Pettääkö petturi aina uudestaan?

Eli pettääkö siis petturi aina uudestaan? Niinhän sitä sanotaan, mutta pitääkö se paikkaansa? Itse olen pettänyt kuusi vuotta sitten, enkä rehellisesti ole varma voinko loppuelämäni olla pettämättä. Mieheni petti minua neljä vuotta sitten ja nyt mietin, että olisiko hän valmis pettämään minua uudestaan. Ja mikä on se kriittinen aika, että pettämisestä selviytymisen vaikeus unohtuu? Haluaisin kuulla kokemuksia.

 

Kokemuksesta kerron, että pettäjä pettää aivan varmasti uudelleen.Minun ex-mieheni petti kerran ja annoin sen "anteeksi",mutta sitten tuli toinen kerta (ja kuinka monta muuta kertaa, mistä en tiedtä) ja se oli liikaa.

 

Ei sillä ole merkitystä pettääkö uudelleen, vaan pettääkö lainkaan. Pettäminen kertoo itsekkyydestä ja ylimielisyydestä; se säilyy, petät tai et.

 

Itse olen aina ollut sitä mieltä että pettäjä pettää uudestaan enkä halua pettämistä siksi anteeksi antaa.

Nykyisessä suhteessani olen kuitenkin miettinyt seuraavaa: Mieheni ei ole ikinä pettänyt minua (no, ainakaan tietääkseni), mutta edellisissä suhteissaan hän on pettänyt tyttöystäviään. Hän tosin sanoo tämän johtuneen mm. siitä että nämä tyttöystävät pettivät myös häntä, ja ettei hän koskaan rakastanut näitä seurustelukumppaneitaan syvästi.

Minun kohdallani mies siis ainakin väittää rakastavansa minua enemmän ja eri tavalla kuin koskaan ketään entisiään, ja sanoo ettei pettäisi minua. Mietinkin siis, voiko entinen pettäjä (aiemmissa suhteissa pettänyt) parantaa tapansa? Jos minä nyt hänelle olen "se oikea". Vai käyköhän tässäkin lopulta niin että vaikka alussa olisi uskollinen niin jossain vaiheessa kun menee huonommin pettää minuakin..

 

Niinhän se menee, ikävä kyllä. Niin vakuutti nykyinen mieheni minullekkin, ettei voisi koskaan pettää minua ja kaiken huipuksi on sairaalloisen mustasukkainen minusta... aloitti kakkossuhteen lapsemme syntymän jälkeen (narahti viikkoa ennen kastajaisia).
En helvetti ymmärrä mikä ajaa mieheni pettämään (ex-mies petti ties kuinka monen naisen kanssa), olen ok näköinen, pidän huolta kodista, en nalkuta jne... olenko liian kiltti?

 

Kyllä, kynnys madaltuu... Porttiteoria pätee tässäkin asiassa.

 

Minä olen nainen joka pettää heti jos mies ei tyydytä-
mutta tosiasiassa olen ollut jo 7v. uskollinen ..
Eli kyllä se vaan on siinä että joskus tulee vain se oikea ihminen kohdalle vai vanheneeko ja viisastuu -- joka tapauksessa -
entiset sotkut on unohdettu ja eletään päivä kerrallaan.

 

Tuota nimenomaan toivon että oma miehenikin olisi ns. kasvanut ulos tuosta pettämisestä. Ainakin nuoruuden bilettäminen on jäänyt, lieneeköhän sekin ollut aikoinaan syy että pettämistä on tapahtunut kun on alkoholi ollut kuvioissa mukana... No tiedä häntä, bilettäminen on kuitenkin jo rauhoittunut useampi vuosi sitten (mies täyttää pian 30), ja nykyisin viettelee ihan rauhallista elämää minun kanssani. Nuorempana hänellä oli myös taipumusta kallistua rikollisille teille mutta nekin ajat ovat jo jääneet taakse ja hän on hankkinut sittemmin koulutuksen ja hyvän työpaikan. Jos siis voi muuttua tuossa suhteessa niin miksi ei sitten pettämisen suhteen?

Toisaalta pelottaa, toisaalta haluan uskoa että ihmiset voivat muuttua. Katsellaan...

