuu. Sitä ennen ei pidä tyytyä kompromisseihin.

Sitten käytännön vinkki: vakiopaikasta ei kannata poimia kovin montaa tyyppiä. Siitä ne jutut alkaa. Enkä minäkään täysin nimetöntä touhua kannata, kyllä siitä toisesta osapuolesta kannattaa jotain onkia selville (minäkö olisin kaivellut lompakoita vessakäynnin aikana, pois se minusta...)

 

[ikäloppu kääkkä]

Vaikutat vielä ajattelumaailmaltasi tosi nuorelta. Sillä ei ole mitään merkitystä, miltä sinä, suhteesi tai miesystäväsi vaikutatte muiden silmissä, mutta selvästikin olet vielä siinä mielessä teini-ikäisen tasolla, että kaveripiirin merkitys on tosi suuri. Se on ihan okei, mutta jos niin on, niin kannattaako edes yrittää vakavaa parisuhdetta, jos sinusta mikään parisuhde ei toimi?

Hätkähdin oikein siitä, kun kerroit, että mielestäsi mikään parisuhde ei toimi ja jokainen päätyy uskottomuuteen ennemmin tai myöhemmin. Ehkäpä sinä olet avioerolapsi etkä ole tottunut näkemään sukulaisissa ja tuttavissa sellaisia pariskuntia, joiden suhteet kestää. On tutkittu moneen kertaan, että yli puolet miehistä pettää ja suunnilleen vähän alle puolet naisista pettävät yhden tai useamman kerran parisuhteeensa aikana elämässä. Sinun mielestäsi siis KAIKKI pettävät, vaikka todellisuudessa Suomessa on useita kymmeniä tuhansia aikuisia, jotka eivät koskaan petä.

Vaikka miesystäväsi olisi kuinka kuvottava tahansa, niin reilua peliä kannattaa harrastaa silloinkin. Jos et halua olla hänen kanssaan, älä petä, vaan eroa miehestä. Eron jälkeen voit rauhassa hyvällä omallatunnolla pelehtiä ihan kenen kanssa haluat. Kannattaa opetella ajattelemaan aikuismaisesti, että kun olet aikuinen, sinulla on myös aikuisen vastuu eli et ikinä voi saada elämässäsi kaikkea mitä haluat: et voi olla vapaa ja villi sinkku ja samalla seurustella vakavasti.

Mieti itse, mitä parisuhteelta haluat. Minulle parisuhteessa oleminen on hienointa mitä olla ja voi, kunhan kumppani on oikea. Jos taas hyvää miestä ei löydy, olen mieluummin ilman. Yksinkin on terveellistä olla. Kun on riittävän kauan yksin, oppii taas arvostamaan parisuhdetta.

Sinä ja miehesi vaikutatte kumpikin aika kypsymättömiltä vielä. Miehesi asenne, että "pettää ennenkuin nainen ehtii pettää" on tosi lapsellista. Ette selvästikään kumpikaan luota toisiinne yhtään. Kuitenkin luottamus ja toisen arvostaminen ovat parisuhteessa ihan perusseikkoja, joita ilman parisuhde ei millään voi olla hyvä ja kestävällä pohjalla.

Kyllä maailmassa on paljonkin sellaisia miehiä, jotka ovat valmiit avoimeen suhteeseen. Jos sinä et halua sitoutua yhteen mieheen pelkästään, mutta haluat kuitenkin jonkun miehen jakamaan kulut esim. asumisen ja ruokailun osalta, niin etsi siinä tapauksessa suosiolla sellaista miestä, joka myös haluaa etsiä seksuaalista nautintoa muualta. Pelisäännöt pitää vain sopia kummankin osalta etukäteen. Silloin ehkä "kielletyn hedelmän maku" menee, kun pettämistä ei ole, vaan seksi tuntemattoman kanssa onkin sallittua. Tämä systeemi sopii vain harvalle. Olen sitä itsekin kokeillut, mutta tullut siihen tulokseen, että perinteinen parisuhde hyvine ja huonoine puolineen on yhä edelleenkin paras vaihtoehto.

