Pienten lasten vanhempien eroaminen

[ihmettelijä]

Harrastuskaverini avioliitto on päättymässä. Hän alkoi joitakin vuosi sitten seurustella ja meni naimisiin naisen kanssa, jonka kanssa oli ystävystynyt jo vuosia aiemmin tämän edellisen avioliiton aikana, joka päättyi eroon (ei lapsia) kestettyään muutaman vuoden. Pariskunnalla on alle vuoden ikäinen lapsi. Eikä siinä vielä kaikki. Nykyisin harrastuskaverini vaimo seurustelee erään toisen harrastuskaverini kanssa. Vaikka eroprosessi on kesken, vaimo, lapsi ja uusi mies pyörivät kolmisin samoissa harrastuksiin yhteisissä tilaisuuksissa kuin lapsen isä eli kohta entinen mieskin.

Minä en tiedä eron syistä enkä siihen johtaneista olosuhteista mitään eikä minun kuulukaan tietää, elleivät asianosaiset niistä itse halua niistä kertoa - kenties uusi mies oli eron syy, kenties ei. Sen sijaan ihmettelen syvästi sitä täydellistä tahdittomuutta ja häpeäntunteen puuttumista, jota osoittaa näyttäytyminen pariskuntana yhteisissä tilaisuuksissa ainakaan eroprosessin kesken tai kovin pian sen jälkeenkään. Koko tilanne näyttää vierestä katsottuna lähinnä kehnolta saippuaoopperalta. Vaikka pidättäydynkin tuomitsemasta kumpaakaan aviopuolisoista syylliseksi tapahtuneeseen, koska en tunne olosuhteita tarkasti, en voi olla tuntematta halveksuntaa uutta miestä kohtaan. Halveksunnan aste vain riippuu osittain hänen osallisuudestaan tuttavaperheeni hajottamisessa.

Eräs mielipidekirjoittaja väitti suomalaisen keskiluokankin alkaneen alaluokkaistua käytöstavoiltaan. Alan uskoa, että väitteessä on perää. (Tosin mitään erityisen suomalaista ei keskiluokankin parissa yleistyneissä holtittomissa elämäntavoissa ja -valinnoissa ole. Kyse on yleisestä länsieurooppalaisesta ilmiöstä.) Infantiili lyhytjännitteisyys aikuisten käyttäytymisessä on aina erittäin rumaa katseltavaa, varsinkin, kun siitä aiheutuu kärsimyksiä taatusti syyttömille osapuolille (tässä tapauksessa lapselle).

 

[...]

Mikähän tässä nyt oli pointti ?
Hanki oma elämä ja anna muiden elää omaansa - kuten itsekin totesit, et tiedä asioista tarpeeksi voidaksesi ottaa kantaa suuntaan tai toiseen.

Jos sinua häiritsee uudet ihmiset harrastusporukassasi, on varmaan parempi vaihtaa porukkaa kuin ruveta sormella toisten valintoja osoittelemaan.

Turha halveksia uutta miestä, hän ei ole ketään pettänyt.

 

[heta]

No, kyllä sitä joku raja on olemassa: hyvä käytös ja toisten kunnioittaminen. Joiltakin se tuntuu täysin puuttuvan. Jos esim. jättää miehensä jonkun toisen miehen takia, voisi olla tunkematta sukujuhliin ym. tilaisuuksiin joissa on yhteisiä tuttuja, uuden ""rakkautensa"" kanssa edes sen aikaa, kun ero on virallinen. Ei tarvitse vääntää puukkoa haavassa.

 

[entä jos]

Kyseessä on ollut harvinainen liitto, jossa ystävyys säilyy ja ero on molempien mielestä hyvä ratkaisu. Entinen mies voi jopa olla iloinen puolisonsa uudesta onnesta. Mistä sen kukaan muu tietää?

Siksi onkin turvallisinta elää ihan omaa elämäänsä, silloin tietää hieman tarkemmin mistä on kyse.

 

[mies]

Ihan kiva kuulla miten toiset voivat ""järjestellä"" elämäänsä. Onneksi ei tarvitse olla osallisena.

 

[ihmettelijä]

Vaikenen toki tahdikkaasti asiasta tuossa porukassa. (Uusi mies ei ole uusi porukassa.) Asia ei minulle kuulu kuin korkeintaan esimerkkinä yleisestä ilmiöstä.

Pointtina oli herättää keskustelua ihmisten tunne-elämän lyhytjännitteisyydestä ja sen seurauksista. Vaikka odottamattomat vastoinkäymiset saattavat kaataa kenen tahansa liiton milloin vain ei kukaan voi mennä kenestäkään toisesta henkilöstä takuuseen, olisi mielestäni järkevää miettiä kaikenlaisia skenaarioita ennen lasten hankkimista. Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että kun perhe on perustettu, on mietittävä tarkkaan myös lasten etua. Jos ongelmat ovat kroonisia ja ilmenneet ennen lasten hankintaa, normaaliälyinen ja tunne-elämältään kypsä aikuinen jättää lapset tekemättä tai selvittää ongelmat ennen niiden tekemistä. Kun lapset on tehty, ongelmien ratkomista yritetään niin pitkään, kunnnes on täysin selvää, että eroaminen on paras ratkaisu. Muunlainen toiminta osoittaa halveksuntaa avioliitto- ja perheinstituutioita kohtaan. Sellainen ei ole tervettä eikä suotavaa kehitystä yhteiskunnassa.

Vieraisiin miehiin meneminen tuollaisessa elämäntilanteessa kielii siitä, että ongelmia ei ole ainakaan naisen osalta edes yritetty ratkaista pitkäjänteisesti. Myöskin sekaantuminen tuollaiseen kuvioon - varsinkin tuttavapiirissä - ei ainakaan nostane kolmannen osapuolen osakkeita useimpien arvioijien mielestä. Vaimoni ensireaktio kuullessaan tapauksesta oli: ""hullu akka"".

 

[Mantelimassa]

Minusta tämmöiset käytöstavat eivät liity yhteiskuntaluokkaan juuri mitenkään. Niinkuin sanonta menee, niin sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Kyllä salongeissa ollaan ilkeitä yhtä lailla kuin elementtibunkkereissakin.

 

[Näppärä nainen]

Tuo luokittelu on aika lyhytnäköistä, jos jokin on. Minkälaisen ihmisen luokittelet muuten ""alaluokkaan"" kuuluvaksi? Et kai vaan esim. työn tai koulutuksen takia, sano jookos ettet...

Minun mottoni on, että helmiä löytyy ihan kaikenlaisista ammattikunnista, ikäluokista yms. Ja vastaavasti mätiä omenia on joka ryhmässä yhtä lailla. Saatat monesti kävellä ""onnesi ohi"" elämässä, mikäli tuijotat pelokkaasti kaikenlaisiin luokitteluihin.

 

[ihmettelijä]

Salongeista en tiedä, mutta kyllä ainakin perinteisesti ala- ja keskiluokan välillä on ollut sellaisissa asioissa kuin avioliittojen ja perhe-elämän stabiiliuden välillä selvä ero joukkotasolla tarkasteltuna. Jos tuo ei enää päde ja jos keskiluokka on alkanut yhä suuremmassa määrin matkia alaluokkaa, niin se on kovin surkea juttu se.

 

[ihmettelijä]

Sosioekonomisten luokkien väliset erot perustuvat varallisuuteen, koulutustasoon, asenteisiin, arvomaailmaan ja toimeentulon hankintatapaan (töissäkäynti vs. rikollisuus tai sosiaalitukien varassa eläminen). Minun määritelmissäni ei ole mitään mikä olennaisesti poikkeaisi yleisimmistä sosiologiassa käytetyistä määritelmistä.

Perinteinen yläluokka erottuu keskiluokasta siten, että sen jäsenten ei tarvitse/tarvitsisi varallisuutensa takia tehdä työtä korkean elintasonsa eteen. Yläluokan varallisuus on usein perittyä, mutta yläluokkaan kuuluu nykyään myös suurin joukoin ihmisiä, jotka ovat itse hankkineet omaisuutensa. Tällaisia henkilöitä ovat mm. viihteen ja urheilun kansainväliset tähdet, suuryritysten ylin johto tai omilla yrityksillään rikastuneet (Suomessa esim. Veikko Lesonen ja se yksi eteläpohjalainen konepajafirman omistaja, joka myi takavuosina firmansa 200 miljoonalla eurolla tms.).

Keskiluokkaan kuuluu yleensä se hyvinkoulutettu osa väestöstä, joka elättää itsensä ammattitaidollaan. Ammattitaitovaatimukset ovat länsimaiden työelämässä kohonneet viime vuosikymmeninä siinä määrin, että perinteinen työväenluokka on osittain joko kadonnut tai sulautunut/sulautumassa keskiluokkaan. Pohjoismaiset tulonsiirtojärjestelmät osaltaan hämärtävät keski- ja työväenluokan eroa.

Alaluokkaan kuuluu eri tavoin työelämästä pysyvästi syrjäytyneitä, jotka eivät varallisuutensa puolesta voi kuulua yläluokkaan. Alaluokassa kaikenlaiset psyykkiset, terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat moninkertaisesti yleisempiä muihin yhteiskuntaluokkiin verrattuna. Psyykkiset, terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat voivat olla sekä syy tai seuraus alaluokkaan putoamiselle tai putoamisesta. Pitkäaikainen työttömyys on usein psyykkisesti niin raskasta, että varsinkin mies, joka kokee itsensä päävastuulliseksi perheen elättämisessä, saattaa ajautua alkoholin väärinkäyttöön. Alkoholismi ja kaikki sen seurannaisongelmat ovat usein syynä mm. perheväkivaltaan ja avioeroon. Osa alaluokkaan kuuluvasti henkilöistä hankkii toimeentulonsa ammatti- ja taparikollisuudella. Vain pieni osa ammatti- ja taparikollisista kykenee nousemaan keski- tai yläluokkaan. Suomen kaltaisessa maassa hyvän elannon hankkiminen rikollisin keinoin on paljon vaikeampaa ja riskialttiimpaa kuin laillisin keinoin. Toinen rikollisten keskinäistä tulonjakoa epätasoittava seikka on viidakon laki, joka rikollisten maailmassa vallitsee.

 

[yks]

Ap, mihin luokkaan itsesi sijoittaisit ja mistä olet oppisi saanut?

>>""kyllä ainakin perinteisesti ala- ja keskiluokan välillä on ollut sellaisissa asioissa kuin avioliittojen ja perhe-elämän stabiiliuden välillä selvä ero joukkotasolla tarkasteltuna. Jos tuo ei enää päde ja jos keskiluokka on alkanut yhä suuremmassa määrin matkia alaluokkaa, niin se on kovin surkea juttu se.""

Sanotaanko näin, että jos keskiluokka olisi alkanut matkia alaluokkaa avioliittoasioissa, niin meillä olisi paljon enemmän onnellisia pareja

Viisaan ihmisen erottaa tyhmästä se, että viisas ei tarjoa omia mielipiteitään yleisenä totuutena. Viisaita voi hyvin löytyä myös mainitsemistasi alaluokista, eikä välttämättä edes vähemmän kuin arvostamistasi kirjanoppineista. Myöskään ennakkoluuloisuus ei ole viisauden merkki.

Totuus on se, että on ihan tutkittu juttu, että esim. duunarimiehet ovat keskimäärin uskollisempia parisuhteissaan kuin jotkut toimihenkilöt tai jopa ylemmät toimihenkilöt. Korkeampi koulutus ei takaa sitä, että ihminen olisi uskollisempi vaan päinvastoin heillä on suurempi todennäköisyys pettämiseen ja mainitsemaasi ristiin naimiseen.
(En ole painanut mieleen tutkimusta tai sen tekijää, vain mielenkiintoinen tulos on jäänyt mieleeni.)

Mielestäni ihmisten luokittelu ylä-, keski- ja alaluokkiin ei sekään ole järin viisasta puuhaa

 

[Oh\s\shoh]

Päivän parhaat naurut!!! Ihanko tosissasi tuon kirjoitit

""Eräs mielipidekirjoittaja väitti suomalaisen keskiluokankin alkaneen alaluokkaistua käytöstavoiltaan.""

Ah, mistä lähtien Suomalaisessa yhteiskunnassa tuollaiset ""käytöstavat"" tai oikeammin moraaliarvot ovat olleet yhteiskuntaluokasta riippuvaisia.

Omasta mielestäni vähiten noita moraalisidonnaisia käytöstapoja ovat vähiten noudattaneet juuri yläluokkaan kuuluvat. Tai mikä onkin. Olen sitä ikäpolvea ketä huvitti kun luokkakeskustelu alkoi uudelleen tulla puheisiin.

koko lapsuus ja nuoruusaikanani en sitä kuullut. Noita luokkanimityksiä mielestäni alettiin uudelleen käyttää tuossa 90- luvulla. Onko oikea termi ""yläluokka""? tuskin aatelistokaan vai mikä siniveriset vai ökyrikkaat. Mihin kategoriaan kuuluu nyttemmin persaukiset oikeat siniveriset/aateliset. Onko luokitus rahasinonnaista, käytetäänkö suomessa termiä uusrikkaat!!!???

 

[AZ]

Sanokaa, että tämä on vitsi. Provoilua parhaasta päästä vähintään

""Salongeista en tiedä, mutta kyllä ainakin perinteisesti ala- ja keskiluokan välillä on ollut sellaisissa asioissa kuin avioliittojen ja perhe-elämän stabiiliuden välillä selvä ero joukkotasolla tarkasteltuna.""

Onko joku tosiaan niin yksinkertaisen naivi, tyhmä vai yksinkertainen, että väittää yhteiskuntaluokkien (en muuten edes ymmärrä että 2000-luvulla käytetään yhteiskuntaluokka-nimityksiä..) välillä olevan eroa esimerkiksi avioliittojen kestävyyden suhteen. Aivan kuin ""yläluokissa"" ei petettäisi, erottaisi ja tehtäisi ihan samoja syntejä kuin muissakin ""luokissa"".

Voi anna mun kaikki kestää! No meitä on moneen junaan ;-)

 

[niin]

Ja mitä luokitteluun tulee, niin varmaan 90 % suomalaisista kuuluu keskiluokkaan - myös nk. duunarit. Yläluokkaa ei ole juuri ollenkaan, eikä alaluokkaankaan kuulu onneksi kovin isoa osaa väestöstä. Suomi ei ole suinkaan sillä lailla luokkayhteiskunta kuin esim. Iso-Britannia.

 

[N 72]

Alkuperäiseltä haluaisin kysyä, että miten pitäisi määritellä ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät kuulu mihinkään yhteiskuntaluokkaan, heitäkin kun nykyään on yhä enenemässä määrin?

Mihin yhteiskuntaluokkaan sinä sijoittaisit vaikkapa matalapalkka-aloilla työskentelevät koulutetut ihmiset. Esim. hoito- ja palvelualoilla on monesti palkkaan nähden suht. hyvä koulutustaso. Matalia palkkoja voidaan toki puolustella ns. kutsumusammatilla, se ei silti muuta sitä faktaa, ettei niillä palkoilla vaurastumaan pääse vahingossakaan.

Entä mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisit pätkätyöläiset? Ihmiset, jotka ovat välillä töissä ja välillä työttömänä. Ei heitä pitkäaikaistyöttömiksi voida oikein välttämättä kutsua. Eikä liioin yhteiskunnasta syrjäytyneiksi, kun ovat kuitenkin erittäin halukkaita ja kykeneviä tekemään töitä enemmän kuin saavat tehdä. Hyvin matalalla on heidänkin elintasonsa, vaikkeivat alkoholisoituneita vieraissa juoksevia kusipäitä olisikaan.

Entäs ne niin rikkaat, joiden ei elääkseen tarvitse töitä tehdä, eivätkä sitten teekään? Ne ihmiset jotka juoksevat manikyyreissä ja pedikyyreissä päivästä toiseen, ansaitsematta itse elantoaan. Kuuluvatko he sitten kuitenkin siihen moraaliselta arvomaailmaltaan niin ylivertaiseen yläluokkaan?

Mielestäni yhteiskuntaluokittelu on todella niin vanhentunutta nykyään, että se on käytännössä lakannut jo olemasta. Varallisuuden perusteella ihmisiä voit halutessasi luokitella, mutta asenteita, arvomaailmaa ja moraalikäsityksiä siihen on mielestäni turha vetää mukaan.

 

[ihmettelijä]

Matalapalkka-aloilla tai pätkätöissä työskentelevät koulutetut tai kouluttamattomat ovat eivät ole alaluokkaa, koska alaluokkaan kuuluminen edellyttää p y s y v ä ä syrjäytymistä työelämästä. Eivätkä he ole tietenkään yläluokkaakaan, koska heillä ei ole riittävästi varallisuutta, jotta he voisivat jättäytyä kokonaan pois työelämästä joutumatta luopumaan korkeasta elintasosta. Jätän harjoitustehtäväksi päätellä mihin kolmesta ryhmästä nämä henkilöt kuuluvat. Edellinen kappale vastaakin jo kolmanteen kysymykseesi.

En ole väittänyt yläluokkaa moraalisesti korkeampitasoiseksi tai elämäntavoiltaan ryhdikkäämmäksi kuin keskiluokkaa. Mahdollisesti se ei sitä ole, koska yhteiskunnallisessa statuskilpailussahan yläluokka on jo huipulla. Toisaalta yläluokan jäsenet kilpailevat statuksesta toisiaan vastaan. Siinä kilpailussa tosin perinteiset (sivistys)porvarilliset hyveet, kuten kouluttautuminen ja ahkeruus eivät enää välttämättä johda nopeimmin tuloksiin. Varallisuutensa ja taloudellisen riippumattomuutensa takia monien yläluokan jäsenten on helpompi peitellä esimerkiksi alkoholismiaan tai muita paheitaan kauemmin kuin keski- saati sitten alaluokan ennenkuin kulissit romahtavat. Luulisin, että yläluokan jäsenten joukossa elämäntapojen ryhdikkyydessä on ainakin suurempi hajonta kuin keskiluokan parissa. Jotkut yläluokan jäsenet toimivat äärimmäisen vastuunalaisissa korkean tason avaintehtävissä eri aloilla, joissa paineet tehtävien tasalla olemiseen ovat suuret. Laiskistumiseen ja degeneroitumiseen taipuvaisilla taas on siihen suuremmat mahdollisuudet kuin keskiluokassa. Yläluokan jäsenten tekemillä yksittäisillä talousrikoksilla on keskimäärin paljon suuremmat vaikutukset kuin alempien luokkien tekemillä yksittäisillä talousrikoksilla.

Keskiluokka taas on yläluokan alapuolella oleva erittäin suuri joukko ihmisiä, joka joutuu tekemään aktiivisesti työtä elämänsä puitteiden koossapitämiseksi. Tähän yhteiskuntaluokkaan kuuluvien on pakko asemansa ylläpitämiseksi pitää itsensä ainakin työkunnossa. Ongelmia voi silti olla, mutta velvoitteiden hoitaminen joko hillitsee niiden vakavutta tai ne riittävän vakavina ja pitkään jatkuneina pudottavat ihmisen keskiluokasta. Esimerkiksi tällä perusteella voidaan esittää se itsestäänselvyys, että keskiluokan elämäntavat ovat keskimäärin selvästi ryhdikkäämmät kuin alaluokan.

Alaluokkaan kuuluvat ne ihmiset, jotka ovat jo pudonneet pohjalle ja syrjäytyneet pysyvästi työelämästä. ja ovat siksi köyhyysrajan alapuolella. Käytännöllisesti katsoen kaikki rappioalkoholistit kuuluvat tähän ryhmään. Termi ""moniongelmainen syrjäytynyt"" kuvaa suurta osaa alaluokan jäsenistä. Ammatti- ja taparikollisista myös suurin osa kuuluu alaluokkaan.

Puhe, ettei Suomessa muka ole yhteiskuntaluokkia, on täyttä paskaa. Mielenkiintoista on pohtia kenen etuja sellainen puhe palvelee. Syrjäytymisen ehkäiseminen nimittäin on ainakin osassa tapauksia täysin mahdollista.

 

[Ihmetys]

En oikein ymmärtänyt kirjoituksesi pointtia. Otsikko ja sisältö antaa ymmärtää sen, ettei pienten lasten vanhempien pitäisi erota ollenkaan.

Itse en luokittele ihmisiä ""äiteihin"", ""isiin"", ""sinkkuihin"", etenkin jos kyse on harrastuspiiristä. Vaan ajattelen paremminkin ihmisiä individualisteina.

Tiesitkö miten yleistä eroaminen on nykyisin? Enkä tarkoita pelkästää avioeroa, mutta myös avoeroja tai eroja, joissa pariskunta seurustelee, mutta ei asu yhdessä? Nykyään monet ihmiset elävät sellaista ""kaikki heti, mulle nyt""-elämäntyyliä, jossa kyllästytään hyvin pian omaan kumppaniin ja lähdetään metsästämään uutta. Jos kumppanissa on pienikin virhe, sitä ei edes yritetä yhdessä korjata, vaan mielummin etsitään uusi. Parisuhteet ovat muuttuneet kertakäyttötuotteiksi.

Joten mitä tekemistä tällä on sen kanssa, onko pariskunnalla lapsia vai ei? Ei yhtään mitään. Vai kuvitteletko, että pariskunta saatuaan lapsia muuttuu jonkinlaisiksi madonnoiksi ja jumaliksi, jotka eivät enää ikinä tee mitään virheitä?

Sinun logiikkasi mukaan henkilöiden, jotka aikovat joskus erota, ei pitäisi ikinä hankkia lapsia. Kenties olisit tyytyväinen, jos tällainen laki tehtäisiin. Mutta arvaapa mitä? Maapallo kuolisi siinä tapauksessa sukupuuttoon. Sitäkö haluaisit?

 

[ihmettelijä]

Kirjoituksen pointti oli todellakin, että lasten hankinnan pitäisi nostaa eroamiskynnystä huomattavasti ja sen lisäksi nostaa motivaatiota selvittää ongelmat.

Toteat itsekin monien ihmisten suhtautuvan parisuhteisiin kertakäyttötavarana. Sitten kysynyt mitä tekemistä tällä on sen kanssa, onko hankittu lapsia vai ei. Vastaan, että joillekin on ja joillekin ei.

Esitin mielipiteen, että on huono asia, jos avioliittoon ja perheeseen suhtaudutaan kevytmielisesti. On paljon parempi jättää lapset tekemättä, jos suhtautuu parisuhteisiin siten, että vielä perheen perustamisenkin jälkeen parisuhteiden tarkoitus on oman eroottisen nautinnon maksimointi. (Se argumenttisi planetaarisesta väestökadosta sellaisen vastuullisuuden seurauksena on täysin naurettava heitto, joka ei perustu lainkaan demografisiin tosiasioihin.)

Minusta yhteiskunnalla on oikeus edellyttää ainakin pikkulasten vanhemmilta henkilökohtaisten romanttisten haaveiden asettamista taka-alalle. Kysymys on sekä lasten että pitkällä aikavälillä yhteiskunnankin kokonaisedusta. (Jos tämän hyväksyminen, mitä pidän epätodennäköisenä, johtaisikin impulsiivisten ihmisten luopumiseen lastenhankinnasta, niin hyvä. Narsistisia luonnehäiriöitä synnyttää mm. pikkulasten vaille riittävää huomiota ja turvallisuudentunnetta jääminen. Näitä asioita vanhempien itsekkyys ja sekavat ihmissuhdekuviot eivät ainakaan edistä.)