Itse täytän tänä vuonna viisikymmentä, mieheni on kuutisen vuotta vanhempi, joten emme myöskään kuulu mihinkään "nuorisoketjuun". Siitä huolimatta piiskaus on ollut tärkeä osa suhdettamme yli kymmenen vuotta eli lähes koko suhteemme ajan.
Asiaan vihkiytymättömille on vaikea selittää sen kiihottavuutta tai syvempää merkitystä, sillä sellainenkin sillä on, kyseessä ei ole pelkkä seksileikki. En kuitenkaan ole myöskään masokisti sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä en todellakaan nauti kivusta sinänsä, mutta se, että miehelläni on oikeus siihen viimeiseen sanaan ja tekoon -siis piiskaamiseen tässä tapauksessa- saa minussa jotain hyvin alkukantaista aikaan. Kaikki alkoi välillämme leikkinä, mutta kun huomasin haluavani enemmän, annoin miehelleni vapaat kädet, toki hän itse oli jo monta kertaa ehtinyt todeta, että hänen mielestään tarvitsisin fyysistä palautetta myös vähän enemmän tosimielessä aina joskus. Luotan häneen täysin, ja suhteemme syveni entisestään, kun hän alkoi piiskata minua myös kuritusmielessä, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.
Olen nuorempana elänyt väkivaltaisessa suhteessa vuosia, ja täytyy korostaa, että kyse on ihan eri asiasta, vaikka sitä eivät kaikki tunnu ymmärtävän. Kun saan siis nykyään selkääni rakastavan mieheni toimesta, en pelkää häntä ollenkaan (vaikka siis kämmenen tai vyöremmin aiheuttamaa kipua pelkäänkin), tiedän, että hän tekee sen rakkaudesta eikä koskaan aiheuttaisi minulle todellista vaaraa tms., ja varmuus tästä on erittäin vapauttava tunne. Vaikka saisin oikein lujastikin remmistä niin jälkeenpäin olen suorastaan euforisen rauhan vallassa, kaikki kaunat on pois pyyhitty. Tietystihän tilanteet ovat intiimiysasteeltaan sitä luokkaa, että lähes sataprosenttisen varmasti ne päättyvät rakasteluun, joka muuten on sitä kiihkeämpää, mitä ankarammasta yhteenotosta on ollut kysymys. Seksileikkinäkin piiskaus on toki kiihottavaa, mutta kun tilanne on "tosi" niin lataus on ihan toista luokkaa. Olen hyväksynyt oman alistuvuuteni tässä suhteessa, nuorempana se oli vaikeampaa, ehkäpä sitten haluan, että mies on se peräseinä, joka ei petä, vaikka kuinka sitä yrittäisin kaataa -ja yritänhän minä edelleenkin, kai se on se naisen luonne (en yleistä, puhun vain itsestäni!), joka laittaa meidät joskus testaamaan, voiko miehen sanaan luottaa, onko hänessä "tarpeeksi miestä" vaikka tarvittaessa piiskaamaan, jos niin on sovittu. Nyt kypsempinä olemme oman mieheni kanssa keskustelleet tästä aika suoraankin, nuorena vaivasi ujous etenkin minua, mutta silti asia on edelleen sellainen tabu, että enpä siitä juuri juttele kenenkään kanssa iman nimimerkin suojaa. Varmaan on niinkin, että tämä yhteinen salaisuutemme tekee asiasta niin intiimin ja kiihottavan... edelleenkin mieheni tarvitsee toisten seurassa ollessamme ainoastaan katsoa minua tietyllä tavalla tai vihjata kautta rantain myöhemmin käytävään keskusteluun, kun käyn jo niin kuumana, että perhoset lepattavat vatsassa ja posket punehtuvat kiihkosta ja pikkuisen pelostakin. Mene ja tiedä, meille tämä on sopinut, ja ilmeisesti emme ole ainoita; niin paljon täällä on keskusteluja aiheesta vuosien varrella käyty.
Summa summarum, ei ole ikäkysymys siis. Eikä myöskään liity välttämättä ollenkaan lapsuuskokemuksiin, itse en ainakaan koskaan saanut lapsena selkääni. Kuitenkin muistan jo varhaismurrosiässä kiihottuneeni kovasti kaikenlaisista visioista, joissa mies kurittaa naistaan piiskaamalla, olin aika nuori, kun huomasin sen kiihottavan minua, ja olenkin ollut aikas onnellinen, kun sovimme nykyisen mieheni kanssa niin hyvin yhteen näiltä(kin) osin.