Hae Anna.fi-sivustolta

Pienet lapset ja ero?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä hmmmmmmm, 19.12.2009.

  1. hmmmmmmm Vierailija

    Kokemuksia? En ole vielä eronnut voi olla jopa etten edes eroakaan. Pohdimme juuri miten jatkaisimme eteenpäin vai jatkammeko elämäämme erillään. Joka tapauksessa haluaisin teiltä eron kokeneilta lapsellisilta ihmisiltä kokemuksia siitä, miten noin 3v ja 4v lapsi eron kestää? Miten ovat eroon reagoineet oletteko huomanneet jotain traumoja heissä tms. ? Ja miten eroa helpottaa heidän kantiltaan? Jos eroon päädymme, niin ajatuksena on vuoroviikoin lasten kanssa olla ja asua edelleen samalla paikkakunnalla. Jolloin esim. lasten hoitopaikka säilyisi ennallaan. Oikeastaan ainoa asia, jonka takia en haluaisi erota on nuo lapset ja huoli siitä miten he tälläisen elämän muutoksen ottavat...
     
  2. alt Vierailija

    Taitaa olla parasta, etteivät suomalaiset naiset lisäänny. Heidät steriloidaan, ei synny turhia lapsia kärsimysten via doloroosaan tyhmien vanhempien aikaansaamina. Nykysuomalaiset paskat joutavat kuolla sukupuuttoon.
     
  3. sihvosääliölle Vierailija


    Voikun sinun vanhempasi olisi strerilisoitu jo ennen syntymääsi. Olis loppunut paskasakin sikiäminen ja suomi olisi siistimpi.
     
  4. hermés Vierailija

    Hei
    Lapset kokevat eri tavoin asioita ja vanhemmat itse voivat vaikuttaa siihen millaisena lapset sen eron kokevat ts. miten arki muuttuu normaalista. Ystävättäreni on ollut 6-vuotias vanhempien erotessa eikä hänelle ole jäänyt pahempia traumoja erosta, vaan on menestynyt hyvin elämässään. Eron jälkeen hän oli jopa enempi isänsä kanssaan kuin avioliiton aikoina. Hänen arkensa pysyi hyvin samanlaisena (isä matkusti työkseen paljon) kuin ennen eroa, joten ehkä siinä syy, ettei hänelle jäänyt mitään ongelmaa. Hyvin tapauskohtaisia ovat nämä jutut. Jos haluat keskustella näistä asioista, niin itse sain apua Perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvojalta. Palvelu on ilmaista. He neuvovat ja opastavat mm. kuinka "hyvä" ero syntyy.
     
  5. kaisuliini678 Vierailija

    Meillä 3 v ja 5 v lapset. Olemme asuneet erillämme nyt 5 kk. Parin ekan viikon aikana lapset nukkuivat äärimmäisen huonosti. Pahimmillaan sain nukuttua noin 3 h yössä. Mutta sitä myötä kun itsekin olen toipunut erosta paremmin, niin he myös ovat oireilleet vähemmän. Edelleen kömpivät joka yö viereeni. (Tosin tätä voisi normistikin tapahtua.) Isällään oltuaan he ovat päivän parin aikana normaalia levottomampia. Siinä kaivataan sitten enempi omia hermoja ja selkeitä sääntöjä.

    Mielellään menevät yleensä isänsä luo. Isompi (joka ollut enempi äidinpoika), välillä sanoo ettei isälleen haluaisi, mutta on kuitenkin viihtynyt. Pienempi (enempi isänpoika) ihmetteli pitkään kotiin tullessamme, että eikö se isä ole vieläkään kotona ja koska se tulee. Monesti mainitsee myös, että hänellä on isää ikävä. Tuntuu, etteivät lapset vieläkään tajua, että tämä on lopullinen järjestely.

    Lapset eivät tietääkseni kauheasti ole ikävöineet. Ovat isällään tilanteesta riippuen 1-3 yötä peräkkäin. Ja tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu sekä sen lisäksi 1-2 krt/vko. Ja isä tuntuu keskittyvän nyt enempi ja täydemmin lapsiinsa. Ainakin hänen suhteensa isompaan lapseen on lähentynyt. Ja kuten sanoin, tapaamiset tuntuvat menevän ihan hyvin,.
     