 

Tottakai ihmiset voivat muuttua ja oppia virheistään. Varsinkin varhaisaikuisuudessa ihmiset muuttuvat hyvinkin paljon. Eihän ihmissuhteissa ja koko elämässäkään olisi oikeastaan mitään pointtia, jos ihmiset olisivat kykenemättömiä muuttumaan ja oppimaan. Kaikkihan perustuu oppimiseen ja muutokseen. Eli ihan mahdollista, että kerran pettänyt ihminen ei enää petä koskaan uudelleen tai että edellisessä suhteessa pettänyt ihminen ei uudessa suhteessa enää petä.

Itse olen aina käsittänyt esim. kerran petturi aina petturi sanonnan lähinnä niin, että kerran pettänyt ihminen saa petturin leiman, eli häntä pidetään muiden ihmisten mielestä yhden petoksen jälkeen aina pettäjänä, vaikka hän ei enää koskaan pettäisikään. Ja tämä leimautuminen ja sen aiheuttama luottamuspula on ongelmien lähde useimmissa suhteissa, joissa on petetty.

 

Olen 35-vuotias nainen ja kun olin nuorempi aina petin. Olen muuttunut, enaa ei tulisi mieleenkaan pettaa. En myoskaan olisi suhteessa jossa haluaisin tai olisi tarvetta olla muiden kanssa ja pettaa kumppaniani. Ja kylla mielestani on niin, etta jos pettaa kerran kumppaniaan niin se kynnys haviaa eli kun sen kynnyksen yli on kerran astunut niin toinen kerta ei enaa tunnu suurelta kynnykselta. Uuden kumppanin kanssa voi aloittaa puhtaalta poydalta ja olla tekematta niita samoja virheita, mutta en usko etta saman kanssa jota on jo pettanyt voisi palata entiseen ja leikkia kuin sita ei koskaan olisi tapahtunut. Vaikka siita ei kiinnni jaisi, mutta sen tietaa itse.

 

Mä en usko tuohon että ei petä nykyistään, vaikka on pettänyt entisiään. Kyllä se alamäki tulee joska suhteeseen juossain vaiheessa ja rakkauskin laantuu ajoittain. Jos silloin sattuu kohdalle se joka vie, niin kyllä entiset petturit huomaavat olevansa jälleen samassa tilanteessa.

 

Sitä vain, että kun näkee, mitä tuskaa ja pahaa oloa sitä rakkaimalleen aiheuttaa, niin sitä saa olla harvinaisen sadistinen, että saman virheen tekee uudestaa. Kun katuu tekoaan ja todella haluaa muuttaa toimintaansa niin sitä ei ikinä petä uudelleen. Se on helppo sanoa, että kun kerran niin aina. Jos joku hyppää kerran kaivoon ja huomaa, että sattui, niin tuskinpa hyppää uudelleen.

 

Omasta puolesta voin sanoa, että totta on. Kaikissa suhteissani olen pettänyt. En ole ylpeä siitä, mutta en ole ainakaan vielä pystynyt myöskään luonnettani muuttamaan. Varmaan oikeasti olisi joku terapia paikallaan, mutta mistä nykyään sellaistakaan näin "pieneen" ongelmaan saisi kun täyshullutkin ovat heitteillä :/.

 

Ei pettäminen ole vain fyysinen teko. Vaikka petturit usein väittävät, että heidät "pakotettiin" tai "ajettiin" pettämään, niin ei sekään pidä paikkaansa. Pettäminen on luonteessa ja on enemmän henkisellä puolella ja pettäminen on täysin yksilön oma valinta. Kyllä alkoholismistakin parantuu, pettäminen ja siihen liittyvä seksuaalisuus ja mielihyvä voivat olla vaikeita hallittavia.
Kyllä minustakin ihminen voi tehdä päätöksen, että ei petä enää, mutta liha on heikko?

 

Oma mieli sitä lihaa liikuttaa. Aina on olemassa ihmisiä jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään vaan vika ja syy löytyy "tuolta jostain".

 

Olen nyt 27v ja petin 17v entistä poikaystävääni, olimme 2v yhdessä, hän antoi anteeksi ja jatkoin pettämistä. sitten tapasin nykyisen mieheni, hän ei suostunut koskemaankaan, ennenkuin olin jättänyt molemmat miehet. En rakastanut entistäni, nykyistä rakastan, enkä ole ikinä edes harkinnut pettämistä. Hän tietysti oli alkuun hiukan epäluuloinen, kun tiesi koko jutun, en olisi edes saanut temmattua itseäni irti siitä 2 miehen kierteestä ilman häntä. Mutta nyt olemme onnellisia yhdessä, ja välillä mustasukkaisia toisistamme, mutta koskaan en ole miestäni pettänyt, eikä hänkään tietääkseni minua.

