Pian 6v tyttömme samanikäinen kaveri

["vieras"]

Olisi aina syömässä täällä. Usein on kuiskannut tytöllemme, että syötäisiinkö taas. Sitten alkavat ruinata jotain syömistä. Useinkaan en anna. Sitten kuiskaa tytölleni, että "mennään meille, kyllä meillä saa" tai että "no meillä saa jätskiä, meillä on tosi hyvää jäätelöö pakastimessa". Ja tiedän, että siellä saakin. On ainut lapsi.

Äsken aloin lämmittää lapsille hamppareita ja tämä tyttö tuli meille. Oma tyttöni kysyi, että saako toinenkin ja minä sanoin, että ei niitä ole ostettu naapureiden lapsille. Sitten tämä tyttöni kaveri kuiskaa, että "sano sille, että tulee paha mieli jos katsoo vierestä".

Lisäksi tekee sellaista, että jos joku leikki ei suju kuten tahtoo niin uhkaa lähteä kotiin. Sitten hokee ovella, että "nyt lähden, kuulitko, lähden kyllä".

En tiedä miten suhtautua ja miten pitäisi toimia. Onko vinkkejä? Omat lapseni ovat 8v (poika) ja tytöt pian 6v ja 3v.

 

["vieras"]

No ainakin tuohon lähtemiseen käskisin omasi sanoa, että "mene vaan.. " =)

 

["5 lapsen äiti"]

Ei hamppareita naapurin lapsille?
Just...

Kyllä meillä saa naapurin tytöt hampparia. Olen sanonut että pyytää suoraan multa.
Ihan normaalia, ei liity vanhempiin, onko ainut lapsi. Kyllä munkin lapsista 2 on ollut tollasia, vaikka omaavat tätä nykyä 4 sisarusta. Silloin oli toisella kolme sisarusta, esikoisen aikana 2 vaan.

 

["vieras"]

Ei aina tarvi olla ruokkimassa naapurin lapsia. Tuolloin voi sanoa, että meniskö tyttö odottelemaan lasten huoneeseen sillä aikaa kun perhe syö.

 

["alkup"]

[QUOTE="5 lapsen äiti";23845165]Ei hamppareita naapurin lapsille?
Just...

Kyllä meillä saa naapurin tytöt hampparia. Olen sanonut että pyytää suoraan multa.
Ihan normaalia, ei liity vanhempiin, onko ainut lapsi. Kyllä munkin lapsista 2 on ollut tollasia, vaikka omaavat tätä nykyä 4 sisarusta. Silloin oli toisella kolme sisarusta, esikoisen aikana 2 vaan.[/QUOTE]

Eli siis sinusta olen joenkin niuho ja nipo, jos olen sitä mieltä että en aina ostele naapureiden lapsille hamppareita. Kyllä siinä sitten saa olla kukkaro levällään ostamassa jäätelöt ja hampparit joka mukulalle, jos sille tielle lähtee. Kyllä tässä lähistöllä on enemmänkin lapsia joille varmaan herkut kelpaa.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";23845143]No ainakin tuohon lähtemiseen käskisin omasi sanoa, että "mene vaan.. " =)[/QUOTE]

No hän on sanonutkin ilman eri käskemistä niin.

 

["totuus on"]

Jokainen lapsi on velvollinen menemään kotiin toisen ruokailujen ajaksi ja jos ei mene kotiin niin ainakin lapsen huoneeseen odottamaan ruokailun päättymistä. Näin siis meillä sillä me emme ruoki toisten lapsia ellei nyt kyseessä ole jokin piparit ym. pieni juttu tai on sovittu erikseen kaverin vanhempien kanssa, että voi ottaa ruuan...
Meillä myös kaikki on ostettu ja laskettu vain omalle perheelle eli ei ole varaa antaa vieraille ellei oma lapsi halua jakaa omaa annostaan kaverin kanssa tyyliin jogurtti puoliksi tai sit se hamppari puoliksi....

 

["alkup"]

No justiinsa. Istuin tässä koneelle hetken ja lapset saivat syötyä keittiössä. Äsken kävin katsomassa niin eipäs se naapurin likka ollut edes syönyt kuin nirhaman siitä hampparista.

 

[KiiajaVille]

mä taas kyllä ymmärrän tuon hampurilais jutun. En mäkään niitä ylimääräisiä koskaan osta. Sen mitä tiedän että menee yhdellä ruokailukerralla.

Ja jos niitä on varattu kolmelle lapselle ja niitä on tasan tarkkaan se 3 niin valitettavasti naapurin muksu jäisi ilman.

 

["Vieras"]

Kyllä minusta tulee ehdottomasti tarjota jotain vieraallekin, jos vieras on kylässä. Mikäli aikoo kohdella vierasta kuin koiraa, niin sitten täytyy perua kyläily. En minä ainakaan kutsuisi kaveriani käymään silloin kun meillä on perheen ruoka-aika, ellen tarjoaisi myös hänelle. Onko lapsen ihmisarvo jotenkin vähäisempi, kuin aikuisen? Eivät lapset opi ottamaan toisia huomioon, ellei sitä heille opeteta. Näyttäkääs siis hyvää esimerkkiä.

Mikäli hampparia ei riitä vieraalle, niin sitten keksi jotain muuta.

 

[juuh]

Tästä vieraiden lasten ruokkimisesta on usein puhe...mielestäni tässä ei ole kyseessä normaalitilanne, jossa sattumalta tai sovitusti kylässä olevalle tarjotaan syötävää vaan tilanne, jossa joku lapsi on usein kylässä ja aina, tilanteesta riippumatta, kerjää syötävää ja mieluiten herkkuja. Turha siis moralisoida, että "kyllä meillä vaan aina annetaan".

Meillä on lapsella (nyt 8v) yksi tuollainen kaveri, joka AINA meillä ollessaan kinuaa jätskiä, karkkia jne. Ruokaa hän saa meillä aina halutessaan (useinkaan ei halua...) mutta herkkuja ei useinkaan, koska meillä ei niitä muutenkaan jatkuvasti syödä. Jos ostaisin meille hampurilaiset ja sen jälkeen joku lapsi tulisi meille yllättäen kylään, hän jäisi kyllä ilman, sillä en minäkään osta koskaan ylimääräisiä hampurilaisia....ellen sitten varmuudella tiedä, että meillä on vieraita juuri silloin, kun aiomme syödä ne hampurilaiset .

 

[Anatolia]

Minusta vieraat ovat asia erikseen, ja lasten kaverit jotka ovat aina tai lähes aina nurkissa ovat asia erikseen.

Vieraat ruokin, kahvitan, tarjoan pullat.

Lasten kavereita, jotka ns. kuuluu kalustoon, en todellakaan ala joka päivä ruokkimaan.

Ja niille, jotka kerjää, en periaatteestakaan anna mitään. Pitää osata pyytää kauniisti...ja vaikka pyytäisikin kauniisti, niin voin kieltäytyä tarjoamasta syömistä, jos meillä ei ole ruoka-aika. Nälkäinen voi käydä kotonaan syömässä ja tulla sitten takaisin.

 

["totuus on"]

[QUOTE="Vieras";23845268]Kyllä minusta tulee ehdottomasti tarjota jotain vieraallekin, jos vieras on kylässä. Mikäli aikoo kohdella vierasta kuin koiraa, niin sitten täytyy perua kyläily. En minä ainakaan kutsuisi kaveriani käymään silloin kun meillä on perheen ruoka-aika, ellen tarjoaisi myös hänelle. Onko lapsen ihmisarvo jotenkin vähäisempi, kuin aikuisen? Eivät lapset opi ottamaan toisia huomioon, ellei sitä heille opeteta. Näyttäkääs siis hyvää esimerkkiä.

Mikäli hampparia ei riitä vieraalle, niin sitten keksi jotain muuta.[/QUOTE]


Kun pihakavereita alkaa lapselle tulla eli sellaisia joiden kanssa kyläilyistä ei sovita tarkkaa ajankohtaa vaan tulevat ja menevät silloin kunovat kotona niin silloin ei voi ruveta koko pihakaverilaumaa ruokkimaan vaan joko ovat pihalla/huoneessa tai menevät omiin koteihinsa ruoka-aikaan syömään.
En tiedä, ymmärrätkö pointtini mutta mielelläni selitän vielä lisää....

On ihan eri asia sellainen kaveri, jonka vanhempien kanssa sovitaan kyläilystä ja siihen kaveriin pätee sitten eri säännöt kuin näihin muihin, jokapäiväisiin kavereihin.

 

[sikinsokin]

Itse selvittäisin asian tytön vanhempien/vanhemman kanssa. Eli saako tulla juuri ruoka-tai välipala aikaan ja jos ruinaaminen jatkuisi, niin sanoisin tytölle, että kotona hänellä omat ruoka-ajat jne. Joskus tietty tarjoaisin mehua, keksiä tms. mutta en tuollaisissa tilanteissa kuin ap mainitsi. Ja omalle lapselle selittäisin, että tarjotaan jos on sovittu, ettei hänen kuulu toisen puolesta pyytää. Juu olen tiukkis , meillä ei ruokita kavereita ellei erikseen sovittu, ihan jo senkin takia, että vanhemmat eivät sitten ihmettelisi jos kotona ei ruoka maistu. Siihen ovella jankutukseen sanoisin, että"hei hei tule toinen päivä sitten uudestaan!".

 

[kukin tyylillään]

Mä olen sanonut lapsen kavereiden vanhemmille, että meidän lasta ei tarvitse ruokkia, sitten kun alatte syömään, pistätte vaan kotiin syömään. Aina on tarjottu kuitenkin ruoat, en tiiä eivätkö sitten kehtaa olla antamatta. Jälkikäteenkin olen sanonut, että ei olisi tosiaan tarvinnut, olisitte pistäneet kotiin. Oon yrittänyt hyvittänyt tuota ruoan tarjoamista ostamalla silloin tällöin jonkun keksi- tai kahvipaketin naapureille. (Usein siis niinpäin, että lapsi kyläilee naapurissa, koska naapurissa on enemmän lapsia).

 

[öööö...]

[QUOTE="alkup";23845230]No justiinsa. Istuin tässä koneelle hetken ja lapset saivat syötyä keittiössä. Äsken kävin katsomassa niin eipäs se naapurin likka ollut edes syönyt kuin nirhaman siitä hampparista.[/QUOTE]

ethän sä ollu ostanu hampparia likalle, mut kumminki annoit sille ? ööö...

 

[jaahas]

Ihmetyyppi olet. Samanlaisia ne omat kersasi ovat kylässä ja pahempiakin.

Kaikissa on jotain vikaa.

Monikin tuon ikäinen varastelee pikkutavaroita ja rikkoo tahallisesti tai käsittelee kovakouraisesti jos on kateellinen jostain.

Tuon ikäisille on yleistä tuo uhkailu, että lähtee pois.
Lähes joka piävä kuulen kun isosisar sanoo että pitää tehdä kuten heidän pienin haluaa tai sille tulee paha mieli. Jopa heidän äitinsä on sitä mieltä, että heidän kersan on päästävä toisten pihaan jos se haluaa, että sille ei tule paha mieli.

Moni tuon ikäinen menee vielä penkomaan itsekseen kaappejakin kylässä, joo, ei ne päiväkodissa kerro, että noin ei tehdä, eikä vanhemmat näe kersojaan kuin vähän. ja silloin menneään riehumaan hoploppiin.
Ja oikeastiko teillä ei ole varaa ostaa 50 sentin /euron eineshampurilaista naapurin kersale, jossa teidän kersa syö useinkin jätskiä?

Ihan normaalilta kersalta kuulosti. Kauheita ne on kaikki, paitsi ehkä sellaiset, jotka ovat vain aikuisen kanssa aina ja oppivat siis antamaan periksi, olemaan ystävällinen ja joustamaan kun heillekin on oltu.

 

[Vilinäiti]

Ensiksikin, mullakin 1 lapsi, myöskin kohta 6v.
Täällä ei siltikään oma lapsi syö herkkuja ihan koska vaan.
Lähimmät naapurin lapset saavat kyllä mennä koteihinsa syömään.
Voin tarjota mehua tms. jos meillä on välipalan aika.
Kauempaa tulevia ja kaveriperheiden lapsille kyllä tarjoan ruokaa tms. (yleensä äidit ja tai isätkin mukana ja on ollu tapana syödä lounas tai päivällinen yhdessä).

 

["vieras"]

Kyllä pienen välipalan mehua/keksiä voin tarjota, mutta periaate on että jokainen syö kotonaan. En ruoki kavereita ja en myöskään odota että minun lastani ruokittaisiin.

 

["alkup"]

Ensinnäkin omat lapseni eivät todellakaan ruinaa kylässä ruokaa! Se on ihan varma. Ja kun esikoinen söi useampana päivänä peräkkäin yhdellä kaverillaan taannoin niin soitin heti tämän kaverin isälle (yh) ja kerroin, että meidän lasta ei tarvitse ruokkia ja että hänelle on varattu koulun jälkeen purtavaa jääkaappiin. Sanoi vain tarjonneensa, kun oli omilleen tehnyt ruokaa. Ihan ok satunnaisesti, mutta kun tuo poika syö saman verran kuin aikuinen niin ei kiva.

Sitten se juttu, että en ollut ostanut naapurin likalle joo hampurilaista mutta olin ostanut sellaisen myös miehelleni ja muutaman ylimääräisen, mutta nekin oli omalle porukalle. Ostaako joku muu siis ruokaa niin, että valmistautuu siihen että naapureiden kersatkin tulee?

Ja sitten sellainen juttu, että vieraat on erikseen. Tämä tyttö tuli taas ilmoittamatta tuohon eli ei ollut vieras vaan juuri kuten joku sanoi niin ns. kalustoon kuuluva.

Ja meillä on kolme lasta. Mitäs sitten jos on jokaisella kolmella jatkuvasti kaverit täällä. Tuplaantuu syöjien määrä.

Eniten ärsyttää se, että likka ensin ruinasi ja ruinasi sitä hampparia ja sitten haukkasi pari kertaa. Viimeksi ruinasi että saisi jäädä meille kun veljeni perheineen oli kylässä ja tahtoi piirakkaa. Sittenkin valitti kaikesta mahdollisesta kahvipöydässä.

Aion juu mainita asiasta tämän tytön äidille. Ja se että tyttöni saa siellä jätskiä ja muuta joskus niin on periaatteessa heidän asiansa. No toisaalta en pidä siitä, että syötetään ylenmäärin herkkuja mutta se ei myöskään velvoita minua ruokkimaan heidän lastaan, vaikka he kysymättä antavatkin omalleni jotain.

Äsken se tyttö olisi tullut vielä iltapalallekin mutta lähetin kotiinsa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23845120]
Äsken aloin lämmittää lapsille hamppareita ja tämä tyttö tuli meille. Oma tyttöni kysyi, että saako toinenkin ja minä sanoin, että ei niitä ole ostettu naapureiden lapsille. Sitten tämä tyttöni kaveri kuiskaa, että "sano sille, että tulee paha mieli jos katsoo vierestä".

Lisäksi tekee sellaista, että jos joku leikki ei suju kuten tahtoo niin uhkaa lähteä kotiin. Sitten hokee ovella, että "nyt lähden, kuulitko, lähden kyllä".

[/QUOTE]

Kuiskaa kovasti tytöllesi, että "sano sille, ettei sen ole pakko katsoa vierestä, voi mennä kotiinsa siksi aikaa kun syödään"

Kotiinlähtöuhkauksen kohdalla sirkutat iloisesti, että "kuulin kyllä, hei hei!"

 

[Saraldo]

Pakko puuttua tuohon yhteen, asian kannalta täysin epäolennaiseen lauseeseen . Eli ei kaikki ainokaiset ole noin röyhkeitä. Meilläkin on yksi 6-vuotias, eikä ole koskaan kerjäämässä missään. Ja mä en ruoki naapurin lapsia. Kaikki asuu tässä 200 metrin säteellä, silloin saa mennä kotiinsa syömään. Jos täällä on joku ruoka-aikaan, hän voi mennä kotiinsa syömään tai odotella tytön huoneessa. Arkisin tuota ongelmaa ei edes ole, koska tyttö lähtee ulos vasta päivällisen jälkeen ja tulee kotiin iltapalaksi.

Mutta siis samalla linjalla ap:n kanssa, en mäkään tuollaisesta kerjäämisestä tykkäisi enkä myöskään ruokkisi.