H
huolestunut&surullinen
Vieras
Mulla oli perjantaina lapseni vasu-keskustelu päiväkodissa. Lapseni on juuri täyttänyt 3 ja siirtynyt syksyllä eri ryhmään.Vasu oli jo laatuaan kolmas, kaksi edellistä ovat olleet ihan mukavia jutustelutuokioita, joissa on sitten asetettu jokunen tavoitekin. Menin siis ihan positiivisella mielellä myös viimeisimpään keskusteluun. Minulla on ihana ja iloinen, joskin hieman temperamenttinen, reipas pieni tyttö.
Perjantainen vasu oli mulle melkoinen järkytys ja koko viikonloppu meni pilalle
Tapaamisen alussa vaihdettiin hieman kuulumisia ihan positiivisessa hengessä, että miten uudessa ryhmässä on viihdytty jne. Mutta sitten keskustelu kääntyi aika kummalliseksi. Lastentarhanopettaja ilmaisi huolensa siitä, että lapseni "heiluttaa käsiään" innostuessaan vaikkapa jumpassa. Kun kysyin että mikä siinä huolestuttaa niin ei osannut perustella. Vähän ärsyynnyin tästä mutta keskustelu jatkui.
Seuraavaksi lto ja lh ilmaisivat yhdessä huolensa siitä, että lapseni ei pue itse kovinkaan usein. Ja sitten keskustelu kääntyi siihen, että hän saa kiukkukohtauksia, tyypillisesti kerran päivässä. Tästä keskusteltiin tovi. Jotenkin sävy kääntyi sellaiseksi, että aloin vähitellen tuohtua ja lopulta aloin itkeä. Vaikka itkin, niin keskustelua ei kuitenkaan lopetettu vaan viimeiset puoli tuntia lapsen kiukuttelusta keskusteltiin samaan aikaan kun minä itkin
Sain jotenkin keskustelussa sen kuvan että heidän mielestään lapsellani on jotain suuriakin ongelmia. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole vaan kyseessä on heidänkin mielestään ihana, iloinen, normaalisti kehittynyt tyttö, joka kylläkin välillä suuttuu.
Oliko siis heiltä kohtuullista pitää keskustelu, joka on 90% negatiivissävyinen, jos ongelma ei lopulta ole kovinkaan suuri? Ja jatkaa, vaikka äiti itkee? Asiaa selviteltiin tänään mutta edelleen on jotenkin järkyttynyt olo.... Heidän mielestään minä ylireagoin. Voi olla mutta ei tuo kyllä heidänkään osaltaan kovin ammattimaisesti tainnut sujua, vai mitä mieltä olette?
Perjantainen vasu oli mulle melkoinen järkytys ja koko viikonloppu meni pilalle
Tapaamisen alussa vaihdettiin hieman kuulumisia ihan positiivisessa hengessä, että miten uudessa ryhmässä on viihdytty jne. Mutta sitten keskustelu kääntyi aika kummalliseksi. Lastentarhanopettaja ilmaisi huolensa siitä, että lapseni "heiluttaa käsiään" innostuessaan vaikkapa jumpassa. Kun kysyin että mikä siinä huolestuttaa niin ei osannut perustella. Vähän ärsyynnyin tästä mutta keskustelu jatkui.Seuraavaksi lto ja lh ilmaisivat yhdessä huolensa siitä, että lapseni ei pue itse kovinkaan usein. Ja sitten keskustelu kääntyi siihen, että hän saa kiukkukohtauksia, tyypillisesti kerran päivässä. Tästä keskusteltiin tovi. Jotenkin sävy kääntyi sellaiseksi, että aloin vähitellen tuohtua ja lopulta aloin itkeä. Vaikka itkin, niin keskustelua ei kuitenkaan lopetettu vaan viimeiset puoli tuntia lapsen kiukuttelusta keskusteltiin samaan aikaan kun minä itkin
Sain jotenkin keskustelussa sen kuvan että heidän mielestään lapsellani on jotain suuriakin ongelmia. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole vaan kyseessä on heidänkin mielestään ihana, iloinen, normaalisti kehittynyt tyttö, joka kylläkin välillä suuttuu.
Oliko siis heiltä kohtuullista pitää keskustelu, joka on 90% negatiivissävyinen, jos ongelma ei lopulta ole kovinkaan suuri? Ja jatkaa, vaikka äiti itkee? Asiaa selviteltiin tänään mutta edelleen on jotenkin järkyttynyt olo....
Heidän mielestään minä ylireagoin. Voi olla mutta ei tuo kyllä heidänkään osaltaan kovin ammattimaisesti tainnut sujua, vai mitä mieltä olette?