Petinkö? Kerronko?

[vierailija]

Okei, ihan alkuun: mä en ole ikinä pettänyt ketään millään tavoin. Olen todella uskollinen puoliso, enkä haaveile edes toisen ihmisen kanssa suutelusta tms.

Me ollaan oltu miehen kanssa n. 6 vuotta, joista 2 on mennyt todella huonosti. Me riideltiin, haukuttiin, taisteltiin... huoh. No anyways, molemmat masennuttiin ja vaan puskettiin arjen läpi, eikä "jaksettu" erota. Viimeiset puoli vuotta meni todella paskasti ja puhuttiin kuukausi erosta, kun vihdoin sovittiin että tehdään se. Samoihin aikoihin näin miehen jota tapailin ennen mun miestä, ja joka innostui niin paljon mun näkemisestä, että alkoi kirjottelemaan mulle (sitä kesti viikon-kaksi). Mä sain niin paljon huomiota ja.. se tuntui uskomattoman hyvältä. Tavattiin tämän miehen kanssa kerran ja pussailtiin, that's it. Se sai mut avaamaan mun silmät MIKSI mä olin mun miehen kanssa alunperin.

Aloin korjaamaan välejä mun miehen kanssa, monien viikkojen jälkeen sain sen lämpeämään mulle, ja mentiin terapiaan, alettiin jutella kaikesta ja nyt ollaan todella onnellisia, eikä mitään halua kummallaan erota. Enkä usko että tulee. Tiedetään missä meni vikaan, ja mitä me nyt halutaan.

Pitäisikö mun kertoa miehelle tuosta toisesta? Jos mä kerron.. Se voi pilata kaiken. Mutta toisaalta mä en ikinä ole ollut epärehellinen... Enkä mikään pettäjä! Ja nämä tulee ihan varmasti joskus eteen, ja mies saa kuulla jostain muualta. Hmm. Mitä sä tekisisit? Haluaisitko tietää?

 

[vierailija]

Et hyödy mitään kertomalla. Unohda siis koko juttu.

 

[vierailija-apee]

Et hyödy mitään kertomalla. Unohda siis koko juttu.

Sitä mä mietin.. Mutta tää painaa mun mieltä tosi paljon. Tuntuu että mä olen ihan hirveä ihminen. Enkä halua että mies myöskään kuulee tätä keneltäkään muulta, jos kuulee.

Ehkä mä vain yritän hyvittää tämän mun loppuelämän, olemalla hyvä puoliso kaikinpuolin.

 

[vierailija]

Sitä mä mietin.. Mutta tää painaa mun mieltä tosi paljon. Tuntuu että mä olen ihan hirveä ihminen. Enkä halua että mies myöskään kuulee tätä keneltäkään muulta, jos kuulee.

Ehkä mä vain yritän hyvittää tämän mun loppuelämän, olemalla hyvä puoliso kaikinpuolin.

Keventämällä oman omantuntosi laitat taakan kannettavaksi miehen harteille. Onko se oikein? Toiseksi pari pusua ei ole mikään maailmaa kaatava juttu, joten kärpäsestä on ihan turha tehdä härkästä.

 

[dfsg]

Älä ny hemmetissä pilaa kaikkea mokoman pikkupusuttelun takia..

 

[vierailija-apee]

Keventämällä oman omantuntosi laitat taakan kannettavaksi miehen harteille. Onko se oikein? Toiseksi pari pusua ei ole mikään maailmaa kaatava juttu, joten kärpäsestä on ihan turha tehdä härkästä.

Niin. Ehkä ne pusut ei mua niin syyllistä, vaan ne keskustelut mitä kävin sen miehen kanssa. Mutta, mä en ikinä olisi tehnyt mitään tuollaista, jos kaikki olisi ollut hyvin mun oman miehen kanssa, ja toi sai mut "selviämään" meidän erotilanteesta selväjärkisenä. Sai jotain muuta ajateltavaa, eikä tullut riideltyä, tai pilattua lopullisesti kaikkea.

Kiitos vastauksista

 

[Karju]

Ei ole miehesi vika, että olet tehnyt tuon ratkaisun, joten älä laita häntä myöskään kärsimään siitä.

 

[Mörköäiti]

Sitä mä mietin.. Mutta tää painaa mun mieltä tosi paljon. Tuntuu että mä olen ihan hirveä ihminen. Enkä halua että mies myöskään kuulee tätä keneltäkään muulta, jos kuulee.

Ehkä mä vain yritän hyvittää tämän mun loppuelämän, olemalla hyvä puoliso kaikinpuolin.

Olen samaa mieltä kuin tuo toinen kirjoittaja - jos kerrot miehellesi, saat itsellesi paremman olon, mutta siirrät huonon olosi hänelle. Käsittele tuo asia mielessäsi, anna itsellesi anteeksi ja opi unohtamaan se. Ajattele niin, että teit väärin, mutta opit siitä ja et tee niin enää. Keskity mieheesi ja suhteeseenne äläkä vatvo tuota vanhaa juttua enää. Ja älä kerro siitä miehellesi.