Pikkutuhmat runot

Tällä palstalla oli vähän aikaa sitten muutama runon/lorun pätkä. En jaksa selata kaikkia kirjoituksia kun näitä on niin paljon. Jos joku tunnistaa itsessään verbaalisuuden niin voisiko niitä laittaa lisää luettavaksi vaikka tämä ei varsinainen runoraati olekkaan. Eroottisia loruja Kiitos.

 

Tämän pitäisi olla tositarina.
Junassa matkusti Eino Leino. hienot rouvat pyysivät häntä kuvaileman kaunista kesäistä maisemaa. Mentii juuri laitumen ohi
Eino Lausui:
Tuolta se tulla jullittaa
se suuren talon härkä.
Taitaa tulla naimasta,
kun kullinpää on markä.

tarina ei kerro rouvien reaktiota.

 

Pohjolan Impi! Sinä leveä perseinen letukka, anna pillu pantavaksi, hirmu reikä hinkattavaksi... Tuli siihen seppä Ilmarinen, pani päivän, pani kaks, nuoltiin pillut puhtahaks..

 

Vaikka ei raati olekaan, on vänämöisen kalevalamitta hakusassa

Asiaan
pili pili pili pili pilluni syyhyy
täytyisi kullilla kutkuttaa
kullin kutu se on pillun ruoka
ja sitähän se syödä lutkuttaa!

 

Ihania loruja. Juuri tällaisia tarkoitin. Lisää saa tulla jos vain tulee mieleen.

 

Eräs tuli mieleen, kauan sitten kuulut, mutta suunnilleen näin:

Aamulla likka se selitti
kun kulli pillua levitti:
Haittamarallaa
kun karvat ne pallaa
suurella kullilla naijessa.

 

Jotain vanhaa lorua koitan tapailla, lorun nimi voisi olla vaikka:

Testamentti

Rentoina roikkuvat raihnaiset pussit-
milläpäs hässit, milläpäs nussit?
Ruumiissa olisi vielä haluja, voimia,
-mutta kun
kalu ei meinaa enää toimia.
Kerran jos pääsisin vielä vehkeellä tuolla-
sittenpä voisinkin ylpeenä kuolla.

-tuntematon-

 

Vaka vanha Wäinämöinen,
uros uljas karvarinta
tunsihe tulisen lemmen
suonissansa sytkyttävän,
kutkuttavan kulliin päässä.

 

Seitsämän viisasta miestä

Seitsämän viisasta miestä, pätevää ja hienoa, tyhmiks’ ei luullut heitä kukaan,
tahtoi oivan pillun laatia, ja laittaa siihen kukin tietons’, taitons’ mukaan.
Vaan mistä malli, tieto, taito; pillun aidon ois ken nähnyt näillä main?
Kun hiileen puhallettiin yhteen: se tehdään, tai sellaista ei oo lain!

Ensimmäinen, kirvesmies ol’ Pirkka, taisi niksin, tiesi mielen
kera piilukirveen, sarvipäisen vasaran ja taltankielen,
tuo rakentaja aitan, ladon, monen hirsitalon,
kaatoi koivun, teki reiän kylkeen halon!

Toinen, lihamestari ol’ Oiva, vakaa, yksin luottanut ei Niksi-Pirkkaan,
mietti pitkään, aivotyön teki kovan, sitt’ sai oivalluksen kirkkaan,
hän hioi suun leikkaavaksi veitsen, sai terään parhaan kiillon,
kohotti veitsen, piirsi ylös, alas, reiän reunaan lisäs viillon!

Mies kolmas, metsästäjä Matti, lyhyt, paksu, karvapehko naaman peitti,
ampui metsästä ketun, nylki käsin pelkin, joutolihat maahan heitti.
Tää Matti, mies ol’ vahva, ruoja, niin vahvoja on vain harvat,
nahasta ketun ympärille reiän, viillon, laittoi karvat!

Neljäs mies, Viljo, vaatturi ol’ reiluin, mutt’ ulkonäkö rosvon, tai varkaan,
kätköistänsä sametin kaivoi, ei huonoa, ei, vaan kankaan parhaan,
kun mies tuo ol’ rehellisin, teoitans’ puhtain ja mitä suorin,
sametin monin taiten taitteli, ja teki siitä sille vuorin!

Vaan viides ol’ kalastaja Kalle, uurrenaama, jo vanha kyllin, ja tuttu meren,
savustaja siian, turskan maksan. Ties herkun, kun leipääns’ lisäs veren,
ol’ puhurin, viiman, kylmän tuntenut hän tuulen, sekä myrskyn rajun,
sillin pyysi, perkas, viel’ suolas, antoi siitä sille sen vahvan hajun!

Sai vuoron mies kuudes, Antti, suuri kooltaan, pyöreä, harras, ammatiltaan pappi,
saarnamies ol’ kova, jos katui, synnit hän anteeks’ antoi, hän kylällä ol’ iso tappi,
vaan kaavultansa, naamaltansa, kuin perisynti, tai paholainen, piru, musta,
melko pitkän hän tovin mietti, sitten lausui: ”Tuon läpi voisi vaikka kusta!”

Tuli seitsemäs, tuo merimies Eino, ol’ ruma, rampa, likainen ja köyhä,
vaan mies älykäs, viisas varmaan ol’ hänkin, eikä puhe ollut löyhä,
ajateltu pitkään, tarkkaan ja hyvin tämäkin juttu ol’ harkittu:
”Mä koska sitä ensiks’ nain, mä sen nimeks’ laitan VITTU!”

 

Illan tullen, illan tullen, ilolinnut laulaa, sängyntolpat narisee ja karvamyllyt jauhaa.

 

Tässä yksi Kalevalainen runo:

Älä pilkkaa pippeliä,pikkustakaa paheksu.
Leivo lerppa leveämmäks vaik ois vajaan vaaksan.
Vatkaa vartta vanhempaaki, vaik ois veltonlainen.
Päästä pukil puikulainen,tahi taltta takkuvarsi.
Älä naura nakkiloille, hihittele hintelille.
Anna aina aulihisti, vaik ois kanki karumpiki.
Niin saat jormaa jatkossakin,ilokauhaa irmallesi.
Niin ei puute pönkän paina, ain on römpsällä räpeltäjä.

Nimipäiväänsä tänään viettävät:
Anna Aina Naima Rauha
Huomenna:
Ellen Anna Aina Impi

 

Muistaakseni tämä seuraava on pätkä kansallisrunoilija eino leinon runosta.

""Lihat vasten lihaa lätki.
pillu kullin sisähänsä kätki.
Hetkenpäästä kuului tuosta,
kuin ois vetänyt jalkaa suosta.

Väitetään myös että eräs vanhempi nainen pyysi miestä auttamaan hänet erään kuralammikon yli. Eräs herrasmies tarjoutui kantamaan selässään tämän vanhemman naisen lammikon ylitse. Matkalla selvisi, että kysymyksessä on kansallisrunoilija. Vanhempi neinen pyysi runoilijaa sanomaan jotain tilanteeseen sopivaa romanttista ja näin runolija oli lausunut.

""Ensi kertaa eläissäin kannan vittua selässäin"".

 

Älä pilkkaa pimperoista, karvatontakaan kavaha.
Älä pillua paheksu, panettele paksuhuulta.
Älä vittua väheksy, vähättele väljänläntää.
Vaan kun oot tehny tempun tuiman, juputtanu julmetusti.
Ja vaik ois vittu väljä ränni väkkäräsäärien välissä, niin sano topakaks tavara, ylistä se ihmeelliseks. Kehu kauniiks kantaja, niin on sulla paikka paneksia, huljutella huomennakin.

 

Mummollani on sananlaskuja joka tilanteeseen ja tässä yksi. ei nuolaisu mahaa täytä eikä vihdanlehti vittua peitä.

 

Jos sä makkaat mahallaan, niin teet syntiä tahallaan. Niska pinuu littuun ja paska valuu v**tuun.

 

Pikkutyttönä muistan kuulleeni rivosuisen naapurin isännän rallattavan usein :
Pili pili pili pili pom pom
nättiä tyttöjä on on on.

 

Runotyttö tahallaan,
makaa aina mahallaan.
Joskus kääntyy kyljelleen,
tarpeen tullen selälleen!

Pihtaa pimppaa pilkalla,
härnää Heikin hännällä.
Kiihtyy kiima kullissa,
paine kova palleissa.

Ruiskii ruoja rinnoille
sperman kaiken pellolle.
Naimainto tähän loppuu,
panotouhu pahaan hoppuun.

Toisenlainen pimpan tahti
taidoissa sen suuri mahti.
Voisi siitä selvän ottaa,
uuden rytmin aloittaa.

 

Anna Aina Naima Rauha Kai Kille Lempi Ville.

 

Me rannalla maattiin,vaatteet oli heitetty paattiin.Allani oli polttava hiekka, kyrpäni seisoi kuin miekka.Sorsa järvellä sousi, perseeni laski ja nousi.Olipa se aika keino, kirjoittanut Eino Leino.

 

Mahtavaa ""kansanrunoutta"" nämä sopivat minun huumoriini. Olen yllättynyt näin suuresta runo/loru määrästä.
Runotyttökin on päässyt muutamaan riimiin...
Runosuoni sykkii,
jos vaan jaksaa lykkii.

 

Erikin lorusta palautui mieleeni takavuosina kuultu/opittu loru, joka on lähes samanlainen, kuitenkin matkoillaan jonkin verran toisenlaiseksi muuntuneena.
Vaikka onkin samankaltainen, laitan kuitenkin palstalle näkyville.

Rentoina roikkuvat raihnaiset pussit,
milläpäs hässit, milläpäs nussit?
Ruumiissa vielä halut ja voimaa,
mutta kun kalu rentona roikaa.
Enää ei innosta pimpero oiva,
alamäki edessä jyrkkä tai loiva.
Kerran jos pääsisi pukille vielä,
saisi makeimmat orkut kokea siellä.
Ahnaasti vedellä vehkeellä tuolla,
sittenpä voisin ylpeenä kuolla.

 

Vittumaista on kuolla jos kyrpä pystyyn jää ja arkun kanteen täytyy torni rakentaa.
Mut vielä vittumaisempaa , jos torni katkeais ja koko saattojoukko nauruun ratkeais.

 

Ai, ai Ullia, ei saa kiusata kullia.
Voi, voi, Timoa, älä peitä himoa.

Pim,pim pimppi, kullin päässä on limppi.
Timo sen nuoli pois, kulli rauhoittua nyt vois.

Ei,ei, ei saa nussia, kuka neuvois Jussia.
Jussi tuhma poika on, aivan estoton.

 

Hellien hiljaa niin varkain aivan,satamaan ohjaan rakkauden laivan.
Masto ylväänä pystyssä niin,vain lepuuttajat jää näkyviin.
Ei ole luotsia turvana mulla,perille löydän sun kuiskailulla.
Yössä valoja tarvitse en, on ainut hehku sun huulien.
Keinumme aalloilla hekuman kuuman,tyhjennät purteni lasti ruuman.

 

Runotytöltä illalliskutsun sain
ja kera kauniiden kukkien avautuvain
saavuin luokse tyttösen sievän, herttaisen,
nuoren ja kauniin, niin eläväisen.

Hän tarjosi lammasta, viiniä, kahvia kuumaa
kohta silmänsä tummat miehen jo huumaa
kädet kohtaavat toisensa tunnustellen
huulet suudelmiin huulia etsiskellen.

Kynttilät valoa herkkää, hämärää luo
huoneeseen jossa ihmiset nuo
toistensa kehoista nauttia saa
siirtyvät aikain ja tajunnan taa.

Nautinto suun sekä silmien, rakkauden
syvälle sieluun aina luo kosketuksen.
Sormin herkin sointuja sydämen kanteleiden
ilmoille soittaen - väliin arkisten askareiden.