Pikkutuhmat runot

Nosto tälle ketjulle.
""Sika hyviä loruja.""

 

Ime, pillu kullin rasvaa.
Siitä kohta masu kasvaa.

 

Loitsu, jota on luettu sukupuolitautiin sairastuneelle miehelle.

Tyyvitäs tyvien seppä
naisten vuojojen valaja
tie terskat tervehiksi
naisten vuojot valmihiksi
viien kiimakissan suonet
kolmen kollikoiran suonet
yhen kalun ympärille
yhen astalon avuksi.
Syökse syöjätär pakohon
lemmon akka antimines
syömästä kaluamasta puremasta jäytämästä
tätä poikasta poloista
miestä nuorta nousevaista.
Luonnotar lumoisa tyttö
ilman impyen ihana
anna mieltä miehen päähän
ettei toisten se erehdy
tuhman tyttären tulilla
pahan vaimon valkehilla.

 

Olipas karmee runo.

 

Sitä sun tätä

Yli esteiden vaarojen vaikeain,
läpi korpimaiden taivaltain,
Runotyttömme metsiä samoaa,
joko luoksemme suostut saapumaan?

Unhojen yöstä esiin näin,
runoketjumme esille tulla saa.
Kuin Aamorin nuoli lennähtäin,
jo Pegasos ohitsesi ennättäin.

Kuin keväisen tuulen henkäys,
tai vihuri viimapäinen,
sillä pegasos Sinua koskettaa,
ja aamor nuolensa satuttaa.

Runotyttömme hulmuten kannustaa,
Pegasoksen lennossa laukkaamaan.
Tulikipunat kavioista singahtain,
saa laukata Pegasos huohottain.

Saa tuntea hekuman kuumimman,
ja elon viinin väkevän huuman,
ken haaveiden ratsulla ratsastaa,
ja antaa Amorin koskettaa.

 

Viestit eivät päivity edelleenkään ajantasaisesti!

 

Kiitos Pikku-Kalle

Hyvää juhannusta kaikille runojen ystäville!
Harmittaa tämä uudidtus

 

Toisella kotimaisella seuraavat ohjeet näin Jussin kunniaksi:

Kun syöt lohta, kalu seisoo kohta
Kun syöt haukea, et helposti laukea
kun syöt silliä, on seksielämä villiä
kun syöt lahnaa, kullista tulee tahnaa.

 

Jos ei heilaa Helluntaina,
niin on jonoa Juhannuksena.
Mut jos ei jonoa Juhannuksena
niin ei tauteja talvella!

 

Jos ei heilaa helluntaina,niin ei AIDS:ia adventtina!

 

Kesärunoilijoita kaipailen ?

 

Pieni noki-poika vaan,
panee aina parastaan.
Jos ei löydä parastaan,
sitten toiseks parastaan.

 

Runotytölle!

Runotyttö, Runotyttö,
ihanainen lapsi!
Salamoista silmäniskut,
idän yöstä hapsi.
Joutsenkaula, aaltovarsi,
vakoilijan käsi...
- Sulosi on synnillistä,
leiki synnilläsi.

Runotyttö, Runotyttö,
ihanainen impi!
Harvoin astuu synnin tietä
jalka kaunihimpi...
Suuret tähdet, kuumat tähdet,
kehää sulle kutoo.
Kun sä viittaat, valat vaipuu,
helmaas kruunut putoo.

Runotyttö, Runotyttö,
sankaritar sadun!
- Piirsitkö sä inehmoiden
kohtalolle ladun:
Kevehissä keinumahan
lähemmäksi syvää.
Erehissä etsimähän
loputonta hyvää.

 

Tiu tau tittuun
käsi meni ?? taskuun,
tiu tau tulkku
taskussa on ?? avaimet.

 

Kiihottaa, kun saa,
sukkaousuissa vaeltaa.
Tahdoin näyttää naapurille,
sille nätille,
vaan voinut en taitaa
hänhän viaton
käy tietään kaitaa.

Yksin jäin hämärään
yksin yötäni hyväilemään.

 

Pentille:
Äh, puh Pentti
työnnä vielä sentti

 

Onko runous unohtunut?

 

Missä kaikki runoilijat......

 

tää juttu on helvetin vanha ja kaikki on kuullu sen.... :
pippeli hyppeli pitkin siltaa
toivotti pimpille hyvää iltaa
katsoi rahapussia
ei ollut varaa nussia...

 

Runotytölle tuliaisija mualimalta:

Merjmies Ting Tong,
mänj muahan Hong Kong,
Näki neeti Tsing Tsong,
Vetj alas Kal Song,
Unohtu siinä Kortong,
Synty pikku King Kong,
Se on mate in Hong Kong


Neljä tappoo on rakastoo:
käsj käessä
käsj sielä
se käessä
se sielä.

 

Pano suoni sykkii
kunhan pääsee lykkii
pimpissä se sykkii
kun ois mitä lykkii

 

Pippeli hyppeli pitkin siltaa
toivotti pillulle hyvää iltaa
katsoi taivaan tähteä,
tahtoi naimaan lähteä,
katsoi rahapussia
ei ollut varaa nussia
hyvää jussia!

 

Rannalla hyppeli iloinen kikkeli, tussuja haisteli, välillä maisteli.


Halituli hittuun piru meni vittuun sangen pienestä reiästä. Poltteli siellä rauhan piippua savu tuli persereiästä.

Lähetäänpä poijat karhujahtiin Reisijärven rantaan, siellä se karhu asustaa ja ampuakin antaa.

 

Vakaa vanha Väinämöinen
pisti piikoa pihalla
navan napsautti
helman alle hepsautti
sillä suurella sukunuijalla

 

Immyt on laittanut kalevalaista pikkutuhmaa esille eilen. Kalevalainen runomitta on syntynyt aikojen saatossa aina laulajan muokatessa ja lisätessä omaansa olevan joukkoon.
Immyt varmaan kauhistelee runonsa "pahoinpitelyä", mutta olen rohjennut kalevalaiseen perinteeseen nojaten lisätä jotain ja toivon muiden jatkavan samassa hengessä tästä eteenpäin.
----
Vakaa vanha Väinämöinen,
tietäjä iän ikuinen,
pisti piikoa pihalla,
karvatussuhun kartanolla.
Navan alle napsautti,
helman alle hepsautti,
suurella sukunuijalla,
kalulla kantaisän.
Pani kerran, pani kaksi,
pani kohta kolmannenkin.
Yltyi himo hirmuinen,
panovimma kaiken aikaa.
Tuntea sai tuimat työnnöt,
panovimman mahtavaisen,
pieni piika Pikkarainen
panossa partasuu uroon
Kalevalan kantaisän.