Hae Anna.fi-sivustolta

Pettynyt äiti

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä huono äiti, 21.05.2007.

  1. huono äiti Vierailija

    Esikoiseni kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi ja vaikka olenkin onnellinen, että hän valkolakin saa olen, rehellisesti sanoen, samalla kuitenkin vähän pettynyt. Poika on aina ollut hyvä koulussa ns. kympin oppilas. Kirjoitukset eivät kuitenkaan kiinnostaneet ja niitä älliä ei saavutettu. Luulen, että poika ei moisesta piittaa, mutta minulle se oli kuitenkin jollakin tavalla pettymys. Kai minä kuitenkin odotin hyvän koulumenestyksen takaavan jotain, vaikka pojalle itselleen moneen kertaan sanoin, että lue,lue,lue - tuloksetta.

    Olen aina sanonut, ettei äitiä tarvitse kiittää jos lapset pärjäävät niin olisinko nyt kuitenkin toivonut sitä kiitosta tällä tavalla...? Tunnen itseni huonoksi äidiksi ja olen todella pettynyt itseeni, kun ajattelen näin. Yritän kovasti näyttää, että olen tyytyväinen tulokseen mutta salaa itken harmiani. Olenko ihan tyhmä ??
     
  2. Mitä teetkin, niin salaa pettymykseni hyvin pojaltasi! Kun itse sain kirjoitusten tulokset, ja tulin onnellisena kotiin, niin äitini sanat "kyllä minä olisin pystynyt parempaan" satuttivat todella syvästi, ja satuttavat vieläkin kun muistelen asiaa. Vieläkään en halua kertoa äidilleni (näin 10 vuoden jälkeen) uutisia, hyviä enkä huonoja, koska pelkään kuulevani olevani taas pettymys tms.

    Ylioppilaskirjoitukset testaavat mielestäni (tai siis ainakin 10 vuotta sitten) oppimista hyvin erilaisella tavalla kuin tavalliset kokeet.Itse olen aina ollut juuri tullainen kympin-oppilas, sillä mieleeni jäävät asiat lyhyeksi ajaksi faktoina. Mutta ylioppilaskokeessa testataan tietoa kolmen vuoden ajalta (eikä parin kuukauden), ja lisäksi laajoja asiakokonaisuuksia. Samoin esimerkiksi reaalissa/ainekokeissa essee-tyylisen vastauksen muodostaminen on tärkeää, ja kaikki eivät vain ole siinä yhtä hyviä kuin toiset.

    En usko että kukaan nuorista tehdessään ylioppilaskoetta ajattelee vanhempiaa, tai heidän toiveitaan. Mielestäni äiti saa kiitoksen siitä, että on onnistunut kasvattamaan yhteiskuntakelpoisen, mielellään kohteliaan ja hyvin käyttäytyvän nuoren, joka toivottavasti on onnellinen elämässään nyt ja tulevaisuudessa. Nämä ovat paljon tärkeämpiä ominaisuuksia elämässä kuin yksi hyvä arvosana lisää. Voihan olla, että poikasikin on pettynyt arvosanoihinsa, mutta ei halua näyttää sitä. Hän on nyt kuitenkin aikuinen, ja voit ohjastaa häntä hyvään suuntaan, mutta et voi (etkä saa!) elää hänen elämäänsä hänen puolestaan.
     
  3. käsittämätöntä Vierailija

    En oikeastaan edes tiedä, mitä tähän kirjoittaisin...vai olet pettynyt, kun ei poika saanut älliä? Hänkö ei nyt kiittänyt sinua sitten...niin mistä? Äitiä ei tarvitse kiittää, jos lapset pärjäävät...mitä tarkoitat tällä? Sekö on nyt sitten kiittämätöntä sinua kohtaan, kun ei tullut älliä? Outo ajattelumaailma sinulla, äiti.
     
  4. Äiti myös Vierailija

    Oma poikani oli myös koulussa hyvä oppilas ja ylppärikokeet meni huonommin kuin hänen tasonsa olisi antanut odottaa. Koin pienen ohimenevän pettymyksen, sanallakaan en pojalle maininnut siitä. Hän oli onnellinen, että pääsi läpi.

