Pidänkö lapsen vai abortti? Tunteet sekaisin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Erosimme jokusen kuukausi poikaystävästäni. Olemme kummatkin noin 30 ja koulut käyty. Minulle ero tuli yllätyksenä ja rakastin miestä. Olimme muutaman kuukauden näkemättä miehen kanssa, mutta viestittelimme välillä. Ero oli todella vaikea minulle ja varsinkin kun mies kertoi ettei ollut varma oliko tehnyt ison virheen jättäessä mut jne. Vähän ennen kesää tapasimme ja sovimme ettemme ota paineita ja katsotaan mihin tiemme johtaa, mutta täytyy kertoa heti jos tulee sellainen olo ettei yhteenpalua ole tai tapaa jonkun toisen. Oli kivaa tavata miestä välillä ja kaipasin vain hänen seuraansa enkä muuta. Itse aloin pääsemään hänestä ylikin ja alkanut näkemään että meressä on muitakin kaloja.
Sain muutama viikko tietää olevani yllätyksenä raskaana ehkäisystä huolimatta. Ainoa vaihtoehto isäksi on exäni, koska en ole harrastanut seksiä muiden kanssa. Mies otti tämän aluksi huonosti, mutta lapsi on tervetullut jos haluan pitää sen. Selvisi toisin ettei miehellä ole ollut aikomustakaan että koskaan enää palattaisiin yhteen ja koen hänen käyttäneen mua hyväksi. Vaikka seksi oli kivaa hänen kanssaan jne ja hänen hellyyden osoitukset harhaan johtavia niin minulle olisi riittänyt vain hänen seura ja me ei oltaisi tässä tilanteessa jos hän olisi ollut rehellinen. Itsellä oli ajatus että ei sitä koskaan tiedä jos palataan yhteen ja hän on minulle tärkeä, mutta en jäisi odottamaan häntä.
Olen aina halunnut äidiksi ja ajatellut että mielummin lapsi yksin kuin ei ollenkaan. Nyt olen ihan sekaisin ja epävarma. Miehestä tulee varmasti todella hyvä isä, mutta miten voin hänen kanssaan kasvattaa lapsi kun hän on kohdellut mua näin ja tuskin pystyn ajattelemaan häntä toisen kanssa ilman itkemistä. On hyväksi käytetty ja kusetettu olo. Jollen olisi raskaana ja hänen kusettamisen jälkeen meidän yhteydenpito olisi tässä. En halua, että suhteemme ja katkeruuteni mieheen vaikuttaa mitenkään lapseen. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että lapset huomaavat todella nuorena jo huonon ilmapiirin, vanhempien tunteet ym vaikka vanhemmat eivät tappelisikaan lapsen läheisyydessä.
Onko jollakin neuvoja tai omia kokemuksia miten edetä tai päättää pidänkö lapsen vai en. Olen raskausviikolla 6, joten päätöstä pitäis saada aikaiseksi.
 
Tunteet miestä kohtaan voivat hyvinkin muuttua. Todennäköisesti huomaat jossakin vaiheessa ettei mies niin ihmeellinen ollutkaan ja voitte hyvin olla kavereita. Tai sitten palaattekin yhteen, kuka tietää.
Itse pitäisin lapsen. Mutta en ole sinä joten oikeaa vastausta ei ole. Harva kuitenkaan katuu pitämäänsä lasta.
Punnitse vaihtoehtoja. Laita vaikka paperille asioita. Pyydä päästä vaikka perheneuvolaan juttelemaan jonkun puolueettoman tahon kanssa.
Tsemppiä, mitä ikinä teetkään!
 
Periaatteessahan sulla on hyvä tilanne. Koulut käyty, varma työpaikka jne. Jotenkin tuossa kuitenkin kalskahtaa se, että oletko kuitenkin tullut "tahallasi" raskaaksi exällesi, koska et halua päästää hänestä irti. Kuin sattumaa, niin eron jälkeen harrastatte seksiä ja pam, olet raskaana. Miksi noin ei käynyt teidän ollessa vielä yhdessä?

Jos pidät lapsen, niin exäsi tulee olemaan elämässäsi tai toisin sanoen _lapsen elämässä_ mukana hamaan tulevaisuuteen. Itse tiedät parhaiten, mikä on oikea ratkaisu. Jos olet valmis äidiksi niin totta kai pidät lapsen. Jos taas koet tulevan yh äidin roolin raskaaksi, niin silloin kehottaisin miettimään kaksi tai kolmekin kertaa.
 
Pidä lapsi, jatkat elämääsi ja annat elämän lapsellesi. Usko siihen että pystyt tähän. Anna pienelle sisälläsi mahdollisuus. Olen itse ollut joskus samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä ja mietin mitä tekisin. Olin silloin paljon nuorempi kuin sinä ja peloissani, mutta onneksi en tehnyt mitään peruuttamatonta. Nyt lapsestani on kasvanut täysi ikäinen, oman elämänsä haltuun ottanut vahva nuori mies josta olen enemmän kuin ylpeä. Sinä pystyt tähän kyllä <3
 
"Olen aina halunnut äidiksi ja ajatellut että mielummin lapsi yksin kuin ei ollenkaan."
Jos ajattelet noin, sinun täytyy pitää lapsi. Todennäköisesti katuisit aborttia. Olen itse kasvattanut kaksi lasta yksin (molemmat syntymästä asti) ja päivääkään en ole katunut.
 
Miehellä ei ole tässä juurikaan merkitystä. Tärkeintä on lapsi ja sinä, ja pärjäätte varmasti hienosti ahdestaan.
Tyypillinen itsekään naisen vastaus. Kyllä kuule miehellä väliä, nimittäin lapselle. Miten tätä ei toiset kana-aivot ei voi käsittää?

Ollaan niin pyhää-äitiä kun kannetaan lasta sisällä. Ja itsekäästi päätetään lapsen puolesta ettei isällä väliä. Kyllä sillä on väliä. Tajutkaa nyt.
 
Abortti.
Olen ollut 24\7 yksinhuoltaja aikoinaan 3 vuotta. Ystävät kaikkosi lähes kaikki myös. Mies oli se joka halusi vauvan.m no nyt tuo vauva on kohta 12v ja vieläkään biologinen isä ei ole vastuuta ottanut.
Enkä usko puhetta harva katuu lapsen pitämistä. En minä ainakaan nauttinut pätkän vertaa yksinhuoltajana olosta.
Enkä sen puoleen siitäkään että vauva heräili öisin 1v 10kk ikään asti joka yö parhaimmillaan 6krt pahimmillaan 15kertaa.

Päivisin roikku tissillä 25-45 joka tunnista , nukkui päiväunet 15 min pätkissä. Koskaan ei nukahtanut itsekseen. Ei viihtynyt vaunuissa yhtään. 7kk 2vko iässä lähti liikkeelle sen jälkeen saikin syystä tai toisesta vahtia 6vuotta koko hereillä olo ajan. Kunnes adhd;seen löytyi dg ja lääkitys oikealla annoksella.

Voin sanoa että esikoisen vauva-taapero aika oli yhtä helvettiä. Sitten tapasin nykyisen mieheni joka onneksi otti isän roolin.. Alkoi elämä tuntuu elämisen arvoiselta.
 
Periaatteessahan sulla on hyvä tilanne. Koulut käyty, varma työpaikka jne. Jotenkin tuossa kuitenkin kalskahtaa se, että oletko kuitenkin tullut "tahallasi" raskaaksi exällesi, koska et halua päästää hänestä irti. Kuin sattumaa, niin eron jälkeen harrastatte seksiä ja pam, olet raskaana. Miksi noin ei käynyt teidän ollessa vielä yhdessä?

Jos pidät lapsen, niin exäsi tulee olemaan elämässäsi tai toisin sanoen _lapsen elämässä_ mukana hamaan tulevaisuuteen. Itse tiedät parhaiten, mikä on oikea ratkaisu. Jos olet valmis äidiksi niin totta kai pidät lapsen. Jos taas koet tulevan yh äidin roolin raskaaksi, niin silloin kehottaisin miettimään kaksi tai kolmekin kertaa.

Aina on helppoa olettaa ja ajatella, että jos nainen eron jälkeen pamahtaa paksuksi niin on tahallista. Kirjoittaja kertoi, että nimenomaa oli pääsemässä yli ja näkemään elämää miehen jälkeen. Vaikka on helppoa ajatella raskauden tahalliseksi se ei aina ole totuus, mutta paha sitä on yrittää todistaa.
Uskon, että raskauden myötä väkisin alkaa ajatella yhteenpalua. Jos on tunteita, edes vähänkään toivon kipinää ja tilanne ollut näennäisesti epävarmaa kummankin puolelta niin on vaikeaa heti heittää pois ajatus kokonaisesta ehjästä perheestä. Lapsen hankinta on muutenkin pelottavaa osaksi ja varmasti vieläkin enemmän yh-äitinä.
 

Yhteistyössä