Pinoon kaikki alkoperheistä selviytyneet tarinoidenne kera.

[Minä 37v]

Mun tarina on niin pitkä että kerron todella lyhyesti ja lyhennellysti. Haluan vain kertoa oman tarinani sillä olen siitä kovin kiitollinen että selviydyin



Perheessäni johon synnyin, oli isä ja äiti alkoholisteja. Mukana myös lääkkeiden väärinkäyttöä ja mielenterveysongelmia. Riitoja, sekavuutta, turvattomuutta, köyhyyttä, koulukiusaamista, huonot mallit, viinaa, tupakkaa sisällä, lääkkeitä jne.

Isä kuoli kun olin teini. Isä oli rakas ja oli iso pala mutta kukaan ei ollut minua varten. Silloin äiti asui Ruotsissa silloisen miehensä kanssa.

Sitten sairas poikakaveri teininä yli 7v yhdessä ja sen mukana tuomat traumat.

Nuoruus meni työttömänä, paria opiskelua koitellen, eka meni loppuun asti, kaksi muuta jatko-opintoa lopetin kesken. Ajattelin että lorvin loppu ikäni.

Nykyisen mieheni tapasin reilu parikymppisenä. Hyvästä perheestä ja aivan ihana mutta hiukan hukassa ja myös työttömänä kauan. Lorvittiin ja herkuteltiin ja lihottiin :/

Tuli halutut lapset ja kotiäitinä vuosia. Mies meni töihin viimein. Minä olin kuitenkin huonon mallin saanut ja itsetunto murusina. Oli suunnattoman vaikeeta hakeutua ja HALUTA hakeutua töihin.

Lopulta pakotin itseni töihin kun nuorempi 3v. Siitä nyt reilu 2v ja koko ajan tehnyt töitä. Itsetunto kasvanut terveeksi ja hyvin vahvaksi! En voisi enää kuvitellakkaan että lorvisin kotona!!!

NYT: ihana mies, ihanat lapset, töitä riittää, talous turvattu, haaveena oman kodin osto ensi kertaa. Elämä on ihanaa ja on upeeta rakentaa itse oma elämä uusiksi ja ottaa vastuuta. Opetamme lapsillemme terveellä ja hyvällä mallilla hyvät elämän alkeet toisin kuin minä sain.

Miten muilla? <3

 

[Dragonfly77]

Sinulla on hyvä selviytymistarina. Monelle ei käy noin onnekkaasti. Arvostan sitä että olet katkaissut pahan kierteen kohdallasi. Sosiaalinen huono-osaisuus on vahvasti periytyvää sorttia.
Vaatii tietynlaista moraalia selviytyä tuosta kaikesta. Moraalia ei välttämättä ole sillä alkoholistien lapset saavat heikot työkalut käsitellä vastoinkäymisiä vaikka heillä niitä vastoinkäymisiä on merkittävästi enemmän. Siksi heillä on niitä enemmän sillä ei ole millä selvittäisi tai osaisi väistää ongelmat.

Hurjimpia nykytarinoita on eräs nainen joka sanoi ettei hän juo raskausaikaan kunnes selvisi että hän joi 5 kaljaa joka päivä. Hänelle syntyi FAS lapsi. Hänen mielestään viisi alkoholiannosta ei ole juomista koska hän ei humallu juurikaan siitä määrästä.

FAS ja FAE lapsien tarinat ovat liikuttavimpia. "Äiti, miksi teit tämän minulle." Kehitysvammaisuus ei parane koskaan, eikä se hoidu kuntoutuksella.

Suomessa syntyy nykyään alkoholin kehitysvammauttamia lapsia yli 1% kaikista syntyvistä joka vuosi. Jopa 2 FAS lasta joka päivä.

Myös nämä kehitysvammaiset tekevät lapsia. Heidän lapsillaan on usein hyvin vaikeaa.

Oli pakko kertoa surullinen tarina vaikka tiedän myös loistavia selvitymistarinoita.

En ole usein kovin negatiivinen mutta huolestun aina vähän kun tiedän osan ihmisistä käyttävän selvitymistarinoita tekosyinä omille teoilleen. Esim. Raskaana tupakoiva sanoo että hänenkin äiti tupakoi ja " olen terve".: /

 

[lyhyesti]

Olen sortunut todella huonoihin suhteisiin omassa elämässäni. Mulle on ollut normaalia se, että elämä on vaikeeta ja yhtä taistelua.
Valitettavasti kerkesin tuhota terveyteni ennen kuin tajusin miten omia puoliaan pidetään.

 

["jokuvaan"]

Ihan normaalia elämää elän vaikka lapsuus oli mitä oli (toisen vanhemman alkoholismi, mielenterveyshäiriöt, väkivalta) Ei estänyt mua hankkimasta hyvää koulutusta ja perhettä. Terapiassa tosin kävin yli 4 vuotta. Ihanaa kun voin tarjota omille lapsille erilaisen lapsuuden

 

["mamm"]

Minä olen perheestä jossa toinen vanhempi joi aika rankasti, siitä asti kun olen ollut ihan pieni siis. Tätä helvettiä (juomisen mukana tuli tietysti talousongelmat + väkivalta ym.) kesti 12 vuotta kunnes muutin toisen vanhemman kanssa pois.
Lapsuuteen kuului paljon pelkoa, häpeää ja turvattomuutta muunmuassa.

Itse olen nyt 26-vuotias, avoliitossa, 3v lapsen äiti, ja yksi ammattitutkinto, ja toinen erikoisammattitutkinto. Vakityöpaikka ja hyvä ja terve parisuhde.

 

[ap taas]

Lisää?

 

[onnellinen yh]

Lapsuuteni oli yksinäinen. Olin mielenterveysongelmaisten alkoholistien ainoa lapsi. Huolehdin itsestäni n. ekalta luokalta lähtien. Onni onnettomuudessa oli että vanhemmat joivat yleensä muualla, kävivät paljon kavereilla ja juhlissa. Olin siis melkein aina yksin kotona tai omien ystävien kanssa.

Vannoin etten tee vanhempieni virheitä aikuisena, mutta valitettavasti olemattomat kotimallit saivat minut valisemaan vääränlaisen miehen, joskin luuliln hänen olevan hyvä minulle alussa. Sain kuitenkin suhteesta ihanat lapset, mutta lähdin kun tajusin yli 10 vuoden jälkeen ettei toinen muutu.

Nyt elän onnellista elämää lasteni kanssa. Meillä on kaikki mitä tarvitsemme.

 

["Ölli"]

Niitten alkkariperheiden lapsille käy huonoiten, jotka joutuvat laitoksiin. Laitoksissa ne sitten pysyvätkin.

 

[Nenja]

Isä ja mummi on ollut alkoholisteja ihan nuoresta saakka. Mummi on sammunut kasvimaalle kun olen ollut siellä hoidossa sekä polttanut melkein koko talon ja ihan kaikkea mahdollista. Isä taas.. No ei ole pitänyt mitään yhteyttä sen jälkeen kun muutimme pois. Ainoastaan jouluisin (silloin tällöin) soittaa änkyräkännissä ja lyö luurin korvaan kun en mene tapaamaan. Äitini alkoi juomaan yhdessä vaiheessa todella paljon ja sitä kesti monta vuotta. Teki kahta työtä ja matkusteli, mutta joka ilta tai vapaapäivänä joi. Nyt 2 vuotta selvänä, kun tajusi mihin oli menossa.
Siskoni on huumeongelmainen eikä mitään halua parantaa elämäänsä, soitti ennen minulle joskus viiden aikaa aamulla "sulla on tänää tullut palkka" - puheluita ja vaati rahaa "ruokaan". Onneksi ei asu edes samassa kaupungissa.

Näin kirjoitettuna mun perhe kuulostaa täysin hirveältä ja säälittävältä, mutta mä oon kasvanut suht ehjässä kodissa ja kotona on aina ollut turvallista. Mutta mummiin, isään enkä siskooni ole missään yhteydessä niin kauan kuin muuttuvat.

Ainakaan itse tietää että alkoholi ei ole ystävä. Muutama viinilasi silloin tällöin ainoastaan, enkä vahvempiin koske. Samaa odotan mieheltä

 

["muu"]

Äitini on absolutisti mutta isäni alkoholisti. Äiti ja isä erosivat kun olin 4v ja en muista niitä aikoja. isoveli kertoo että he tappelivat ihan jatkuvasti ja veljen kanssa olimme olleet aina komerossa riitoja piilossa. Äiti opiskeli ja pari vuotta kaikki oli ihan kivasti. Viikonloppuisin kävimme isä luona joka oli selvinpäin tapaamisten ajan. Mummo ja ukki hoito meitä paljon kun äiti opiskeli eri paikkakunnalla ja päivät hällä pitkiä matkoineen. Ukki joi paljon päivälläkin ja poltti sisällä, mummo oli selvinpäin. Ukki saattoi humalassa kourasta "tissiä" (mitä sen ikäisellä on, nännit) ja kourasta peppua. Äiti löysi uuden miehen, alkoholistin miten muuten..Isäpuoli joi kaikki rahat ja meillä syötiin vaan makaroonivelliä ja pottumaitoa AINA. Usein jouduin menemään äidin käskystä baariin hakemaan uudelta mieheltä rahaa ennenkuin hän ehti juoda ne. Se hävetti ihan hirveesti! Äiti laittoi minut asialle kun ei itse kehdannut. Teininä join itsekkin paljon ja saimme polttaa kotona. Koulut jäi kesken ja olin jo 17v eka kertaa katkolla viinan vuoksi. Sain sijaisperheen josta käsin kävin koulun. Äiti yritti tappaa itsensä vähän väliä ja pelko hänen vuokseen oli valtava. Veljeni sitten tappoikin itsensä kun ei jaksanu. Tulin raskaaksi 20-vuotiaana ja lopetin juomisen ja tupakan polton. Olen lapsen isän kanssa edelleen ja meille syntyi toinenkin lapsi. Emme kumpikaan juo ja harrastamme paljon liikuntaa ja normaaleja asioita lasten kans, kuten mökkeilyä ja uimahallissa käyntiä. Äiti on juopponsa kansa edelleen ja vieläkin hengissä. Toistaiseksi ainakin..

 

[5yh]

Äitini on juoppo, mutta sellainen, joka on aina hoitanut työnsä, on oma talo, kesämökki, vene jne. Lapsuudessa hän oli kaikki vapaa-aikansa kännissä. Matkustelimme paljon kaksistaan ja aina hän oli matkoilla kännissä. Isäni teki paljon töitä ja työmatkoja, joten opin pärjäämään yksin jo nuorena. Ensimmäisen kerran oli yksin kotona viikon 8-vuotiaana. Rakkauden he korvasivat rahalla. Äitini haukkui minua kaikesta, missään en ollut tarpeeksi hyvä. Minua kiusattiin koulussakin, olin liian hyvä 10-oppilas, urheilin ja matkustelin paljon, joten hyljeksitty kavereiden kesken. Äitini mielestä ihan oma syyni. Teininä äitini alkoi huomauttelee ulkonäöstäni ja painostani janyt vielä yli 3-kymppisenäkin kärsin syömishäiriöistä. Hän aina sanoi, ettei minun pitäisi hankkia lapsia, ne pilaa elämän ja miehiä pitäisi "kokeilla" niin paljon kuin vaan saa. Huh... No, hänen kiusaksi minulla on viisi lasta!

Lapsena en kokenut väkivaltaa tms., mutta olin kaikin puolin yksin ja hyljeksitty, sain jatkuvasti kuulla kuinka surkea olen. Aikuisen ihmissuhteeni ei ole onnistuneet, päädyin hengevaaralliseen suhteen, josta pääsin kylmäpäisyyteni ansiosta pois. Olen mielummin yksin, sen olen nyt päättänyt. Teen kaikkeni lasteni eteen. En voi sietää kännisiä ihmisiä, olen ollut absolutisti teinikokeiluista asti. Äitini on vieläkin samanlainen, haukkuu minua lapsilleni ja jopa alkanut haukkumaan heitä, joten näemme harvoin ja olen lapsilleni selittänyt, kuinka sekopää mummi on, että hänen jutuista ei tarvitse välittää.

 

[Viikate]

Isäni oli/on alkoholisti ja joi rajusti melkein koko lapsuuteni, erityisen paljon ollessani 7-16-vuotias. Alkoholinkäyttöön liittyi fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Minulla oli onnea siinä, että äidilläni ei alkoholiongelmaa ollut ja että äiti lopulta erosi isästä vieden meidät lapset turvalliseen kotiin ja kasvuympäristöön.

Oma suhteeni alkoholiin on ongelmaton, käytän hyvin kohtuudella. Lapseni eivät ole koskaan nähneet minua humalassa. Lasinen taustani näkyy eniten siinä, että minun on vaikea suhtautua puolisoni alkoholinkäyttöön.