Toggle sidebar

Pikkukylän sisäsiittoinen marttapiiri ja ulkopuolisuus...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pätsmaruu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Pätsmaruu

Vieras
Mulla on kyllä ihania ystäviä ja kavereita :). Matkan päässä :/. Pidämme yhteyksiä paljon ja usein mutta näemme harvoin. Valitettavasti. Ja sitten on tämä asuinpaikkakuntani...

Olen muualta muuttanut ns.miehen perässä. Olen sosiaalinen ja helposti lähestyttävissä oleva, tulen toimeen todella hyvin ihmisten kanssa. Mutta tämän kylän tiiviiseen naistenpiiriin en sitten mahdukaan, näemmä. Useamman vuoden ajan olen tehnyt asian eteen todellakin töitä; olen yksin ja perheeni kanssa osallistunut tapahtumiin ja harrastuksiin mutta kun ei, niin ei. Juu, on kyllä näitä hyvän päivän tuttuja, joille voin heittää läpän sinne ja tänne mutta sellaista "paikkakunnan ystävää" ei ole. Tai siis serkkuni vaimo on heti ammoisista ajoista osunut samoille linjoille, ja hänen kanssaan olenkin tiiviisti tekemisissä mutta...siinäpä se. Yhteisissä kekkereissä koen olevani ulkopuolinen, naiset istuvat omissa kuppikunnissaan ja juttelevat piirinsä asioita mutta kun erehdyn osallistumaan/liittymään mukaan keskusteluun, niin johan menee kielenkannat kiinni. Miesten kanssa onkin aivan eri juttu.

Mutta voi itku, kun olis kiva saada oikeesti semmonen lähikaveri, jonka kanssa esim. lenkkeillä, jutustella, kyläillä, harrastaa...olla ihmisenä läsnä toiselle, jolle voisi avautua yhtälailla kuin näille muutamille ihanille ystävilleni. Onko tämä ihan yleistäkin näissä pienissä kirkonkylän pahasissa jumalanselän takana, vai onko sittenkin minussa se vika?
 
Kyllä se on vähän sisäänpäin suuntautuvaa tämä pikkupaikkojen toiminta. Vaikka ilmoitetaan joistain tapahtumista ihan ilmoitustaululla, mutta kun erehdyt paikalle niin katsotaan kummasti ja on kyllä semmoinen olo että ei ole kovin tervetullut.
 
Sama vaikeus oli minullakin kun muutin tänne "maalle". Kun lapsi syntyi ja sitten alkoi tuttuja tulla enemmänkin. Kuitenkaan en koe päässeeni täysin sisäpiireihin. Lenkkikaveria varmaan löytyisi, mutta kun olen vuorotöissä niin pitäisi mennä minun aikataulun mukaan ja se onkin monelle hankalampaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja poks:
Kyllä se on vähän sisäänpäin suuntautuvaa tämä pikkupaikkojen toiminta. Vaikka ilmoitetaan joistain tapahtumista ihan ilmoitustaululla, mutta kun erehdyt paikalle niin katsotaan kummasti ja on kyllä semmoinen olo että ei ole kovin tervetullut.
Click to expand...

No tuskin. Pikkukylissä vaan tuijotetaan. Kun on asunut maailman isoimmassa kaupungissa ja tulee takaisin Suomeen pikku kylälle, niin tuntee olevansa suurikin nähtävyys, kun niin kovin tuijotetaan. Siis ihan tuntemattomat ihmiset :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Niin se Pekka-Eerikkikin tunsi olevansa yksinäinen siellä Jokelassa. Kyllä se vaan on niin ettei pikkukyliin kannata sivistyksestä muuttaa. Varsinkaan kirkonkyliin!
Click to expand...

Sinulta se irtoo sitten aina ja joka tilanteeseen se lohduttava ja kaunis sana :flower:. Ai että tätä älykkyyden määrää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko kaupungissa sitten helpompi saada kavereita?
Click to expand...

Tämä juuri. Harva tuntee talossaan asuvia edes. Mä sentäs tunnen kuka missäkin talossa täällä maalla asuu ja vähän heidän elämästää. Terve-sanominen porraskäytävässä ei tee vielä ystävää.

Itse olen sekä kaupungissa että maalla asunut ja samat kuppikunnat löytyy kaikkialta. Toki täällä maalla yhteiset juuret on syvemmällä monasti.
 
Sama vika. Lähimpänä asustelevat ystävät kyllä asuu naapurikaupungissa, mutta kyllä se reilu 30 min on kuitenkin aika matka lähteä vaikkapa aamu-uinnille kaveriporukassa.
Itse olen kyllä vähän sitä mieltä, että mitä pienempi kaupunki, sitä sisäänpäin lämpiävämpää sen asukkaat ovat. Samat suvut ovat vuodesta toiseen asuttaneet, niin uutta porukkaa satetaan vieläkin katsoa kuin halpaa makkaraa. Tosin täällä meillä tilanne oli noin 30 vuotta sitten vielä pahempi. Noin niinku se ale-makkaran kannalta: "Apinan tunsi kaikki, apina ei tuntenut ketään".

Täällä huomaan oman sukupolveni kasvaneen jotenkin tiettyyn muottiin, johon minä vain en istu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pätsmaruu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Niin se Pekka-Eerikkikin tunsi olevansa yksinäinen siellä Jokelassa. Kyllä se vaan on niin ettei pikkukyliin kannata sivistyksestä muuttaa. Varsinkaan kirkonkyliin!
Click to expand...

Sinulta se irtoo sitten aina ja joka tilanteeseen se lohduttava ja kaunis sana :flower:. Ai että tätä älykkyyden määrää.
Click to expand...

Mitä se lohduttaminen tuollaisessa tilanteessa auttaa? Totuus ei siitä muutu miksikään.
 
Toisaalta voit olla myös onnellinen ettet kuulu siihen marttapiiriin koska yleensä niissä just puukotetaan toista selkään aika pahastikkin. Mulle on käynyt niin että kaverit väheni kun sain lisää lapsia eli lapsiluku muuttui siitä yhdestä pikkuhiljaa kolmeen. Ja tiedän että musta puhutaan kylillä pahaa ja moititaan sen takia kun en enää laukkaa paikallisessa
 
Itse olen muuttanut ensin opiskelujen perässä n. 130 000 asukkaan kaunpunkiin ja sitten töiden perässä n. 120 000 asukkaan kaupunkiin ja lopulta n. 20 000 asukkaan kaupunkiin. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vaiekammaksi tulee ystävien hankinta (laiskuus iskee).

Työskentelen miesvaltaisella alalla enkä vietä vapaa-aikaani sinänsä mukavien työkavereideni kanssa. Tässä pienimmässä kaupungissa tuntuu kaikki tuntevan toisena ja meidät... itse taas tunnen naapuristoa ja työkaverini, mutta oma innokkuus työpäivän jälkeen kylästelyyn on lähes nolla. Opiskeluaikana sitä viiletti illanvietoissa ja kavereita oli runsaasti, muuttojen myötä etäisyydet heihin ovat n. 500 km.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toisaalta voit olla myös onnellinen ettet kuulu siihen marttapiiriin koska yleensä niissä just puukotetaan toista selkään aika pahastikkin. Mulle on käynyt niin että kaverit väheni kun sain lisää lapsia eli lapsiluku muuttui siitä yhdestä pikkuhiljaa kolmeen. Ja tiedän että musta puhutaan kylillä pahaa ja moititaan sen takia kun en enää laukkaa paikallisessa
Click to expand...

Totta toki tuokin, että "puukkojunkkareina" osaavat olla. Mutta näidenkin vuosien aikana rupee oikeesti nyppimään tommonen karsastus, kuin oikeasti joku kummajainen olisin. Ja yllättävää siinäkin mielessä, kun paikka yliystävällisenä lapsiperheiden idyllikohteena...

 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa