Hae Anna.fi-sivustolta

Pettäjä-petetyn tarina

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä vierailija, 15.01.2020.

  1. vierailija Vierailija

    Kertoisin oman tarinani pettämisestä ja petetyksi tulemisesta. Petin vaimoani viime keväänä (yhden kerran muttei mikään kännipano vaan harkittu teko), jonka jälkeen kohta paljastui että myöskin vaimollani on suhde miespuolisen ystävänsä kanssa. Vaimo tunnusti mutta vannoi ettei sänkyyn oltu menty. Samalla myönsin että minäkin olin hairahtunut, joten olimme molemmat tehneet virheet ja halusin pitää avioliittoni kuten vaimokin. Vaimo ei kuitenkaan luopunut tästä miehestä vaan vakuutti että he ovat tästedes vain ystäviä. Tulin tästä todella mustasukkaiseksi, aiemmin en koskaan sitä ollut. Vaadin selityksiä tiettyihin asioihin jotka mielestäni kertoivat että heillä on edelleen suhde, ja käyttäydyin kyllä todella ikävästi. Vaimo vakuutti koko ajan että he ovat vain ystäviä. Pari kuukautta sitten hän väsyi mustasukkaisuuteeni ja ilmoitti haluavansa erota ja muutti sukulaisensa luo. Tunsin kauheaa syyllisyyttä, toisaalta oman pettämiseni vuoksi joka oli vaimolleni kova pala koska olin mennyt sänkyyn asti, ja toisaalta siitä että oliko turha mustasukkaisuuteni ajanut hänet eroon. Vaimoni on näihin päiviin asti väittänyt että kyse on vain ystävyydestä sen miehen välillä ja että on surullinen meidän erostamme ja rakastaa kuitenkin minua edelleen jne...

    Noh, pari päivää sitten sain sattumalta tietää joukon kylmiä faktoja. Vaimoni oli mennyt sänkyyn tuon miehen kanssa jo ennen paljastumistaan, ja jatkanut salaisia tapaamisia siitä lähtien koko ajan. Tuo mies on puolestaan lähtenyt omalta vaimoltaan, ja vaimoni onkin asustellut miehen uudessa kodissa sen jälkeen kun ilmoitti erosta eikä sukulaisensa luona. Nämä tiedot toisaalta helpottavat syyllisyyttäni koska sain varmistuksen siitä että aavistukseni suhteen luonteesta olivat täysin oikeita, mutta toisaalta olen kamalan pettynyt siihen että vaimo on ollut noin petollinen ja valehdellut kuukausikaupalla kirkkain silmin, en usko että tuo nainen on vaimoni. Olen edelleen pettynyt myös itseeni: etenkin omaan pettämiseeni mutta myös sinisilmäisyyteeni ja mustasukkaisuuteeni. Olisi pitänyt ensinnäkin olla itse pettämättä (!) ja silloin kun toinen jäi kiinni erota joko heti tai viimeistään sitten kun suhde edelleen jatkui "ystävyytenä".

    Mitä tästä voi oppia ? Nollatoleranssin sekä omalle että puolison pettämiselle. Meilläkin oli ongelmia joiden vuoksi kolmannet osapuolet suhteeseen mahtuivatkin, ja ne olisi tullut ratkaista tai sitten erota ilman että ratkaisua haettiin ulkopuolisista suhteista. Näin ei tehty ja niinpä kauniina rakkautena alkanut suhteemme päättyi todella rumaan eroon.
     
  2. vierailija Vierailija

    Hienoa, että tuostakin voi oppia. Jatkossa voi toimia paremmin.
    Sinulta on varmasti myöskin luotto mennyt. Kannattaa olla rehellinen ja puhua ja käsitellä ongelmia avoimesti. Eihän se mitään hyödytä lähteä toisen matkaan. Ongelmat tulevat siihen uuteenkin suhteeseen, kun arki koittaa.
    Mutta teidän suhde vaikuttaa siltä ettei siitä tulisi enää mitään. Luottamus on niin särjetty puolin ja toisin.
     
  3. vierailija Vierailija

    Ei suhteesta enää tosiaan yhtään mitään tule. Itse elättelin vielä pieniä toiveita etenkin kun vaimo puhui rakkaudestaan... mutta nuo viimeisimmät tiedot varmistivat sen että vaimo pitää minua takaporttinaan jos uusi suhde kariutuisi.

    ap
     
  4. vierailija Vierailija

    Olitteko kauan yhdessä?
    Löydät kyllä uuden rakkauden, mutta älä tee hänen kanssaan samoja virheitä. Vaimosi valehtelua tuskin voit unohtaa tai antaa anteeksi.

    Mutta onko se lopulta todellista rakkauttakaan jos satuttaa toista lähtemällä vieraan matkaan?
     
  5. vierailija Vierailija

    Kahdeksisen vuotta joista 6 viimeistä saman katon alla. Eli luulisi että olisi oppinut toisen jo tuntemaan... ehkä se rakkaus vaan kuoli häneltä, vaikea sanoa kun ei toinen sitä suostu rehellisesti kertomaan.

    ap
     
  6. vierailija Vierailija

    Niinhän sitä luulisi. Tosin koskaan ei kai kehenkään luottaa 100 %. Oliko teillä isojakin ongelmia, sellaisia jotka oli mahdottomia ratkaista?
     
  7. vierailija Vierailija

    Oikeastaan kaksi ongelmaa joista molemmat olisivat periaatteessa olleet ratkaistavissa. Ensimmäinen oli että osallistuin yhteiseen arkeen liian vähän (kotityöt siis) ja toinen ettei hän voinut sietää edellisestä liitostani olevia lapsiani jotka olivat luonamme joka toinen viikonloppu (taidan arvata että tähän tulee kommenttia...).