  6. sivusta seuranneena Vierailija

    No siitähän löytyy ihan tutkittua tietoa että lapset kärsivät vanhempiensa erosta, usein loppuikänsä. Alkoholiriippuvuus nuorilla syntyy usein eroperheiden lapsille ihan tutkitusti. Se taas johtaa murrosiän myötä rikoksiin ja huonoon koulumenestykseen jne.

    Vaikka eroaisitte ns. sovussa, niin tilanne muuttuu heti kun jomman kumman elämään astuu uusi seurustelukumppani. Joko bio-vanhempi oireilee mustiksena tai uusiokumppani ei tule toimeen lasten kanssa vaikka sietää heitä juuri ja juuri jne. Ja ettäkö lapset vain soputuvat. Sopeutuvat, koska on pakko. Ei heitä mitään kysytä.
    Sopeutukoon myös yh-vanhempi sitten lasten murrosikävaiheessa siihen, että silloin lapset näyttävät mistä heidät on tehty.
     
  7. hmmmmmm Vierailija


    Kiitos mielipiteestäsi. Vähän yleistämistähän tuo kyllä oli... Haasteellista tulisi varmasti olemaan juuri noiden mahdollisten äiti ja isäpuolien kanssa ja toki muutenkin. Lähinna kaipailisin omakohtaisia kokemuksia juuri pienten lasten eronneilta vanhemmilta. Tuon ikäiset kuin eivät kaikkea ymmärrä samalla lailla kuin vanhemmat lapset ja käsittelevät asioita erilailla. Eli juuri, että miten ovat oireilleet ja miten olette käsitelleet asiaa yhdessä lapsen kanssa yms. ?

    Taustastani sen verran, että omat vanhempani ovat eronneet, kun olin 13v. Ja muistan, että se oli silloin kamalaa jonkin aikaakin, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä juttu. Vanhempani vaan olivat niin erilaisia jatkuvaa riitelyä. Ovat eron jälkeen olleet hyvissä väleillä ja hoisivat eron tosi hyvin meidän lasten kannalta. Olen myös ollut siinä mielessä onnekas, että äitipuoleni on aivan ihana ihminen ja samoin isäpuolenikin. Isäpuolen kanssa tosin teini-iässä oli riitoja ja pieniä törmäyksiä, kun hän muutti meille pysyvästi asumaan. Mutta itse koen, että olen vanhempien eron myötä saanut enemmän kuin menettänyt. Vaikea sanoa onko ero vaikuttanut itseeni ihmisenä kuinka paljon. Hölmöyksiä toki teininä on tullut tehtyä, mutta uskon, että ihan samat jutut olisin tehnyt ilman vanhempien eroakin=).
     
  8. Kun itse erosin, lapseni olivat 4 ja 6-vuotiaita. Eräs viisas ihminen sanoi sillin minulle, ettei kukaan tule koskaan rakastamaan lapsiani niin kuin heidän biologinen isänsä rakasti. En uskonut.

    Perustin uusioperheen ja totesin tämän ihmisen olleen oikeassa. Ei mikään puolivanhempi voi koskaan perhe-elämässä korvat aaitoa vanhemmuutta, vaikka jotain apua siitä toisesta aikuisesta voi ollakin.

    Exäni perusti uusioperheen. Hylkäsi omat lapsensa, koska uusioperheen pikkuprinsessa vei kaiken rakkauden mitä hänellä oli antaa.

    Lapseni jäivät loppupeleissä paljosta vaille. Vain koska minä etsin onneani. Eivät he pahasti alkuun oireilleet. myähemmistä oireiluista on aina helppo syyttää ulkopuolisia tekijöitä, mutta itse oletan että ehjä perhe olisi ollut iso asia monessa tilanteessa. Ei olisi tullut ristiriitoja kasvatusasioissa, silloin, kun yhteisen köyden vetäminen olisi ollut kaiken A ja O.

    Toisaalta. Tämä on vain elämää ja jokainen elää sen parhaakseenkatsomallaan tavalla. pääasia että elää, tekee virheitä ja oppii. Voi sitten itse vanhana neuvoa vuita olemaan tekemättä samoja virheitä. (vaikka ne tekee kuitenkin:)
     
  9. joulutonttu Vierailija

    "Toisaalta. Tämä on vain elämää ja jokainen elää sen parhaakseenkatsomallaan tavalla. pääasia että elää, tekee virheitä ja oppii."

    Hienosti sanottu. Mietin usein olisiko elämäni paremmin jos olisin perustanut uusioperheen.
    Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Tekipä niin tai näin niin lopputulos on ehkä aina sama.

    Täällä töissä on hiirenhiljaista. Olen kuin tallitonttu pienessä kärpäskopissani.
    Ehkä joskus minun pitää ottaa "avioero" tästä työhuoneesta. Se lienee taas uuden
    murheen paikka. Täällä on ollut niin hyvä kirjoitella elleissä.

    Kun kohta lähden tuonne lumimyräkkään niin kävelen kaupassa sähköpostista tulostamani
    ostoslista kädessä. En olisi ikinä voinut kuvitella 90-luvun lopulla avioeron myllerryksessä, että
    olen nykyään näin tasapainoinen ja onnellinen yksineläjä.

    Elämässä pitää olla särmää. Jos jokainen elli olisi yhtä tasainen kuin minä niin elämä
    Suomessa olisi melko tasaista jollotusta.

    Juttelin tänään työkaverin kanssa suomalaisesta elämäntyylistä. Kerroin aamulla radiosta kuulemani uutisen jo täynnä olevista turvakodeista Vantaalla. Jos tarvitsee turvaa niin pitää
    mennä Hyvinkäälle. Nyt jo täynnä ihmettelimme. Nyt on vasta aatonaatto.

    Joten kyllä kai nuo erot ovat ihan terveellisiä elämäntapamuutoksia. Onneksi minun ei koskaan
    ole tarvinnut hakeutua turvakotiin.

    Turvallista joulun aikaa. Tonttuillaan Korvatunturin tonttujen ohjeiden mukaan.
     
  10. hitunen> Vierailija

    Yleensä lapset sopeutuvat sitä paremmin, mitä pienempiä he ovat eron aikaan. Toisaalta mitä pienemmät lapset, sitä enemmän lapset aiheuttavat vanhemmilleen vaivannäköä (päivähoitoon vienti ja haku, koulun aloitus, kavereille kuskaaminen, yhteydenpito ex-puolisoon, harrastuksiin vieminen), sillä esimerkiksi jo koulun aloittanut ei enää tarvitse päiväkotirumbakuskaamista, pystyy ehkä menemään harrastuksiin jo itsekin, voi mennä kavereille itse ilman kuljettamista, osaa itsekin pikkuhiljaa hoitaa omia asioitaan eikä kaikesta tarvitse neuvotella exän kanssa.

    Omat lapseni olivat hieman isompia, kun erosimme. Kuitenkin yhteishuoltajuus tarkoitti sitä, että oli pakko miettiä esim. päivähoitokuvio tarkkaan, koska molemmilla oli pitkä työmatka. Myös satunnaiset työmatkat aiheuttivat aina päänvaivaa. Onneksi meillä isovanhemmista on ollut ajoittain apua, jos heillä itsellään ei ole ollut työmenoja. Meilläkin yhteishuoltajuus toimi, koska halusimme, että lapsilla on hyvä yhteys kumpaankin vanhempaan. Tosin lapsilla ehti tulla ikävä poissaolevaa vanhempaa ja erityisesti nukkumaan mennessä tuli itkua ja ikävöintiä, jota lapsi yritti lievittää puheluilla ja pikaisilla arki-illan tapaamisilla. Yleensä jos vanhempi tekee sen virheen, että alkaa omia lasta, niin se vain lisää lapsen ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaan ja silloin puolestaan lähivanhempi saattaa väsyä, kun hengähdystaukoa hoitamisesta ei olekaan. Lähivanhemman kun ei ole tarkoitus sysätä ainakaan hoitovastuuta omille vanhemmilleen tms, vaan huoltajuuden hoitavat nimenomaan lähi- ja etävanhempi yhdessä. Parhaassa tapauksessa kumpikin vanhempi ottaa osaa harrastus- ja koulunkäyntiasioihin (esim. läksyjen kuulustelua, harrastuksissa kannustusjoukoissa toimiminen).

    Omasta mielestäni ero on rankinta lapsille. Lapsi saattaa elätellä toiveita, että vanhemmat palaavat yhteen ja jos taas vanhemmat hankkivat uudet puolisot, niin lapsi saattaa jäädä vähän heitteille, kun uusi puoliso täyttää isän/äidin ajatukset ja mahdolliset sisaruspuolet mutkistavat kuvioita. Pahimmassa tapauksessa on isän kodin säännöt, äidin kodin säännöt, mummolan säännöt, päiväkodin ja koulun säännöt ja uusien puolisoiden myötä taas muutetaan sääntöjä. Lapsi saattaa kipuilla ja hakea paikkaansa pitkäänkin. Siksi olisi tärkeää, että eronneet vanhemmat antaisivat lapsille aikaa useita kuukausia eikä heti lähdetä rakentamaan uutta perhettä.