    Näin jälkikäteen tajuan, että olisi ollut tietysti hienoa elvistellä poikani ällillä (kuten työtoverini teki samana keväänä). Siis perin itsekästä olla pettynyt. Tyttäreni, joka kirjoitti vuosi sitten sanoi, että jotta voi kirjoittaa hyvin arvosanoin, tarvitaan vain hyvät perslihakset, jotta jaksaa tarpeeksi istua ja päntätä.

    En ymmärrä lainkaan, miksi itket moista?
     
  5. pallontallaaja Vierailija

    sitä minäkin tässä jäin pohtimaan, että mihin tarkoitukseen vanhemmat tarvitsevat lapsensa älliä enkä keksi muuta kuin sen, että niillä on kiva ylpeillä tuttaville.

    Jokaisen vanhemman pitäisi antaa itselleen lupaus, että ei ikinä yritä päteä lastensa kautta vaan olla heille tukena, turvana ja lohduttajana.
     
  6. Isomummi Vierailija

    "Olenko ihan tyhmä ??"
    Totisesti olet!! Muistan itse vielä nyt kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin poikani ilmeen muuttumisen, kun hänen isänsä vähätteli pojan saavuttamaa ansiota. Myöhemmin hän kysyi minulta, miksei hän kelpaa isälleen koskaan.
     
  7. Aika järkyttävää, jos vanhempien takia pitää pärjätä...

    Siksi toiseksi, ei niitä yo-tutkinnon arvosanoja enää kukaan koskaan tule kyselemään eikä vertailemaan. Kun jatko-opintopaikka on hankittu ja uudet haasteet edessä ei kukaan enää kysy eikä kyseenalaista miten lukiossa meni. Ihan liian suuri paino annetaan yo-arvosanoille, pääasia, että pääsi läpi kunnialla.

    Sitä paitsi, onhan lapsella edessä vielä kokonainen ihmisikä - ja vuosikausien opintoja ja oppimista, muodossa tai toisessa. Tämä oli vasta ensimmäisiä askelia sillä opintiellä. Jos nyt lähdet suremaan yo-kokeen arvosanoja, saat surra ikäsi poikasi menestyksiä, tai menestymättömyyksiä.
     
  8. ap ok Vierailija

    Tavallaan ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa. Ymmärrän siksi, että yritän nyt saada poikaani hiukan kiinnostumaan numeroista. Ihan pienellä vaivalla voisi saada hyvät paperit ja helpottaa pääsyä jatko-opintoihin, saada opettajilta lisää good williä ja saada kokemusta siitä, millä tavoin opiskellessa nähty työ näkyy tuloksissa. Poika helposti alisuoriutuu, kun ei ole miellyttämisen tarvetta eikä poikamaailmassa numeroilla voi päteä kuten hauiksella tai pelitaidoilla.

    Ystävälläni on poika, joka jätti viittä vaille kesken lukion - vaikka arvosanat olivat hyvät, matemaattisissa aineissa jopa erittäin hyvät. Pojan asenne oli vain kertakaikkiaan sellainen, että mikään näyttäminen ja suorittaminen ei kiinnostanut. Nyt vuosien kitkuttelun jälkeen poika vasta yrittää saada itselleen ammattia. Aivan hyvin voisi olla jo puolessa välissä insinööriopintoja.

    Tietysti vanhempien on velvollisuuskin stressata sitä, että lapsi jakaa voimansa viisaasti ja yrittää saada lahjansa esiin ja oppii tuntemaan itsensä opiskelijana. Mutta lukioikäistä on paha patistella.
     
  9. masensi lukea Vierailija

    Uudella ylioppilaalla on 11-13 vuotta kestänyt yhtä soittoa kestänyt kouluputki takana. Sen kliimaksi ei ole nuo yo-paperit, vaan se, että on oppinut jotain. Se näkyy lukion päättötodistuksessa.

    Toisilla menee kirjoitukset huonosti muuhun koulumenestykseen verraten ja toiset sitten onnistuvat kirjoituksissa, vaikka menestys muuten ei niin kaksinen ole ollut.