    Ensimmäinen olisi varmasti ollut korjattavissa, toinen yritettiin ratkaista niin että joko minä lapsineni tai vaimoni oli välillä kyseisen viikonlopun jossain muualla. Valitettavasti vaimoni kohdalla tuo johti siihen että hän sitten vietti noita viikonloppuja tuon toisen miehen kanssa...
     
  8. vierailija Vierailija

    Vaimosi oli myös työelämässä?
     
  9. vierailija Vierailija

    Kyllä oli. Tuo kotitöistä luistaminen oli kyllä rehellisesti omaa laiskuuttani, sen myönnän. En nyt ihan täysin niitä jättänyt tekemättä mutta vaimo teki ne arviolta 80-prosenttisesti. Se oli kyllä paha virheeni, heti alusta lähtien olisi pitänyt jakaa ne työt tasapuolisemmin.

    ap
     
  10. vierailija Vierailija

    Oletko ajatellut hakea keskusteluapua jostakin? Huomaan, että asia painaa sinua. Omasta kokemusta voin sanoa, että esim. seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa keskustelu voi helpottaa ja auttaa näkemään asioita uudessa valossa.
     
  11. vierailija Vierailija

    Itselläni on myös kokemusta pettämisestä. Olin tyytymätön omaan suhteeni. Mieheni lähetteli flirttailevia sähköposteja toiselle naiselle ja teki ulkomaanreissuja. En tiedä tapahtuiko niissä mitään, mutta hän piti erityisesti venäläisistä naisista. Sydämeni särkyi, kun luin näitä viestejä. Lisäksi hän haukkui minua. Olin aina jotenkin vääränlainen. Kyllästyin tähän jatkuvaan moittimiseen. Hänen mielestään en osannut edes jääkaappia siivota.

    Pikkuhiljaa aloin katselemaan aidan toiselle puolelle. Löysin kotipaikkakunnaltani toisen miehen. Hänelle kerroin kyllä avoimesti heti olevani suhteessa, mutta onnettomassa sellaisessa, josta en pääse pois, koska mies uhkailee, että minä en lähde minnekään. Aina lupailin hänelle lähteväni, mutta en pystynyt. Ihastuttiin toisiimme ja hän auttoi minua lähtemään lopulta. Hermot siinä meni molemmilla. Se oli todella raskasta aikaa. Lopulta en ole halunnut olla tämänkään miehen kanssa, sillä hänestä on paljastunut ikäviä piirteitä. Lisäksi hän kyttää tekemisiäni kokoajan. Hän kyttää ihan kaikkea. Puhelinta, vaatteita, vieraita joita luonani käy. Olen todella kyllästynyt tähän enkä jaksa enää. Tällä toiminnallaan (ja ikävillä piirteillään) hän on ajanut minua luotaan pois. Jatkuvaa epäilyä ei loputtomiin jaksa. Siksi olen alkanut taas katselemaan muuta, sillä mies ei luovuta vaikka olen sanonut että en halua olla hänen kanssaan enää.

    Kyllästyin siihen jatkuvaan epäilyyn vaikka en ole tehnyt mitään. Ei siitä mitään enää tule, jos toinen ei luota. Vaikka olinkin suhteessa, kun tavattiin hänen kanssa.
    Tässä vain yksi kokemus.
     
  12. vierailija Vierailija

    Ystävien ja ammattiauttajien kanssa olen näistä asioista keskustellut. Prosessointia tämä tosin vaatii etenkin kun uusia seikkoja tulee matkan aikana esiin. Ja onhan tämä tännekin kirjoittaminen terapiointia, kiitos vaan teille kaikille kommentoijille !

    ap
     
  13. vierailija Vierailija

    Pettämiseenkin on tosiaan niin monia eri syitä, ja onnettomasta suhteesta lähteminen toisen avulla kun omat voimat eivät siihen riitä on minusta moraalisesti hyväksyttävin syy. Ja oikeastaan se ainoa hyväksyttävä syy. Ymmärrän että tietyissä tilanteissa se vaan on ainoa oikea ratkaisu.

    Sairaalloinen mustasukkaisuus kyllä tuhoaa suhteen todella tehokkaasti, valitettavasti. Minäkin kävin aikamoista jaakobinpainia sen suhteen ovatko epäilykseni ja intuitioni aivan vääriä ja ajanko tällä vain rakkaani pois, onnekseni sain lopultakin selville kylmää faktaa suhteesta. Sairaalloisesti mustasukkaiset tosin taitavat harvemmin miettiä kuinka järkiperäisiä heidän epäilyksensä ovat ja että voisivatko he kuitenkin olla väärässä epäilyissään...

    ap
     
  14. vierailija Vierailija

    Ainakin olet rehellinen ja jos olet oppinut liitoistasi, niin et näännytä seuraavaa naista. Jos katsotaan asiaa vaimosi kannalta, joka ehkä on nuori vielä, niin "kaksivuorotyö" ja lapsesi viikonloppuina oli liian raskasta. Hänen aikansa on vielä olla vapaa. Helppo sanoa, että olisi pitänyt miettiä asiaa aiemmin, mutta me teemme virheitä, eikä kaikkea osaa arvioida etukäteen.
     
  15. vierailija Vierailija

    No ei vaimo sentään mikään kotiorja ollut. Hänellä oli omat harrastukset, ja kävimme ulkona ja matkustelimme paljon. Vaimoni on kunnon duracell pupu, monesti sanoin kotitöistäkin että vähempikin riittäisi mutta hän pyrki täydellisyyteen. Ehkä tuo luonteiden erotkin sitten taustalla vaikuttivat. Enkä huomioinut sitä että virta alkoi hänestä hyytymään.

    Ap
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti