Meillä ei ole ollut oikein mitään selkeää systeemiä tuon touhuilun kanssa. Mä olen yrittänyt vietellä miestä mahdollisimman usein siinä kierron alkuviikkoina ja ovulaation lähestyessä sitten ainakin tavoite olisi joka päivä. Jostain luin, ettei se joka toinen päivä -taktiikka ole välttämätön jos miehen siittiöt ovat kunnossa.
Siinä tammikuun kierrossa, jossa viimeksi munasolu ainakin hedelmöittyi, oli just noin ja ovispäivänä kaksi kertaa. Harvinaista herkkua kylläkin kun tietysti esikoisen hereilläoloaika rajoittaa mahdollisuuksia. Minä olen siis nyt töissä ja mies vuorotteluvapaalla, joten mun työt rajoittaa myös.
Tämä kierto ollaan nyt siis oltu ihan kokonaan touhuamatta eli on täysin selvää, että meni harakoille. Mulla on kauhea työpaine, kun olen toiselta ammatiltani kirjojen suomentaja, ja yksi deadline painaa nyt täysillä päälle. Olen jaksanut tehdä näitä kahta työtäni vähän puoliteholla äidin kuoleman jälkeen tänä talvena ja etenkin tietty löysäillyt siellä missä olen tavallaan voinut eli tuon sivutyön puolella. Se kostautuu sitten nyt dediksen lähestyessä aika karmivasti, koska lisäaikaa en voi enää saada. Niinpä olen puurtanut päivätyön jälkeen joka päivä melkein toisen mokoman omassa työhuoneessa, 12-13-tuntisia päiviä. Siitä on seurannut se, etten ole oikeasti jaksanut itse harjoittaa mitään viettelyn tapaistakaan... ja mies on ikävä kyllä antanut mun olla rauhassa, mistä nyt siis hänelle raivostuin. Olisi nyt edes hän sitten pitänyt huolen siitä puolesta, kun kuitenkin toista lasta myös haluaa.
No, kai tämä tästä. Nyt olen sentään tässä iltapäivän aikana saanut hommaa eteenpäin ja saatan jopa saada päivän urakan kunniallisesti valmiiksi. Shoppailemaan en kyllä ehtinyt, mutta tämä työn edistyminen taitaa tällä hetkellä olla mun mielentilalle parempi lääke.