pettäjät

[larkma]

Nykyään kuulee lähes viikoittain ihmisistä, joita on petetty, (itse sain kokea petetyksi tulemisen, ja nyt olen yrittänyt 3 vuotta toipua, unohtaa ja yrittää taas luottaa.) Ko. tarkoitukseen on perustettu jopa nettisaitteja, joissa näitä salasuhteita voi yrittää rakentaa.
Miten tähän pisteeseen ollaan tultu, miten ihmiset voivat pettää puolisoitaan, joita rakastavat, ja jotka ovat rakentaneet koko elämänsä ja tulevaisuutensa toisen ihmisen varaan? Sairas maailma! Pettäjät oksettavat.
Onko muita petetty, ja miten saitte puolisonne kiinni pettämisestä?
Annoitteko anteeksi, ja oletteko saaneet rakennettua suhdettanne uudelleen?

 

[kjhlooh]

Itse en pystyisi jatkamaan pettäjän kanssa, liian vaikeeta olisi antaa anteeksi. Onneks on myös ihmisiä jotka ei petä!Miten ite oot jaksannut?

 

[Anatolia]

Miten tähän pisteeseen ollaan tultu, miten ihmiset voivat pettää puolisoitaan, joita rakastavat, ja jotka ovat rakentaneet koko elämänsä ja tulevaisuutensa toisen ihmisen varaan? Sairas maailma! Pettäjät oksettavat.

Virhe numero yksi: ihminen voi loppupeleissä luottaa vain itseensä. Ei koko elämäänsä ja tulevaisuuttansa voi toisen varaan rakentaa, vaan ITSENSÄ varaan.

Virhe nro 2 on minusta se, että jatkaa pettäjän kanssa, vaikka ei pysty unohtamaan tai luottamaan enää. Jos jatkaa, niin jatkaa puhtaalta pöydältä - se on mun mielipiteeni asiasta.

 

[Jehnny Tightlips]

Tähän pisteeseen ei ole tultu, vaan siinä on aina oltu. Pettämistä on ollut olemassa aina, enkä ihmettelisi, vaikka sitä olisi ollut ennen vanhaan enemmänkin, kun eroaminen on ollut vaikeampaa. Kovin ikävää tietysti, että sinua on petetty, mutta koko elämäänsä ei kuitenkaan voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Muitakin pahoja asioita kuin pettäminen voi tulla vastaan, ja niissäkin tilanteissa on hyvä, että elämässä on muutakin kuin se yksi ihminen.

 

[larkma]

Asiat meni pettämisen jälkeen tosi vaikeaksi. Ensimmäinen puol vuotta meni vaan itkeskellessä ja itsesäälissä.
Jälkeenpäin kaduttaa, etten jättänyt miestä.
Nyt meillä pieni lapsi, mutta pettäminen vainoaa edelleenkin. Selaan hullunlailla puheluerittelyjä, sähköposteja, posteja, facebookia ym.
Itse olen aika vahva ihminen ollut aina, mutta petetyksi tuleminen tuhosi täysin luonteeni, tiedän itsekkin olevani täysin eri ihminen, kuin ennen pettämistä. Vihaan nykyistä minääni, mutta en osaa tehdä enää näin pitkän ajan jälkeen asialle mitään..

 

[Anatolia]

Asiat meni pettämisen jälkeen tosi vaikeaksi. Ensimmäinen puol vuotta meni vaan itkeskellessä ja itsesäälissä.
Jälkeenpäin kaduttaa, etten jättänyt miestä.
Nyt meillä pieni lapsi, mutta pettäminen vainoaa edelleenkin. Selaan hullunlailla puheluerittelyjä, sähköposteja, posteja, facebookia ym.
Itse olen aika vahva ihminen ollut aina, mutta petetyksi tuleminen tuhosi täysin luonteeni, tiedän itsekkin olevani täysin eri ihminen, kuin ennen pettämistä. Vihaan nykyistä minääni, mutta en osaa tehdä enää näin pitkän ajan jälkeen asialle mitään..

Pettäminen voi tuhota suhteen vielä vuosienkin kuluttua.

Ei ole liian myöhäistä lähteä, tai hakea apua esim. pariterapiasta.

 

[Ken guru]

Noniin, taas vei anatolia sanat suustani.

Lisään vielä että olen sitä mieltä, että sellainen ihminen joka pettää, ei rakasta puolisoaan. Eli nou voriis, jos joku sinua rakastaa, niin ei petä. Jos pettää, niin ei ole sinua rakastanutkaan, joten sellaisen kanssa ei kannata aikaa tuhlatakaan.

Kyllä jokaisen pitää voida (halutessaan) vaatia että puoliso on uskollinen. Jos siihen ei pysty, niin ei sitten kuulu olla parisuhteessakaan. Sanon minä!

 

[voi...]

Virhe numero yksi: ihminen voi loppupeleissä luottaa vain itseensä. Ei koko elämäänsä ja tulevaisuuttansa voi toisen varaan rakentaa, vaan ITSENSÄ varaan.

Virhe nro 2 on minusta se, että jatkaa pettäjän kanssa, vaikka ei pysty unohtamaan tai luottamaan enää. Jos jatkaa, niin jatkaa puhtaalta pöydältä - se on mun mielipiteeni asiasta.

Totta kyllä, että on aika hurjasti sanottu että rakentaa koko elämänsä ja tulevaisuutensa toisen ihmisen varaan. Mä olen tosi vahvasti mieheni kanssa tiimi ja me ollaan perhe, jonka eteen me molemmat nähdään vaivaa. Mutta tiedostan, että niinkin voisi joskus käydä etten olisi enää hänen kanssaan (ihan jo meistä riippumattomista syistäkin). On sydäntäsärkevää ajatella, että voisimme erota, mutta sellaisiakin tilanteita voisin kuvitella tulevan vastaan, josta emme enää yli pääsisi. Ja mä tiedän, että kyllä selviäisin ilman häntäkin, jos ero tulisi, vaikka kamalaa se olisikin.

Tsemppiä, ap!

 

[larkma]

Taisitte ottaa ton elämän rakentamisen toisen varaan vähän liian kirjaimellisesti, eli lähinnä tarkoitin tällä lapsien tekemistä, yhteisten lainojen ottamista ym.
Eli jos rakentaa yhteistä elämää tietoisesti toisen ihmisen kanssa, niin miten voi tuhota sen kaiken vain hetken hairahduksella, kysynpä vain?!

 

[pölli]

jos rakastaa ei pysty pettämään!

 

[Anatolia]

Vaikka rakastaa, niin pystyy pettämään. Näin uskoisin.

Seksi ja seikkailunhalu on yksi asia, rakkaus on toinen. Etenkin pitkässä parisuhteessa voi tulla hairahduksia, vaikka kuinka toista yhä rakastaisi. Ei asiat ole niin yksiselitteisiä.

 

[Jaska-]

Taisitte ottaa ton elämän rakentamisen toisen varaan vähän liian kirjaimellisesti, eli lähinnä tarkoitin tällä lapsien tekemistä, yhteisten lainojen ottamista ym.
Eli jos rakentaa yhteistä elämää tietoisesti toisen ihmisen kanssa, niin miten voi tuhota sen kaiken vain hetken hairahduksella, kysynpä vain?!

Koska miehelle se on vain pano ja sillä hyvä.
Naisen motiivi pettämiselle voi olla eri ja usein onkin, ehkä sinä kuvittelet että miesten motiivi (keskiarvoisesti ) on sama kuin naisella.

Miehistä se asia voi olla samalla tasolla kuin näkisi korvapuustin pöydällä ja päätät syödä sen tietämättä kenenkä se oli.

 

["xyz"]

jos rakastaa ei pysty pettämään!

Elämä ei ole ihan näin mustavalkoista. Onneksi.

 

[larkma]

Totta, että asiat ei ole yksiselitteisiä, ja toisaalta ymmärrän "vahingonomaiset" hairahdukset, mutta en todellakaan ihmisiä, jotka ehdointahdoin hakevat seuraa esimerkiksi netistä, ko. tarkoitukseen olevilta saiteilta. Siinä tilanteessa ihminen ei vain VOI rakastaa toista ja etsiä seksiseuraa netistä..

 

[kyllämämuistan]

. Oma mieheni petti exäänsä monesti, mutta olen niin varma kuin varma voi olla ettei koskaan minua pettänyt. Omien sanojensa mukaan hän petti koska:
1. Oli liian nuori (22)
2. Tyttö antoi aina anteeksi
3. Nainen ei antanut "miehen olla mies", vaan esim. kirjoitti miten miehen pitää naista kohdella, kuinka olla romanttinen yms.

Meillä on lapsia ja mies on ihana. Se ei käy baareissa (omasta tahdostaan), ei piilottele puhelintaan yms. Me ollaan kanssa tiimi, hyvin vahva sellainen. Uskon että monessa noin ikävässä tapauksessa on kyse iästä. Tai muuten huonosta parisuhteesta. Puhukaa hyvät ihmiset, puhukaa!

 

[Ken guru]

Vaikka rakastaa, niin pystyy pettämään. Näin uskoisin.

Seksi ja seikkailunhalu on yksi asia, rakkaus on toinen. Etenkin pitkässä parisuhteessa voi tulla hairahduksia, vaikka kuinka toista yhä rakastaisi. Ei asiat ole niin yksiselitteisiä.

Mä taas näen sen eri tavalla, koska pettämisessä ei ole kyse vain seksistä. En esim. itse voisi koskaan loukata ja satuttaa rakastamaani miestä niin paljon että pettäisin, enkä edes pystyisi fyysisesti pettämään sitä ketä rakastan.

Silloin jos pettää, niin omat halut ja oma hauskuus menee toisen edelle niin pahasti, että ei voi sanoa enää rakastavansa sitä ketä pettää. Välittää varmasti voi, mutta omakohtaisesta kokemuksesta sanon että rakkaus on niin suuri tunne, että siinä ei pysty toimimaan niin julmasti ja itsekkäästi.

Kauhean epäjohdonmukainen selitys kun täällä töissä taas joutuu keskeyttelemään...

 

[dstgsdhgsh]

Minkä ikäisiä te ootte ap?

 

[larkma]

lähemäpänä 30 molemmat

 

[Saa kivittää]

Vaikka sataa kiviä päähän kerron: Olen pettäjä. Ja olen myös tullut petetyksi (sen varmaan ansaitsinkin)

Pettäminen on pahin teko mitä olen elämässäni tehnyt enkä vielä tänäkään päivänä ole itselleni kunnolla anteeksi antanut. Jonkinlaisen sovinnon olen kuitenkin itseni kanssa tehnyt. Mä erosin kyllä kun pettämiskierteeni vaan jatkui ja jatkui, enkä osannut lopettaa. Aina lupasin itselleni että nyt loppu - kunnes taas oli vieraassa sängyssä. Exäni ei koskaan saannut tietää, ehkä hyvä niin. On oikeutettua että minä olen se joka asiasta joutuu vielä nytkin kärsimään omantunnon tuskia.

Mutta tosiaan - olen sovun itseni kanssa tehnyt. Suhde, jossa eli oli huono. Mutta jonkun ihmeen vuoksi siinä roikuimma. ehkä tavan, ehkä muiden odotusten, ehkä sinnikyyden vuoksi. Lapsia meillä ei ollut. Pahaolo purkaantui mulla idiootilla tavalla - olin osin matkustajana omassa kropassani. Toisaalla halusin leikkiä kotista (meillä oli kulissit kunnossa) ja toisaalla kapinoin.

petetyksi tulin ensimmäisessa suhteessa tuon suhteen jälkeen. Se sattui, mutta ei niin kovaa kuin oma pettämiseni. Ehkäpä siksi että olin jo ehtinyt tajuta sen seikan että jos suhdet ei ole molemmille tyydyttävä - pettäminen on vaan ajan kysymys.

Nyt olen avioliitossa. Olen miehelleni avoimesti puhunut historiani ja hän on sinut sen kanssa. Menemme päivä kerrallaan eteenpäin ja yhden lupauksen olen tehnyt: Jos joskus "ruoho aidan takana" alkaa kiehtoa, on mieheni oikeutettu ensimmäisenä kuulemaan siitä - ennen kuin teen mitään. Sama toisin päin. Eli vaikka se sattuisikin, niin tärkeämpää on vaan nostaa kissa pöydälle ja miettiä mistä kiikastaa. Kuin että leikkiä kaiken olevan hyvin.

 

[saa kivittää]

Silloin jos pettää, niin omat halut ja oma hauskuus menee toisen edelle niin pahasti, että ei voi sanoa enää rakastavansa sitä ketä pettää. Välittää varmasti voi, mutta omakohtaisesta kokemuksesta sanon että rakkaus on niin suuri tunne, että siinä ei pysty toimimaan niin julmasti ja itsekkäästi.

QUOTE]

Tämä on totta - mutta joskus voi olla vaikea erottaa rakkautta riippuvuudesta. Kun ihminen on ollut samassa tilanteessa vuosia ja vuosia, ei sitä osaa päästää irti vaikka teot ei enää ole toista kunnioittavia.

Jos suhde on kunnossa ja toista rakastaa - ei pysty pettämään. Mutta ihminen voi myös rakastaa sitä muuta elämää toisen kanssa, vaikkakaan se puoliso ei enää siinä olekaan se jota rakastaa. Ystävät, läheiset, lapset, koti...kaikki. Halu pitää kiinni noista voi olla niin suuri että samalla kuvittelee että rakastaa vielä myös puolisoa, vaikka onkin jo pettänyt.

ÄÄh... en osaa selittää, ehkä joku saa kopin ajatuksesta

 

[larkma]

Mä en vaan pysty ymmärtämään, että miksi olla suhteessa joka on kaikintavoin niin huono, että ajautuu pettämään?
Meillä ihan hyvä suhde, ja viihdymme toistemme kanssa.
Mutta itse olen kovaa vauhtia pilaamassa suhdettamme ja ajamassa miestä taas toisen syliin, epäilyilläni.
Jatkuva epäileminen ja kyttääminen syö minua sisältä, ja olen ollut henkisesti ihan loppu jo pitkään.
En vain pysty lopettamaan kyttäämistä, ajattelen aina, että jos mies jäisi vielä kiinni jostain, se olisi mun vika, kun en ole tajunnut katsoa hänen "peräänsä".
En haluaisi erota, pienten lastemme takia, ja kuten jo alussa sanoin, meillä muuten ihan hyvä suhde.
Pitäisi varmaan hakeutua hoitoon.. Melko säälittävää, että asia, joka toiselle merkitsi vain panoa, tuhosi kaiken mitä ennen olin.
En sääli yhtäkään pettäjää, ja maailmassa ei ole yhtäkään riittävää syytä mennä toiselle niin tekemään...

 

["vieras"]

Tähän pisteeseen ei ole tultu, vaan siinä on aina oltu. Pettämistä on ollut olemassa aina, enkä ihmettelisi, vaikka sitä olisi ollut ennen vanhaan enemmänkin, kun eroaminen on ollut vaikeampaa. Kovin ikävää tietysti, että sinua on petetty, mutta koko elämäänsä ei kuitenkaan voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Muitakin pahoja asioita kuin pettäminen voi tulla vastaan, ja niissäkin tilanteissa on hyvä, että elämässä on muutakin kuin se yksi ihminen.

Ennen pettäminen on ollut yhteiskunnallisesti tuomittavampaa kun nykyään. Ei ennen media hehkuttanut salarakkaista ym, vaan ne on tämänajan villitys. Ei ennen ollut tietokoneita, missä pettäminen, ja salaseuran etsiminen on todella helppoa. Mitä ennen kunnioitettiin, on nykyään yhtä kestävää kun paperi tulessa.

 

["mä"]

Pettäminen voi tuhota suhteen vielä vuosienkin kuluttua.

Ei ole liian myöhäistä lähteä, tai hakea apua esim. pariterapiasta.

Kerro miten se tapahtuu vielä vuosienkin päästä???

 

["just"]

Vaikka rakastaa, niin pystyy pettämään. Näin uskoisin.

Seksi ja seikkailunhalu on yksi asia, rakkaus on toinen. Etenkin pitkässä parisuhteessa voi tulla hairahduksia, vaikka kuinka toista yhä rakastaisi. Ei asiat ole niin yksiselitteisiä.

Entäpä toisen kunnioitus?
Jos kunnioitat puolisoasi, miksi haluaisit satuttaa? Kyllä jokainen halutessaan voi olla pettämättä. Hairahdukset ovat vain tekosyitä, joilla oikeutetaan petos

 

["mä"]

Noniin, taas vei anatolia sanat suustani.

Lisään vielä että olen sitä mieltä, että sellainen ihminen joka pettää, ei rakasta puolisoaan. Eli nou voriis, jos joku sinua rakastaa, niin ei petä. Jos pettää, niin ei ole sinua rakastanutkaan, joten sellaisen kanssa ei kannata aikaa tuhlatakaan.

Kyllä jokaisen pitää voida (halutessaan) vaatia että puoliso on uskollinen. Jos siihen ei pysty, niin ei sitten kuulu olla parisuhteessakaan. Sanon minä!

Hmm... Täysin ei sinun olettamuksesi pidä paikkaansa... tiedän että voi rakastaa toista äärettömän paljon ja silti ihmisluonnon eläimellisyys tuo esiin sen petoksen puolen. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, jos haluat