 

[Arvosta vapauttasi]

Olen sinua hyvin hyvin hyvin paljon vanhempi ja haluan vain oman elämänkokemukseni pohjalta kysyä miksi haluat sitoutua niin nuorena? Jos tykkäät juhlia, tavata uusia ihmisiä ja koet avokkisi elintavat vastenmielisiksi nosta hyvä nuori nainen kytkintä päästäkseni elämään elämääsi. Minä en olisi sinun iässäsi missään nimessä suostunut asumaan yhdenkään kaksilahkeisen kanssa, koska oli aivan liikaa asioita joita oli päästävä tekemään ja kokemaan. Enkä kadu yhtäkään päivää, vaikka mahdoton olinkin ja mistä lie maailman kolkkaa itseni löysinkään.

Uskottomuus, joksi siis nimität aivan luonnollista nuoren ihmisen viettiäsi ja energiaa, on teko jonka suhteen olisin huolissani vasta jos jaloissa pyörisi lauma kersoja, pankkiin tarttis maksaa asuntolainaa ja takana monta arjen täyttämään vuotta ilman yhtäkään kivaa hetkeä puolison kanssa. Silloin miettisin olenko tehnyt oikeita ratkaisuja, olenko rehellinen itselleni tai muille ja pitäisikö minun muuttaa asenteitani. Mutta sinuna minä hankkisin ikioman elämän!

Mukavaa kesää ja anna palaa. Jätä se räkää imeskelevä hellusi ja nauti suurella ilolla muistakin hyväkroppaisista. Tulee aika, jolloin sinä vain tiiraat heitä DD

Olen periaatteessa samoilla linjoilla. Laita se jätkä maisemaan ja ala elämään elämääsi. Voit naida kenen kanssa huvittaa. Eikä se aiheuta mitään reaktioita. Voit tehdä juuri niin kuin sinua huvittaa ilman siteitä mihinkään.

 

[?äimä?]

Kerroit, että teillä on jäljellä vain hellyys ja lässytys. Lässytystä en ole ymmärtänyt ikinä (en lässytä edes omille lapsilleni, korkeintaan leperrellyt heidän ollessa vauvoja).

 

[Watwat??]

Olette tosi nuoria ja vielä kypsymättömiä, elämää näkemättä. Toiselle riittää "melko hyvä parisuhde" (mikä se on???) ja toiselle hengailu räkää syöden----ziisus...Mihinkään semi-hyvään meininkiin ei ikinä pidä tyytyä ja jos mieli tekee vielä katsella ympärille, tavata ihmisiä ja kerätä kokemuksia, eri suuntiin vaan ja äkkiä. Ja by the way - tuollaisille yhdessäoloille, jossa jompikumpi pettänyt tai pahimmassa tapauksessa KUMPIKIN pettänyt toisiaan, harvemmin povataan ruusuista ja luottamuksellista tulevaisuutta.

 

[N 22]

En ole avioerolapsi, päinvastoin. Vanhemmat ovat olleet yhdessä +25 vuotta. Heiädnkin liittonsa on tuottanut pahan pettymyksen, oikeastaan toivoin heidän eroaan monta kertaa! Isä on haukkunut äitiä aina ja kaikesta, pimittänyt rahaa eikä henkisellä tasolla kunnioita äitiä muuten kuin kotiorjana. Lisäksi isä juo joka ilta ja useimmiten "nukkuu" loppuillasta sohvannurkassa oma pää kainalossa. Aamulla menee töihin ja esittää sukulaisille ja tutuille empaattista ja ihanaa ihmistä. V'**n narsisti. Kyllähän sitä omaa isää silti rakastaa, vai mitä? Äiti käy kolmivuoroduunissa, hoitaa kodin ja ryyppää itsensä aamukymmenestä, unohtaakseen varmaan. En käsitä miten veljellä kestää pää siinä huushollissa.

"Ikälopun kääkän" esittämiä ajatuksia olen itsekin pyöritellyt päässä, että siinä mielessä aikuisen mieli mulla pitäis olla, mutta käytännön tason teot on hakusessa. On tosi vaikea irroittautua kolmen ja puolen vuoden seurustelusta noin vain. Osaan aina mitä lahjakkaimmin sotkea asiani ja saan lisää puitavaa ja mietittävää ja jes, tässä sitä taas ollaan. Omille teoilleen ei ole mitään tekosyitä, ei ole mitään oikoteitä.

Oon miettinyt sitä, että miten voin tosta toisesta irroittautua kun ollaan oltu ikävuosiin nähden kauan yhdessä. Eilen ymmärsin yhden tärkeän asian: olinhan mä olemassa ennen tota ihmistäkin, miksen sen jälkeenkin. Ollaan ehkä liian läheisiäkin oltu, asuttu samoissa osoitteissa, käyty liian usein yhdessä jossain. Ehkä ois pitäny pitää enemmän omaa elämää. En oo silti sellainen, että en osais yksin mennä ja tehdä asioita. Kyllä sitä täytyy oma pää ja elämä pitää.

En tiedä mitä tolla kaveripiirin merkityksellä tarkoitettiin. Kaksi parasta kaveria kun on samanikäisiä ja perheellisiä. Kumpikin leikillään kyselee, että koskas teette lapset. Samaa ehdottelee myös avon äiti ja mun äitini. En oo sit vissiin kallistanu korvaa tarpeeks noille ehdotuksille?

Oon nyt viimeistään tajunnut, että olen itsekäs, seikkailunhaluinen ja ailahtelevainen nuori ihminen eikä sitä tarvitse keltään pyytää anteeksi. Mun on turha esittää mitään uhrautuvaa marttyyria, sellainen osa ei ole mua varten. Parempi pysyä rehellisenä itselleen. Itsepetos on pahinta mihin ihminen voi sortua. Siinä mun mielipiteeni. Jatkan tästä vielä jos tulee jotain mieleen, mutta nyt lopetan tähän ettei postauksesta tule tolkuttoman pitkää.

 

[N 22]

Kolmanneks viimeisen kappaleen loppu on ristiriitainen, mutta olkoon. Elämä on sanoo vanha dna-pipo.

 

[ikäloppu täti-ihminen]

En tietenkään varmuudella tiedä kuopukseni elämäntavoista,mutta paljon hänen kanssaan elämstä keskustelleena luulen tietäväni enemmän kuin haluaisinkaan.
Omasta elämänkokemuksestani käsin vain sanon että maine minkä itselleen hankkii on ja pysyy silloinkin kun elämässä on jo sitouduttu. Ihmiset eivät unohda, ja miehet puhuvat paljon keskenään, enemmän kuin arvaattekaan.
Kondomi suojaa kyllä suurimmalta osalta sukupuolitauteja, mainetta sillä ei pelasteta kuitenkaan. Eikä se kondomikaan nyt ihan niin 100% varma ole.

Mutta niin makaa kuin petaa. Myös seikkailunhalun ymmärrän, jotkut todella seikkailevat koko ikänsä, jos eivät ole muuta sisältöä elämälleen saaneet.

Säilytä aina lapsenmielesi Seikkailunhalu ja vapaus eivät sulje pois vastuuta, mutta jokainen voi valita käveleekö valoista vai varjoisaa puolta elämässään. Nauru ja ilo eivät ole syntiä, vaan mitä vanhemmaksi tulee niiden arvon ymmärtää ja itse totesin vakavan sairauden kautta että kaikki se hulluus mitä elämässä on tehnyt ja yhä tekee ovat niitä minkä vuoksi on elänyt. Olisi hyvin helppoa elää kuten muut tahtovat, sopeutua tyytymättömyyteen ja ahdistukseen, "kasvaa aikuiseksi", mutta hyvin harva uskaltaa katsoa peiliin ja räväyttää eteensä totuuden elämästään kuten tämän viestiketjun aloittaja on mielestäni tehnyt. Maineella ei tee yhtään mitään, jos se perustuu vain muiden puheisiin ja mielipiteisiin. Karavaani kulkee ja koirat räksyttävät!

 

[...]

.

 

[N 22]

Ainakin sulla "ikälopulla täti-ihmisellä" on asennetta. Minkäs sille voi ettei sudenpennusta kasva lammasta ja miksi pitäisi. Varmasti maailmasta löytyy kilttejä ihmisiä ja kivoja parisuhteita ja diibadaabadiibadaa, mutta jos itse tuntee huijaavansa itseään ja muita niin asioita on pakko muuttaa. Sanotaan, että ihmisen lapsuusaika kertoo paljon tulevasta elämästä. Olin silloin jo rämäpää ja tein asiat oman mielen mukaan, vaikka olin samalla ujo ja arka, ristiriitainen olento.

Asiat muuttuu tänä syksynä. Muutan opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, eroan ja tapaan uusia ihmisiä. Voin olla köyhä ja vapaa Samoin voi olla avo, saa itekin mennä niinkuin haluaa. Saa rauhassa maiskuttaa ja syödä vapaasti eritteitään (no hohhoh, missä modet?)

Jos joku väittää, että en oo "oikeaa" rakastumista kokenut niin väärässä on. Ekaa kertaa haksahdin naapurinpoikaan viisivuotiaana, menetin tämän pojan kauniille Espanjanmaalle seitsemänvuotiaana ja tähän toiseen rakastuin 18-vuotiaana, et onhan noita nähty. Aika ilkeää väittää tietävänsä mikä on sitä oikeaa rakkautta ja mikä ei. Se ei minusta ole viisaan ihmisen tapaista. Rakastuminen ja rakastaminen ovat tietysti kaksi eri asiaa enkä usko, että olen koskaan ketään rakastanut romanttisessa mielessä.

Itse näkisin, että seikkailijaluonne (kuten "ikäloppu täti-ihminen") kerää kokemuksia kahden elämän ajalta. Kilteillä ei oo pokkaa siihen. Kiltit menee just sinne minne käsketään ja syyttää muita epäonnistumisistaan. Itsekin turhaan listasin tohon ekaan viestiin noita avon ominaisuuksia. Puolustaudun sillä, että en tuona päivänä ollut pohtinut asiaa yhtä paljon kuin nyt ja ajatukset olivat sekaisin.

Aiheen ohi: alkoi naurattaa toi huijari.fi:n "Rehellinen huijari on poikkeustapaus" -mainos. Oonks mä niinq sit tollanen rehellinen huijari

 

[diibadaabadii]

No, et ole rehellinen huijari, siinä ajatuksesa petät itesäsikin. Olet pettäjä, sitä ei voi tehdä rehellisesti.

 

[Marenki-milli]

Jos joku väittää, että en oo "oikeaa" rakastumista kokenut niin väärässä on. Ekaa kertaa haksahdin naapurinpoikaan viisivuotiaana, menetin tämän pojan kauniille Espanjanmaalle seitsemänvuotiaana ja tähän toiseen rakastuin 18-vuotiaana, et onhan noita nähty. Aika ilkeää väittää tietävänsä mikä on sitä oikeaa rakkautta ja mikä ei. Se ei minusta ole viisaan ihmisen tapaista. )

Anteeksi jos pahoitin mielesi. Tarkoitin vaan sitä, että minä luulin monta kertaa rakastuneeni ja rakastavani. Totta kai ne olivat aitoja tunteita, mutta tämä nykyinen on todella jotain toista. Toisaalta, ehkä kuvittelen nytkin, mutta olen tyytyväinen kuvitelmassani.

Mitä tulee pettämiseen, niin olen pettänyt aiemmassa suhteessani, samoin mieheni aikoinaan. Mutta tässä suhteessa ei ole ollut tilaa sille.

Tärkeintä on, että löytää itsensä ensin. Koska toisen kautta minuus ei löydy. Jos muodostaa identiteetin parisuhteen varaan on aina vaara kadottaa itsensä. Toisen kautta eläjä on energiasyöppö. Kaikki suhteet muuten päättyvät, joko eroon tai kuolemaan.

 

[Marenki-milli]

Oon miettinyt sitä, että miten voin tosta toisesta irroittautua kun ollaan oltu ikävuosiin nähden kauan yhdessä. Eilen ymmärsin yhden tärkeän asian: olinhan mä olemassa ennen tota ihmistäkin, miksen sen jälkeenkin.

---

Oon nyt viimeistään tajunnut, että olen itsekäs, seikkailunhaluinen ja ailahtelevainen nuori ihminen eikä sitä tarvitse keltään pyytää anteeksi.

Tuossa on hyviä oivalluksia. Sinun ei tarvitse mukautua muottiin. Jos kuitenkin ajattelet, että jossain sisimmässäsi olet perhe-ihminen niin sen ei tarvitse tarkoittaa, että sen aika olisi nyt. Nuoruus on annettu itsekkyyttä varten. Se on viisautta, että sen silloin käyttää.