 

Kerran pettänyt saattaa pettää uudestaan tai olla pettämättä. Vaikuttaisi siltä, että ne jotka ovat siirtyneet petturuudesta uskollisuuteen ovat tehneet sen lähinnä omista syistään, ts. siksi että HE eivät enää ole jaksaneet/viitsineet pettää tai saaneet siitä enää sitä mitä paitsi HE kokivat ennen jääneensä. Eli harvassa taitavat olla ne petturit, jotka olisivat lakanneet pettämästä siksi, että heistä tuli yhtäkkiä parempia/empaattisempia/järkevämpiä ihmisiä ja he vihdoin ymmärsivät kuinka paljon pettäminen toista osapuolta satuttaa.

Kannattanee siis panostaa niihin ex-pettureihin, jotka syystä tai toisesta eivät enää koe tarvetta pettämiseen niiden sijasta, jotka väittävät jotenkin muuttuneensa tai kasvaneensa ihmisenä tai valaistuneensa. Näyttää siltä, että osalla on järki päässä jo valmiiksi ja osalla ei koskaan...

 

Olen 35-vuotias nainen ja kun olin nuorempi aina petin. Olen muuttunut, enaa ei tulisi mieleenkaan pettaa. En myoskaan olisi suhteessa jossa haluaisin tai olisi tarvetta olla muiden kanssa ja pettaa kumppaniani. Ja kylla mielestani on niin, etta jos pettaa kerran kumppaniaan niin se kynnys haviaa eli kun sen kynnyksen yli on kerran astunut niin toinen kerta ei enaa tunnu suurelta kynnykselta. Uuden kumppanin kanssa voi aloittaa puhtaalta poydalta ja olla tekematta niita samoja virheita, mutta en usko etta saman kanssa jota on jo pettanyt voisi palata entiseen ja leikkia kuin sita ei koskaan olisi tapahtunut. Vaikka siita ei kiinnni jaisi, mutta sen tietaa itse.

Kuin minun elämästäni, paitsi nuoruuden suhteet eivät mielestäni olleet niin virallisia, eikä vakavia. En mielestäni koskaan sitoutunut vakavasti. Puhuisin lähinnä tapailusta. Mutta ehkäpä kyseiset miehenalut ajattelivat toisin. Aikuisena ajattelen, että parisuhde on sopimus. Jota on syytä molempien vaalia.

 

Kannattaisikohan aloittaa parsuhde sellaisen naisen kanssa joka jo kerran on tehnyt Aikuisen Naisen Kypsän Ratkaisun, Löytänyt Naiseutensa, Kasvanut Erilleen ja Halunnut Tilaa Hengittää. Ehkäpä hän ei villiintyisi enää uudestaan? Eihän kai salamakaan iske kahdesti samaan puuhun?

Toisaalta tuollainen nainen on myös sitä mieltä, että Tunteilleen Ei Voi Mitään ja että Se Tuntui Niin Oikealta ja Kauniilta.

Eipä taida kannattaa......

 

Kannattaisikohan aloittaa parsuhde sellaisen naisen kanssa joka jo kerran on tehnyt Aikuisen Naisen Kypsän Ratkaisun, Löytänyt Naiseutensa, Kasvanut Erilleen ja Halunnut Tilaa Hengittää. Ehkäpä hän ei villiintyisi enää uudestaan? Eihän kai salamakaan iske kahdesti samaan puuhun?

Toisaalta tuollainen nainen on myös sitä mieltä, että Tunteilleen Ei Voi Mitään ja että Se Tuntui Niin Oikealta ja Kauniilta.

Eipä taida kannattaa......

Ei todellakaan kannata nojautua tuollaiseen toiveajatteluun!

 

Kyllä entinen petturi kannattaa pitää hyvänä ja vaalia suhdetta hänen kanssaan. Toisaalta hänelle voi näyttää ovea ja todeta, että jos haksahtaa muihin, niin puolituntia on aikaa kerätä tavarat. Silloin hän tietää olevansa kadulla seuraavasta virheestä.

 

Kokemuksesta kerron, että pettäjä pettää aivan varmasti uudelleen.Minun ex-mieheni petti kerran ja annoin sen "anteeksi",mutta sitten tuli toinen kerta (ja kuinka monta muuta kertaa, mistä en tiedtä) ja se oli liikaa.

