Hae Anna.fi-sivustolta

Pieni koira

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä Haave, 21.04.2006.

  1. Haave Vierailija

    Olemme pitkään haaveilleet pienestä seurakoirasta kerrostalo-asuntoon. Teini-ikäisiä lapsia on, joten koira ei joutuisi ihan 8h olemaan yksin ja pääsisi pissalle. Tarkoitus ei olisi käyttää näyttelyissä. Mikä olisi sellainen rotu, joka ei vaadi normaalien ulkoiluttamisten lisäksi aivan älyttömästi liikuntaa, ei ole kova haukkumaan eikä turkki vaadi kovin usein trimmausta? Olemme ajatelleet silkkiterrieriä (turkki ilmeisesti vaatii paljon harjausta?), minkälaisia kokemuksia ko. rodusta?

    Aiemmassa ketjussa oli puhetta isomman koiran kustannuksista; minkäsuuruisia kuluja pieni koira aiheuttaa/kk? Entä mitä olette mieltä koiran iästä, koska meillä ei ole kouluttamisesta kauheasti kokemusta? Mielestäni koiran ei siis tarvitsisi olla ihan pentu, mutta mistä uskaltaisi kysellä esim. pitovaikeuksien vuoksi myytäviä koiria ettei tule ostettua ihan ""sikaa säkissä"" - tässä tapauksessa siis koiraa :)
     
  2. Brindle Vierailija

    Koirasta tulee kuluja enemmän tai vähemmän jos sellaisen ottaa. Voi tulla hyvinkin yllättäviä kuluja oli koira pieni tai suuri. Eläinlääkärikulut ovat aika suuret hoidatti siellä mitä vaivaa hyvänsä. Kun koiran ottaa on varauduttava siihen, että se maksaa.
    Itselläni on yorkshirenterrieri joka on turkkirotu niinkuin silkkikin. Turkki vaatii paljon työtä ja jos sen pitää lyhyenä se on osattava leikata tai sitten maksettava ulkopuoliselle sen leikkaamisesta. Hampaat on hoidatettava jos ei itse pese niitä. Pienen koiran ongelmana on usein hammaskivi joka poistatetaan eläinlääkärissä kerran - kaksi vuodessa. Tai sitten hampaat on pestävä päivittäin.
    Terrieri on terrieri ja se vaatii johdonmukaisen kasvatuksen. Muutoin koira pyörittää perhettä miten mielii ja siitä tulee terroristi.
    Kaikkien on sitouduttava koiran hoitoon ja kuljetukseen silloin siitä on eniten iloa. Pienikin koira vaatii paljon aktiviteetteja ja ulkoilua. Sen tulee saada olla perheen mukana ja täysivaltaisena perheen jäsenenä. Sitä ei voi laittaa sivuun jos ei satu huvittamaan hoito.
    Tästä tuli tällainen negatiivissävyinen kirjelmä, mutta silti jos koiran ottaa on siitä myös paljon iloa.
     
  3. Pampula Vierailija

    Itselläni on kokemusta niin kääpiösnautsereista kuin mäyräkoiristakin, ja voin lämpimästi suosittaa molempia, pienin varoituksin.

    Snautserit ovat älykkäitä ja oppivat hyvin tottelevaisiksi, mutta turkki vaatii vähintään kaksi kertaa vuodessa trimmauksen. Mikäli sitä ei viedä näyttelyihin, konetrimmaus on OK, ja sen voi tehdä useimminkin - niistä tulee nimittäin aikamoisia turkkipehkoja. Hampaat ovat tämän rodun ongelmakryyni - niitä on todellakin putsattava kunnolla, niin kotona kuin eläinlääkärillä, muuten ne harvoin sairastavat.

    Mäyräkoirat taasen ovat myös älykkäitä ja kaikkea muuta paitsi tottelevaisia - kyllähän ne osaavat vaikka mitä, mutta lähinnä silloin kun huvittaa. Turkin hoitoon riittää pieni harja eikä hammaharjaa tarvita yhtä usein kuin snautsereilla. Tämän rodun ongelmana on mäyräkoirahalvaus, varsinkin jos se lihoaa, sekä joskus nivelvaivat - onneksi ainoastaan yhdellä tuntemistani mäyriksistä oli vain osittainen halvaus joka selvisi 5 pv. kortisonikuurilla.

    Molempien kanssa on hyvä alkaa jollakin pentukurssilla, mutta jatkossa snautseri oppii ja nauttii enemmän niistä. Kumpikaan ei vaadi valtavia lenkkeilyjä, joskin snautseri tarvitsee hieman enemmän liikuntaa.

    Kustannuksista on vaikea sanoa - pakolliset rokotukset ensimmäisinä vuosina ovat n. 60 E/kerta, kuukauden ruokaan menee n. 10-15 E merkistä riippuen ja mikäli koira pysyy terveenä, eivät kustannukset ole korkeita, matokuureja ja punkkilääkkeitä on kuitenkin hankittava.

    Itse en uskaltaisi pitovaikeuksien takia hylättyä koiraa ottaa, se saattaa olla niin pahoin häiriintynyt että vaaditaan jo ammattilaisapua, joka todella maksaa ...
     
  4. Lisäys Vierailija

    ...edelliseen, mäyräkoiraosioon: Karkeakarvainen mäykky vaattii myös trimmauksen 2X vuodessa. Joistakin yksilöistä tulee myös todellisia pehkoja, ""metsämörrejä"".

    Mäylyissäkin on eroja -- entinen kk-urokseni oli juuri tuollainen ""tottelen, kun huvittaa"" -tapaus, tämä nykyinen aivan toisenmoinen, tottelee tosi hyvin (tai sitten sitä aina huvittaa :).) Sisäsäsiistiksi se tosin oppi hy-vin hitaasti, mutta oppi lopulta (olin jo luopunut toivosta).

    Mäkky ei ehkä _vaadi_ valtavia lenkkeilyjä, mutta _jaksaa_ tosi pitkiä lenkkejä.

    Pitovaikeuksia on niin monenlaisia ... aika usein on kyse yllättäen puhjenneesta allergiasta, ja silloin koiraa on varmasti kohdeltu ihan hyvin. Eiköhän se kyselemällä selviä?
     
  5. koiran koko? Vierailija

    Muista että koirasta on aina sama vaiva ja huoli on se pieni tai iso, sitä on ulkoilutettava ja harjattava ja syötettävä jne.
     
  6. Kettuterrieri Vierailija

    Sileäkarvainen kettuterrieri on mahdottoman mukava koira. Mutta se on osattava kasvattaa, muuten siitä tulee terroristi niin kuin joku edellä jo kirjoittikin terriereistä. Turkki on helppohoitoinen. Toimintaa se vaatii siinä kuin isompikin koira ja lääkärikulut saattavat olla yhtä isot kuin millä tahansa rodulla

    Meillä on tullut kallis ""kilohinta"", kun oli virtsakiteitä ja tuli rakkuloita keuhkoihin. Onneksi saatiin koira paranemaan, mutta syö loppuikänsä ( jo neljä vuotta on mennyt) dieettiruokaa, joka on kallista. On kuitenkin niin pieni koira, ettei se vararikkoon vie.

    Koira on todella perheenjäsen ja pitää muistaa, ettei sitä jätetä noin vain matkojen tai muiden sattumien vuoksi mihin tahansa. Yleensä pienet koirat elävät reilusti toistakymmentä vuotta, joten se on pitkä pesti. Meidänkin ilopillerillämme on jo kymmenen vuotta ylitettynä eikä esim. liikunnan ja toiminnan tarve ole yhtään vähentynyt-
     
  7. tt Vierailija

    Itse pidän ""koiran kokoisista"" koirista, mutta kyllä koolla on merkitystä, olen tätä miettinyt ihan koirankakkoken keräämisestä lähtien. Pieni koira syö vähemmän ja myös kakkii vähemmän :) Mikäli kyseessä turkkirotu, pienessä koirassa on vähemmän pinta-alaa eli hoidettavaa - tästä nyt tietysti joku älähtää ja eihän se toki ihan niin yksinkertaista ole, eikä olekaan, mutta kun itse esim. joudun pesun jälkeen föönaamaan koiran kuivaksi, niin kyllä pesu+föönäus veisi pikkukoiralla vähemmän aikaa, meillä menee useita tunteja ja usein varaan koiran pesua varten kokonaisen päivän! Lisäksi pikkukoira kulkee helpommin mukana, senhän voi pistää vaikka kassiin. Ja nostella kuraisten paikkojen ohi tai vaikka ulkoa suoraan kylpyhuoneeseen pesulle. Minulla tekee tiukkaa nostella 25-kiloista koiraamme pesulle kuralenkkien jälkeen, plus että sen noston jälkeen olen itsekin aivan kurassa - pikkukoiran nostaisi kuin ""kukan kämmenellä"" eikä sotkeentuisi itse niin pahoin.

    Meille on koira tullut aikuisena ja sen hyvä puoli oli se, että pentuvaiheen pureskelut ja sisäsiisteyden opettelut olivat jo ohi. Toisaalta harmitti, että ei nähty sitä ihanaa pentuvaihetta. Ja vaikka koira on muutoin hyvin kiltti, sillä on remmirähinä-ongelma jota nyt on vaikea korjata - tältä osin olisin halunnut kasvattaa sen toisin (mikäli olisin osannut). Meillä on ihanan kiltti rotu, joka ns. antaa paljon omistajien virheita anteeksi, mekin kun olemme noviiseja koiraihmisinä ja monet asiat pitää opetella kantapään kautta. Ennen tämän koiran tuloa haaveilin myöskin esim. kettuterrieristä, mutta nyt tuntuu että sellainen ""kovapäisempi"" koira olisi ehkä ollut meille aloittelijoille vähän liian kova pala. Itse ajattelisin että turkin hoito on kuitenkin pienempi huoli kuin potentiaalisen ongelmakoirariiviön käsittely.
    Ja mäyräkoirisista vielä se, että juuri törmäsin ihmisiin, jotka vaihtoivat asuntoa pohjakerrokseen mäyräkoiran vuoksi - mäyräkoiran kantaminen portaissa oli käynyt niin riesaksi, että he eivät kelpuuttaneet edes sellaista ekan kerroksen asuntoa, jossa olisi ollut puoli kerrosta portaita.





     
  8. Haave Vierailija

    Kiitos kaikista vastauksista ja vinkeistä. Mäyräkoirakin on käynyt mielessä, täytynee vielä tutkia eri rotuja tarkemmin kun on niin monta mielenkiintoista vaihtoehtoa! Meillä teinit ovat jo 15 ja 16 v. todella eläinrakkaita tyttöjä, joten uskon ongelman olevan enemmänkin siinä, että koiran hoidosta tulee riitaa kuin ettei kukaan jaksa sen kanssa puuhata :) Isännänkin kanssa illat pitkät luetaan koirakirjoja, mutta toisten omistajien vinkit ovat teoriaa parempia uskoisin. Joten lisää kokemuksia saa kirjoitella, kaikki otetaan innolla vastaan.

     
  9. Brindle Vierailija

    Niin, joku mainitsikin tuolla aikaisemmassa kirjeessä sisäsiisteysjutuista. Jos haluaa koiran joka on ehdottoman sisäsiisti niin pienestä koirasta ei voi aina mennä takuuseen, että näin on. Meillä on ollut kaksi yorkkia ja niille on opetettu sisäsiisteys niinkuin isommillekin koirillemme. Vaan niin niillä on kausia, että sisälle tehdään pisut vakituisesti esim. kerran 2-3 päivässä. Sitten voi mennä vuosikin ettei mitään semmoista ole ja taas voi muutaman kuukauden aikana tulla näitä vahinkoja. Joillakin koirilla ""kusirumba"" voi olla ihan jatkuvaa, että jatkuvasti kuseskellaan nurkkiin. Ikävä kyllä. Aika paljon koirien tavoista pääsee selville kun esimerkiksi tutustuu rodun nettikeskustelupalstoihin. Siellä omistajat käyvät läpi näitä ongelmia ja vastaavasti myös iloja mitä kenelläkin koirastaan on.
    Joku mainitsi myös siitä miten helppoa on kun koira on pieni. Se on helppo ottaa mukaan joka paikkaan, nostaa syliin tarvittaessa yms. Ja se on taivaan tosi. Pieni koira on helppo jos reissaa paljon ja pystyy kuitenkin kuljettamaan koiraa mukana. Sitä voi kuljettaa koirankantolaukussa, tai ihan sylissä.
    Yksi rotu joka on vallannut sydämeni on corgi. Siinä on myös hyvin varteenotettava rotu jos ei ihan miniatyyrikoiraa halua. Mutta corgi on myös koira jonka on saatava kunnon koulutus, muuten ei hyvää seuraa. Mutta hauskempaa ja ´kekseliämpää koiraa saa hakea. Suosittelen lämpimästi!
     
  10. riitta Vierailija

    Minulla on pieni koira jonka sain lokakuussa.Ikää hänellä on jo 9v,ensimmäinen kunnon koti hänellä.Ei ole ollut mitään ongelmia,kiltti kuin mikä,ei hauku eikä rähjää ja turkki lumivalkoinen.Toimin eläinsuojeluyhdistyksessä ja tarjosin yhdelle vanhemmalle koiralle kodin enkä ole katunut.Kurahaalarit jalassa ei mitään ongelmia turkista.Asun kerrostalossa joten tämä pikkukoira on unelma.Kodittomia koiria kaiken ikäisiä löytyy mm. www.ksey.net sivuilta josta olen omanikin ottanut.Kesän pituinen tuntuma niihin koiriin tuli.Ei yhtään ongelmakoiraa tullut vastaan.Siellä oli kaiken ikäisiä,tällä hetkelläkin voit katsella sivua.
    Terveisin onnellinen koiran omistaja
     
  11. Jolie Vierailija

    Itse omistan tiibetinspanielin. Pieni koira suurella sydämellä. Minulla ei ollut aikaisemmin kokemuksia koirista ja luonteen ja kokonsakin takia tämä sopi minulle kuin nakutettu. Tipsuilla on tuuhea turkki, mutta se ei vaadi trimmausta. Kampaan itse sitä noin kerran viikossa ja se riittää. Toki oikein kuraisilla ilmoilla karvoihin saattaa takertua kaikenlaista, ja se vaatii tietysti puhdistamista. Pesen koirani n. 2 kertaa vuodessa, tarpeen vaatiessa tietysti enemmän. Mutta yleensä riittää pelkkä tassujen suihkutus kurakelien jälkeen riittää.

    Luonteeltaan nämä pienet karvaturrit osaavat olla aika itsepäisiä, mutta johdonmukaisella koulutuksella siitä saa luotettavan kaverin. Joudun matkustelemaan silloin tällöin ja koira on ollut reipas joka matkalla. En ole katunut päivääkään, että otin tipsun. Ihania koiria on maailma pullollaan ja teillekin varmasti löytyy se oikea rotu.
     
  12. Tiia Vierailija

    Kannattaa tosiaan miettiä sitäkin, että haluaako pennun vai aikuisen koiran. Itse ottaisin aina pennun; silloin sinä voit rakentaa sen pohjan, jossa koirasi kasvaa ja ehkäistä paljon käytöshäiriöitä. Ja ne virheet, joita tulet tekemään (kaikki tekevät niitä jossain määrin) ovat ainakin tiedossasi ja voit ne myöhemmin korjata.;). Pennun kanssa värkätessä kiintymyssuhde on ennen pitkää omalta osaltani ihan eri luokkaa kuin sellaisen koiran kanssa, johon on tutustunut aikuisena. Pieni pentu tarvitsee hoivaa ja suojaa, jota sille on ihana antaa, ja vastineeksi nähdä kuinka se oppii luottamaan koko pienestä sydämestään uuteen omistajaansa. Oman koirani pentuaikaa en vaihtaisi pois mistään hinnasta, vaikka se melko työlästä olikin.

    Kun teillä on noin monta käsiparia koiraa hoitamassa, ei pentu olisi varmasti teille ylimaallisen vaivalloinen. Kyse on kuitenkin muutamasta kuukaudesta, ennen kuin pentunne alkaisi saada vähän enemmän järkeä päähänsä. Lapsenne pääsevät jo ikänsä puolesta käyttämään koiraa pentukerhossa ja tottelevaisuuskoulutuksessa, ja näin saisitte koirallenne heti alussa oikean koulutuksen.

    Itselläni on cockeri, ja se on kyllä hiukan yllättänyt äänekkyydellään ja turkin työläydellä. Rotumääritelmän mukaan sen ei pitäisi olla kova haukkumaan, mutta tämän kanssa on saanut tehdä työtä, että olemme saaneet sen hiljaiseksi ja rauhalliseksi koiraksi, joka ei turhia räkytä. Ännetön se ei tietenkään nytkään ole.;) Myös turkin kanssa meinaa joskus mennä hermot, vaikka se onkin todella lyhyessä trimmissä. Turkki kerää itseensä kaikki risut ja männynkävyt mitä lenkillä vastaan tulee, ja takkuuntuu helposti. Samoin korvat ovat aina likaiset koiran laahatessa niitä maassa. Muuten koira on ihana, nopea oppimaan ja lempeyden perikuva. Liikuntaa tämä yksilö tarvitsee vähemmän kuin meille etukäteen annettiin ymmärtää; kymmenen kilometriä päivittäin tyydyttää sen liikunnantarpeen ihan hyvin, ja muu aktivointi onkin sitten enemmän henkistä, jäljestämistä ja uusien asioiden opettelemista.

    Toivottavasti löydätte oman rotunne ja saatte koiran perheeseenne, on se nimittäin sen arvoista..koiran tuomia hyviä asioita ei osaa aina edes ajatella, ennen kuin nappisilmä on jaloissa pyörimässä ja tuomassa iloa jokaiseen päivään!:)
     
  13. minä Vierailija

    Hankala aihe ja varmasti kommentoitavaa tekstini jälkeen löytyy... Vaikka kommenttini saattaa kuulostaa perinjuurin negatiiviselta, siinä on myös toinen puoli, joka toivottavasti tulee myös esiin.

    Minulla on ollut todella monta ""oikeaa koiraa"", eli isompia kooltaan. Eritotuisia, erilaisin taustoin. Pentuja, aikuisia. Ei koskaan elämää suurempaa ongelmaa, mitä ei kouluttamalla olisi saanut kuosiin.

    Taivuin lasten pyyntöihin pienistä koirista, koska eivät saaneet talutella isoja koiriamme. Tottahan päävastuu eläimestä edelleen on meillä aikuisilla, mutta he saavat osallistua aktiivisesti ja kokonaisvaltaisesti koiriensa hoitoon. Jos nyt saisin takaisin tuon päivän, jolloin sanoin kyllä, en ole enää varma mitä sanoisin. Pienikokoiset koirat ovat ihan oma lukunsa, niillä ei ole mitään tekemistä isojen koirien kanssa.

    Meillä on aina ollut useampi koira, koska minusta koira on laumaeläin ja tarvitsee myös lajitovereitaan ympärilleen. Joten hankimme kaksi pientä karvakasaa. Maailman ihanimmat pienet viipeltäjät, mutta voi pojat mitkä harmaiden hiusten aiheuttajat!

    Vanhempi on rauhallinen luonne, mutta: haukkuu järjenköyhänä pienintäkin rapsahdusta. Siihen ei auta edes isämeidän rukous. Kaikki isojen koirien kanssa toimineet konstit on koeteltu. Samoin karkailee, siihenkään ei ole löytynyt lääkettä. Olemme jatkuvassa sanasodassa naapurin kanssa, kun koira sitkeästi on päättänyt lannoittaa juuri hänen tonttinsa. Enkä ihmettele naapurin närästystä. Lapset eivät muista ovea heti sulkea ja koira käyttää joka sekunnin sadasosan hyväkseen. Viime viikolla saimme poliisin ovellemme.

    Nuorempi pienikokoisena haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja esiintyy agressiivisesti kaikkia ohikulkijoita kohtaan. Olen käynyt sen irrottamassa nyt kolme kertaa naapurien lahkeesta. Vaikka olemme muutamien naapurien kanssa jopa harjoitelleet kohtaamista yhdessä, ei pelättävää, aivan hukkaan heitettyä energiaa. Alamme olla tosi suosittuja...

    Isot koiramme ovat aina pstyneet olemaan vapaana puutarhassa. Nämä kaksi on niitattava rautaketjulla todennäköisesti lähimpään puuhun. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja koulutukseen, kerännyt ystävien koiria meille ja heille ja tutustuttanut, puhunut ja ohjannut. Aivan sama millaisen voltin heittää, nämä kaksi todennäköisesti tulevat aina olemaan ongelmia.

    Soitin kasvattajalle (vastaa rodun puhtaudesta Suomessa, joten ei missään tallin hämärissä kasvaneet) ja hänen kommenttinsa oli, että usein nämä pienikokoiset koirat ovat epävarmoja ja toimivat juuri näin. Tarvitaan luottamusta ja rakkautta... Joopajoo, koirat ovat nyt kolmevuotiaita ja jos eivät tuohon ikään mennessä ole käsittäneet, että niillä on oma tila perheessä, eivät kai käsitä sitä koskaan.

    Silmille ne eivät ole päässeet koskaan: ihmiset ovat meidän perheessä lauman johtajia. Niillä on tietyt oikeudet ja tietyt säännöt, kuten muillakin koirillamme - joista ne viis veisaavat.

    Tämän kaiken ehkä vielä kestäisi, mutta:
    kun ovat niin samanikäisiä, eivät selkeästi ole määritelleet johtajaa. Joten nonstoppina toimiva merkkauskierros jatkuu sisätiloissa 24 tuntia vuorokaudessa. Kuulemma myös yleinen pienten rotujen ongelma... Ihan kaikki on virtsassa: sohvat, kirjat, tietokone, tuolin- ja pöydänjalat... Niitä sitten pyyhitään koko perheen voimin ja tällä hetkellä mies alkaa olla niin kypsä, että luulen joutuvani tinkimään periaatteistani ja luovuttamaan hänelle todellakin ""koiravapaan alueen."" Meillä kun koirat ovat aina saaneet olla siellä, missä ihmisetkin.

    Myönnän: tämä on varmasti erittäin negatiivinen kannanotto aiheeseen, mutta takaan ja alleviivaan, että nämä kaksi ovat vihonviimeiset pienet koirat, jotka meidän huusholliin muuttavat. Tottahan toki ovat aivan ihania, suloisia ja hellyyttäviä karvapalleroita, jotka tullaan suurella rakkaudella hoitamaan sen ajan, kun meidän kanssamme jaksavat olla.

    Mutta tämän jälkeen todellakin pysymme ""koirankokoisissa koírissa"".
     
  14. mustanipsu Vierailija

    Voisitko ""minä"" kertoa, minkärotuisista pikkukoirista kerroit? Meillä on ranskanbulldoggi, emmekä ole törmänneet mihinkään noista ongelmista. Ei ole epävarma, pikemminkin päinvastoin: jokaiseen vastaantulijaan pitäisi päästä tutustumaan, ihmisiin ja koiriin koosta riippumatta. Pentuaikana piti opettaa, että kaikkia ei tervehditä... Pärjää myös noiden ""oikeiden koirien"" kanssa. Ei turhia hauku, ei pissaile sisälle (tosin sisäsiistiksi oppiminen kesti ehkä vähän pitempään kuin suuremmilla roduilla, se myönnettäköön), ei karkaile, tulee kutsuttaessa luokse. Perustottelevaisuutta on tietenkin opetettu, tuskin tuo luoksetulo muuten sujuisi noin hyvin.

    Rotujen (ja yksilöiden) välillä on eroja, siksi haluaisin tietää mistä rodusta on kyse!
     
  15. mustanipsu Vierailija

    Tässä pari linkkiä, joiden avulla voi testata, mikä koirarotu itselle sopisi parhaiten (ei ehkä kuitenkaan kannata luottaa ehdottomasti saamaansa tulokseen, mutta harkinta-apua siitä kyllä on).

    http://www.lampiluoto.net/omarotu/

    http://www.naavaparran.com/cgi-bin/fun//kintro.pl

     
  16. Diva Vierailija

    Meillä on 10 kk:n ikäinen cavalier kingcharlesinspanielityttö. Maailman ihanin koira, tutustupa rotuun. Meillä oli ollut kolmisenkymmentävuotta palveluskoiria ja oli ennakkoluuloja pieniä koiria kohtaan. Tämä koira on ihana.
     
  17. Brindle Vierailija

    Tiedän tasan tarkkaan mistä Minä kirjoittaa. Meillä on toisena koirana yorkki ja sen kanssa saa olla kieli keskellä suuta kun kohdataan ihmisiä tai meille tulee joku kylään. Lahkeessa roikutaan alta aikayksikön ja uhitellaan. Eikä tottele vaikka komennetaan ja napataan niskavilloista.
    Olen itsekin eräänkin koiran kasvattanut ja yhden yorkinkin, mutta ei ole tämän veroista. Kilttihän se tämäkin on vaan sillä on oma ""pimeä puoli"" toisia koiria kohdatessa sekä ihmisiä kohdatessa. Kokoajan saa olla varuillaan, mitä se keksii. Se on nyt kolmevuotias ja pallitkin poistettu vaan siitä ei ollut apua.
    Muuten aivan ihana ja viisas koira. Oppii nopeasti tempun kuin tempun, mutta välillä sillä vain silmissä mustenee ja korvat menee lukkoon kun sopiva uhri ilmestyy näköpiiriin. Naapuritkin jotka meillä tämän tästä hyppäävät saavat aina saman kohtelun; housunpuntista kiinni ja heti.
     
  18. Saara Vierailija

    Voin lämpimästi suositella corgia tietyn ehdoin. Elikkä itselläni on kohta 2v welsh corgi pembroke ja ensimmäinen oma koira. Corgi on kooltaan pieni, tosin omasta mielestään norsun kokoinen ja se näkyy joskus ulkona kun alkaa kolme kertaa suuremmalle koiralle isottelemaan. =) Turkki on helppo hoitoinen. Riittää kun harjaat sen silloin kun muistat. Ainut huono puoli turkissa on se että corgit pudottaa karvansa kaksi kertaa vuodessa ja sitä karvaa on silloin joka paikassa, mutta omalla kampaus ja nyppimis innolla se tippuu hiukka nopeammin. Corgit on suht terve rotu vaikka selkä on pitkä. Me asutaan luhtitalon toisessa kerroksessa ja koiruus on ikänsä juossu portaat ylös ja alas, ilman mitään ongelmia. Corgit tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen, mutta niinhän kaikki muutkin koirat. Corgi on myös paimenkoira, joten tuskin lähtee kovin helposti omille teilleen sillä yleensä on paimentamassa erilleen ajautuvaa laumaansa kasaan. Jotkut sanoo, että corgit on haukkuherkkiä, mutta se on koira kohtaista. Oma koirani kyllä ilmoittaa jos pihalta kuuluu kovia ääniä tai joku pimpottaa ovikelloa mutta ei jää turhaan louskuttamaan. Kuussa meillä ei mene hirveesti ruokaan rahaa, koska syö barffia ja suurin osa luista tulee hirvenmetsästäjiltä. Varmaan joku alta 20e.
     
  19. --- Vierailija

    jos nyt vielä aiotte koiran ostaa/olette jo ostaneet... Silkkiterrieri on todella aktiivinen ja reipas koira jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista kuten agilityä. turkki pitää pestä aika-ajoin muttei mitenkään ``kerran kuukaudessa`` ja harjata pitää varmaan ainakin kerran viikossa. itselläni on 3 vuotias silkkiterrieri. harrastan agilityä koirani kanssa ja se on innokas oppija. :)


    (tiedän että vastaan tähän hieman myöhään)
     
  20. --- Vierailija


    - minulla on silkkiterrieri mutta tämä ei ainakaan karkaile, pysyy ihan hyvin pihassa. pennusta asti on opetettu. Kaikki pienet koirat eivät ole sellaisia kuin kirjoitat, joten suosittelen kokeilemaan eri pikkukoira-rotuja. meillä on myös ollut ja on nytkin isoja koiria joten kokemusta niistäkin on!
     
  21. reku Vierailija

    Aloitus on vanha, mutta vastaan silti. Jos ei näyttelyistä ole kiinnostunut,m niin suosittelen sekarotuista. Ne ovat keskimäärin terveempiäkin kuin rotukoirat.
     
  22. Faktaa tietoa Vierailija


    Mihin perustuu käsityksesi siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä? Niissä yhdistyy toki vanhemnmpiensa hyvät puolet, mutta myös mahdolliset perinnölliset sairaudet. Sekarotuisia harvemmin kuvautetaan ym. Jos satut tämän lukemaan, laita linkkiä mihin perustuu olettamuksesi.
     
  23. En ole "reku", mutta katsohan vaikka tuosta: http://yle.fi/alueet/lahti/2011/05/rotukoira_on_aina_sisasiittoinen_2632798.html

    Nimenomaan perinnöllisten sairauksien osalta sekarotuiset todellakin ovat terveempiä. Ja perustelun tietää jokainen peruskoulun biologian tunneilla ollut.

    Vieraan rodun tuomaa tervehdyttävää vaikutusta käytetään tarkoituksellakin hallituissa ulkosiitoksissa kun jossakin rodussa on todettu perinnöllistä vakavaa vikaa tai sairautta, tästä esimerkkinä dalmatialainen-pointteri-risteytys, jolla saatiin normaalin virtsa-aineenvaihdunnan mahdollistava alleeli dalmatialaislinjaan.

    Muutenhan sekarotuinen voi olla sairas siinä missä rotukoirakin; nivelvaivat, syövät, allergiat vaivaavat kaikenlaisia koiria. Perinnölliset sairaudet sen sijaan vaativat useimmiten samanlaisen geenin kahdentumisen, joka taas vaatii samanrotuiset vanhemmat.
     
  24. koira kurssille Vierailija


    Ota ensin kurssi elikkä miten koiria hoidetaan yleensä, ei koira mikään lelu ole.
     
  25. satu11 Vierailija

    heippati !
    mulla on yorkki 4kk ja Aivan Mahtava Persoona ;)) Olinkin ilman koiraa jopa 14 v. kasvatin kaksi mahtavaa lasta siinä ajassa suht`` omillee... nyt oli sopiva aika ottaa uusi perheenjäsen ja Yorkshirenterrieri (terrori) tua ennen Häntä häntä heilui perhosen kanssa 14 v. perhosesta sen vertaa et aikas sairaus vapaita kynnet leikattava 4*vuodessa (suositus) turkin hoito; pesu n. 2*v tai tarvittaessa. tykkää uimisesta jos opettaa veden äärelle.. tassut aina suihkutin lavuaarissa roskakelien jälkeen. seurallinen "kaikkien ihmisten kaveri". Tää meidän ADA on taas oma persoonansa <3 oma tahto ja luulo omasta suuruudestaan (pieni). Kasvatus opetus tarkeää.. halusin "vauvan" ja sain . mukana kulkee kokoajan ja tupakillekaan rauhoittumaan en pääse yksin HUOM !! kasvatus ! Kissamme 11v saa satikutia tahtoessaan mut on näyttänyt "neidille" kaapin paikan halutessaan. Viimeksi taputteli tassulla Adan poskea hiljaa ja hitaasti ilman kynsiä kun ei jaksanut ottaa osaa leikkiin...mahtavia persoonia ovat ja lämpimästi suosittelen.. turkki vaatii joka päiväistä harjausta ja silmien hoito!!! se on vähän tästä tehopakkauksen tuomasta ilosta.. JA silmän ilo on kauneutta kerrakseen .. onhan HE maailman toiseksi pienin rOtu !!!
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti