Pieni ihminen ja uni.

["NukkuMatti"]

Kertokaas nyt viisaammat, kun tää ei ymmärrä...

Eli; miksi lapsen pitäisi osata ja voida ja kyetä nukkumaan yöt hyvin ja hienosti yksin omassa huoneessaan heti laitokselta asti, jos äitikään ei osaa nukkua ilman isiä? Eli usein aina kuulee, ettei toinen osaa nukkua ilman puolisoaan, kun on siihen niin tottunut, mutta lapsen pitää osata? Olihan sekin mahassa 9kk, koko siihenastisen elämänsä, miksei se saisi kaivata äidin lähelle? Ja miksi sitä pidetään pahana asiana, että lapsi haluaa olla vanhempiensa lähellä myös öisin? Eikä tän ole tarkoitus olla mitään kiihkoilua perhepedin puolesta tai muuta sellaista, ihan mielenkiinnosta vaan ihmettelen...

Tai mitä pahaa siinä on, jos on lapsensa vierellä niin kauan että tämä nukahtaa, meni siihen 5min tai tunti? Siis jos se ei haittaa itse vanhempaa siinä lähellä olla? Moni tuntema aikuinenkin haluaa ennen nukahtamistaan läheisyyttä puolisonsa kanssa; juttelua tai seksiä, joten miksi lapsen kohdalla se on jotenkin paha asia pitää pientä vaikka kädestä kiinni kunnes uni tulee? Tai antaa lapsen valvoa vielä se 20min, että nukahtaminen olisi helpompaa, kuin että sitten huudatetaan tunti?

Miksi nämä nukahtamissäännöt ovat niin erilaisia lapsille ja aikuisille?

Tässä vaan miettineenä, kun tuntuu että niin moni tekee elämästään hirveän vaikeaa näiden uniasioiden kanssa... Kun jankutetaan aina, että se on lapsen parhaaksi oppia nukahtamaan itse ja heti ja juuri silloin kun vanhemmat niin päättää, niin miksi se on lapsen parhaaksi? Nukahtaahan se lapsi joka tapauksessa itse, eihän se äiti sen puolesta nukahda, vai? Kuinka moni pitelee vielä 15veen kädestä kiinni ennen nukahtamista? Eli kyllä ne sen joskus oppii, sen itsenäisen nukahtamisen, miksi se pitää osata jo 6kk vanhana??

 

["joo"]

Kyllä se vituttaa kun istut kolmatta tuntia nukuttamassa 1-3 -vuotiasta taaperoa. Siinä yksi hyvä syy miksi meilläopetettiin seuraavat nykahtamaan yksin. Se syö parisuhdetta tosi paljon jos joka ilta lapsen nukuttamiseen kuluu tuo aika.

 

["feel"]

ap, olen samaa mieltä. kyllä se luonnistuu aikanaan. ensimmäiset vuodet pikkuiseni oli vaativat nukutettava, mutta sitten rohkaistui paljon. iltahetki on mukava hetki jakaa. tietysti joillain toimii eri tavalla ja hyvä tankata päivän aikana läheisyyttä, mutta illalla jotkut lapset haluavat enemmän läsnäoloa ja apua nukahtamiseen kuin toiset.

 

["NukkuMatti"]

[QUOTE="joo";23189567]Kyllä se vituttaa kun istut kolmatta tuntia nukuttamassa 1-3 -vuotiasta taaperoa. Siinä yksi hyvä syy miksi meilläopetettiin seuraavat nykahtamaan yksin. Se syö parisuhdetta tosi paljon jos joka ilta lapsen nukuttamiseen kuluu tuo aika.[/QUOTE]

Kyllä mä sen tiedän, itsellä kolme lasta ja kaksi nuorinta olleet ihan äärettömän hankalia nukahtamaan, olen kyllä itsekin istunut sen 3 tuntia lapsia nukuttamassa eräänkin kerran...

Mun kysymyksen pointti oli siinä, että miksi se on jotenkin väärin, että lapsi kaipaa läheisyyttä nukahtaessaan, mutta aikuinen saa sitä kaivata ja ehkä jopa pitääkin kaivata? Ja sekin tuntuu muuten olevan outoa, jos aikuinen haluaa nukahtaa yksin, ilman puolisoaan. Ymmärrätkö pontin?

 

["niin"]

Ap:n kanssa olen ihan samoilla linjoilla. Näitä asioita pohdin paljon esikoisen kanssa, jolloin oli vaikea tehdä niin kuin itsestä tuntui parhaalle ja oikealle. Itse inhoan nukkua yksin, joten lapseni saavat nukkua viekussa niin kauan kuin haluavat. Tästä syystä minulla on 240cm leveä sänky. Myös omasta lapsuudesta muista aina kuinka ihanalle tuntui nukahtaa äidin syliin. Isona tyttönäkin kipitin yöllä äitin viekkuun. Mikä turvapaikka se olikaan.

 

[iniana]

Mä en koskaan ole jaksanut nukuttaa puolta tuntia pitempään Menkööt nukkumaan kun huvittaa. Syliin saa aina tulla. Nykyään tuo 3v ottaa unimaidot (imetän yhä) sylissä ja sitten toivottaa minulle hyvät yöt ja menee sänkyyn. Joskus aiemmin hän nukahti syliin ja minä sitten kannoin hänet sänkyyn. Imettäessä olen kuitenkin aina voinut esim lukea kirjaa tai lehteä, tai istua koneella, jos "nukuttamisaika" on uhannut venyä mutta lapsi on silti halunnut olla lähellä.

 

[äiti27v]

omat sängyt on, ja niissä on nukuttu, mutta nyt 4v ja 3v nukkuvat mun sängyssä. ja saavat siinä olla. sehän on sitäpaitsi ihanaa nukkua omien pienien kanssa eiköhän ne ehdi vielä yksinkin nukkumaan.

 

["hmm"]

Meillä ollut tosi hankalat nukkumiset ja nukahtamiset tuohon 1,5 vuotiaaksi vaikka mitä yritti,omaa sänkyä,perhepetiä jne. Nyt on jotain ihmettä tapahtunut, en tiedä miksi tai miten,mutta meikeläisen tarvitsee herätä yöllä enää n.1-2krt,sitä ennen 3-5 krt.. Nukahtaa nykyään vierelle 1/2-1 tunnin kuluessa ja yöllä saatan tuon yhden heräilyn aikaan ottaa viereen nukkumaan ja siinä sitten nukutaan yhdessä 6 tuntia putkeen, luksusta ). Musta on myös jotain tosi hellyyttävää kun pieni ihminen tuhisee vieressä ) En tiedä kauanko tätä "puoliperhepeti"-mallia jatkuu,luultavasti niin kauan kun kaikki menee ok. Mies kuorsaa toisessa huoneessa,koska käy töissä ja nukkuu todella huonosti muutenkin. Molemmat ollaan oltu tyytyväisiä toistaiseksi tähän järjestelyyn, emme siis näe pahana, että pieni lapsi kaipaa vanhemman läheisyyttä, tämä aika ei kuitenkaan jatku ikuisesti.

 

[Oisku]

Meillä kumpikin on nukkunut aluksi meidän huoneessa. Esikoisen kanssa tässä ei ollut mitään ongelmia mulla eikä lapsella, me nukutaan kumpikin kuin pienet possut. Mies sen sijaan on tosi huono nukkuja ja hänen toiveestaan siirrettiin poika 6 kk iässä omaan huoneeseen. Mitään muuta muutosta ei tullut nukkumiseen tai nukahtamiseen kuin se että mies nukkui myös paremmin tämän jälkeen.

Tyttö taas on paljon huonompi nukkuja ja sellainen kyljessä kyhnyttäjä. Hän jopa nukkui muutamia öitä ihan kyljesssä kiinni, ei pelkästään sivuvaunussa. Tuhisee, pyörii röhkii ja heräilee. Mies pakeni useita kertoja toiseen huoneeseen varapatjalle jotta sai edes hiukan unta. 9 kk iässä tyttö aina havahtuessaan halusi seurustella heti kun näki mut siinä vieressä, tässä vaiheessa sai häädön omaan huoneeseen. Nukkuminen yllättäen rauhoittui, eikä nukahtamiseen mene kuin pari minuuttia. Yöheräilyjä on tyypillisesti nolla, joskus on levottomampaa. Viereen ottaminen ei kyllä enää auta, siitä vain innostuu pälpättämään. Minkäänlaista nukutussessiota on turha tehdä, siitä tyttö vain innostuu. Mitä enemmän silittelet ja tuhtaat vieressä, sitä varmemmin se on hereillä.

Siksi meillä on iltapesut ja pusut ja hyvää yötä ja nukkumaan. Se vaan on kaikille parempi niin. Ja nyt kun mies on työmatkalla mä nautin kun saan koko sängyn ihan itselleni. Se onkin ainoa hyvä puoli työmatkoissa.

 

[lapsetx3]

Meillä lapset ( 3kpl ) kaikki nukkuneet ensimmäiset puolivuotta sekä mun vieressä että omassa sängyssä, riippuen vähän tilanteesta. Sitten on pikkuhiljaa siirretty aina omaan sänkyyn. Eka lapsi nukkui meidän huoneessa 6v asti, toinen 7v asti ja nyt pienin, 3v, nukkuu yhä meidän huoneessa. Siirretään lapset omiin huoneisiin kun itse haluavat.
Se on pieni aika, kun lapset pieniä ja haluavat olla vielä vanhempien vieressä. Nautitaan tästä ajasta. Pian ne linnottautuu omiin huoneisiinsa ja niitä ei näy kun ruokapöydässä =)

 

["Eemin äiti-87"]

En ymmärrä mäkään... Meil nukutaan perhepedis. Jos poika 3v7kk ei nukahda iltaimetyksen aikana, niin sit ollaan vieres siihen asti ku nukahtaa.

 

["Minä"]

Eikö se ole parempi kaikille, että lapsi opetetaan nukahtamaan ilman apua?

 

["Minä"]

[QUOTE="Minä";23190673]Eikö se ole parempi kaikille, että lapsi opetetaan nukahtamaan ilman apua?[/QUOTE]

Neuvolakihan suosittelee, että lapsi nukahtaisi omaan sänkyyn ilman nukuttajaa.

 

[isoäiti mölykylästä]

no ihan on samat ajatukset kuin sinulla ap. ja kysyin tätä muutama viikko sitten täältä palstalta. mutta vastaus oli suurinpiirtein niin, että niitä ei voi verrata. tai että kun äidin ja isin KUULUU nukkua yhdessä, kai se sitten on lakikirjassa kirjoitettu

 

[Meillä]

lapsi heräsi läpi yön 30-40min. välein,kunnes opetin nukahtamaan itse...vuosi tuota rumbaa riitti.Nukuttaminen ei kestänyt kauan ja oli ihan mukavaa,mutta pakko oli muuttaa käytäntöä,kun nukuttamisesta seurasi levoton yö,ekan kerran vaati uuden nukutuksen n.30min päästä nukahtamisestaan.

 

[Meillä]

lapsi heräsi läpi yön 30-40min. välein,kunnes opetin nukahtamaan itse...vuosi tuota rumbaa riitti.Nukuttaminen ei kestänyt kauan ja oli ihan mukavaa,mutta pakko oli muuttaa käytäntöä,kun nukuttamisesta seurasi levoton yö,ekan kerran vaati uuden nukutuksen n.30min päästä nukahtamisestaan.

Niin ja mieluiten nukkuisin itsekkin ihan yksin,mutta ei riitä huoneet.

 

[kookosta]

Meillä varsinkin kuopus on ollut pienenä täysin nukutettava. eikä siinä ollut vaihtoehtoja, se oli nukutettava. vauva nukahti liikkeeseen syliin, mieluiten kapaloituna. Edes liikkuvat vaunut ei kelvanneet vaan piti olla sylissä. Yöllä sentään sai tainnutettua tissin voimin ettei tarvinnut pitkin öitäkin kävellä lapsen kanssa ympäri asunoa (muuta kun aina välillä).
Ja mä kyllä sanon että elämä oli aika vaikeaa tuolloin. Varsinkin kun siinä pyöri mukana toinenkin lapsi ja mies teki pääsääntöisesti ilta/yö töitä.
Tosin meillä kyllä pienet lapset on nukkuneet perhepedissä ja "sivuvaunussa" emmekä edelleen kiellä lapsia tulemasta meidän väliin jos yöllä heräävät. Välillä tulee vähän ahdasta kun neljä ihmistä sulloutuu yhteen sänkyyn, mutta onneksi mun on helppo ottaa ja mennä jomman kumman pojan sänkyyn sitten jatkamaan uniani rauhassa omassa seurassani ja jättää miesväki nukkumaan keskenään meidän vanhempien sänkyyn

sen jälkeen kun kuopuskin oppi nukahtamaan iltasadun, hyvänyön toivotusten ja pusujen jälkeen kuunnellen musiikkia unta odottaessa on elämä ihan oikeasti ollut helpompaa.
Toki meillä edelleen esikoisenkin vieressä ollaan jos hän siihen pyytää viereen nukkumaan mennessään, mutta ihan oikeasti elämä on helpompaa ihan kaikille kun jokainen meistä osaa nukahtaa ihan itsestään. jopa me vanhemmat. Musta on selkeää että jokaisella on se oma paikka missä nukkua (ja välillä toivon että mullakin olisi ihan oma sänky minne pääni kallistaa illalla).

 

["Jenis"]

Mä kai nukkuisin itsekin mieluiten yksin omassa rauhassa Lapset ovat perineet tän piirteen multa - perhepedissä on molempien kans aloitettu, mutta ei siitä o mitään tullut. Molemmat on heräilleet pahimmillaan vartin välein, ja aamu on yleensä alkanut jo siinä 3-4 maissa kun heräävät, hoksaavat että on seuraa ja alkavat leikkimään. Omissa huoneissaan nukkuvat täysiä öitä.

Oon ehkä 100 kertaa kommentoinut näihin uniketjuihin, että lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin, ja kukin perhe varmistaa ne parhaat unet siten kuin heille sopii... sanoi ne vauvakirjat sitten mitä hyvänsä.

 

[takkuinen ameeba]

Kai se ero voisi olla siinäkin, että minä ainakin OSAAN nukkua ilman miestäni, joskus jopa haluan. Eikö se taito ole hyvä osata, että nukkuu/nukahtaa itsekseen, on itsevarma ilman sitä kyljessäolevaa.. sittenhän sen jälkeen on vaan ihanaa nukkua yhdessä?

 

["Eemin äiti-87"]

Eihän samanlaiset nukkumissysteemit toki sovi kaikil. Meil on ihan itsestään selvyys, et perhepedis nukkuminen ja imetys/vierel olo nukahtamis hetkel, jatkuu niin kauan poika ite haluu.

 

["NukkuMatti"]

Kiitos vastauksistanne, kiva etten mieti näitä asioita yksin=)

Mä olen ihan samaa mieltä, että onhan se elämä helpompaa kun kaikki nukkuu omissa sängyissään ja nukahtaminen onnistuu helposti ja kivuttomasti, en mä nyt sentään tyhmä ole... Kolmen lapsen äitinä, joista 2 tosi huonoja nukkumaan, ymmärrän oikein hyvin yöunien tärkeyden... Ja tietenkin lapset ovat yksilöitä ja kaikki toimivat niin kuin omalle perheelle parhaiten sopii, tarkoituksenani ei ollut arvostella kenenkään muun arkea. Eikä nyt tarkoituksena ollut väitellä parhaasta nukkumismallistakaan, mä ilmeisesti en osaa kysyä asioita hirveän tarkasti...

Halusin vaan selkeitä perusteluja sille kysymykselle, että miksi se on niin, että lasten pitää osata nukkua ilman aikuista, mutta se on ihan ok, että aikuinen ei osaa nukkua ilman puolisoaan? Siis että miksi aikuinen saa kaivata läheisyyttä yöllä, mutta lapsi ei? Kuten monilla on, että on vaikea nukahtaa ilman omaa puolisoa tms. Tai juuri se, että usein aikuinen tekee jotain ennen nukahtamistaan, juttelee sängyssä puolisonsa kanssa tms, mutta lapsen pitäisi käydä heti nukkumaan kun pää osuu tyynyyn?

Eli kyse ei ole siitä, etteikö se olisi mukavaa kaikille, että lapsi osaa nukkua yksin, vaan siitä, että miksi siinä on jotain pahaa, että lapsi saattaa tarvita aikuista nukahtamiseen/nukkumiseen, mutta siinä ei, että aikuinen tarvitsee toista aikuista? Moni tuntemani ihminen valittaa, ettei osaa nukkua jos puoliso poissa, että tarvitsee sen toisen siihen viereen, mutta lapsi ei saisi tarvita? Ymmärrättekö mun pointtia...?

 

[Aamuäree]

Ajallaan oppii senkin taidon, on mun mielipiteeni.

Ja sillä mennään. Turvaahan nuo vielä hakee, pienet lapset.
Yksilöitä ovat hekin, toiset nukkuu mielellään yksin ja toiset ei millään.

Vanhemmat ovat mielestäni velvollisempia sopeutumaan tilanteisiin, ei ne lopullisesti kestä kuitenkaan.