Pikkusisaruksen syntymä ja isomman sopeutuminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ylermi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

ylermi

Vieras
Miten kauan teillä on kestänyt että tilanne pikkusisaruksen synnyttyä tavallaan tasaantuu? Tarkoitan lähinnä isomman sisaruksen suhtautumista pienempään? Millaisia vaikeuksia on ollut?

Meillä tuntuu, että vaikeudet vain jatkuu ja jatkuu ja isommalla on välillä suuria vaikeuksia sopeutua tilanteeseen. Pian jo vuosi pikkusisaruksen syntymästä. Isompi on kuitenkin jo neljä vuotias, joten ei mikään pikkuvauva, mutta tarvitsee tietysti silti minua vielä paljon. Tuntuu, että mun pitäis välillä ratketa kahdeksi...
 
Missä menee se raja mikä on normaalia ja mikä sopeutumattomuutta?

Milloin teillä alkoi ne vaikeudet? Meillä 2v10kk ja reilu 2viikkoinen ja tuntuu että tuo esikoinen on ottanut hirveän hyvin pienen vastaan. Ei ole vielä tullut mustasukkaisuutta vaan esikoinen on ollut tosi malttavainen jne.
 
No en tosiaan tiedä missä menee raja, kun olen nyt itsekin ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Kyllä meilläkin alussa meni ihan hyvin ja ajoittain menee ihan hyvin. Mutta ajoittain tulee sellaisia vaikeita aikoja ja vaikeita hetkiä. Ainahan sen syyn kääntää sitten itseensä, että ei ole tarpeeksi pystynyt jakamaan huomiota. Kyllä sen toisaalta itsekin huomaan, että kun ehtii tuon isomman kanssa vähän touhuta ihan keskittyneesti ja kahden kesken, niin jotenkin tilanne rauhoittuu. Mutta hirveän tarkkaa se on sitten. Jos kokee tulevansa jotenkin syrjään jätetyksi, kun esim. joudun hoitamaan tuota pienempää niin voi muuttua hankalaksi. Tai pienistäkin jutuista voi sitten loukkaantua. Tuntuu, että on välillä ihan tosi herkkis.
 
No en tosiaan tiedä missä menee raja, kun olen nyt itsekin ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Kyllä meilläkin alussa meni ihan hyvin ja ajoittain menee ihan hyvin. Mutta ajoittain tulee sellaisia vaikeita aikoja ja vaikeita hetkiä. Ainahan sen syyn kääntää sitten itseensä, että ei ole tarpeeksi pystynyt jakamaan huomiota. Kyllä sen toisaalta itsekin huomaan, että kun ehtii tuon isomman kanssa vähän touhuta ihan keskittyneesti ja kahden kesken, niin jotenkin tilanne rauhoittuu. Mutta hirveän tarkkaa se on sitten. Jos kokee tulevansa jotenkin syrjään jätetyksi, kun esim. joudun hoitamaan tuota pienempää niin voi muuttua hankalaksi. Tai pienistäkin jutuista voi sitten loukkaantua. Tuntuu, että on välillä ihan tosi herkkis.

:hug:...onneksi aika tekee tuossakin asiassa tehtävänsä :).

Ota isompi mukaan mahdollisimman moneen puuhaan ja askareeseen, siihen pienemmän hoitamiseenkin. Mitä siitä jos tulee hiukan ylimääräistä sotkua, jos toisessa vaakakupissa on sitä yhdessätekemisen riemua ja iloa. Olisiko mahdollista ottaa joskus vaikka isommalle seuraksi leikkikaveria naapurista? Voisi olla hyvää seuravaihteluakin.

Muutoin en osaa tilannetta helpottaa enkä auttaa, kun meillä ei oikein edes ollutkaan mitään mustasukkaisuuksia...hienosti sopeutuivat uuteen perheenjäseneen ja tilanteeseen. Huumoria ja rentoa otetta, se on vain elämää kuitenkin :).
 

Yhteistyössä