Itse olen pettänyt ja tullut petetyksi, mutta en enää pettäisi. Olen pettäessäni ollut ns. vailla täyttä ymmärrystä, enkä nähnyt pettämisen vakavuutta ja sen aiheuttamien haavojen syvyyttä. Kun lopulta sain maistaa omaa lääkettäni, silmäni avautuivat. Nyt olen suhteessa ja olen kyllä kertonut miehelleni, että olen pettänyt aiemmin, mutta nyt ei tulisi mieleenikään. En siis ole ikinä ollut mikään "himo-pettäjä", mutta olen suhtautunut asioihin hieman kevytkenkäisemmin ja siitä syystä olen tilaisuuden tullessa saattanut lipsahtaa kiihkeisiin suudelmiin tuiki tuntemattomien uroiden kanssa.. Koen oppineeni viirheistäni ja myös minuun kohdistuneesta pettämisestä. Olen päättänyt tiukentaa otettani ja itsehillintääni, enkä totisesti aio nykyiselle miehelleni tehdä mitään, mikä minun pitäisi häneltä salata. Kunnioitan häntä ja suhdettamme ja jos joku päivä vieraat miehet alkavat houkuttelamaan liikaa, on ehkä aika lähteä koko suhteesta. Vastaan siis, että kerran tai useammankin kerran pettänyt ei VÄLTTÄMÄTTÄ petä ikuisesti.

 

Sen vielä lisäisin, että tuskin kukaan petturi kerta laakistaa muuttuu ja kasvaa; Jos kumppanisi on pettänyt sinua monesti ja kenties viimeksi kuukauden sisällä, eikä mitään sen merkittävämpää kasvua ole tapahtunut, tuskin pettäminen noin vain loppuu. Itse petin avomiestäni v.2005, kun rakastuin toiseen mieheen. Erosin avokistani ja menin suhteeseen tuon uuden rakkauden kanssa. Lopulta hän petti minua ja särki sydämeni. Siinä sain sitten käydä aika rankkaa elämänkoulua ja itsetutkiskelua läpi parisen vuotta, jonka aikana opin uskollisuuden merkityksen ja mielestäni kasvoin uskolliseksi. Sitten tapasin nykyisen mieheni.. Luulen siis, ettei kukaan muutu sormia napsauttamalla, muutokseen vaaditaan syvempi sisäinen ymmärrys ja kasvu.

 

Löytäisinköhän tätä kautta haastateltavan lehtijuttuun, joka käsittelee uskottomuutta pettäjän näkökulmasta?

Pettäjää pidetään melkein aina moraalittomana törkimyksenä. Harvoin huomataan, että usein uskottomuus kumpuaa omien tarpeiden laiminlyönnistä. Tätä näkemystä haluan jutussa korostaa. Vaihteeksi uskottoman näkökulma esiin!

Haluaisin haastatella jotakuta uskotonta ja jo asiaa läpikäynyttä tyyppiä. (Tapauksesta voi olla jo kauemminkin aikaa.) Hastattelu julkaistaan nimettömänä.

Jos olet valmis kertomaan oman tarinasi, lähetä pikimmiten sähköpostia minulle osoitteeseen: anu_kylven@hotmail.com
Kerron sitten jutusta tarkemmin.


Anu Kylvén
freelance-toimittaja

 

Valtaosa minun kavereista pettää jos siihen tulee tilaisuus, mutta vain harva tekee sitä suunnitelmallisesti tai käyttää suurta vaivaa sen eteen. Jos oma puoliso ei kiinnosta tippaakaan seksuaalisesti, niin sitten erotaan, mutta tavallisesti pettäminen on vain vaihtelun halun tyydyttämistä miehillä. Mitä enemmän olen asiasta jutellut epäilen, että lähes kaikki miehet kyllästyvät naisystäväänsä parissa vuodessa seksuaalisesti ja ne joilla on voimakas vietti kyllä sitten pettävät tavalla tai toisella. Joillekin riittää satunnaiset pikkujoulupanot sihteerin kanssa, toisille käynnit ilotytön luona ja jotkut harrastavat kakkossuhteita säännöllisesti. Uskollisena pysymisessä ei ole minusta mitään moraalisesti parempaa, koska jos seksivietti on pohjimmiltaan laimeampi niin uskollisuudessa pysyminenkin on helpompaa.