    Jompi kumpi vanhempi joutuu hommaamaan uuden asunnon. Se on haasteellista, koska yleensä silloin kannattaa jo miettiä esikoulu- ja peruskoulukuviotakin. Yhteishuoltajuudessa paras tilanne olisi se, että lapsella olisi matkaa kouluun max 2 km kummastakin kodista ja vielä niin, että mieluiten lapsi voisi itse siirtyä vanhemmalta toiselle kävellen (esim. koulussa tarvittavat luistimet jääneet toiseen kotiin).

    Vaikka oma eroni on ollut ns. siisti, se on silti ollut minulle ja lapsille enemmän tai vähemmän traumaattinen. Toisaalta ero oli silloin ainoa vaihtoehto, koska voin psyykkisesti niin huonosti dominoivan miehen rinnalla. Olen samaa mieltä, että ero joskus merkitsee sitä, että se havahduttaa miehen tajuamaan oman roolinsa vanhempana ja silloin isä ottaa aktiivisemman osan lapsen elämässä kuin aiemmin. Valitettavasti on niitäkin perheitä, joissa isä luovuttaa ja keskittyy uuteen perheeseen, alkoholiin, työhön, hauskanpitoon tms. Silloin lapsi kokee vahvasti hylätyksi tulemisen tunteen. Äiti kun ei voi vaikuttaa enää millään tavoin isän tekemisiin, koska eivät ole enää naimisissa.

    Hätiköityjä ratkaisuja ei kannata tehdä. Kannattaa keskustella ja mielellään vieläpä hakea keskusteluapua (esim. seurakunnan perheasiain neuvottelukeskus, yksityiset perheterapeutit ja parisuhdepsykologit). Hirmu usein todella fiksut ihmiset eivät näe ns. metsää puilta eli syyttävät puolisoa näkemättä ollenkaan sitä, että itsessäkin on syytä tai että itsellä ei olekaan ongelmanratkaisukykyä. Terapia auttaa saamaan perspektiiviä. Itse tajusin vasta terapiassa ja eron jälkeen, että minussakin oli vikaa, vaikken sitä eroa halutessani todellakaan tajunnut. Ero pitäisi olla vihoviimeinen vaihtoehto, kun muut keinot on kokeiltu. Täydellistä parisuhdetta ei ole olemassakaan. Jos puoliso on ihan OK ja on halua jatkaa, kannattaa yrittää saada heräteltyä ne tunteet, joihin puolisossa aikoinaan ihastui.
     
  11. hmmm Vierailija


    Kiitos, näin ajattelinkin tehdä. Ollaan vihdoin saatu ajatuksia ja asioita puhuttua rauhassa läpi. Mies hauaa jatkaa ja häneen vilpittömästi uskonkin. Olen myös viime viikkojen aikana paljon miettinyt omaa käytöstäni ja tapaa reagoida asioihi yms. ja tosiaan huomannut, että en ole ollenkaan niin kiva ihminen mitä olen kuvitellut=) Kiitos kaikille vastanneille ja hyviä joulupyhiä!
     
  12. eipä oo kivaa Vierailija

    Avioero on aina lapselle ensimmäinen pysyvä hylkääminen, vaikka vanhemmat miten jakaisivat huoltajuutta. Vanhempien uusien kumppanien hyväksyminen ei ole kivaa, kun siinä tulee sekä isän että äidin paikalle joku muu. Miten pienten lasten vanhemmat eivät edes vuotta jaksa elää ja kokeilla josko yhteiselämästä vielä tulisi jotain?! Yhdessä kun on päätetty kuitenkin perustaa se perhe.
    Itsellä vanhemmat eros, kun olin 4 ja kyllä vituttaa nää joulurumbat, kun pitää sumplia kumman luo menee aatoksi jne... Ehkä sitten vielä toistan vanhempien virheet, kun on joku vakikumppani....
     
  13. kaisuliini789 Vierailija

    Niin. Kun siihen yrittämiseen tarvitaan KAKSI. Parisuhdetta on aika hankala pitää yllä yksin. Jos toinen haluaa lähteä sen kummemmin asioita selvittämättä tai parantamatta, minkä se toinen sille voi?!?!

    Itse olin todella voimakkaasti sitoutunut avioliittooni, mutta mieheni ei ilmeisesti. Joten joudun arvojeni vastaisesti eroamaan, koska toinen haluaa lähteä.
     
  14. näin meillä Vierailija

  15. seppo Vierailija


    Ammattiautaja voisi auttaa selvittämään tilanteen.Suurin osa eroistahan on täysin turhia.Jo muutama käynti voi laukaista vaikeankin tilanteen ja saa koko eron tuntumaan aika turhalta.
    Ongelmathan eivät useinkaan eroamalla selviä vaan keskustelemalla mistä hankala tilanne johtuu.
    on hämmästyttävää huomata miten nopeasti vaikeakin perhetilanne voi korjaantua.kannattaa siis kokeilla sillä pyykkipäivät tulevat uuteenkin suhteeseen aika nopeasti.ihmiset eroavat nykyään aivan liian helposti.parisuhteeseen voi löytyä uusi näkökulma ja kiintymys jos saatte
    tai haette ammattiapua.suurin osa eroistahan on turhia ja johtuu usein lapsuudessa koetuista traumoista jotka sitten parisuhteessa nousevat pintaan.Koko ongelma voi johtua aivan muusta kuin parisuhteestanne.Kannattaa siis hakea ammattiapua.Ero on usein aina huono ratkaisu ellei sitten siihen liity väkivaltaa..huumeita,,juopottelua..toisen henkistä kiusaamista ym.Normaalit parisuhteen ongelmat saadaan usein helpostikin korjattua.
     
  16. höpsis Vierailija


    Lapst kärsivät jos kotona on huono ilmapiiri, ja jos vanhemmat eivät ole väleissä, saavat lapset lisöksi erittäin huonon esikuvan ja mallin parisuhteesta.

    Nuo alkoholisoitumis- ja rikostilastot vääristyy, koska todennäköisesti se ero on tullut juuri liian alkoholinkäytön seurauksena, eli opittua käyttäytymistä ja väärä malli liian kauan.

    Lapsi on onnellinen jos vanhempi on onnellinen. Eronneet ovat usein onnellisempia kuin väkisin huonossa riitaisassa suhteessa elävät.

    Erotkaa siis lasten takia, jos homma ei pelitä.
     
  17. kaisuliini678 Vierailija

    Vajaa kolme vuotta sitten ylempänä vastasin tähän ketjuun, kun ero oli melko tuore. Nyt lapset ovat jo 6 v ja 8 v ja erosta kolme vuotta. Lapset tapaavat isäänsä joka toinen viikko to-su ja lomat menevät yleensä puoliksi. Isällä on ollut erosta lähtien uusi nainen kuvioissa, nyt asuvat jo yhdessä. Itselläni ei ole eikä ole ollut sellaista miessuhdetta, joka olisi mukana lasten elämässä aktiivisesti.

    Vuosi eron jälkeen muutin naapuripaikkakunnalle ja lapset menivät uuteen päiväkotiin, jossa molemmilla oli ongelmia; keskittymishäiriöitä ja levottomuutta. Molempien asioita hoidin perheneuvolassa, se oli rankkaa aikaa. Osa ongelmista liittyi varmaan myös ikävaiheeseen ja toisen lapsen ryhmässä hoitajien toiminnassakin oli parantamisen varaa. Se oli rankkaa aikaa, mutta sen jälkeen asiat normalistoituvat.

    Lapset voivat nyt oikein hyvin. Alussa lapset eivät halunneet puhua isällä viettämästään ajasta, mitä silloin tekivät, millaista siellä oli ja mitä tapahtui. Tuota keksi noin kaksi vuotta. Kai he jotenkin halusivat suojella sillä mua. Itse olen koko ajan tukenut isän vanhemmuutta ja osoittanut, että haluan heidän nauttivan olostaan isällä ja pitänyt isää arjessa mukana, kun se on ollut luontevaa. Eli osoittanut, että isästä puhuminen ei ole tabu. Nyt lapset puhuvat luontevasti isällään olosta, isänsä naisystävästä ja heidän kodistaan. Lapset myös varmasti aistivat, että minä voin hyvin ja olen onnellinen, ja he voivat olla niinkuin haluavat.
     
  18. Vanhempi Vierailija

    Tällaisia on ihana lukea. Olisipa kaltaisiasi vanhempia enemmän.
     
  19. mamma-82 Vierailija


    mä olen yrittänyt nyt 8 vuotta kyseisen kumpanini kanssa ja olemme eronneet omasta aloitteestani 3x palanneet yhteen 4x ja meillä on kaksi pientä lasta. JA kyseisellä ihmisellä ON PÄIHDERIIPPUVUUS. jaksaa yrittä aina hetken, kun huomaan "ongelman" OSAA hyvin piilotella käyttöä.. olen vasta nyt oppinut tuntemaan milloin on aineissa. JA VIHDOINKIN sain äijän kiinni käytöstä. ja myönsi ongelman ja sen että oli ottanut kamaa. joten päätin ETTEN HUKKAA ELÄMÄÄNI ENÄÄ SEKUNTTIAKAAN kyseiseen ihmiseen. AINEET menee meidän edelle. ja mä ja LAPSET ansaisee parempaa elämää. ME olemme saaneet apua monelta taholta joten kyse ei ole siitä enää ettemme olisi yrittäneet. mut NYT TULI OMA MIELENTERVEYS tärkeemmäx JA EI löydy enää LUOTTAMUSTA PÄTKÄÄKÄÄN.
     
  20. elämä on Vierailija

    Omassa tapauksessa isä ei voi vaikuttaa äidin tekemisiin lapset oireilee pahasti tällä hetkellä ikävä kyllä. Isä on yrittänyt tarjota äidille kaiken avun ja tuen mutta äiti ei huoli tätä. sanoo vaan että ei jaksa tätä ja haluaa eron ja lapset. Isä on jutellut ammattiauttajan kanssa joka tuntee molemmat purkanut tunteitaan huoltaan lapsistaan ja jopa tulevasta ex-puolisosta. Ammattiauttaja on sanonut isälle koita pysyä samalla tiellä missä olet tähänkin asti ollut. isä on tehnyt kaikkensa jotta lapsilla on turvallista olla ja hankkinut heille kaiken mahdollisen tuen mitä he tulevat tarvitsemaan mahdollisesti. isä on ollut erittäin actiivinen asioiden suhteen mutta silti äiti vaan näkee itsensä ja oman napansa. kun kumminkin on kyse lasten hyvinvoinnista niin pitäisi miettiä lapsia ja heidän vointia tässä asiassa. ikävää taas tulee suomeen 3 avioerolasta. eikä isä haluaisi erota. äiti haluaa erota kun tunteet on kuolleet niin ainakin sanoo isälle. ei tämä ole helppoa olla isäkään kun naiset ohjailee kaikkea mitä lapsiin tulee. Isä aikoo ottaa järeät keinot käyttöön. eli Yksinhuoltajuus tai lahivanhempi ja yhteishuoltajuus. koska isä kumminkin viettää enemmän aikaa lasten kanssa kuin äiti. miksi isän pitäisi suostua vähempään. Kyseessä ei ole päihdeperhe väkivalta tai muuten vaan sekasin oleva on kyseessä ihan normaali perhe missä ikäväksemme toinen osapuoli on töissä ja toinen hoitaa kodin. Elämä kuitenkaan ei ole reilua. lapset on isälle tärkeitä ja äiti on aina kun on ollu pientä riitää ollut eroamassa ja joka ikinen kerta ollut viemässä lapsia. aika moista voimankäyttöä.
     
  21. Liiisa Vierailija

    Mun vanhemmat on eronnut noin kuusi vuotta sitten, tällähetkellä oon 16v. Mulla on sisko, joka oli silloin 4v. Vaikea sanoa että mikä johtuu mistäkin, mutta aika hankala lapsi se on. Ittelläni on taas jääny kiitettävät traumat koita käyn läpi lopun elämää. Ja mikä kauheinta, meiän vanhemmat tappelee edelleen. Eli jos erootte niin uskaltakaa päästää ihan kunnolla irti koska niistä tappeluista, oikeudenkäynneistä ja sossuista lapset kärsii eniten.
     
  22. jepulista Vierailija

    Jaa jaa. Kerrotko mikä on paskasakkia. Nyt 7 vuoden jälkeen on voinut mieli muuttua mutta kerro silti.
     
  23. jepulista Vierailija

    Jaa jaa. Kerrotko mikä on paskasakkia. Nyt 7 vuoden jälkeen on voinut mieli muuttua mutta kerro silti.
     
  24. Blogien seuraaja Vierailija

    hei,

    Löysin tämän blogin, kun selailin, itse vähän vastaavassa tilanteessa.

    www.lapsensilmin.com
     

Testaa, mitä persoonallisuustyyppiä edustat: punaista, keltaista, vihreää vai sinistä

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti