Meillä 2,5-vuotias on jo varmaan reilu vuoden iästä osannut kakata pottaan, mutta ihan nyt on tullut ongelmaksi, ettei suostu potalle, ja sitten pikkareihin tulee pieni tuhru. Sitten pienen painostuksen alla vasta itkee, että on kova kakkahätä, ja menee potalle. Uloste on ihan normaalia, ei valita tai myönnä vatsakipuja.
Päätettiin nyt kokeilla pari viikkoa sitä, että lopetetaan asiasta jankkaaminen. Epäilen, että tyttö kieltäytyy menemästä potalle siksi, että siitä on tullut jonkinlainen uhman ilmentymä ja kiistakapula. Lapsi ehkä kokee "oman reviirinsä" olevan uhattuna, jos kakka-asiaan puututaan liikaa. Päätettiin siis, ettei enää sanota mitään. Jos kakkaa housuun, todetaan vaan että aha, ei tainnut olla kovin mukava kokemus, ja vaihdetaan housut. Jos haluaa lempihousunsa ja ne ovat pissassa/kakassa, todetaan se silleen kuivan asiallisesti, tekemättä siitä draamaa. Saa nähdä, miten käy. Ajattelen vaan siltä kannalta, että loppujen lopuksihan pottaan/pönttöön kakkaaminen ei ole kilttiä, vaan aikamoisen käytännöllistä.
