U
updown harmailee
Vieras
Elikkäs meillä tällänen tilanne..
Tyttö 2,5vee,sairaus todettiin heinäkuussa.
Olin viimesilläni raskaana ja neuvola käynnillä otin puheeksi tytön pissimisen ja juomisen,mentiin samantien polille ottamaan vs:t.. 30.3 ja heti ambulanssilla sairaalaan ja tyttö osastolle.
Tyttö ollut aina terveä ja oli se aikamoinen rääkki itselle ja lapselle,se yht`äkkinen pistäminen ja sairaalapiiri.
Koko yön supisteli ja aamulla alakertaan synnyttään,siitä asti mies sitten tytön kanssa osastolla. Mä olin 2päivää sairaalassa ja sitten pääsin pojan kanssa kotiin,tyttö ja mies jäivät sitten vielä muutamaksi päiväksi,päivittäin siellä kävin(opiskelemassa)-alkuunsa sairaalan sisällä ja sitten kotiuduttua ajelin sinne. Oli aikamoinen tunnemylläkkä,iloa ja surua.
Mies oli isyysloman lisäksi vielä hetken erityishoitorahalla,johon lekuri kirjoitti suosituksen,koska pienen tuoreen diabeetikon lisksi,perheessä samaan aikaan syntyi vauva.
Nyt mies ollut jo muutaman viikon töissä ja meillä arki sujuu suht hyvin.
Tytöllä vielä omaaSinsuliinin tuotantoa,joten verensokereita ei saada vielä tasaantumaan,on monipistoksella.
Pelottaa sairastumiset,varsinkin mahatauti,kun kuulemma helpolla joutuu tippaan!? Sairastellessa seurattava ketoaineita ja muutenkin vs:ta.. Kertokaas kokemuksia ja vinkkejä?
Sormenpäät alkaa kovettuun,olisko joku tietty rasva,joka parhaiten auttaa?
Käydään nyt kerran kuussa sairaalassa seurannassa,kuinkahan pitkään käynnit niin usein? Meillä kun menee siellä koko päivä,kun matkakin pitkä.. Ja saako mies jonkun lappusen,kun töistä joutuu pois oleen? Tytön ollessa osastolla,lääkäri vaati molemmat vanhemmat opiskeluun ja kirjoitti miehelle lappusen niiltä päiviltä kun oli tytön kanssa osastolla..
Ja muutenkin kaikenlaiset vinkit ja kokemukst ovat tarpeen!
Äiti on sairastunut 3vuotiaana,joten diabetes ei ole outo juttu,mutta se on aivan eriasia omalla lapsella! Ja 50-luvulta hoito on paljon kehittynyt ja muuttunut.
Diabeteksen puhjettua ajateltiin,että tähän jää lapset,mutta olemme tulleet toisiin aatoksiin,tämän sairauden kanssa oppii elämään.
Kirjoittelen myös jossakin vaiheessa diabetesliiton sivulle,mutta kyselin nyt täältä ensin ja kerroin "tutuille" tilanteen..
Ja haluan oikaista pari väärinkäsitystä,joita on nyt tullut diabeteksesta vastaan:
Diabetes on loppuelämän!!(ellei lääketiede keksi parannusta joskus)
Ja nykyään diabeetikko saa syödä kaikkea mitä muutkin,jäätelöä,karkkia jne.syönnistä lasketaan hiilihydraatit,joiden mukaan sitten insuliini pistetään!!
Tyttö 2,5vee,sairaus todettiin heinäkuussa.
Olin viimesilläni raskaana ja neuvola käynnillä otin puheeksi tytön pissimisen ja juomisen,mentiin samantien polille ottamaan vs:t.. 30.3 ja heti ambulanssilla sairaalaan ja tyttö osastolle.
Tyttö ollut aina terveä ja oli se aikamoinen rääkki itselle ja lapselle,se yht`äkkinen pistäminen ja sairaalapiiri.
Koko yön supisteli ja aamulla alakertaan synnyttään,siitä asti mies sitten tytön kanssa osastolla. Mä olin 2päivää sairaalassa ja sitten pääsin pojan kanssa kotiin,tyttö ja mies jäivät sitten vielä muutamaksi päiväksi,päivittäin siellä kävin(opiskelemassa)-alkuunsa sairaalan sisällä ja sitten kotiuduttua ajelin sinne. Oli aikamoinen tunnemylläkkä,iloa ja surua.
Mies oli isyysloman lisäksi vielä hetken erityishoitorahalla,johon lekuri kirjoitti suosituksen,koska pienen tuoreen diabeetikon lisksi,perheessä samaan aikaan syntyi vauva.
Nyt mies ollut jo muutaman viikon töissä ja meillä arki sujuu suht hyvin.
Tytöllä vielä omaaSinsuliinin tuotantoa,joten verensokereita ei saada vielä tasaantumaan,on monipistoksella.
Pelottaa sairastumiset,varsinkin mahatauti,kun kuulemma helpolla joutuu tippaan!? Sairastellessa seurattava ketoaineita ja muutenkin vs:ta.. Kertokaas kokemuksia ja vinkkejä?
Sormenpäät alkaa kovettuun,olisko joku tietty rasva,joka parhaiten auttaa?
Käydään nyt kerran kuussa sairaalassa seurannassa,kuinkahan pitkään käynnit niin usein? Meillä kun menee siellä koko päivä,kun matkakin pitkä.. Ja saako mies jonkun lappusen,kun töistä joutuu pois oleen? Tytön ollessa osastolla,lääkäri vaati molemmat vanhemmat opiskeluun ja kirjoitti miehelle lappusen niiltä päiviltä kun oli tytön kanssa osastolla..
Ja muutenkin kaikenlaiset vinkit ja kokemukst ovat tarpeen!
Äiti on sairastunut 3vuotiaana,joten diabetes ei ole outo juttu,mutta se on aivan eriasia omalla lapsella! Ja 50-luvulta hoito on paljon kehittynyt ja muuttunut.
Diabeteksen puhjettua ajateltiin,että tähän jää lapset,mutta olemme tulleet toisiin aatoksiin,tämän sairauden kanssa oppii elämään.
Kirjoittelen myös jossakin vaiheessa diabetesliiton sivulle,mutta kyselin nyt täältä ensin ja kerroin "tutuille" tilanteen..
Ja haluan oikaista pari väärinkäsitystä,joita on nyt tullut diabeteksesta vastaan:
Diabetes on loppuelämän!!(ellei lääketiede keksi parannusta joskus)
Ja nykyään diabeetikko saa syödä kaikkea mitä muutkin,jäätelöä,karkkia jne.syönnistä lasketaan hiilihydraatit,joiden mukaan sitten insuliini pistetään!!