Pettäminen "muoti-ilmiönä"

["mä"]

Tässä pohdiskelen vain, että miten kummassa pettämistä tapahtuu niin äärettömän paljon. Osa hyväksyys ja osa ei, se jättää parantumattomat arvet ihmiseen, etenkin petettyyn. Harvoin pettäjällä oikeasti omatuntoa kolkuttaa, kokee tehneensä sillä hetkellä oiken ja keksii kaikkeen perustelut. Olen itse kokenut asian molemmin päin ja nyt olen suunnattoman kyllästynyt näihin uskottomuus keskusteluihin ja perusteluihin. Tuntuu niin kliseisiltä tämän elämänkokemuksen jälkeen kaikki mikä petturuuden ympärillä liikkuu. Milloin vedotaan seksittömyyteen parisuhteessa, milloin 30-, 40- kriiseihin tai 50 villitykseen, milloin suhde tuntuu niin tylsältä ja väljähtäneeltä että vaan oikeutetaan rakastuminen toiseen ihmiseen. Miksi mennään naimisiin tai perustetaan parisuhteita, jos niissä ei osata elään??
Olen lopen kyllästynyt ihmisiin, jotka sanovat hyväksyvänsä pienet seikkailut, se vaan ei ole mikään pieniseikkailu vaan saattaa pilata monen ihmisen elämän

 

["vieras"]

Harva käsittääkseni hyväksyy pettämisen. Mistä olet saanut sen käsityksen että pettäminen olisi yleisesti hyväksyttyä? Tai että pettäjällä ei omatunto kolkuttaisi?

 

["mä"]

[QUOTE="vieras";24426342]Harva käsittääkseni hyväksyy pettämisen. Mistä olet saanut sen käsityksen että pettäminen olisi yleisesti hyväksyttyä? Tai että pettäjällä ei omatunto kolkuttaisi?[/QUOTE]

Valitettava totuus lukiessa kirjoituksia aiheesta sekä kuunnellessa tarinoita elävässä elämässä. Hyvin moni parisuhde sisältää sen kolmannen osapuolen. Osa puolisoista sen tietää osa ei. Sivusta seurannut eräänkin hyvän parisuhteen kulisseja, sekä työssä että siviilissä. pahinta siinä on vielä se, että yleinen mielipide on se, että mitä vaan voi tehdä kun toinen ei tiedä. Toki kiinnijäädessä moni esittää katuvaa, mutta ei aikaakaan, kun taas jo hairahdutaan uudestaan. Monelle tämä on jo elämäntapa... valitettavasti...
Työni sekä osittain myös oma elämäni on varmaan tehnyt minusta erittäin realistisen ja kyynisenkin.

 

["hmm"]

multa menee ohi että miksi sä murehdit sitä että ihmiset perustaa parisuhteita ja perheitä vaikka eivät ole siihen kykeneviä. Olen kanssasi samalla aaltopituudella, mutta ajatteletko tosiaan että pettämistä on vain tällä meidän aika kaudella?

 

["vieras"]

[QUOTE="mä";24426429]pahinta siinä on vielä se, että yleinen mielipide on se, että mitä vaan voi tehdä kun toinen ei tiedä. Toki kiinnijäädessä moni esittää katuvaa, mutta ei aikaakaan, kun taas jo hairahdutaan uudestaan.[/QUOTE]
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt tätä uskomatonta kaksinaamaisuutta, mikä pettämiseen liittyy. Ensin petetään ihan surutta ja harkitusti, ja sitten käryn käydessä itketään ja kadutaan. Se on mielestäni puolison halveksimista ja pitämistä tyhmänä.

 

["vieras"]

[QUOTE="mä";24426429]Sivusta seurannut eräänkin hyvän parisuhteen kulisseja, sekä työssä että siviilissä. -- Työni sekä osittain myös oma elämäni on varmaan tehnyt minusta erittäin realistisen ja kyynisenkin.[/QUOTE]
Saako kysyä, että missä olet töissä?

 

[Data]

Paljon on niitä jotka eivät hyväksy pettämistä tai ainakaan eivät itse pettäisi.

 

["vieras"]

Njaa...Ystäväpiirini on käsittääkseni melko laaja ja heterogeeninen, enkä silti allekirjoita ap:n väitteitä. Uskaltaisin sanoa, että pettäminen ei ole "muoti-ilmiö" eivätkä syrjähypyt ole hyväksyttyjä eikä hairahduksiin suhtauduta kevyesti.

Ennemminkin väittäisin, että nykypäivänä ollaan tiukempia sivusuhteiden kanssa kuin ennen. Olihan muutama vuosikymmen sitten esim. ihan yleistä ja jopa suotavaa, että valtion päämiehet olivat viriilejä rinnakkaissuhteilijoita. Nykyään tätä paheksuttaisiin.