Pettäjät, miten voitte elää itsenne kanssa?

Miten voitte, varsinkin kaikki te perheelliset pettäjät, elää itsenne kanssa? Tulla kotiin vieraasta sängystä, jatkaa normaalia perhe-elämää? Katsoa kumppanianne, olla lastenne kanssa, suunnitella tulevaa kesälomamatkaa? Ja samalla miettiä, milloin pääsisi uudelleen nussimaan salarakkaan kanssa. Eikö teillä ole yhtään omaatuntoa? Vai oletteko te niin saatanan itsekkäitä, että ajattelette vain itseänne? Millään muulla ei ole mitään väliä, kunhan vaan MINÄ saan sen, mitä haluan???

Epäilen, että mieheni on pettänyt minua. Ja joo, varmaan omaa syytäni, sillä seksi ei ole kauheasti kiinnostanut viime aikoina. Lapsemme on ollut vakavasti sairas ja huoli lapsesta on täyttänyt mieleni ja vienyt yöuneni, joten eipä siinä ole kauheasti seksi pyörinyt mielessä. Ja mitä mieheni tekee? Pettää minua, ja vieläpä hyvän "ystäväni" kanssa. Tämä "ystäväni" on nainen, joka harrastaa seksisuhteita varattujen miesten kanssa. Mitä varatumpi, sen parempi. Yhtään oikeata seurustelusuhdetta hänellä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen, pelkästään vain seksisuhteita. Kaikki miehet kyllä haluavat pitää hauskaa tällaisen naisen kanssa, mutta kuka mies oikeasti haluaisi itselleen sellaisen naisen elämänkumppanikseen, joka on nussinut satojen miesten kanssa? Vai haluaako joku? Varmaan mieheni.

Tuleva mahdollinen ero ahdistaa, mutta on tämä aika helvetillinen tilanne nytkin. Toisaalta tilanne helpottuisi, jos eroaisimme. Ei tarvitsisi jatkuvasti epäillä. Mieheni tietenkin kiistää kaiken ja syyttää minua luulo- ja mielisairaaksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi.

 

Tilanteita, syitä ja seurauksia on varnasti yhtä monta kuin on ihmisiäkin, joten tämä on siis vain ja ainoastaan minun tarinani ja mielipiteeni.

Minulla on ollut jo vuosia kestänyt seksisuhde naimisissa olevan miehen kanssa. Mies ei saa tarpeeksi/haluamansakaltaista seksiä vaimoltaan - minä en halua seurustella, mutta seksiä haluan. Saamme toisiltamme siis sen mitä kaipaammekin.

Suhteemme ei ole romanttinen tunnetasolla, olemme molemmat sitä mieltä, että tämä suhde ei koskaan tule kehittymään seksisuhdetta syvemmäksi. Olemme kyllä hyviä ystäviä miehen kanssa, samalla aaltopituudella, joten meillä on hyviä keskusteluja ja viihdymme toistemme seurassa muutoinkin kuin vain sängyssä.
Tunnen vaimon. Emme ole ystäviä, mutta kavereita. Vaimo ei tiedä suhteestamme eikä kuulemma sitä osaa epäilläkään. Hyvin heillä kuulemma nykyään menee. Minä osaan pitää suuni kiinni, joten minun tekojeni vuoksi heidän parisuhteensa ei tule kärsimään.
Tarkoitan, että minulta vaimo ei tule suhteesta kuulemaan.

Seksin puute on aiheuttanut jännitteitä ja eripuraa mihen ja hänen vaimonsa suhteessa. Kun mies saa seksiä minulta, menee hänellä kotonakin paremmin.
Minä taas... kuten sanoin, haluan seksiä, mutta en halua vakavaa seurustelusuhdetta, en myöskään halua sänkyyni tuntemattomia baarista iskettyjä miehiä vain seksin vuoksi.

Miksikö juuri varattu mies? Kolmesta syystä: minun ei tarvitse pelätä, että hän haluaisikin jonain päivänä enemmän. Siksi, että saan juuri niin paljon omaa aikaa kuin haluan. Ja siksi, että minun ei tarvitse selitellä miehelle omia tekemisisäni, en ole tilivelvollinen.
En ylpeile, en puolustele enkä häpeä. Tässä tilanteessa on kolme ihmistä, joista kolme on tyytyväisiä. Mitä ei tiedä, sitä ei osaa surrakaan.

Kuten alussa sanoin, jokainen tilanne on erilainen. Maailma ei aina niin mustavalkoinen, kuin miltä se aluksi näyttää.

Toivottavasti sait tarinastani jotain irti.

 

Olen sitä mieltä että avo- tai avioliitossa se toinen osapuoli on ollut jo pitkään tyytymätön parisuhteeseen (ei pelkkään seksiin vaan koko suhteeseen) ja tehnyt omalla kohdallaan suhteesta eroa. Jäävuoren huippu on pettäminen joka tulee siitä, että on antanut itselleen jo luvan lähteä eli on niin kypsä ja väsynyt sekä valmis.
Ei siis yhtäkkiä tule toista naista tai miestä, joka vie vaan pettäjä itse on ollut vastaanottava osapuoli sopivalle suhteelle jo kauan.
Olin itse kymmenen vuotta pettäjä aviomiehelleni ja se toinen nainen. Ei ollut rohkeutta hakea heti avioeroa ja lasten takia asiaa vetkutti sekä salasi. Vuosien ja iän myötä tuli rohkeus ottaa vastuu tekemisistään ja sitten viedä asiat päätökseen.
Joskus suhde vaan kalutaan niin loppuun suhteellisen lyhyessäkin ajassa, ettei tilanteen korjaamiseksi auta puhuminen tai parisuhdeterapia.

 

Pettäminen, vierassa käyminen, toinen nainen tai toinen mies, salarakas tai seksisuhde aviossa olevalla ihmisellä perustuu kuitenkin aina petokseen, valheeseen, peittelyyn, salailuun. Vaikka sen miten päin yrittäisi selittää parhain päin. Tuloksena on vain onnettomia ihmisiä ja särkyneitä sydämiä. Jos avioliitto on pielesssä, se vanha hyvä tapa on selvittää asia verekseltään, no ei se tietenkään ole helppoa, mutta periaatteena paras vaihtoehto kuitenkin.

 

Niitä särkyneitä sydämiä tulee myös silloin kun se tiskipöytä putsataan ennen uusia suhteita. Varsinkin sille osapuolelle se on rankkaa, joka hokee itselleen, että meillähän oli kaikki ihan hyvin. Mikään ei ole inhottavampaa kuin se toinen osapuoli roikkumassa, vinkumassa, vaatimassa, uhkailemassa, kiristämässä..... pysymään mädässä suhteessa.
Keskustellaan, keskustellaan ja kuunellaan sen manipuloivan osapuolen jutut & kyyn eleet sekä lopputulos suhde hakeutuu vanhoille urilleen ja on sitä samaa eli mikään ei tule muuttumaan.
Pettämisen jälkeen annan anteeksi ja kaikki on taas hyvin, hah! Pienessäkin vastoinkäymisessä saat muistutuksen vanhoista ja pysyt kyykyssä lopun ikäsi.
On paljon vanhoja miehiä, jotka ovat saaneet "anteeksi" ja jääneet eli haudanneet itsensä elävältä vain sen toisen ihmisen vuoksi vaikka hei tämä oli myös minunkin ainut elämäni.
Ihminen tekee virheitä elämänsä valinnoissa myös ihmissuhteissa ja varsinkin niissä.