    Minusta on karmeaa, että löytyy vanhempia, jotka tuijottavat vain noiden yo-kirjoitusten tuloksia. Toivottavasti nämä vanhemmat häpeäisivät, olisivat hiljaa aatoksistaan ja iloitsisivat yhdessä uuden ylioppilaan kanssa yhden aikajakson päättymistä ja uuden alkamista.
     
  10. xxcc Vierailija

    Onnea uudelle ylioppialalle!
    Jos poika ei itse ei ole pettynyt, ap:nä kehuisin vain hyvästä suorituksesta (läpi meni ja ilmeisesti ihan hyvin?).
    Jos poika on pettynyt, ap:nä lohduttaisin häntä, että yo-todistus ei ole onneksi ainoa tie jatko-opintoihin (jos ne kiinnostavat -- muuten pahveilla ei ole merkitystä).
    Tietenkin ne ällät tasoittaisivat tietä jonkin verran -- esim. pitkän matikan L:llä irtoaa suoraan paikka yliopistolta (JOS matikan opiskelu kiinnostaa), mutta suurin osa opiskelemaan pyrkivistä on "ällättömiä".
    Saavutus joka tapauksessa hieno ja juhlimisen arvoinen!

    --

    Vähän OT mutta asiaa sivuten: "Kympin oppilaissa" on koulukohtaisia eroja, erityisesti peruskouluissa mutta myös, hämmästys kummastus, lukioissa. Tuttavani, joka on toiminut pitkään YTL:n sensorina (siis arvostellut yo-kokelaiden tuotoksia), kertoi, että tietyistä kouluista tulee joka vuosi säännönmukaisesti yläkanttiin arvosteltuja kokeita. (Koulujen nimiä hän ei tietenkään voinut mainita.) Niissä kouluissa kympitkin ovat varmasti irronneet helpommin kuin muissa kouluissa. Minusta kyse on oppilaan oikeusturvasta -- kympin saaminenhan tarkoittaa, että hän "osaa asian"; miten ihmeessä hän voisi tietää, että parantamisen varaa on?

    Omia (siis lapseen liittyviä) kokemuksia on vasta yläasteelta. Arvostelu on pääsääntöisesti ollut tiukahkoa mutta reilua, mutta ääripäitäkin löytyy: äidinkielessä jo kasiluokkalaiset väänsivät 20-sivuisia esseitä, jotka arvosteltiin äärimmäisen tiukasti eikä kymppejä herunut kuin muutamalle (ja hekin tekivät homman uusiksi moneen kertaan) -- ruotsissa kympin sai jokainen ysiluokkalainen, joka osasi kopsata kirjasta oikein (ope ei edes valvonut kokeita). Kympit eivät siis todellakaan ole vertailukelpoisia.

    Esimerkkini äikän kymppi kertoo jo melko hyvästä kielen hallinnasta, ruotsin kymppi tuudittaa todennäköisesti vain harhaluuloihin. Ylitiukka arviointi toki pahimmillaan lannistaa, mutta lepsu arviointi (varsinkin siellä asteikon yläpäässä) on mielestäni vielä epäreilumpaa.





     
  11. yo-yo Vierailija

    Ylioppilaskirjoituksille laitetaan ihan liian paljon arvoa. Muistan aikoinaan kuinka kirjoitusten aikaan kaikki muu (kaverit,seurustelu, itsenäistyminen ym.) oli paljon tärkeämpää kuin yo-tulokset. Minulle kirjoitukset menivät omaa tasoani huomattavasti heikommin. Kirjoitusten jälkeen vietin useamman "välivuoden" tehden töitä. Myöhemmin pääsin ensimmäisellä yrittämällä ja parhaimmilla pisteillä yliopistoon. Olen tyytyväinen, että nuorena elin ja nautin. Tiedän, ettei vanhempani ole arvottaneet vanhemmuuttaan minun onnistumisieni tai epäonnistumisieni kautta.Ja teidän, että olen ollut aina yhtä arvokas vanhempieni silmissä huolimatta siitä olenko "menestynyt" vai en.
     
  12. pyhä jysäys Vierailija

    Alkuperäisen kommenttiin viitaten minun pitäisi sitten varmaan istua häpeäpaalussa sillä tyttäreni akateemisilta taidoiltaan ihan hyvä ei saanut kolmannellakaan kerralla ruotsin kirjoitusta läpi ja näin ollen koko valkoinen hohtava lakki jäi saamatta.
    Ellei sitten jossain elämän vaiheessa halua suorittaa koko kirjoitusta uudelleen.
    Ekana päivänä kun kuulin tuloksesta oli tottakai pettynyt kun ei EDES LÄPI PÄÄSSYT.
    Mutta kun hän tämän tiedon minulle tekstarilla lähetti töihin niin vastasin hänelle että älä sure tällä täytyy olla jokin tarkoitus ja hänelle on varmasti odottamassa jotain muuta ja hänelle sopivampaa.
    Että näin meillä voi olla erilaiset murheet.
     
  13. xxcc Vierailija

    Noi voihan nenä! Ilmeisesti siihen eivät sitten auttaneet mitkään kompensaatiopisteetkään? (olen kyllä aika ulalla niistä)
    Mutta pisteet sinulle, kun lohdutit ja rohkaisit nuortasi.
    Minulla oli aikoinaan (ennen vedenpaisumusta :)) luokkkamu, joka ei saanut lakkia. Luokkakokouksessa nähtiin: ihan hyvin on pärjännyt elämässä, on löytänyt oman alansa ja onnellinen (jopa onnellisempi kuin paremmin akateemisesti menestyneet).
     
  14. se huono äiti Vierailija

    Huomenta ja kiitos kaikille kommenteista. Osa tuntui ymmärtävän miltä minusta tuntui, osa taas ei. Mutta luin kaikki kommentit mielelläni.

    En ole koskaan arvioinut enkä arvostanut omia enkä kenenkään muidenkaan lapsia koulumenestyksen vuoksi (enkä aikuisia hienon työpaikan, auton tms. ulkoisen asian vuoksi). Enkä ole koskaan ymmärtänyt, että kun lapsi jossain pärjää kiitetään äitiä - minusta kiitos kuuluu aina lapselle. Jos joku on positiivista palautetta antanut minun lapsistani, olen sen aina kertonut heille itselleen. Olen sitä myös itse pyrkinyt antamaan ja kannustamaan muutenkin.

    Petyin vain itseeni, kun nyt kuitenkin hairahdin kuuntelemaan puolituttuja ja lukemaan lehdistä juttuja, joissa yo-kirjoitusten älliä ihannoitiin. Minulla on hieno poika, jolle lukion päättötodistus on koko ajan ollut tärkeämpi. Unohdin sen. Kirjoitukset menivät hyvin, minkä olen pojalle itselleenkin sanonut. Onneksi en tehnyt sitä virhettä, että olisin vähätellyt hienoa saavutusta.

    Nyt olen itkuni itkenyt ja asiaa ajatellut. Olen onnellinen pojastani, niinkuin joku kehoitti olemaankin. Ja toivottavasti olen oppinutkin jotain - pikkusisarukset kun myös kirjoittanevat aikanaan.

    Tervetuloa juhlimaan uutta ylioppilasta !
     
  15. :-) Vierailija

    Kiva kun kirjoitit vielä ketjuun ajatuksiasi ja tuntemuksiasi! Sinulla on todellakin hieno poika, ja pojalla hieno äiti!

    Kaikkea hyvää teille! Ei ne yo-kokeen arvosanat tosiaan ole pitemmän päälle missään eikä millään tavoin enää tärkeitä. Ja valkolakinkin valkeus vappu vapun jälkeen tummuu ;-)

    Kaunista kevättä kaikille!
     
  16. ajatuksia Vierailija

    Ei ehkä kauhean olennaista, mutta minua häiritsee sanan akateeminen väärinkäyttö. Lukio ei ele akateemista koulutusta, kuten ei ammattikorkeakoulukaan. Suomessa akateemikkoja ovat vain yliopistojen kasvatit.

    Lukio toki luo yleissivistävänä kouluna pohjan tuleville akateemisille opinnoille, kuitenkaan olematta sitä.
     
  17. sanamuutos Vierailija

    Koulussa käytetään jo alaluokilla käsitettä "akateemiset taidot" kuvaamaan kaikkea sitä, mitä täytyy oppia teorian kautta. Käsin tekeminen, kokeilemalla oppiminen, sosiaalisuus ja liikunnallisuus sekä tekniikka ovat ei-akateemisia aihepiirejä.

    Akateemisuus on siis siirtynyt kuvaamaan tiettyä opiskelutyyliä ja teoreettisten taitojen joukkoa.
     
  18. ååå Vierailija

    ´

    Ja jopa eskarissa (!!!)... näin meillä, eskarin ope, anno dazumal: "Lapsenne akateemiset valmiudet ovat erinomaiset mutta sosiaaliset valmiudet eivät. Suosittelen koulun aloiottamisen lykkäystä."

    Emme noudattaneet neuvoa, eivät liioin muutkaan saman eskariporukan vanhemmat -- lykäystä oli suositeltu useimmille (!!!), osalle "lapsen akateemisten valmiuksen puutteen" vuoksi, osalle "sosiaalisten valmiuksien puutteen" takia.

    Pennut menivät porukalla samalle ekalle luokalle, ja sosiaalistuivat ja akatemisoituivat :) hyvän open hoivissa yhdessä hujauksessa, ts. oppivat pärjäämään keskenään ja lukemaan & laskemaan.



     
  19. miskinain Vierailija

    Mitä väliä on ylioppilaspapereilla tai valkolakilla. Ei se ole tae onneen nykyään ..päinvastoin nykyään tehtaassa työskentelevät ammattikoulusta valmistuneet tienaavat huomattavasti enemmän kuin moni yliopisto opiskelija. Eikä ammattikoululaisella ole edes lainoja monelta vuodelta. Meillä tässä kadulla ainakin yliopiston käyneet tienaavat vähemmän ja asuvat pikkutaloissaan.. mutta ammattikoulun käyneellä tehdastyöntekijällä on iso talo ja niin hieno auto ettei koko kaupungista löydy. Oikeudenmukaista.???? Minusta opiskelu ei enää kannata. Tämä on minun mielipide vain.
     
  20. pallontallaaja Vierailija

    mutta ei kaikille se raha olekaan kaikkein tärkein peruste ammatinvalinnalle.
     
  21. pyhä jysäys Vierailija

    Niin olen myös sitä mieltä että ei se ylioppilas lakki ole ainoa tae menestykselle. Oma veljeni on kansakoulu pohjalta edennyt niin että hän on nyt suuren insinööritoimiston toimitusjohtaja. Ja vaikka oma kehu nyt haiseekin niin syystä. Hän on varmasti monessa asiassa paljon pätevämpi kuin joku ylioppilas tutkinnon suorittanut. Eli kyse on vain siitä mitä päässä (sisällä ) on ja kuinka sitä käyttää.
     
  22. Nuori oppilas Vierailija

    olen 15 vuotias oppilas ja koulunkäyntini on alkanut mennä alamäkeen 8 luokalta saakka, olen kuullut äitini monesti kirpoavan minulle tulevaisuudesta ja siitä että minulla on niskoitteluongelma. En opi tiettyjä aineita mitkä eivät minua niin paljon kiinnosta esim. Yhteiskunta oppi joka on tärkeää ja matematiikka tai fyke. Ne ovat hankalimpia minulle ja minulla on vaikeuksia oppia niitä mielenkiinnon takia, olen huomannut että äitini todella haluaa minusta menestyneen aikuisen ja minulla olisi kunnon työpaikka sekä koti. Mutta tuo kiihkeys kasaa niskaani lisää paineita ja en osaa tasapainoitella niitä, hän on ilmeisesti hyvin pettynyt. Keskiarvoni oli 8 luokalta lähdettäessä 7.7 ja pelkäsin sen laskevan, se on ilmeisesti nyt hyvin mahdollista huonojen arvosanojen takia. Meillä on pian yhteishaut ja haluaisin lukioon, mutta pelkään että keskiarvoni tulee olemaan liian pieni enkä pääse sinne. Joten viimeinen vaihtoehto olisi amis. Eikä äitini olisi siihen tyytyväinen.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti