Pidätkö itseäsi hyvänä ihmisenä?

[ap]

en kauaa... Aion huomenna vietellä miehen kaverin

Taisit tästä kirjoittaakin toisessa ketjussa, muista että sinun on elämäsi kunhan vaan pystyt katsomaan itseäsi silmiin tapahtuneen jälkeen *halaus*

 

[vieras]

Vanhempani on uskovaisia joten tämä on tuttu asia minulle. Itse olen tehnyt oikeasti töitä sen eteen, että olisin ihan hyvä, minä itse. Tarpeellinen, hyvä ja riittävä.

Eivätkö vanhempasi ole mielestäsi tehneet töitä sen eteen, että he olisivat tarpeellisia, hyviä ja riittäviä?

Eivät. Ja sanon tämän ihan sydämestäni. He ajattelee ihan kaikki asiat uskonsa kautta ja avulla. Ihan ok, jos siitä voima ja ilon saa, mutta se tuntuu olevan heille taakka. Pitää olla tietynlainen, tuntea tietyllä tapaa, sanoa tietyt asiat ja jos miettii jotain muuta, on syntinen, eikä jumala katso hyvällä.

Tuo syyllisyysajattelu on niin musertavaa. Minä olen kokenut sen vahvasti noin. Sinulla voi olla ihan eri kokemus ja näkemys, minulla se on noin. Minusta vanhemmilleni on tavallaan kunnia-asia, että he tekevät syntiä ja ovat syntisiä, vaikka ovat ihan hyviä ihmisiä. Tavallisia. Vaikea selittää, mitä tarkoitan.

 

[liinis]

En pidä.

 

[Rukoilijasirkka]

Vanhempani on uskovaisia joten tämä on tuttu asia minulle. Itse olen tehnyt oikeasti töitä sen eteen, että olisin ihan hyvä, minä itse. Tarpeellinen, hyvä ja riittävä.

Eivätkö vanhempasi ole mielestäsi tehneet töitä sen eteen, että he olisivat tarpeellisia, hyviä ja riittäviä?

Eivät. Ja sanon tämän ihan sydämestäni. He ajattelee ihan kaikki asiat uskonsa kautta ja avulla. Ihan ok, jos siitä voima ja ilon saa, mutta se tuntuu olevan heille taakka. Pitää olla tietynlainen, tuntea tietyllä tapaa, sanoa tietyt asiat ja jos miettii jotain muuta, on syntinen, eikä jumala katso hyvällä.

Tuo syyllisyysajattelu on niin musertavaa. Minä olen kokenut sen vahvasti noin. Sinulla voi olla ihan eri kokemus ja näkemys, minulla se on noin. Minusta vanhemmilleni on tavallaan kunnia-asia, että he tekevät syntiä ja ovat syntisiä, vaikka ovat ihan hyviä ihmisiä. Tavallisia. Vaikea selittää, mitä tarkoitan.

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

 

[ap]

Vanhempani on uskovaisia joten tämä on tuttu asia minulle. Itse olen tehnyt oikeasti töitä sen eteen, että olisin ihan hyvä, minä itse. Tarpeellinen, hyvä ja riittävä.

Eivätkö vanhempasi ole mielestäsi tehneet töitä sen eteen, että he olisivat tarpeellisia, hyviä ja riittäviä?

Eivät. Ja sanon tämän ihan sydämestäni. He ajattelee ihan kaikki asiat uskonsa kautta ja avulla. Ihan ok, jos siitä voima ja ilon saa, mutta se tuntuu olevan heille taakka. Pitää olla tietynlainen, tuntea tietyllä tapaa, sanoa tietyt asiat ja jos miettii jotain muuta, on syntinen, eikä jumala katso hyvällä.

Tuo syyllisyysajattelu on niin musertavaa. Minä olen kokenut sen vahvasti noin. Sinulla voi olla ihan eri kokemus ja näkemys, minulla se on noin. Minusta vanhemmilleni on tavallaan kunnia-asia, että he tekevät syntiä ja ovat syntisiä, vaikka ovat ihan hyviä ihmisiä. Tavallisia. Vaikea selittää, mitä tarkoitan.

Hienoa kuitenkin, että noin selkeästi tiedostat asian, ja olet ilmeisesti valinnut toisenlaisen elämän- tai ajattelutavan kuin vanhempasi?

 

[Kiin]

En. Olen paska äiti ja huono vaimo :ashamed: Minnuu ei ole itsetunnolla siunattu.

Ei tunnu olevan
Ei mutta olet äiti ja vaimo kuitenkin, toinen sinut valitsi ja toisen sinä valitsit

Niinhän tuo mieskin sanoo, mutta kun sitä haluais olla niin paljon kaikkea, eikä kaikkea jaksa.

 

[storm]

Vanhempani on uskovaisia joten tämä on tuttu asia minulle. Itse olen tehnyt oikeasti töitä sen eteen, että olisin ihan hyvä, minä itse. Tarpeellinen, hyvä ja riittävä.

Eivätkö vanhempasi ole mielestäsi tehneet töitä sen eteen, että he olisivat tarpeellisia, hyviä ja riittäviä?

Eivät. Ja sanon tämän ihan sydämestäni. He ajattelee ihan kaikki asiat uskonsa kautta ja avulla. Ihan ok, jos siitä voima ja ilon saa, mutta se tuntuu olevan heille taakka. Pitää olla tietynlainen, tuntea tietyllä tapaa, sanoa tietyt asiat ja jos miettii jotain muuta, on syntinen, eikä jumala katso hyvällä.

Tuo syyllisyysajattelu on niin musertavaa. Minä olen kokenut sen vahvasti noin. Sinulla voi olla ihan eri kokemus ja näkemys, minulla se on noin. Minusta vanhemmilleni on tavallaan kunnia-asia, että he tekevät syntiä ja ovat syntisiä, vaikka ovat ihan hyviä ihmisiä. Tavallisia. Vaikea selittää, mitä tarkoitan.

minun vanhemmat on myös uskovaisia ja meidän suvussa ainakin äidin puolelta oli sellaista ajattelua et kun teet näin ja näin niin joudut helvettiin ja näin ja näin niin Jumala rankaisee ja ihan kamalaa mitä p*skaa meille pienenä syötettiin Jumalasta. Vasta vanhempana tajusin et Jumala on kaikkee muuta ku semmonen pelottava ja vahingonilonen joka odottaa vaan sormet syyhyten et koska pääsee rankaisemaan syntisiä

 

[vieras]

Vanhempani on uskovaisia joten tämä on tuttu asia minulle. Itse olen tehnyt oikeasti töitä sen eteen, että olisin ihan hyvä, minä itse. Tarpeellinen, hyvä ja riittävä.

Eivätkö vanhempasi ole mielestäsi tehneet töitä sen eteen, että he olisivat tarpeellisia, hyviä ja riittäviä?

Eivät. Ja sanon tämän ihan sydämestäni. He ajattelee ihan kaikki asiat uskonsa kautta ja avulla. Ihan ok, jos siitä voima ja ilon saa, mutta se tuntuu olevan heille taakka. Pitää olla tietynlainen, tuntea tietyllä tapaa, sanoa tietyt asiat ja jos miettii jotain muuta, on syntinen, eikä jumala katso hyvällä.

Tuo syyllisyysajattelu on niin musertavaa. Minä olen kokenut sen vahvasti noin. Sinulla voi olla ihan eri kokemus ja näkemys, minulla se on noin. Minusta vanhemmilleni on tavallaan kunnia-asia, että he tekevät syntiä ja ovat syntisiä, vaikka ovat ihan hyviä ihmisiä. Tavallisia. Vaikea selittää, mitä tarkoitan.

Hienoa kuitenkin, että noin selkeästi tiedostat asian, ja olet ilmeisesti valinnut toisenlaisen elämän- tai ajattelutavan kuin vanhempasi?

En kuulu mihinkään lahkoon. Se on erilaista. Elämäntavat ei sitten niin hurjasti poikkeakaan lapsuudenkodin tavoista. Ehkä olen rennonpi, iloisempi minä, kun ennen. Vapautuneempi.

 

[k]

kiitos halauksesta, ap. En ole 100% päättänyt. Mietin, ja päätän kun miehen näen. Mutta voi olla.

 

[ap]

En. Olen paska äiti ja huono vaimo :ashamed: Minnuu ei ole itsetunnolla siunattu.

Ei tunnu olevan
Ei mutta olet äiti ja vaimo kuitenkin, toinen sinut valitsi ja toisen sinä valitsit

Niinhän tuo mieskin sanoo, mutta kun sitä haluais olla niin paljon kaikkea, eikä kaikkea jaksa.

Meillä kaikilla on ainakin mun näkemyksen mukaan vain tää yksi elämä, älä tuhlaa sitä murehtimiseen vaan ota päivistä kiinni. Pyykki- ja tiskivuoret on ikuisia mut lapset ei oo ikuisesti pieniä, muista se .

 

[ap]

kiitos halauksesta, ap. En ole 100% päättänyt. Mietin, ja päätän kun miehen näen. Mutta voi olla.

Oon miettiny sitä, että onko olemassa joku kohtalo vai luodaanko me se kohtalo itse toimimalla siten kuin toimimme.. Mulla kans elämäntilanne sellainen että en tiedä mihin suuntaan lähden; odotanko ratkaisua puolestani vai lipuuko elämä siten vaan ohi?

 

[k]

no, mä oon nyt juonut punkkua sen verran, etten päätä tänään enää mitään =) Mä olen varma että kohtaloonsa voi vaikuttaa - niin hyvässä kuin pahassa. Ja juuri tästä syystä en ole varma huomisesta... Elämän raamit ovat nimittäin kyllä mallillaan. Jatää "hulluus" vieraaseen lähti UNESTA, voitko kuvitella. Tähän asti oon pystynyt katsomaan ylhäältä sitä ettämiehen kaveri/tuttu on ihastunut muhun.

 

[Kiin]

En. Olen paska äiti ja huono vaimo :ashamed: Minnuu ei ole itsetunnolla siunattu.

Ei tunnu olevan
Ei mutta olet äiti ja vaimo kuitenkin, toinen sinut valitsi ja toisen sinä valitsit

Niinhän tuo mieskin sanoo, mutta kun sitä haluais olla niin paljon kaikkea, eikä kaikkea jaksa.

Meillä kaikilla on ainakin mun näkemyksen mukaan vain tää yksi elämä, älä tuhlaa sitä murehtimiseen vaan ota päivistä kiinni. Pyykki- ja tiskivuoret on ikuisia mut lapset ei oo ikuisesti pieniä, muista se .

Pitäs miettiä vähän enemmän tätä elämää kokonaisuutena, mutta kun mie stressaan arjen pienistä asioista: luenko lapselle tarpeeksi, en osaa leikkiä lattialla lapsen kanssa, saako se nyt traumoja, kun korotan ääntäni/tiuskaisen väsyneenä, en ulkoile lapsen kanssa päivittäin... Muutenkin rassaa, kun on työttömänä ja päivät lipuu vaan ohitse ilman sisältöä.
Rakkautta meidän perheessä on, kerrotaan sen toisillemme sanoin ja halauksin sekä suukoin joka päivä ja lapsi saa olla kotihoidossa. Näistä asioista olen kiitollinen ja onnellinen, mutta toivoisin, että miullakin olis jotain rutiinia elämässä.

 

[ap]

no, mä oon nyt juonut punkkua sen verran, etten päätä tänään enää mitään =) Mä olen varma että kohtaloonsa voi vaikuttaa - niin hyvässä kuin pahassa. Ja juuri tästä syystä en ole varma huomisesta... Elämän raamit ovat nimittäin kyllä mallillaan. Jatää "hulluus" vieraaseen lähti UNESTA, voitko kuvitella. Tähän asti oon pystynyt katsomaan ylhäältä sitä ettämiehen kaveri/tuttu on ihastunut muhun.

Oon minäki muutaman oluen nakellu tässä miettiessä :/
Aika mielenkiintosta toi sun unihomma, tai juuri se että vaikuttaako kohtalo sinuun tai sinä kohtaloon..
Kun just kattelin minun kesällä aloittamaa ketjua kun miehen kaveri yritti (yrittää) iskeä minua ja nyt sitten lankesin.. mutta kun itsellä menee kaikki päin peetä ja hän kyllä huomaa ja tietää sen niin mikä on oikein? Se että jatkan elämääni totaalisen onnettomana vai että olen (ehkä vain hetken mutta kuitenkin) onnellinen ja mies menettää kaverinsa?
Ja tää miehen kaveri on melkoinen casanova, tähän asti itsekin katellu häntä ylhäältäpäin mut näin se elämä heittää :/

 

[kunhan kysyn]

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

Niin, tarkoitatko, että itse muutat uskon avulla itseäsi vai oletko ihan vapaa nyt?

 

[k]

mä näin unta että mies suuteli mua. Extempore ihan. Ja vieläkin mietin,miltä se tuntui unessa. Jotenkin muka oon "tajunnut" nyt miten ihana mies on. Mua 18v vanhempikin... Mutta vuosia ollut selkeästi ihanstunut muhun. Tilanne on aina lähes vaivautunut kun ollaan samassa paikassa, kunmeiehet kiusoittelee tätä yhtä ihastuksesta/musta. Mä en IKINÄ ole antanut syytä olettaa mitään. Mut nyt yhtäkkiä... Hitto, mikä fiilis. Mulla on olemassa tekosyy millä saan miehen tänne niin että talo on mua lukuun ottamatta tyhjä. Ja tiedän että hän on vietävissä.. Mutta.. Mulla on ollut vain oma mies. Ollaan oltu 15v yhdessä... Ihmisellä on vaan yks elämä. Hankkiako kokemuksia vai "ihailtava" elämänura ja parisuhde...?

 

[k]

kummatkin ollaan varattuja, ja luulen että mies on tarpeeks älykäs ymmärtääkseen että voidaan olla toisillemme vaan hetken nautinto harvoin. Tekee ihan JÄRJETTÖMÄSTI mieli...

 

[ap]

En. Olen paska äiti ja huono vaimo :ashamed: Minnuu ei ole itsetunnolla siunattu.

Ei tunnu olevan
Ei mutta olet äiti ja vaimo kuitenkin, toinen sinut valitsi ja toisen sinä valitsit

Niinhän tuo mieskin sanoo, mutta kun sitä haluais olla niin paljon kaikkea, eikä kaikkea jaksa.

Meillä kaikilla on ainakin mun näkemyksen mukaan vain tää yksi elämä, älä tuhlaa sitä murehtimiseen vaan ota päivistä kiinni. Pyykki- ja tiskivuoret on ikuisia mut lapset ei oo ikuisesti pieniä, muista se .

Pitäs miettiä vähän enemmän tätä elämää kokonaisuutena, mutta kun mie stressaan arjen pienistä asioista: luenko lapselle tarpeeksi, en osaa leikkiä lattialla lapsen kanssa, saako se nyt traumoja, kun korotan ääntäni/tiuskaisen väsyneenä, en ulkoile lapsen kanssa päivittäin... Muutenkin rassaa, kun on työttömänä ja päivät lipuu vaan ohitse ilman sisältöä.
Rakkautta meidän perheessä on, kerrotaan sen toisillemme sanoin ja halauksin sekä suukoin joka päivä ja lapsi saa olla kotihoidossa. Näistä asioista olen kiitollinen ja onnellinen, mutta toivoisin, että miullakin olis jotain rutiinia elämässä.

Kaikki meistä on joskus väsyneitä ja kiukkuisia jne., kyllähän lapsen pitääkin ne tunnetilat nähdä, ei hän mitään traumoja niistä saa mutta ne vaan täytyy myös selittää lapselle :hug:
Rutiinit on tasan tarkkaan ne mitä itse itsellesi luot, ei niitä muut voi päättää joten ota nyt siitä elämästä kiinni :hug:

 

[mä]

mä: "Eivätkö vanhempasi ole mielestäsi tehneet töitä sen eteen, että he olisivat tarpeellisia, hyviä ja riittäviä?"


vieras: "Eivät. Ja sanon tämän ihan sydämestäni. He ajattelee ihan kaikki asiat uskonsa kautta ja avulla."

Tarkoitatko, että kun olit lapsi, vaippojasi ei vaihdettu? Tarkoitatko, ettet saanut ruokaa? Hakkasivatko vanhempasi sinua? - Etkö sinä ajattele oman vakaumuksesi mukaan, vaan jonkun toisen?

 

[ap]

kummatkin ollaan varattuja, ja luulen että mies on tarpeeks älykäs ymmärtääkseen että voidaan olla toisillemme vaan hetken nautinto harvoin. Tekee ihan JÄRJETTÖMÄSTI mieli...

Hanki niitä kokemuksia. Tai niin minä tekisin. :/

 

[k]

niin mäkin pahaa pelkään että teen... Voikohan kakun syödä ja säilyttää?

 

[toinen näkökulma]

Rakastan itseäni :heart:
Oonko mä sit omasta mielestäni hyvä? Pakkohan mun on olla hyvä, jos mä kerran itseäni niin paljon rakastan.
Tosin.. en tunne yhtään pahaa ihmistä. Katkeroituneita kylläkin, muille tai itselleen, mutta kyllä mä uskon, että pohjimmiltaan jokainen ihminen on hyvä. Jotkut ovat vaan tulleet sokeaksi omalle hyvyydelleen katkeroitumisen seurauksena.

 

[Wicked Mary]

en pidä itseäni kovinkaan hyvänä ihmisenä...senpä takia sitä aina välillä tulee pistettyä Jeesukselle viestiä että sanoisi mun puolestani jokusen sanan Isälleen, ajattelen aina että koska Jeesus eli ihmisenä maan päällä, niin paremmin ehkä ymmärtää tälläistä ikuista kyselijää ja kapinallista Jumalan mieliharmia
...ja muuten ihan vakavissani kirjoitin, ei tarkoituksena ivata kenenkään uskoa

 

[ap]

kummatkin ollaan varattuja, ja luulen että mies on tarpeeks älykäs ymmärtääkseen että voidaan olla toisillemme vaan hetken nautinto harvoin. Tekee ihan JÄRJETTÖMÄSTI mieli...

Hanki niitä kokemuksia. Tai niin minä tekisin. :/

Meinaan, että kadutko sitten kiikkutuolissa tekemisiäsi vai tekemättä jättämiäsi?

 

[Kiin]

Kaikki meistä on joskus väsyneitä ja kiukkuisia jne., kyllähän lapsen pitääkin ne tunnetilat nähdä, ei hän mitään traumoja niistä saa mutta ne vaan täytyy myös selittää lapselle :hug:
Rutiinit on tasan tarkkaan ne mitä itse itsellesi luot, ei niitä muut voi päättää joten ota nyt siitä elämästä kiinni :hug:

Kiitos, että välität :hug: Tuli ihan itku, kun ei kukaan ulkopuolinen ole sanonut miulle mitään kannustavaa pitkää aikaan :snotty: Miulle kun ei riitä se hyvä, mitä miussa on vaan miun pitäs olla täydellinen, että olisin edes riittävän hyvä...